Siirry sisältöön

Gemäldegalerie Alte Meister · Dresden · Riippumaton opas

Gemäldegalerie Alte Meister -museon ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.

Nämä viisi kuuntelet täällä, mitään ei tarvitse asentaa. Semperbaussa riippuu seitsemänsataa muuta maalausta, ja Chiaro kertoo niistä minkä tahansa yhden kuvan perusteella.

Lataa App Storesta

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Gemäldegalerie Alte Meister -museon ylläpitäjään.

9:41

Sikstuksen madonna

Gemäldegalerie Alte Meister, Dresden

0:00 3:06
Kohde 1/5

Viisi kohdetta · 13 minuuttia kuunneltavaa

Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.

Viisi teosta, kaksi kerrosta, yksi rakennus. Kierros alkaa toisen kerroksen salista 106, jossa on Rafaelin Sikstuksen madonna, jatkuu seuraavan salin läpi saliin 104 Giorgionen ja Tizianin Nukkuvan Venuksen luo, ylittää saman kerroksen saliin 129 Vermeerin Parittajan luo, ottaa mukaan talon toisen Vermeerin, Kirjettä lukevan tytön avoimen ikkunan ääressä, ja päättyy kerrosta ylempänä saliin 208 Liotardin Suklaatytön luo. Kuunneltavaa on noin kolmetoista minuuttia. Museo arvioi oman, samoissa kerroksissa kulkevan viidentoista teoksen kohokohtakierroksensa kestoksi kuusikymmentä minuuttia, ja tämä kävely on lyhyempi.

Jokainen tämän sivun tieto perustuu museon omaan tietokantaan, SKD Online Collectioniin, ja yhteen muuhun lähteeseen; salinumerot ovat museon ilmaisesta multimediaoppaasta. Semperbaun maalauksia ripustetaan uudelleen ja lainataan näyttelyihin, joten jos seinän teoskyltti on ristiriidassa sen kanssa, mitä luet täältä, luota kylttiin ja kerro siitä meille.

Kohde 1/5 · Zwingerin Semperbau, toinen kerros, sali 106

Sikstuksen madonna

Rafael · 1512/1513 · Öljy kankaalle, 269,5 × 201 cm

Huomaa

  • Kaksi siivekästä poikaa aivan alareunassa kyynärpäät reunuksen varassa. Heitä on painettu postimerkkeihin, postikortteihin, T-paitoihin, sukkiin ja lahjapapereihin jo yli vuosisadan ajan.
  • Lattian puuttuminen. Ei valtaistuinta eikä arkkitehtuuria; Madonna kävelee paljain jaloin pilvien päällä sinua kohti, ja puinen reunus on maalauksen ainoa kiinteä asia.
  • Valo Madonnan takana. Katso hetken, niin siitä tulee kymmeniä puoliksi näkyviä enkelinkasvoja.
  • Pyhä Sixtus vasemmalla kultaisessa asussa osoittaa oikealla kädellään maalauksen ulkopuolelle, ja pyhä Barbara oikealla katsoo alas. Tilaus edellytti, että molemmat ovat kuvassa.
Tekstiversio (3:06)

Kaksi vihreää verhoa on juuri vedetty sivuun, ja kaikki niiden takana tapahtuu ilmassa. Siinä on tämän maalauksen temppu, ja se toimii jo salin toisesta päästä. Ei ole lattiaa, ei valtaistuinta, ei arkkitehtuuria. Madonna kävelee pilvien päällä sinua kohti paljain jaloin ja kantaa painavaa lasta, ja koko kuvan ainoa kiinteä asia on alareunaa kulkeva puinen reunus. Sen varaan nojaa kyynärpäillään kaksi pientä siivekästä poikaa, jotka katsovat ylös eivätkä näytä lainkaan vaikuttuneilta.

