Siirry sisältöön

Clunyn museo · Pariisi · Riippumaton opas

Clunyn museon ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.

Viisi äänitettä roomalaisesta kylpylästä kuuteen kuvakudokseen, ja kaikki soivat tällä välilehdellä. Esillä on noin 2 300 esinettä, ja Chiaro kertoo jokaisesta niistä, kun otat siitä kuvan.

Lataa App Storesta

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Clunyn museon ylläpitäjään.

9:41

Laivurien pylväs

Clunyn museo, Pariisi

0:00 2:34
Kohde 1/5

Viisi kohdetta · 12 minuuttia kuunneltavaa

Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.

Kaksi kerrosta, puolitoista tuhatta vuotta ja viisi kohdetta: siitä tämä Clunyn museon ääniopas koostuu. Aloitat roomalaisten kylpylöiden kylmästä salista, salista 1, Laivurien pylvään luota, siirryt saliin 5 Juudan kuninkaiden ja Notre-Damesta tuodun Aadamin luo, nouset sitten toiseen kerrokseen Colmarin aarteen äärelle saliin 12 ja päätät kierroksen Neito ja yksisarvinen -kudosten luo saliin 20, joka on museon oman reitin viimeisiä saleja. Kaikkien viiden kuunteluaika on yhteensä noin kaksitoista minuuttia. Kävelyä kohteiden välillä on alle kymmenen minuuttia, joten kun varaat aikaa pysähtyä katsomaan, viiteen kohteeseen kuluu noin tunti.

Jokainen kohde on tarkistettu kahdesta lähteestä: museon omasta verkossa olevasta kokoelmatietokannasta, joka kertoo kunkin esineen salin, ja ulkopuolisesta lähteestä, Wikidatasta tai Wikipediasta. Kuvakudos tai sormus voi lähteä lainaan lyhyellä varoitusajalla, joten viimeinen sana on salin teoskyltillä. Jos olemme jääneet jälkeen, kirjoita meille.

Kohde 1/5 · Katutaso, sali 1 (frigidarium)

Laivurien pylväs

Lutetian laivurien kilta (nautae Parisiaci) · 14–37 jaa. · Kalkkikivi, neljä veistettyä lohkaretta; Jupiter-lohkare 109 × 79 × 79 cm

Huomaa

  • Cernunnos ylimmässä lohkareessa: parrakas pää, jolla on saksanhirven sarvet, kummastakin sarvesta riippuva gallialainen kaularengas ja yläpuolella hänen nimensä kirjaimet. Missään muualla antiikin maailmassa tätä nimeä ei ole kirjoitettu kiistattomasti.
  • Laivurit itse marssimassa kilpineen ja keihäineen omistuslohkareessa. Oikeus kantaa aseita oli roomalainen etuoikeus ja mittari sille, kuinka paljon kilta merkitsi.
  • Salin seinät: pienistä kalkkikivilohkareista muurattuja vöitä litteiden tiilikerrosten välissä, roomalainen rakennusresepti, yli neljäntoista metrin korkuisen holvin alla.
  • Kaksi veistettyä kivikonsolia, jotka ovat yhä paikoillaan frigidariumin pohjoisseinässä ja joiden Wikipedia kertoo olevan laivan keulan muotoisia.
Tekstiversio (2:34)

Katso ensin ylös, vasta sitten kiviin. Holvi pääsi yläpuolella on yli neljätoista metriä korkea, ja roomalaiset rakensivat sen ensimmäisen ja toisen vuosisadan taitteessa. Tämä oli frigidarium, kylmän veden sali Rooman ajan Pariisin suurimmissa yleisissä kylpylöissä. Kaupungin nimi oli silloin Lutetia. Tänne tultiin peseytymään, kuntoilemaan, leikkauttamaan hiukset ja juttelemaan, ja kylmä allas on yhä täällä salissa. Se on ainoa osa noita kylpylöitä, joka on säilynyt täyteen korkeuteensa, ja museo kasvoi sen ympärille.

Sitten neljä veistettyä lohkaretta. Ne ovat salia vanhempia. Tämä on Laivurien pylväs, tehty vuosien 14 ja 37 välillä keisari Tiberiuksen aikaan, ja se on Pariisin vanhin muistomerkki. Laivurit olivat Seinellä toimineiden laivanvarustajien ja kauppiaiden kilta, latinaksi nautae Parisiaci, ja heidän latinankielinen piirtokirjoituksensa kertoo, että he pystyttivät tämän julkisesti ja omistivat sen Jupiter Parhaalle ja Suurimmalle sekä keisarille.

