Siirry sisältöön

Carnavalet-museo · Pariisi · Riippumaton opas

Carnavalet-museon ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.

Pariisin historian museo viitenä äänitteenä, jotka soivat suoraan tältä sivulta. Muita esillä olevia 3 800 esinettä, maalatuista liikekylteistä Proustin messinkisänkyyn, voit osoittaa Chiarolla.

Lataa App Storesta

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Carnavalet-museon ylläpitäjään.

9:41

Bastilji purkamisen ensimmäisinä päivinä

Carnavalet-museo, Pariisi

0:00 2:31
Kohde 1/5

Viisi kohdetta · 12 minuuttia kuunneltavaa

Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.

Carnavalet kertoo Pariisin historian aikajärjestyksessä, ja tämä Carnavalet-museon ääniopas seuraa aikajanaa museon kahdessa kerroksessa. Tasolla 2 kierros alkaa vallankumouksen saleista Hubert Robertin maalauksesta, jossa Bastiljia puretaan, jatkuu Gérardin Juliette Récamier’n luo, josta Napoleonin salit alkavat, ja pysähtyy romantikkojen joukkoon Lehmannin maalaaman Lisztin kohdalle. Sitten se laskeutuu tasolle 1, 1800-luvun loppuun ja 1900-luvulle: hopean ja seepian sävyiseen tanssisaliin, jonka Sert maalasi Wendelin perheelle, ja lopuksi koruliikkeeseen, jonka Mucha suunnitteli Fouquet’lle. Viisi äänitettä kestää yhteensä noin kaksitoista minuuttia; varaa kävelyyn ja katseluun noin tunti.

Carnavalet ei numeroi salejaan, joten jokainen teos on tässä sijoitettu tason ja museon itse käyttämän osaston nimen mukaan. Tiedot kustakin teoksesta ovat peräisin museon omilta sivuilta tai Paris Musées Collections -luettelosta, Pariisin kaupungin museoiden kokoelmatietokannasta, sekä yhdestä niistä riippumattomasta lähteestä. Jos teos on siirretty, seuraa museon teoskylttiä ja kirjoita meille, jotta sivu pysyy ajan tasalla.

Kohde 1/5 · Taso 2, Ranskan vallankumous, osasto Bastiljin valtaus

Bastilji purkamisen ensimmäisinä päivinä

Hubert Robert · 1789 · Öljy kankaalle, 77 × 114 cm

Huomaa

  • Oikean alakulman kivi, johon on kaiverrettu päivämäärä 20. heinäkuuta 1789 ja signeeraus H. Robert pinxit. Kuusi päivää valtauksen jälkeen.
  • Tornien pelkkä massa. Robert suurensi linnoitusta tahallaan maalatakseen ihanteellisen rauniun eikä todellista.
  • Maalausta vastapäätä oleva vitriini, jossa on Bastiljin avaimia, käsirautoja ja palasia muureista, sekä salin keskellä linnoituksen muotoinen kamiina.
Tekstiversio (2:31)

Astu muutama askel taaksepäin, niin linnoitus täyttää koko kankaan: kivitornien muuri, jonka juurella ja harjalla vilisee pikkuruisia hahmoja. Niin suuri se ei koskaan ollut. Hubert Robert suurensi sitä tahallaan. Pariisi tunsi hänet nimellä Robert des ruines, raunioiden Robert, ja lisänimen hän toi mukanaan Roomasta, jossa hän oli viettänyt yksitoista vuotta Piranesin piirissä. Kesällä 1789 hänen uransa suurin raunio syntyi hänen silmiensä edessä.

Pariisilaisille Bastilji merkitsi yhtä asiaa. Vuoteen 1785 asti kuninkaan sinetöity kirje, niin sanottu lettre de cachet, saattoi teljetä ilman oikeudenkäyntiä kenet tahansa, joka oli suututtanut kuninkaallisen vallan, ja tänne heidät tuotiin. Neljäntenätoista heinäkuuta 1789 väkijoukko valtasi linnoituksen. Heti seuraavana päivänä määrättiin sen purkamisesta, ja urakan sai rakennusurakoitsija nimeltä Pierre-François Palloy.