Tunnet nämä kaksi. He ovat olleet postimerkeissä, postikorteissa, T-paidoissa, sukissa ja lahjapapereissa yli sata vuotta. Jo vuonna 1913 kirjailija Gustav Kobbé sanoi, ettei mikään kerubiryhmä missään ole yhtä kuuluisa kuin ne kaksi, jotka nojaavat alttaripöytään tämän maalauksen alalaidassa. Useimmilla, jotka osaisivat piirtää heidät ulkomuistista, ei ole aavistustakaan, mitä heidän yläpuolellaan on.

Heidän yläpuolellaan on Rafael, elämänsä loppupuolella, työssä paavi Julius toiselle. Julius tilasi teoksen vuonna 1512 edesmenneen setänsä, paavi Sixtus neljännen, muistoksi Piacenzan San Siston luostarikirkon pääalttarille Milanosta kaakkoon, ja tilaus edellytti, että kuvassa on kaksi tiettyä pyhimystä. Sixtus on vasemmalla, kultaan pukeutunut vanha mies, joka osoittaa oikealla kädellään maalauksen ulkopuolelle. Barbara on oikealla ja katsoo alas. Madonnan takana, siinä mikä näyttää ensin pelkältä valolta, on kymmeniä puoliksi näkyviä muiden enkelien kasvoja.

Dresdeniin maalaus tuli vuonna 1754. Saksin hovi oli neuvotellut lähes kaksi vuotta välittäjän, Giovanni Battista Bianconin, kautta, ja August kolmas maksoi siitä jotain sadankymmenentuhannen ja sadankahdenkymmenentuhannen frangin väliltä. Se pysyi vuosikymmeniä korkeimpana hintana, joka maalauksesta oli koskaan maksettu. Tarinan mukaan August siirrätti oman valtaistuimensa antaakseen maalaukselle paremman seinän. Kun Gottfried Semperin uusi galleria avattiin vuonna 1855, tämä kangas sai oman salin.

Sitten tuli kahdeskymmenes vuosisata. Sodan aikana maalaus vietiin ensin Meissenin Albrechtsburgiin ja vuonna 1943 käytöstä poistettuun rautatietunneliin Lohmgrundiin Rottwerndorfin lähelle. Heinäkuussa 1945 Neuvostoliiton sotasaalisorganisaatio vei sen Moskovaan, jossa se oli kymmenen vuotta. Syntyi legenda sotilaista, jotka kahlasivat polviaan myöten tulvaveden täyttämässä luolassa ja kantoivat Madonnaa kankaiden varassa. Vuonna 1991 venäläinen taidehistorioitsija Andrei Tšegodajev, joka oli lähetetty Saksaan vuonna 1945 katsomaan taidetta, kutsui tarinaa röyhkeimmäksi ja häpeämättömimmäksi valheeksi. Maalaus oli ollut kuivassa tunnelissa kosteutta seuraavien mittarien keskellä, se oli kehyksissään, eivätkä neljä miestä olisi mitenkään jaksaneet kantaa sitä sillä tavalla. Dresdeniin se palasi vuonna 1956.

Vielä yksi tarina, vuodelta 1849. Dresdenin kansannousun aikana Mihail Bakunin neuvoi tiettävästi vallankumoushallitusta kantamaan Sikstuksen madonnan ulos galleriasta ja ripustamaan sen kaupungin laidan barrikadeille, koska preussilaiset joukot olivat hänen mielestään liian sivistyneitä ampumaan Rafaelia. Kukaan ei tarttunut ehdotukseen. Katso nyt vielä kerran alas reunuksen kahta poikaa ja päätä itse, kuuntelevatko he.