Se kuulostaa uskolliselta roomalaiselta uhrilahjalta, ja sitä se onkin. Mutta katso, keitä muita kiveen on päätynyt. Jupiterin, Vulcanuksen ja Marsin rinnalla seisoo jumalia, joita roomalaiset eivät tuoneet mukanaan. Esus, joka hakkaa kirveellä puuta. Härkä, jonka selässä istuu kolme kurkea, ja sen yllä nimi Tarvos Trigaranus. Ja ylimmässä lohkareessa parrakas pää, jolla on saksanhirven sarvet, ja kummastakin sarvesta riippuu torques, gallialainen kaularengas. Pään yläpuolella olevat kirjaimet muodostavat nimen Cernunnos. Tämä pylväs on ainoa paikka, jossa tuon jumalan nimi on säilynyt kiistattomasti.

Toisella sivulla marssivat laivurit itse, kilpineen ja keihäineen. Aseiden kantaminen oli roomalaisten myöntämä etuoikeus, ja se kertoo, kuinka mahtava tämä kilta oli. Se on ensimmäinen pariisilainen yhteisö, jonka tunnemme nimeltä.

Pylväs ei jäänyt pystyyn. Kolmannella vuosisadalla sen lohkareet purettiin ja niillä tuettiin muureja Cité-saarella, ja siellä ne lepäsivät, kunnes Notre-Damen alla kaivaneet työmiehet löysivät ne 1700-luvun alussa. Kaikki ei palannut: neljästä lohkareesta kolmesta on jäljellä vain yläpuolisko. Kokonaisena pylväs olisi ollut noin viisi metriä kaksikymmentä korkea, eikä kukaan tiedä varmasti, missä järjestyksessä lohkareet olivat päällekkäin. Mahdollisia järjestyksiä on kuusikymmentäneljä.

Kivet näyttävät nykyään vaaleilta, koska konservaattorit puhdistivat niistä vuonna 2001 kolmen vuosisadan mustan lian. Ympärilläsi olevat seinät restauroitiin vuorostaan vuonna 2009, ja silloin selvisi, että rappaus oli aikanaan vaaleanpunainen ja siinä oli pieniä jälkiä voimakkaasta sinisestä. Kuvittele sali noissa väreissä, kylmä allas täynnä vettä: sellainen tämä sali oli.

Kohde 2/5 · Katutaso, sali 5 (veistoksia Pariisin Notre-Damesta)

Juudan kuninkaiden päät

Pariisin Notre-Damen kuvanveistäjät · 1200-luvun alkupuolisko · Kivi, jossa maalin jäänteitä; pää Cl. 22988 on 71 cm korkea

Huomaa

  • Värin jäänteet kasvoissa. Päät oli maalattu hienovaraisesti, ja useissa niistä näet yhä, mitä maalista on jäljellä.
  • Parrat, kiharat ja kruunujen nauhat, jotka on veistetty huolella, jota kukaan katedraalin alla olevalla aukiolla ei olisi koskaan voinut nähdä.
  • Rikkoutuneet nenät ja leuat. Vauriot ovat vallankumouksen jälki, joka näkyy kivessä yhä.
Tekstiversio (1:57)

Kaikki nämä kasvot edessäsi katsoivat aikanaan Pariisia Notre-Damen julkisivulta. Katedraalin länsijulkisivun poikki kulki kahdenkymmenenkahdeksan kruunatun hahmon rivi, joka veistettiin 1200-luvun alkupuoliskolla. He olivat Juudan kuninkaita, Neitsyt Marian esi-isiä Vanhassa testamentissa, ja heidät oli asetettu sinne kertomaan, mistä Maria ja hänen poikansa olivat peräisin.

Vallankumouksen aikana kukaan ei lukenut heitä niin. Ihmiset näkivät kirkon seinässä kaksikymmentäkahdeksan kruunupäistä miestä, luulivat heitä Ranskan kuninkaiksi ja repivät heidät alas. Patsaiden päät katkaistiin, päät katosivat, ja lähes kahden vuosisadan ajan kaikki luulivat, että ne oli hakattu murskaksi.