Etsi nyt iso kivi oikeasta alakulmasta. Robert kaiversi siihen oman kuvatekstinsä: Bastiljin purku, kahdeskymmenes heinäkuuta 1789, maalannut H. Robert. Kuusi päivää valtauksen jälkeen. Taistelua hän ei näytä. Hän näyttää seuraavan aamun: työmiehiä jo muurien päällä, savua ajelehtimassa taivaalla ja tornit valaistuina kuin muistomerkki, joka tietää aikansa olevan lopussa. Museo kutsuu sitä ihanteelliseksi raunioksi: historiaksi, josta tuli mietiskelyä kivien ollessa vielä lämpimiä.

Maalaus päätyi suoraan vuoden 1789 Salonkiin, luettelossa numerolla 36. Takapuolen etiketin mukaan se kuului aikoinaan Lafayettelle ja myöhemmin madame de Rémusat’lle. Carnavalet’n ystävien seura lahjoitti sen museolle vuonna 1929.

Käänny nyt ympäri. Maalausta vastapäätä olevassa vitriinissä on se, mitä oikeasta rakennuksesta jäi jäljelle: sen avaimia, käsirautoja ja kivenpaloja. Palloy ei vain purkanut Bastiljia, vaan teki sen kivistä muistoesineitä. Salin keskellä seisoo linnoituksen muotoinen kamiina, jonka valmisti Olivier’n manufaktuuri ja joka asennettiin myöhemmin kansalliskonventille Tuileries’n palatsiin. Muutamassa vuodessa valtauksesta Bastiljista oli tullut huonekalu.

Robert ei jäänyt sivustakatsojaksi. Hänet pidätettiin lokakuussa 1793, ja hän vietti kymmenen kuukautta Sainte-Pélagien ja Saint-Lazaren vankiloissa, joissa hän maalasi ainakin viisikymmentäkolme kangasta. Hänet vapautettiin viikko Robespierren kukistumisen jälkeen, ja siihen mennessä tämän maalauksen vankila oli ollut poissa jo vuosia.

Kohde 2/5 · Taso 2, osasto Napoleon I (1804–1815), salien alussa

Juliette Récamier’n muotokuva

François Gérard · 1802–1805 · Öljy kankaalle, 225 × 148 cm

Huomaa

  • Paljaat jalat pienellä jakkaralla ja ohut valkoinen kreikkalaistyylinen puku, jossa jokainen seurapiirinainen halusi tulla ikuistetuksi.
  • Huivi, maalauksen ainoa kirkas väri, joka valuu tuolilta.
  • Pylväät, riippuva verho ja antiikkityylinen tuoli: antiikin kylpy, jäänne Gérardin ensimmäisestä ajatuksesta maalata malli nousemassa vedestä.
  • Napoleonin sotaretkivarustus saman osaston suuressa keskivitriinissä.
Tekstiversio (2:37)

Tämä museon osa alkaa hänestä, eikä ovelle voisi juuri toivoa parempaa emäntää. Juliette Récamier, omaa sukua Bernard, syntyi vuonna 1777 ja oli naimisissa rikkaan pankkiirin, Jacques-Rose Récamier’n, kanssa. Pariskunnan kaupunkipalatsissa rue du Mont-Blancin varrella, uudessa Chaussée-d’Antinin kaupunginosassa, hän piti salonkia, jossa pääkaupungin taiteilijat ja älymystö kohtasivat. Museo kutsuu häntä seurapiirielämän keskipisteeksi 1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Omaa kuvaansa hän vaali huolella. Hän poseerasi Davidille, Gérardille, Chignardille ja kuvanveistäjä Canovalle. Tämän kankaan tarina alkaa Davidista. Toukokuussa 1800 David aloitti hänestä muotokuvan, jossa hän lepää sohvalla, ja kun David kuuli, että Récamier oli mennyt myös Davidin entisen oppilaan François Gérardin luo, David ehkä yksinkertaisesti lopetti. Davidin keskeneräinen versio päätyi Louvreen vuonna 1826. Tämä on se muotokuva, jonka Récamier itse halusi.