Kohde 2/5 · Zwingerin Semperbau, toinen kerros, sali 104

Nukkuva Venus

Giorgione ja Tizian · noin 1508–1510 · Öljy kankaalle, 108,5 × 175 cm

Huomaa

  • Vihreä niitty Venuksen oikean jalan vieressä. Siinä istui vuoteen 1837 asti jousella ja nuolella leikkivä Amor, kunnes galleria maalasi hänet piiloon, koska hän oli päässyt niin huonoon kuntoon.
  • Venuksen vartalon linja ja hänen takanaan olevien kukkuloiden linja. Ne ovat sama kaari, ja siitä syntyy koko maalauksen rauha.
  • Lakanat. Ne on maalattu hopeisin sävyin, kylmällä värillä pellavalle tavallisten lämpimien sävyjen sijaan, ja siksi ne näyttävät jäykemmiltä kuin vuodevaatteet missään vastaavassa Tizianin maalauksessa.
Tekstiversio (2:37)

Hänen ansiostaan jokainen hänen jälkeensä maalattu makaava alaston näyttää siltä kuin näyttää. Ennen tätä kangasta, joka maalattiin noin vuosien 1508 ja 1510 välillä, kukaan länsimaisessa taiteessa ei ollut tehnyt yksittäisestä nukkuvasta alastomasta naisesta suuren maalauksen koko aihetta. Tizianin Urbinon Venus, Velázquezin Rokebyn Venus, Goyan Alaston Maja, Manet’n Olympia: ne kaikki juontavat juurensa tähän.

Aloita siitä, mikä puuttuu. Venuksen jalkojen juuressa istui ennen Amor, joka leikki jousella ja nuolella. Yhdeksännellätoista vuosisadalla Amor oli päässyt niin huonoon kuntoon, että galleria yksinkertaisesti maalasi hänet vuonna 1837 piiloon niityn vihreällä. Hän on yhä siellä alla, ja hänestä näkyy palasia röntgenkuvissa, mutta siitä, missä seisot, näkyy vain ruohoa.

Röntgenkuvat paljastivat muitakin muutoksia. Maisemaa muutettiin molemmilta puolilta maalaamisen aikana, kankaan väriä vaihdettiin, ja Venuksen pää näkyi alun perin profiilissa eikä kallistuneena niin kuin nyt.

Sitten on kysymys siitä, kenen käsi teki mitä. Venetsialainen herrasmies Marcantonio Michiel, joka teki muistiinpanoja näkemistään maalauksista, kirjoitti vuonna 1525, että Girolamo Marcellon talossa olevan maalauksen oli aloittanut Giorgione ja viimeistellyt hänen kollegansa Tizian. Marcello meni naimisiin vuonna 1507, ja kyseessä oli hyvin todennäköisesti häitä varten tilattu teos. Galleria kertoo kuitenkin rehellisesti, missä tiedon rajat kulkevat. Konservaattorit ovat käsitelleet kangasta niin monta kertaa, ettei enää voi luotettavasti sanoa, mitkä kohdat kuuluvat kummallekin miehelle. Mahdollinen pohjapiirustus katosi, kun koko teos siirrettiin uudelle kankaalle, luultavasti yhdeksännentoista vuosisadan alussa.

Dresden osti sen vuonna 1695 ranskalaiselta kauppiaalta August Väkevälle Giorgionen teoksena. Vuonna 1722 luettelo kutsui sitä Tizianin kuuluisaksi maisemassa makaavaksi Venukseksi. Yhdeksännentoista vuosisadan alussa sitä pidettiin kopiona Tizianin teoksesta. Vasta Giovanni Morelli liitti sen myöhemmin samalla vuosisadalla uudelleen Michielin muistiinpanoon, ja kiista alkoi alusta.

Venus kulki samaa reittiä kuin vähän matkan päässä oleva Rafael: Meissen, sitten Lohmgrundin rautatietunneli, sitten Moskova vuodesta 1945 vuoteen 1955 ja kotiinpaluu vuonna 1956.