Sitten vuonna 1977 rakennusmiehet, jotka tekivät töitä yhdeksännessä kaupunginosassa sijaitsevan kaupunkipalatsin, Hôtel Moreaun, sisäpihalla rue de la Chaussée-d'Antinin varrella, osuivat veistettyyn kiveen. Maasta nousi noin neljäsataa Notre-Damen kappaletta, ja niiden joukossa oli kaksikymmentäyksi kuninkaista. Ne oli ilmeisesti haudannut sinne Jean-Baptiste Lakanal, jonka veli Joseph oli rakennuttanut talon. Museo kutsuu löytöä yhdeksi 1900-luvun Pariisin merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Taloa omistanut pankki, Banque française du commerce extérieur, lahjoitti päät museolle vuonna 1980, ja vuotta myöhemmin ne saivat oman salin.

Katso nyt tarkkaan. Veistotyö on huolellista kaikkialla: partojen kiharoissa, silmäluomissa, kruunujen nauhoissa. Silti nämä kasvot olivat julkisivulla niin korkealla, ettei kadulta voinut nähdä yhtäkään näistä yksityiskohdista. Kuvanveistäjät tekivät ne silti. Etsi myös väriä. Päät oli maalattu, ja useissa jäljet näkyvät yhä.

Vauriot ovat tarinan toinen puolisko. Puuttuvat nenät, katkenneet leuat, kuluneet posket: tämän vallankumous teki niille, ja sekin on nyt osa sitä, mitä ne ovat.

Edessäsi ovat Notre-Damen 1200-luvun kasvot silmiesi korkeudella. Keskiaikaiset pariisilaiset, jotka kulkivat katedraalin edustan aukion poikki, eivät koskaan seisseet näin lähellä niitä.

Kohde 3/5 · Katutaso, sali 5 (veistoksia Pariisin Notre-Damesta)

Aadam

Todennäköisesti Pierre de Montreuil tai hänen johdollaan toiminut veistäjä · Noin 1260 · Pariisilaista kalkkikiveä, maalin jäänteitä, korkeus 200 cm

Huomaa

  • Kohotettu oikea käsi. Se on varoitus papistolle, joka kulki Aadamin alta matkalla piispanpalatsiin.
  • Asento: paino toisella jalalla, lantio sivulle työntyneenä, toinen käsi alhaalla viikunanlehden edessä. Se on antiikin kreikkalaisen kuvanveiston häveliään Venuksen asento.
  • Hiukset, tiukat ja kierteiset kiharat. Ne ovat Aadamin ainoa osa, joka kuuluu kokonaan 1200-luvun Pariisiin.
  • Viikunanlehti, johon on säilynyt viimeiset jäljet maalista, joka aikanaan peitti koko hahmon.
Tekstiversio (2:25)

Samassa salissa kuninkaiden kanssa seisoo pitkä valkoinen hahmo, ja ensimmäinen huomio on, että hän on alasti. Keskiajalla alastonkuvat olivat harvinaisia, vaikkeivät tuntemattomia, eikä kahden metrin korkuinen alaston mies pariisilaisesta kalkkikivestä ollut asia, jota goottilaiset kuvanveistäjät usein tekivät.

Hän on Aadam, ja kuninkaiden tavoin hän on peräisin Notre-Damesta, mutta rakennuksen sisältä. Hän seisoi eteläisen poikkilaivan sisäseinällä portaalin vieressä, ja hänellä oli pari: Eeva oven toisella puolella, nyt kadonnut. Heidän yläpuolellaan, päätykolmion huipulla, istui viimeisen tuomion Kristus. Patsas tehtiin noin vuonna 1260, kun arkkitehti Pierre de Montreuil johti eteläisen poikkilaivan rakennustöitä. Museon mukaan Aadam saattaa olla Montreuilin omaa käsialaa, ja ainakin patsas on tehty hänen johdollaan. Vihje on viikunanlehdissä: niiden terävä, eloisa veisto vastaa lehvästöä toisessa Montreuilin työssä tässä museossa, Saint-Germain-des-Prés'n Neitsyt Marian kappelin portaalissa.