Gérardin ensimmäinen ajatus oli rohkeampi. Hän aikoi maalata Récamier’n seisomassa ja alastomana, kylvystä nousemassa, ja tällä museolla on yhä kaksi luonnospiirustusta siitä versiosta. Lopulta Gérard istutti mallinsa. Katso, mitä kylvystä on jäljellä: pylväät, mallin taakse ripustettu verho ja antiikkinen tuoli, jota luettelo kutsuu etruskilaiseksi. Katso jalkoja, paljaita, pienellä jakkaralla. Ja katso pukua, valkoista ja ohutta, kreikkalaiseen tyyliin leikattua: sellaisessa jokainen muodikas pariisitar halusi tulla maalatuksi. Ja sitten huivi, ainoa voimakas väri täällä, valumassa istuimelta.

Récamier ihastui. Hän teetti muotokuvasta kaiverruksen, ja hänen kirjeensä Gérardille kertovat, miten tarkasti hän paneutui luonnospiirustukseen. Hänen salonkinsa oli täynnä Napoleonia vieroksuvia ihmisiä, ja lopulta Napoleon karkotti hänet Pariisista. Vuonna 1822 Récamier antoi maalauksen Preussin prinssi Augustille, miehelle, joka oli kerran kosinut häntä ja saanut rukkaset.

Kankaan myöhempi elämä on pieni kiertoajelu kaupungissa. Se ostettiin julkisesta huutokaupasta vuonna 1860, kuului Carnavalet’lle viimeistään vuonna 1880, riippui vuodesta 1882 Seinen prefektin virkahuoneessa Hôtel de Villessä, siirrettiin vuonna 1896 varastoon Auteuiliin, muutti vuonna 1911 Petit Palais’hen ja palasi tänne vuonna 1934.

Sohvatyyppiä, jolla hän mielellään lepäili, kutsutaan yhä récamieriksi. Ja tämän osaston keskellä olevassa suuressa vitriinissä on Napoleonin oma sotaretkivarustus, muutaman askeleen päässä naisesta, jonka hän karkotti.

Kohde 3/5 · Taso 2, osasto Pariisi, romantiikan pääkaupunki

Franz Lisztin muotokuva

Henri Lehmann · 1839 · Öljy kankaalle, 113 × 86 cm

Huomaa

  • Latina vasemmassa alakulmassa: AMICVS AMICO, ystävältä ystävälle, sekä Lehmannin toisiinsa kietoutuvat nimikirjaimet HL, Rooma ja 1839 roomalaisin numeroin.
  • Mitä puuttuu. Ei pianoa, ei nuotteja, ei yleisöä: ristissä olevat kädet, musta takki, sormus, harmaa seinä.
  • Marie d’Agoult’n muotokuva lähellä, samassa osastossa. Lehmann maalasi myös Lisztin elämänkumppanin.
Tekstiversio (2:15)

Ei pianoa. Se pistää ensimmäisenä silmään tässä muotokuvassa miehestä, jota museo kutsuu pianon leijonaksi. Ei koskettimistoa, ei nuotteja, ei konserttisalia. Vain nuori mies mustassa takissa, kädet ristissä, sormus sormessa, paljasta harmaata seinää vasten, ja hän katsoo suoraan sinuun.

Franz Liszt syntyi vuonna 1811, joten tässä hän on kaksikymmentäseitsemän tai kaksikymmentäkahdeksan. Maalari, Henri Lehmann, oli vielä nuorempi. Lehmann oli syntynyt Kielissä, tullut seitsemäntoistavuotiaana Pariisiin opiskelemaan Ingresin johdolla ja noussut tämän taitavimpien oppilaiden joukkoon. Vuonna 1838 Lehmann lähti Roomaan, jossa Ingres johti silloin Ranskan akatemiaa, ja siellä hän ystävystyi Lisztin ja tämän elämänkumppanin, kirjailija Marie d’Agoult’n, kanssa. Hän maalasi heidät molemmat.