Seuraa katseellasi Venuksen vartalon ääriviivaa ja jatka sitten pysähtymättä hänen takanaan oleviin kukkuloihin. Se on sama kaari. Katso sitten lakanoita hänen allaan. Ne on maalattu hopealla lämpimän valkoisen sijaan, ja siksi ne tuntuvat kylmemmiltä ja jäykemmiltä kuin mitkään vuodevaatteet, joita olet nähnyt Tizianin maalauksissa, ja siksi Venus muistuttaa vähemmän nukkuvaa ihmistä kuin maisemaa, joka on ottanut ihmisen muodon.

Kohde 3/5 · Zwingerin Semperbau, toinen kerros, sali 129

Parittaja

Johannes Vermeer · 1656 · Öljy kankaalle, 143 × 130 cm

Huomaa

  • Sotilaan kaksi kättä. Toinen on nuoren naisen rinnalla, toisella sotilas pudottaa kolikon naisen avoimeen kämmeneen. Tuo kauppa on maalauksen koko aihe.
  • Kaiteen yli heitetty matto, joka peittää kolmanneksen kankaasta. Se on Uşakista Länsi-Anatoliasta; tummansininen pohja ja punainen sipulinmuotoinen medaljonki ajoittavat mattotyypin 1500-luvun alkupuoliskolle.
  • Vasemmalla mustabarettinen mies, jolla on halkiohihat ja joka virnistää suoraan sinulle. Hänet on tunnistettu itse Vermeeriksi.
  • Matolla seisova sinharmaa kannu. Se on Westerwaldin kivitavaraa, aikansa tavallista saksalaista keramiikkaa.
Tekstiversio (2:21)

Vermeer oli kaksikymmentäneljävuotias. Tämä on ensimmäinen maalaus, jossa hän kuvasi sitä maailmaa, jossa hän oikeasti eli, eikä raamatunkertomusta tai myyttiä, ja voit melkein tuntea, miten hän etsii, millainen maalari hänestä tulee.

Neljä ihmistä rivissä, puristettuina kankaan etureunaan. Oikealla nuori nainen keltaisessa takissa ja valkoisessa päähineessä hymyilee ja ojentaa avoimen kätensä. Punaisiin pukeutunut sotilas pitää toista kättään naisen ympärillä ja toista tämän rinnalla, ja hän pudottaa kolikon naisen kämmeneen. Heidän takanaan mustiin pukeutunut nainen kumartuu eteenpäin ja tarkkailee rahaa. Ja aivan vasemmalla mustaan barettiin ja halkiohihaiseen nuttuun pukeutunut mies kohottaa lasiaan ja virnistää suoraan sinulle.

Tuo mies on tunnistettu Vermeeriksi. Kasvot muistuttavat Maalaustaide-teoksessa takaapäin näkyvää maalaria, ja olipa mies kuka tahansa, hän katsoo suoraan meihin.

Katso nyt maalauksen alaosaa, sillä siihen meni suurin osa työstä. Matto peittää kolmanneksen kankaasta, heitettynä kaiteen yli. Se on peräisin Uşakista Länsi-Anatoliasta, ja tummansininen pohja punaisine sipulinmuotoisine medaljonkeineen ajoittaa mattotyypin kuudennentoista vuosisadan alkupuoliskolle. Sen päällä seisova sinharmaa kannu on Westerwaldin kivitavaraa. Vasemmanpuoleisen miehen toisessa kädessä oleva soitin on luultavasti sitra. Ja etualan tumma, viisinappinen takki ei ollut siinä alun perin; Vermeer lisäsi sen myöhemmin.

Tämä on yksi vain kolmesta maalauksesta, jotka hän koskaan signeerasi ja päiväsi. Kaksi muuta ovat Tähtitieteilijä ja Maantieteilijä. Kun maalaus tuli huutokauppaan Amsterdamissa vuonna 1696, luettelossa se oli vain iloinen seurue huoneessa. Dresden osti sen vuonna 1741 kreivi Franz Josef von Waldsteinin kokoelmasta Duxista Böömistä Saksin vaaliruhtinaalle, ja se lähti vuonna 1945 muun gallerian mukana Moskovaan ja palasi vuonna 1956.