Katso Aadamin kohotettua kättä. Se on varoitus. Papit, jotka kulkivat tuosta ovesta takaisin piispanpalatsiin, kulkivat suoraan hänen altaan, ja Aadam, ensimmäinen syntinen, osoittaa heille lankeemustaan ja yläpuolellaan olevaa Kristusta, joka lunasti sen.

Katso nyt, miten hän seisoo. Paino on toisella jalalla, toinen jalka on rento, lantio kääntyy sivulle ja vasen käsi laskeutuu viikunanlehden eteen. Asento on antiikkinen. Se on Praxiteleen Knidoksen Afroditen asento, kreikkalaisen kuvanveiston häveliään Venuksen asento, ja se selittää, miksi tämän Aadamin vartalossa on lähes naisellinen kaari. Kasvoissakin on jotain klassista. Vain hiukset, nuo tiukat, kierteiset kiharat, ovat puhdasta 1200-luvun Pariisia. Oliko kuvanveistäjä nähnyt antiikin patsaan vai tunsiko hän sellaisen vain luonnoskirjan piirroksista, sitä ei kukaan osaa sanoa.

Aadam ei ollut aina valkoinen. Koko hahmo oli maalattu, ja vähän maalia on säilynyt, eniten viikunanlehdessä. Vallankumouksen jälkeen hänet otettiin alas ja asetettiin näytteille Musée des Monuments français -museoon. Kun museo suljettiin vuonna 1816, hän joutui Saint-Denis'n kivivarastoon muiden veistosten kanssa, joiden rakennukset olivat kadonneet, ja vasta vuonna 1887 hänet lähetettiin Clunyyn. Sen jälkeen häntä on restauroitu perusteellisesti kahdesti, vuonna 1888 ja uudelleen 1970-luvun lopulla. Varoittava käsi on ollut koholla yli seitsemänsataaviisikymmentä vuotta.

Kohde 4/5 · Toinen kerros, sali 12 (Pohjois-Euroopan taidetta 1300-luvulla)

Colmarin aarre

Useita kultaseppiä; vihkisormus todennäköisesti italialainen · 1200-luku – 1300-luvun alkupuolisko · Kultaa, hopeaa, emalia ja jalokiviä: yli 300 kolikkoa ja noin viisikymmentä korua. Vihkisormus on 3,5 cm korkea

Huomaa

  • Vihkisormus, jonka päällä on pikkuruinen kuusikulmainen rakennus: kultafiligraanikaaret ja emaloitu pyramidikatto, jossa lukee hepreaksi mazel tov, onnea.
  • Pieni avaimen muotoinen koru, jota ei koskaan viimeistelty. Valusta jäänyt metallikartio on yhä kiinni.
  • Vyön laatat, joissa lukee AMOR, LIEB, HAIL ja ANCH. Viimeinen voi olla Annchen, pikku Anna, nainen, jolle vyö tehtiin.
  • Nelilehtinen rintakoru, jossa on safiireja, rubiineja, granaatteja ja helmiä, ”kivikimppu”, jollaisia jalokivisepät rakastivat 1200- ja 1300-luvuilla.
Tekstiversio (2:18)

Nämä esineet ovat pikkuruisia: kolmen ja puolen sentin korkuinen sormus, avain, joka ei yllä viiteenkään senttiin, ja ne olivat viisi vuosisataa piilossa muurin sisällä.

Vuonna 1863 rakennusmiehet, jotka korjasivat taloa Colmarin vanhassa juutalaiskorttelissa Elsassissa, avasivat muurin ja löysivät aarteen: yli kolmesataa kolikkoa ja noin viisikymmentä korua ja kultasepäntyötä 1200-luvulta ja enimmäkseen 1300-luvun alkupuoliskolta. Löytäjät myivät luultavasti osan esineistä ennen kuin kukaan ehti luetteloida ne. Suurimman osan säilyneestä tämä museo osti vuonna 1923.

Miksi aarre oli muurissa, on tarinan synkkä puoli. Vuosien 1347 ja 1352 välillä musta surma pyyhkäisi Euroopan yli, juutalaisia syytettiin siitä, ja heitä vainottiin aalto aallon perään. Aarre kuului todennäköisesti colmarilaiselle juutalaisperheelle. Ehkä heidän piti lähteä talosta kiireesti. He eivät koskaan palanneet hakemaan sitä, minkä olivat kätkeneet.