Tätä muotokuvaa varten Liszt poseerasi Villa Massimilianassa Luccassa, ja Lehmann viimeisteli sen Roomassa. Katso vasenta alakulmaa, niin näet, miten maalari signeerasi sen. AMICVS AMICO, latinaa, ystävältä ystävälle. Sitten hänen nimikirjaimensa, H ja L toisiinsa punottuina. Sitten Rooma ja vuosiluku roomalaisin numeroin, 1839. Se kuulostaa omistuskirjoitukselta, ja muotokuva näyttää siltä: ei imartelua, ei rekvisiittaa, vain pitkät hiukset, kalpeat kasvot ja tuijotus.

Puhtaassa, selkeässä viivassa näkyy Ingresin oppi. Tunnelma on kuitenkin puhdasta romantiikkaa, ja siksi maalaus riippuu tässä kohtaa reittiä. Vuoden 1830 vallankumouksen jälkeen Pariisista tuli kirjailijoiden, muusikoiden ja taiteilijoiden sulatusuuni, ja tämä osasto kokoaa heidän kasvonsa yhteen: Victor Hugo, romaanikirjailija Eugène Sue, Liszt ja Marie d’Agoult, jonka Lehmann myös maalasi. Etsi naisen muotokuva, niin pariskunta on taas samassa salissa. Vitriineissä ovat Eugène Suen kirjoituspöytä ja kuvanveistäjä Dantanin pienoisveistoksia.

Maalaus oli esillä vuoden 1840 Salongissa Louvressa. Se oli juuri ennen kuin lisztmania puhkesi ja Lisztin konsertit alkoivat vetää fanaattisia väkijoukkoja kaikkialla Euroopassa. Carnavalet-museoon maalaus tuli vuonna 1942, erään madame Ollivier’n lahjoituksena.

Katso vielä kerran käsiä. Muutaman vuoden kuluttua väkijoukot tappelisivat nähdäkseen niiden soittavan, ja tässä maalari on kätkenyt ne: ristissä mustan takin päällä, täysin liikkumatta.

Kohde 4/5 · Taso 1, kronologisen reitin ulkopuolella

Wendelien tanssisali

José Maria Sert · 1925 · Lasuuri metallilehden päällä vaneripaneeleilla, kokonainen maalattu sali

Huomaa

  • Saban kuningatar korkealla valkoisen norsun selässä johtamassa hoviaan kuningas Salomon luo.
  • Hohde. Metallilehden päälle sivellyt seepiansävyiset lasuurit antavat seinille lakatun pinnan, joka muuttuu kävellessäsi.
  • Miten maalaus kieltäytyy pysähtymästä reunoille ja jatkuu jokaiselle pinnalle, myös kattoon.
Tekstiversio (2:06)

Astu sisään, niin seinät näyttävät olevan savua ja metallia. Enimmäkseen seepiaa ja hopeaa, hehku, joka siirtyy liikkuessasi, ja sitten usvasta erottuu norsu. Tämä on tanssisali, joka on siirretty kokonaisena pariisilaisesta yksityispalatsista, Sourdeval-Demachyn palatsista, ja koottu uudelleen museon sisälle.