Vielä yksi alaviite, koska se on niin hyvä. On olemassa toinenkin Parittaja, jota pidettiin vuosia Vermeerin työnä, kunnes tekninen analyysi löysi vuonna 2011 maalista bakeliittia. Sen teki lähes varmasti Han van Meegeren, väärentäjä, joka kovetti väärennöksensä hartsilla. Tämä tässä, kolikkoineen, mattoineen ja lasinsa yli virnistävine miehineen, on aito, ja sen maali on 370 vuotta vanhaa.

Kohde 4/5 · Zwingerin Semperbau

Kirjettä lukeva tyttö avoimen ikkunan ääressä

Johannes Vermeer · noin 1657–1659 · Öljy kankaalle, 83 × 64,5 cm

Huomaa

  • Takaseinän seisova Amor, joka paljastui vuonna 2021. Hän pitää oikeassa kädessään pystyssä olevaa jousta, nostaa vasenta käsivarttaan ja polkee kahta maassa makaavaa naamiota.
  • Ikkuna. Se on aukeutunut sisäänpäin, ja tytön kasvot heijastuvat oikeasta alaruudusta.
  • Pöydällä oleva persikka, joka on halkaistu niin, että kivi näkyy, kulhossa kallellaan olevien hedelmien keskellä.
  • Kankaan reunat, nekin vapautettuina myöhemmästä maalista. Ne näyttävät oudon keskeneräisiltä, ja intendentti Uta Neidhardt on esittänyt, että Vermeer ehkä jätti ne sellaisiksi, koska niiden päällä oli aikoinaan oikea puukehys.
Tekstiversio (2:36)

Katso seinää tytön takana. Siellä on alaston poika jousi kädessään seisomassa kahden hylätyn naamion päällä, eikä häntä ollut seinällä lainkaan ennen tätä konservointia. Lähes kolmen vuosisadan ajan maalaus näytti nuoren naisen lukemassa korkeassa huoneessa paljasta valkoista seinää vasten, ja juuri tuo valkoinen seinä on se versio, joka on painettu lähes jokaiseen koskaan julkaistuun Vermeer-kirjaan.

Vuonna 1979 otettu röntgenkuva paljasti, että alla oli kuva kuvan sisällä. Annaliese Mayer-Meintschel julkaisi löydön vuonna 1982, ja lähes neljäkymmentä vuotta kaikki olettivat sen ilmeisen: että Vermeer oli maalannut oman Amorinsa piiloon, koska muutti mielensä.

Ei ollut. Täällä vuonna 2017 alkanut konservointi- ja tutkimushanke otti uusia röntgen- ja infrapunakuvia, analysoi kankaan ja maalauksen koko konservointihistorian ja lähetti maalinäytteitä Dresdenin taideakatemian arkeometrian laboratorioon. Asian ratkaisi koko pinnan röntgenfluoresenssikuvaus, joka tehtiin Amsterdamin Rijksmuseumin avulla. Valkoinen päällemaalaus oli tehty vähintään useita vuosikymmeniä maalauksen valmistumisen jälkeen, kauan Vermeerin kuoleman jälkeen, jonkun toisen kädellä.

Alkuvuodesta 2018 museo päätti poistaa sen. Työn teki Christoph Schölzel Dresdenin valtiollisten taidekokoelmien konservointiosastolta, ja hän sai sen valmiiksi vuoden 2021 alussa. Esiin tuli seisova Amor jousineen, nuolineen ja kahden naamion kanssa. Amor polkee jalkojensa juuressa makaavia teeskentelyn naamioita, merkkinä siitä, että vilpitön rakkaus voittaa petoksen. Ja se kertoo, mitä tytön kädessä olevassa kirjeessä lukee. Tämän gallerian johtaja Stephan Koja sanoi sen suoraan: ennen konservointia katsoimme katkelmaa.