Etsi sormus, jonka päällä on pieni rakennus. Se on juutalainen vihkisormus, yksi vanhimmista tunnetuista, tehty todennäköisesti Italiassa noin vuonna 1300. Vihkiseremoniassa sulhanen antoi sen morsiamelle, ja morsian käytti sitä vain sinä yhtenä päivänä. Pikkuruisessa rakennuksessa on kuusi sivua, kultafiligraanista tehdyt kaaret ja emaloitu pyramidikatto, ja se kuvaa kahta asiaa yhtä aikaa: pariskunnan uutta kotia ja Jerusalemin temppeliä, joka oli tuhottu. Katossa on heprealaisia kirjaimia, jotka muodostavat sanat mazel tov, onnea.

Aarteessa on myös pieni avain. Sapattina synagogaan menevät juutalaiset naiset eivät saaneet kantaa raskaita esineitä, joten he lukitsivat arvoesineensä arkkuihin, säilyttivät avaimia rasiassa ja kantoivat rasian pientä avainta koruna. Tämä on luultavasti vanhin säilynyt laatuaan, eikä sitä koskaan viimeistelty. Siinä on yhä valusta jäänyt metallikartio, eikä karkeita reunoja koskaan viilattu.

Sitten on vyö, rivi pieniä emaloituja laattoja, jotka oli aikanaan ommeltu silkkinauhaan. Niissä lukee AMOR ja LIEB, jotka molemmat tarkoittavat rakkautta, sitten HAIL, joka tarkoittaa terveyttä, ja ANCH, joka voi olla lyhenne nimestä Annchen, pikku Anna. Vyö oli luultavasti rakkauden osoitus, ehkä häälahja. Naisen nimi, jos se todella on hänen, on säilynyt neljänä kirjaimena vyössä.

Kohde 5/5 · Toinen kerros, sali 20 (Neito ja yksisarvinen)

Neito ja yksisarvinen

Suunnittelija: pariisilainen taidemaalari Jean d'Ypres; kutojat tuntemattomia · Noin 1500 · Kuusi kuvakudosta, villaa ja silkkiä; À mon seul désir 377 × 473 cm

Huomaa

  • Peili Näkö-kudoksessa. Yksisarvinen katsoo siihen, mutta peilistä heijastuva profiili ei ole yksisarvisen.
  • Yksisarvisen poikanen, jolle ei ole vielä kasvanut sarvea, eläinten joukossa Maku-kudoksen punaisella pohjalla.
  • Kirjaimet A ja I teltan sanojen mon seul désir kummallakin puolella. Ne saattavat olla Antoine Le Visten ja hänen vaimonsa Jacquelinen nimikirjaimet.
  • Siniset lehdet. Ne kudottiin vihreiksi, ja etupuolella värin keltainen osa on haalistunut; kuvakudosten takapuolella vihreä on säilynyt.
Tekstiversio (3:11)

Tämän salin seinillä riippuu kuusi kuvakudosta, kaikki samalla punaisella pohjalla. Jokaisessa nuori nainen seisoo sinisellä, kukkien peittämällä saarella, toisella puolellaan leijona ja toisella yksisarvinen, ja heidän ympärilleen punaiselle pohjalle on siroteltu kaniineja, kettuja, karitsoja, lintuja ja apinoita. Ne suunniteltiin Pariisissa noin vuonna 1500, ja ne ovat tämän museon tunnetuin aarre.

Viisi niistä esittää viittä aistia. Museo lukee ne siinä järjestyksessä, jossa keskiajan kirjoittajat asettivat aistit, ruumiillisimmasta henkisimpään. Tunto: neito pitelee toisessa kädessään lippua ja hipaisee toisella yksisarvisen sarvea. Maku: neito ottaa vadista makeisen ruokkiakseen papukaijaa, joka istuu hänen hansikoidulla kädellään, ja hänen jalkojensa juuressa apina syö. Haju: neito punoo neilikoista seppelettä, ja hänen takanaan apina nostaa ruusun nenälleen. Kuulo: neito soittaa pieniä urkuja, ja palvelijatar käyttää palkeita. Näkö: yksisarvinen on nostanut etujalkansa neidon syliin ja katsoo peiliä, jota neito pitää ylhäällä. Katso tuota peiliä tarkkaan. Peilistä heijastuvat kasvot eivät ole yksisarvisen.