Vuonna 1925 Maurice de Wendel, suuri lorrainelainen terästeollisuusmies, ja hänen vaimonsa Andrée tilasivat sen pariisilaisen palatsinsa tanssisaliin. He kääntyivät sen maalarin puoleen, jonka seurapiirit halusivat juuri tällaiseen työhön. José Maria Sert oli katalaani, joka oli muuttanut Pariisiin vuonna 1899, ja 1920-luvulla häntä pidettiin vuosisadan suurimpana seinämaalarina. Uransa aikana hän peitti maalilla yli seitsemäntuhatta neliömetriä kirkoissa, katedraaleissa, palatseissa, hotelleissa ja julkisissa rakennuksissa. Myöhemmin hän maalasi Kansainliiton neuvoston istuntosalin Genevessä ja seinämaalauksen Rockefeller Centeriin New Yorkiin. Se tilattiin korvaamaan Diego Riveran teos, jonka Nelson Rockefeller oli hävityttänyt.

Aiheena on Saban kuningatar. Etsi hänet: hän ratsastaa valkoisen norsun selässä, korkealla koko hovinsa yläpuolella, ja lähtee valtakunnastaan tapaamaan kuningas Salomoa. Sert ei pidä kuningatarta kehysten sisällä. Kulkue leviää jokaiselle pinnalle, jonne maalari ylsi, seinille ja kattoon, niin että sali itse muuttuu maalaukseksi.

Katso nyt pintaa tarkasti, sillä siinä on varsinainen temppu. Kun sali restauroitiin vuosina 2020 ja 2021, konservaattorit selvittivät, miten Sert sen teki. Hän levitti ohuen kerroksen elektrumia, kullan ja hopean seosta. Sen päälle hän maalasi jopa kolme peräkkäistä lasuurikerrosta, hankasi jokaista kankaalla ja nosti kohokohdat esiin metallijauheella. Metalli hohtaa maalin läpi. Siksi koko sali näyttää lakatulta, ja siksi se tuntuu valaistulta sisältäpäin.

Palatsi myytiin vuonna 1981. Sisustus tuli Carnavalet-museoon, ja vuonna 1989 se koottiin tänne saliin, joka suunniteltiin juuri sitä varten. Se on museon kronologisen reitin ulkopuolella, joten sen ohittaa helposti, ja sitä suurempi on palkinto, kun sen löytää. Seiso keskellä lattiaa, niin näet, kuinka norsu kantaa kuningatarta koko salin ympäri.

Kohde 5/5 · Taso 1, Belle époquen Pariisi, jugendsalit

Fouquet’n koruliike

Suunnittelu: Alfons Mucha; veistokset: Auguste Seysses; lasimaalaukset: Léon Fargue · 1901 · Veistettyä puuta, taottua metallia, lasimaalauksia ja mosaiikkia: kokonainen liikkeen sisustus

Huomaa

  • Kaksi riikinkukkoa: toinen istuu friisillä pyrstö roikkuen, toinen levittää sulkansa tiskin takana hehkuvan lasimaalauskiekon edessä.
  • Mosaiikkilattia, joka tehtiin uudelleen tarkasti Muchan omien piirustusten mukaan.
  • Piiskaniskun linja: epäsymmetriset kaaret, jotka kulkevat puun ja metallin läpi, jugendin tunnusmerkki.
  • Viereinen Café de Paris’n yksityinen ruokasali, jonka tekivät Henri Sauvage ja Louis Majorelle.
Tekstiversio (2:19)

Asetu tiskin eteen ja katso ylös. Yläpuolellasi riikinkukko istuu friisillä ja antaa pitkän pyrstönsä valua puupaneelia pitkin, ja suoraan edessäsi toinen levittää sulkansa hehkuvaa lasimaalauskiekkoa vasten. Tämä ei ole sali, joka kertoo liikkeestä. Tämä on itse liike, pariisilaisen kultasepän koko sisustus, siirrettynä tänne pala palalta.

Georges Fouquet otti isänsä koruliikkeen hoitaakseen vuonna 1895. Hän teki jo silloin yhteistyötä Alfons Muchan kanssa: tšekkiläisen taiteilijan, jonka Sarah Bernhardt -julisteet olivat vuonna 1895 levinneet kaikkialle Pariisiin ja tehneet tekijästään äkkiä kuuluisan. Vuonna 1899 he tekivät yhdessä kullasta ja emalista käärmerannekorun Bernhardtille itselleen. Vuoden 1900 suuren maailmannäyttelyn jälkeen Fouquet avasi uuden liikkeen osoitteeseen rue Royale 6 ja pyysi Muchaa suunnittelemaan sen sisustuksen. Liike avattiin vuonna 1901.