Kun nyt olet lähellä, katso ikkunaa. Se on aukeutunut sisäänpäin, ja tytön kasvot heijastuvat oikeasta alaruudusta. Pöydällä, kulhon hedelmien keskellä, persikka on halkaistu niin, että kivi näkyy. Ja katso kankaan reunoja, nekin vapautettuina myöhemmästä maalista ja nyt oudon keskeneräisiä. Intendentti Uta Neidhardt on esittänyt, että Vermeer ehkä jätti ne paljaiksi, koska niiden päällä oli aikoinaan oikea puukehys.

Maalaus on ollut Dresdenissä vuodesta 1742. Se ostettiin Pariisista Rembrandtina, vuonna 1826 se nimettiin Pieter de Hoochin teokseksi, ja Vermeerille se palautettiin vasta vuonna 1860. Kun Neuvostoliitto päätti vuonna 1955 palauttaa Dresdenin maalaukset, Moskovan museoväki ehdotti, että saksalaiset voisivat kiitollisuudenosoituksena lahjoittaa tämän teoksen ja Giorgionen Venuksen. Saksalaiset kieltäytyivät, ja molemmat palasivat. Kesti vielä kuusikymmentäkuusi vuotta, ennen kuin tämä maalaus näytti taas siltä, miltä Vermeer sen jätti.

Kohde 5/5 · Zwingerin Semperbau, kolmas kerros, sali 208

Suklaatyttö

Jean-Étienne Liotard · noin 1744 · Pastelli pergamentille, 82,5 × 52,5 cm

Huomaa

  • Varjot, tai oikeastaan niiden puute. Taustalla on vain vaalea seinä ja paljaat lattialaudat, ja vesilasin valo on kahden ikkunan heijastus.
  • Kuppi. Se on trembleuse, kuppi, joka on tehty istumaan lukittuna aluslautaseensa, ja 1700-luvulla se tarkoitti suklaata: paksua, vahvaa ja kallista.
  • Tarjotin. Sekä lakattu tarjotin että posliinikuppi noudattavat japanilaisia esikuvia, ja tarjottimessa on korotettu reuna, jottei mikään liu’u pois.
Tekstiversio (2:28)

Ei varjoja. Se on ensimmäinen asia, ja siitä tulee outoa heti, kun sen on huomannut. Hahmo seisoo huoneessa eikä luo varjoa mihinkään, vaaleaa seinää ja paljaita lattialautoja vasten, eikä kuvassa ole mitään muuta kuin se, mitä hän kantaa.

Francesco Algarotti, italialainen kirjailija, joka osti teoksen, huomasi sen heti. Hän kirjoitti vuonna 1751 ystävälleen Pierre-Jean Mariettelle, että kuvassa ei ole juuri lainkaan varjoja, että valon antavat kaksi vesilasiin heijastuvaa ikkunaa ja että vaikka kuva on eurooppalainen, se voisi miellyttää kiinalaisia, jotka hänen sanojensa mukaan ovat varjojen verivihollisia. Hän kutsui sitä myös pastelliksi tehdyksi Holbeiniksi. Hän oli ostanut sen Liotardilta Venetsiassa helmikuun kolmantena päivänä 1745 Puolan kuninkaan ja Saksin vaaliruhtinaan August kolmannen puolesta, ja siitä lähtien se on ollut Dresdenissä.

Se ei ole maalaus. Se on pastellia, kuivaa liitua, pergamentilla, kooltaan 82,5 kertaa 52,5 senttimetriä, ja siksi se on lasin takana, ja siksi on hieman epätodennäköistä, että se on säilynyt. Toisen maailmansodan aikana se siirrettiin Königsteinin linnoitukseen, se kesti siellä kylmyyden ja kosteuden, ja se tuotiin takaisin Dresdeniin, kun Saksan armeija vetäytyi.