Sitten kuudes, se, jonka arvoitusta kukaan ei ole ratkaissut. Neito seisoo sinisen teltan edessä. Teltan yläreunaan on kudottu sanat mon seul désir, ainoa haluni, ja niiden toisella puolella on kirjain A ja toisella kirjain I. Palvelijatar ojentaa avointa lipasta, ja neidon kädet ovat kaulakorun luona. Ottaako neito sen esiin vai laittaako takaisin? Yhden tulkinnan mukaan tämä on kuudes aisti, sydän, joka on lähimpänä sielua. Toinen tulkinta näkee koko sarjan hovirakkauden tarinana puutarhassa, joka on täynnä siihen viittaavia kasveja ja eläimiä. Kirjaimet saattavat olla Antoine Le Visten ja hänen vaimonsa Jacquelinen nimikirjaimet.

Le Visten suvun vaakuna on jokaisessa lipussa: punainen, jossa on sininen vinopalkki ja kolme hopeista puolikuuta. Suku oli noussut nopeasti Pariisin tuomioistuimissa, ja se halusi kaikkien näkevän sen. Tilaaja oli joko Jean Le Viste, suvun neljäs tämänniminen, joka kuoli vuonna 1500, tai nuorempi sukulainen Antoine. Hahmot piirsi taidemaalari Jean d'Ypres, joka kuvitti myös kuningatar Anna Bretagnelaisen kirjoja. Missä kudokset kudottiin, sitä ei tiedä kukaan. Bryssel, Tournai ja Pariisi itse ovat kaikki mahdollisia.

Kudokset olivat vähällä tuhoutua. Ensimmäinen maininta niistä on vuodelta 1814, Boussacin linnasta Creusen departementista. Vuonna 1841 historiallisten muistomerkkien tarkastaja Prosper Mérimée raportoi niistä ja oli huolissaan niiden kohtalosta, ja George Sand kirjoitti kummallisista, arvoituksellisista kuvakudoksista. Vuonna 1853 kerrottiin, että kolme kudosta lojui rullalla Boussacin kaupungintalon nurkassa rottien ja kosteuden jyrsiessä niiden reunoja. Vasta vuonna 1882 kaupunki myi sarjan valtiolle 25 500 frangilla. Suuri osa vaurioituneesta alareunasta kudottiin uudelleen seuraavien kymmenen vuoden aikana. Yksi konservaattori luovutti sen edessä, mitä hän kutsui mahdottomaksi punaiseksi.

Ennen kuin lähdet, katso lehtiä. Jotkin niistä ovat sinisiä. Ne kudottiin vihreiksi, ja kuvakudosten etupuolella vihreän keltainen osa on haalistunut pois. Takapuolella, jota tuskin kukaan koskaan näkee, vihreät ovat yhä vihreitä.

Riippumaton opas · Chiaro

Osoita Chiarolla mitä tahansa Clunyn museossa.

Nämä viisi ovat vasta alku; kahdessakymmenessäkahdessa salissa on paljon muuta. Kuvaa Limoges'n emalityö, Sainte-Chapellen lasimaalauspaneeli tai veistetty kuorituoli, niin sovellus kertoo, mistä kirkosta tai luostarista se on tuotu, ja vastaa sitten seuraavaan kysymykseen, jonka esität ääneen.

Miksi Cernunnoksella on sarvet?Kuka hautasi kuninkaiden päät?Mitä mon seul désir tarkoittaa?

Ennen lähtöä

01

Kulkuyhteydet

28 rue Du Sommerard, 75005 Pariisi, Latinalaiskorttelissa. Se on yleisön sisäänkäynti; 6 place Paul Painlevé, joka näkyy myös museon kirjeissä, on hallinnollinen osoite.

Linjan 10 metroasema Cluny–La Sorbonne on saanut nimensä museosta. Lähellä ovat myös Saint-Michel linjalla 4 ja Odéon, ja RER B- ja C-junat pysähtyvät Saint-Michel–Notre-Damen asemalla. Alueella kulkevat bussit 21, 27, 38, 47, 63, 86 ja 87.