Mucha työskenteli harvoin kolmessa ulottuvuudessa, eikä hän tehnyt tätä yksin. Léon Fargue teki lasimaalaukset ja kuvanveistäjä Auguste Seysses hahmot. Katso, miten vähän täällä on mitään suoraa. Puu kiemurtelee, metalli kiipeää kuin kasvi, kukat, korallit ja eläimet kiertelevät jokaisella paneelilla. Museo kutsuu sitä jugendin täydeksi kukoistukseksi, mieltymyksineen epäsymmetriaan ja kaareen, jota kutsuttiin piiskaniskuksi.

Katso nyt alas. Jalkojesi alla oleva mosaiikki tehtiin uudelleen tarkasti Muchan alkuperäisten piirustusten mukaan.

Liike ei kestänyt kauan. Vuonna 1923 jugend oli jo pois muodista, ja Fouquet vaihtoi sisustuksen uudempaan. Hän ei kuitenkaan heittänyt sitä pois. Ystävänsä työtä kunnioittaen hän purkautti sen pala palalta ja pani varastoon, ja myöhemmin hän lahjoitti sen Carnavalet-museolle. Se pysyi osina vuosikymmeniä. Vuonna 1989, kun museo sai käyttöönsä viereisen Hôtel Le Peletier de Saint-Fargeau’n, liike koottiin vihdoin uudelleen, samaan aikaan kuin Wendelien tanssisali ja viereisestä salista löytyvä Café de Paris’n ruokasali, jonka suunnitteli Henri Sauvage ja kalusti Louis Majorelle.

Tähän kierros siis päättyy: koruliikkeeseen, joka oli vanhanaikainen kaksikymmentäkaksi vuotta avajaistensa jälkeen ja säilyi vain siksi, ettei sen omistaja raaskinut hajottaa sitä. Riikinkukot pelasti kauppias.

Riippumaton opas · Chiaro

Osoita Chiarolla mitä tahansa Carnavalet-museossa.

Me pysähdyimme viiteen, ja Carnavalet tuo eteesi noin 3 800 esinettä. Kuvaa jokin katutason vanhoista liikekylteistä, Marie Antoinetten tohveli, Marat’n kylpyhuoneen ovenkahvat tai korkkilaatta Proustin makuuhuoneen seinästä: Chiaro kertoo, kenen se oli ennen kuin kaupunki sai sen, ja pysyy sitten mukana jokaisessa jatkokysymyksessä.

Miksi Bastilji on niin valtava?Kuka kosi Récamier’ta?Kuka teki Fouquet’n riikinkukot?

Ennen lähtöä

01

Kulkuyhteydet

23 rue Madame de Sévigné, 75003 Paris, Marais’n kaupunginosassa. Se on yleisön sisäänkäynti; museon kartassa on merkitty myös puutarhan puoleinen sisäänkäynti kadulla rue des Francs-Bourgeois.

Tavallisin asema on Saint-Paul metrolinjalla 1. Vaihtoehtoja ovat Chemin Vert (linja 8), Bréguet-Sabin (linja 5) ja Pont-Marie (linja 7). Bussit 29 ja 96 pysähtyvät pysäkillä Place des Vosges, 69 ja 76 pysäkillä Saint-Paul ja 91 pysäkillä Saint-Gilles – Chemin Vert; lähimmät Vélib’-asemat ovat 3002 Saint-Gilles – Turenne ja 4010 Saint-Antoine – Sévigné.