Katso tarjotinta, jota tyttö kantaa. Sekä lakattu tarjotin että posliinikuppi noudattavat japanilaisia esikuvia, ja tarjottimessa on korotettu reuna, jottei mikään liu’u pois. Kuppi on trembleuse, kuppi, joka on tehty istumaan lukittuna aluslautaseensa, ja kahdeksannellatoista vuosisadalla se tarkoitti suklaata, joka keitettiin paksuksi, vahvaksi ja vaahtoavaksi. Suklaa oli vielä ylellisyyttä, johon vain yläluokalla oli varaa, ja siksi museo olettaa, että kuppi on matkalla jollekulle korkea-arvoiselle. Sana tulee atsteekkien sanasta xocoatl, ja ensimmäiset kaakaopavut tulivat Eurooppaan Hernán Cortésin mukana.

Sitä, kuka tyttö on, ei ole koskaan ratkaistu. Useimmat lähteet kutsuvat häntä palvelustytöksi. Mutta vanha lappu kahdeksannentoista vuosisadan pienennetyn kopion takana, eräässä talossa Lontoon lähellä, kertoo hänen olevan Charlotte Baldauf, wieniläisen pankkiirin tytär, jonka Liotard piirsi asuessaan pankkiirin talossa ja josta tuli myöhemmin kreivitär.

Ja jos hän näyttää oudon tutulta jo ennen kuin olet lukenut tästä sanaakaan, siihen on syy. Vuonna 1862 amerikkalainen Baker’s Chocolate Company sai oikeuden käyttää häntä, ja noin vuonna 1900 hänestä tuli Drosten kaakaopurkkien sairaanhoitaja. Hän on myynyt suklaata yli satakuusikymmentä vuotta, ja hän pitää tarjotinta yhä täydellisen vaakasuorassa.

Riippumaton opas · Chiaro

Osoita Chiarolla mitä tahansa Gemäldegalerie Alte Meister -museossa.

Viisi maalausta, ja sitten tämä sivu loppuu. Nosta kamera Canaletton näkymään kaupungista, jonka läpi juuri kävelit, salin toisella puolella olevaan Rembrandtiin tai teokseen, jota et tunnista, niin sovellus kertoo, mikä se on ja miten se päätyi Dresdeniin, ja jatkaa niin kauan kuin kysyt.

Keitä nuo kaksi kerubia ovat?Mitä Vermeerin päälle oli maalattu?Miksi tytöllä ei ole varjoa?

Ennen lähtöä

01

Kulkuyhteydet

Zwinger, Theaterplatz 1, 01067 Dresden. Galleria on Semperbaussa, siivessä, jonka Gottfried Semper rakensi Zwingerin Elben puoleiselle sivulle; esteetön sisäänkäynti on Theaterplatzin puolella.

Raitiovaunut 4, 8 ja 9 pysähtyvät Theaterplatzin pysäkillä Semperbaun edessä. Raitiovaunu 11 pysähtyy Am Zwingerteichin pysäkillä Zwingerin toisella puolella.

02

Liput

  • Suljettu joka maanantai. Muina päivinä avoinna klo 10–17.
  • Pelkkään maalausgalleriaan ei ole omaa lippua. 18 euron Zwinger-lippu kattaa myös veistoskokoelman vuoteen 1800 asti, matemaattis-fysikaalisten instrumenttien kabinetin ja posliinikokoelman, joten varaa aikaa enemmän kuin nämä viisi kohdetta vaativat. Posliinikokoelma on suljettuna remontin vuoksi 7. syyskuuta alkaen noin 30. lokakuuta 2026 asti; maalausgalleria on auki normaalisti.
  • Lapset kouluikään asti pääsevät ilmaiseksi, ja alle 20-vuotiaat koululaiset maksavat 2 euroa.
  • Kaikki Zwingerin ja Semperbaun museot ovat suljettuina 22. helmikuuta – 5. maaliskuuta 2027.
Viralliset liput →
03