02

Liput

  • Maanantai on sulkemispäivä, ja lisäksi museo on kiinni kolmena juhlapäivänä vuodessa: joulupäivänä, uudenvuodenpäivänä ja 1. toukokuuta. Muuten salit avataan kello 9.30 ja suljetaan kello 18.15, mutta lippukassa sulkeutuu jo 17.30, joten älä jätä käyntiä viime tinkaan. 24. ja 31. joulukuuta kaikki sulkeutuu aikaisemmin, kello 17.
  • Joinakin torstai-iltoina Cluny on auki kello 21:een asti ja myy lippuja kello 20.30:een asti. Iltojen päivämäärät löytyvät osoitteesta musee-moyenage.fr.
  • Kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kukaan ei maksa. Alle 18-vuotiaat eivät maksa koskaan, eivätkä myöskään 18–25-vuotiaat, jotka ovat EU-maan kansalaisia tai ovat asuneet EU:ssa yli kolme kuukautta, kun he voivat osoittaa sen. Kaikki muut ostavat lipun; ajantasaiset hinnat ovat osoitteessa musee-moyenage.fr.
  • Matkusta kevyesti: reput ja matkalaukut, myös käsimatkatavarakokoiset, käännytetään ovelta. Sisään pääsee vain pienten, enintään 40 × 30 × 40 cm:n laukkujen kanssa, joita kannetaan kädessä tai edessä.
  • Valokuvaaminen omaan käyttöön on sallittua, mutta ilman salamaa, jalustaa tai selfiekeppiä.
Viralliset liput →
03

Virallinen ääniopas

Clunyn oma opas on vastaanotosta vuokrattava digitaalinen vierailuopas, jossa on mestariteosten reitti, teemakierroksia ja perhekierroksia ranskaksi, ranskalaisella viittomakielellä, englanniksi ja espanjaksi. Se maksaa 4 euroa, alennushintaan 2 euroa, ja jätät sen ajaksi henkilöllisyystodistuksen panttiin. Etkö halua jättää henkkareitasi tiskille? Yllä olevat viisi äänitettä tarvitsevat vain oman puhelimesi ja kuulokkeet.

Virallinen sivusto →

Kysymyksiä

Onko Clunyn museossa ilmainen ääniopas?

On: tämän sivun viisi äänitettä roomalaisista kylpylöistä yksisarviskudoksiin. Ne soivat puhelimesi selaimessa, jokaisen raidan alla on sen teksti, eikä mitään tarvitse asentaa. Muualla rakennuksessa voit osoittaa kameralla mitä tahansa esinettä, ja Chiaro kertoo, mikä se on ja mikä on sen tarina.

Paljonko Clunyn museon virallinen ääniopas maksaa?

Museon digitaalinen vierailuopas maksaa 4 euroa, alennushintaan 2 euroa. Se vuokrataan vastaanotosta henkilöllisyystodistusta vastaan, ja kielivaihtoehdot ovat ranska, ranskalainen viittomakieli, englanti ja espanja.

Missä Neito ja yksisarvinen on Clunyn museossa?

Yläkerrassa, salissa 20, joka on nimetty kudosten mukaan. Museon reitti kulkee ensin roomalaisten kylpylöiden ja katutason salien läpi, joten yksisarvinen tulee vastaan vasta käynnin loppupuolella.

Onko Clunyn museo suljettu maanantaisin?

On, maanantai on joka viikko sulkemispäivä, ja museo on kiinni myös joulupäivänä, uudenvuodenpäivänä ja 1. toukokuuta. Muina päivinä ovet avautuvat kello 9.30 ja sulkeutuvat kello 18.15, ja viimeiset liput myydään kello 17.30.

Kuinka paljon aikaa Clunyn museoon kannattaa varata?

Viiteen kohteeseen kuluu noin tunti, josta äänitteiden kuunteleminen vie noin kaksitoista minuuttia. Koko museossa on kaksikymmentäkaksi salia kahdessa kerroksessa, ja ne kattavat puolitoista tuhatta vuotta; kaiken näkemiseen suosittelemme kahdesta kolmeen tuntia.

Onko Clunyn museo avattu uudelleen remontin jälkeen?

On. Pitkän remontin aikana kokoelmat järjestettiin aikajärjestykseen ja kävijäpalveluille rakennettiin uusi rakennus, ja museo avattiin uudelleen 12. toukokuuta 2022.

Lisää äänioppaita

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Clunyn museon ylläpitäjään.