02

Liput

  • Perusnäyttely on ilmainen, eikä sinne tarvitse varata aikaa. Lipun vaatii vain vaihtuva näyttely, ja aikavaraus verkossa on ainoa tapa varmistaa, että pääset sisään.
  • Ota huomioon maanantai, jolloin museo on suljettu; tiistaista sunnuntaihin se on auki klo 10–18, eikä ketään päästetä sisään klo 17.15 jälkeen. Museo on suljettu myös uudenvuodenpäivänä, 1. toukokuuta ja joulupäivänä.
  • Jätä matkalaukku hotelliin. Laukut tarkastetaan ovella, ja sisään pääsee vain käsilaukun kokoisten kanssa; vastaanottotiskin takana olevat itsepalvelukaapit vetävät enintään 40 × 36 × 36 cm:n tavarat.
  • Saat valokuvata omaan käyttöösi; pidä salama pois päältä ja jätä jalusta kotiin.
Viralliset liput →
03

Virallinen ääniopas

Carnavalet’n oma opas on ilmainen sovellus, Musée Carnavalet – Histoire de Paris, Androidille ja iPhonelle. Siinä on 30 teoksen kohokohtareitti ja viisi kronologista reittiä, joissa jokaisessa on luettavia tai kuunneltavia tekstejä kuudella kielellä, englanti mukaan lukien; maksullisia ovat vain vaihtuvien näyttelyiden kierrokset, 2,99 euroa kappale. Tämä sivu menee syvemmälle harvempiin: viisi teosta, kukin noin kaksi minuuttia, ja muihin 3 800 esineeseen Chiaro-sovellus kuvan perusteella.

Virallinen sivusto →

Kysymyksiä

Onko Carnavalet-museoon ilmaista ääniopasta?

On, ja museon oma opaskin on ilmainen: Carnavalet’n sovellus ei maksa mitään perusnäyttelyn kierroksilla. Tämä sivu tuo lisäksi selaimeesi viisi kerrottua kohdetta, tekstit jokaisen soittimen alla, eikä mitään tarvitse asentaa. Kaiken muun voit kuvata, niin Chiaro-sovellus kertoo siitä.

Paljonko Carnavalet-museon virallinen ääniopas maksaa?

Perusnäyttelyssä ei mitään. Se on museon ilmainen sovellus, jossa on 30 teoksen kohokohtareitti ja viisi kronologista reittiä kuudella kielellä. Sovelluksen vaihtuvien näyttelyiden kierrokset maksavat 2,99 euroa kappale.

Missä Fouquet’n koruliike on Carnavalet-museossa?

Tasolla 1, reitin belle époque -osuudella, jossa kahdessa salissa ovat Café de Paris’n ja Fouquet’n liikkeen jugendsisustukset. Museon karttaoppaassa se on kohokohta numero 12. Wendelien tanssisali on samassa kerroksessa, aivan kronologisen reitin vieressä.

Onko Carnavalet-museo suljettu maanantaisin?

On, Carnavalet on kiinni joka maanantai. Tiistaista sunnuntaihin se ottaa kävijöitä vastaan klo 10–18. Se on suljettu myös uudenvuodenpäivänä, 1. toukokuuta ja joulupäivänä, ja 24. ja 31. joulukuuta salit tyhjenevät jo aikaisin, klo 17.

Maksaako Carnavalet-museossa käynti jotain?

Ei perusnäyttelyssä, jossa kaikki viisi kohdetta ovat: sisäänpääsy on ilmainen, eikä aikaa tarvitse varata. Maksat vain vaihtuvasta näyttelystä, ja siihen museo suosittelee painokkaasti verkossa tehtävää aikavarausta.

Kauanko Carnavalet-museossa kannattaa varata aikaa?

Varaa näille viidelle kohteelle noin kuusikymmentä minuuttia, joista kaksitoista kuunteluun. Koko kronologinen reitti kulkee kellarikerroksen esihistoriasta nykypäivään ja ohittaa noin 3 800 esinettä, joten täydellinen käynti vie lähemmäs puoli päivää.

Lisää äänioppaita

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Carnavalet-museon ylläpitäjään.