Virallinen ääniopas

Museon oma multimediaopas on ilmainen, sitä ei tarvitse ladata, ja se toimii puhelimen selaimessa museon verkkosivuilta; omat kuulokkeet pyydetään ottamaan mukaan. Siinä on viidentoista teoksen kohokohtakierros, jonka kesto on kuusikymmentä minuuttia, ja neljänkymmenen teoksen laaja kierros, joka kestää kaksi tuntia. Meidän oppaamme on myös ilmainen, ja kun sen viisi teosta loppuvat, Chiaro-sovellus jatkaa gallerian loppuosan.

Virallinen sivusto →

Kysymyksiä

Onko Gemäldegalerie Alte Meister -museoon ilmaista ääniopasta?

Niitä on kaksi. Tämä sivu on yksi: viisi kohdetta, jotka aukeavat puhelimen selaimessa, tekstiversio kunkin alla, eikä mitään tarvitse ladata. Museolla on myös oma ilmainen multimediaopas verkkosivuillaan, ja siinä on viidentoista ja neljänkymmenen teoksen kierrokset. Niiden lisäksi on Chiaro-sovellus, joka kertoo mistä tahansa Semperbaun maalauksesta, johon suuntaat kameran.

Paljonko Gemäldegalerie Alte Meister -museon virallinen ääniopas maksaa?

Ei mitään. Museon multimediaopas on maksuton, sitä ei tarvitse ladata, ja se käynnistetään suoraan museon verkkosivuilta omalla puhelimella tai tabletilla. Museo pyytää ottamaan omat kuulokkeet mukaan.

Missä Sikstuksen madonna on Gemäldegalerie Alte Meister -museossa?

Salissa 106 Semperbaun toisessa kerroksessa. Museon omat kierrokset tulevat sinne salista 104, jossa Giorgionen ja Tizianin Nukkuva Venus riippuu, välissä olevan salin kautta. Correggion Pyhä yö on samassa salissa 106 Rafaelin kanssa.

Paljonko pääsy Gemäldegalerie Alte Meister -museoon maksaa?

Pelkkään maalausgalleriaan ei ole erillistä lippua. Yksi Zwinger-lippu, normaalihintaan 18 euroa ja alennettuna 13,50 euroa, kattaa vanhojen mestareiden maalausgallerian ja veistoskokoelman vuoteen 1800 asti, matemaattis-fysikaalisten instrumenttien kabinetin ja posliinikokoelman. Lapset kouluikään asti pääsevät ilmaiseksi, alle 20-vuotiaat koululaiset maksavat 2 euroa, ja vähintään kymmenen hengen ryhmät maksavat 16 euroa henkeä kohti.

Onko Gemäldegalerie Alte Meister suljettu maanantaisin?

On, joka maanantai. Muuten se on avoinna päivittäin klo 10–17. Kaikki Zwingerin ja Semperbaun museot ovat lisäksi suljettuina 22. helmikuuta – 5. maaliskuuta 2027, ja 24. joulukuuta museot sulkeutuvat klo 14.00, 31. joulukuuta klo 16.00, ja 1. tammikuuta ne avautuvat vasta klo 12.00.

Kauanko Gemäldegalerie Alte Meister -museon kiertäminen kestää?

Viidessä kohteessamme on yhteensä noin kolmetoista minuuttia ääntä, ja ne jakautuvat Semperbaun kahteen kerrokseen. Museo arvioi oman viidentoista teoksen kohokohtakierroksensa kestoksi kuusikymmentä minuuttia ja neljänkymmenen teoksen laajan kierroksen kestoksi kaksi tuntia, ja esillä on noin 700 maalausta.

Lisää äänioppaita

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Gemäldegalerie Alte Meister -museon ylläpitäjään.