Neues Museum · Berliini · Riippumaton opas
Neues Museumin ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Viisi äänitettä, jotka soivat heti tässä, eikä mitään tarvitse asentaa. Esillä olevista muista noin 8 500 esineestä ota kuva, niin Chiaro kertoo, mitä katsot.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Neues Museumin ylläpitäjään.
Berliinin vihreä pää
Neues Museum, Berliini
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Neues Museumin teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 12 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Tämä Neues Museumin ääniopas pujottaa viisi esinettä kolmesta kerroksesta yhdeksi kierrokseksi. Se alkaa tasolla 1 salissa 109 Berliinin vihreästä päästä, nousee saliin 201 pronssisen Xantenin nuorukaisen luo, kiipeää vielä saliin 305 Berliinin kultahatun äärelle, laskeutuu sitten takaisin tasolle 2 kuningatar Tejen pään luo Amarna-kauden teosten keskelle ja päättyy saliin 210 pohjoisen kupolin alle Nefertitin luo. Äänitteitä on yhteensä noin 12 minuuttia. Itse kävelyyn menee vartti, mutta salit, joiden läpi kuljet matkalla, vievät tunnin.
Nimet, ajoitukset, materiaalit ja mitat ovat peräisin SMB-digitalista, Berliinin valtiollisten museoiden verkkoluettelosta, ja niitä on luettu rinnakkain Wikipedian ja Wikidatan kanssa; salinumerot ovat museon oman pohjapiirroksen mukaiset. Vitriinejä kyllä järjestellään uudelleen. Jos esineen vieressä oleva kyltti on kanssamme eri mieltä, usko kylttiä ja kirjoita meille ristiriidasta.
Kohde 1/5 · Taso 1, sali 109 (Kolmekymmentä vuosisataa)
Berliinin vihreä pää
Egyptiläinen kuvanveistäjä, nimi tuntematon · Museon ajoituksen mukaan myöhäinen Ptolemaiosten kausi; ehdotukset ulottuvat 7. vuosisadalta 1. vuosisadalle eaa. · Grauvakka (silttikivi), 23 × 14 × 20 cm
Huomaa
- Kolme hienoa uurrettua viivaa kummankin silmän vieressä. Ne ovat harakanvarpaita, kiveen leikattuja kuin ihoon.
- Katkennut nenä ja kovat poimut, jotka kaartuvat siitä alas suupieliin.
- Sileä, nyörin kaltainen harjanne kaulan vasemmalla puolella alhaalla: kaikki, mitä kaulakorusta on jäljellä.
Tekstiversio (2:14)
Kaksikymmentäkolme senttiä tummaa vihertävänharmaata kiveä, ja minun mielestäni koko rakennuksen inhimillisimmät kasvot. Museo kutsuu sitä Vihreäksi pääksi yksinkertaisesti grauvakan värin vuoksi. Grauvakka on hienojakoista silttikiveä, ja museo laskee pään Berliinin kokoelman mestariteoksiin.
Mene lähelle ja lue kasvoja kuin karttaa. Kummankin silmän viereen kuvanveistäjä kaiversi kolme ohutta viivaa, harakanvarpaat. Nenänvarressa on pystysuorat rypyt, silmien alla raskaat pussit, ja sieraimista suupieliin kaartuu kaksi terävää poimua. Se näyttää väsyneen, älykkään, keski-ikäisen miehen muotokuvalta. Museo on varovainen sanan muotokuva kanssa: sen mukaan iän merkit ilmaisevat vakavuuden ihannetta eivätkä tallenna yksien tiettyjen kasvojen piirteitä. Ajeltu pää paljastaa hänen ammattinsa. Hän oli hyvin todennäköisesti pappi.
Kuka hän oli, sitä ei tiedä kukaan. Missään ei ole kirjoitusta, ei edes takapilarissa, joka loppuu tylysti pään taakse ilman ainuttakaan sanaa. Siksi ajoitus on pääteltävä pelkästä tyylistä, ja ehdotukset kattavat kuusi vuosisataa, seitsemännestä ensimmäiseen vuosisataan ennen ajanlaskun alkua. Tutkijat olettivat pitkään, että näin taitava luun ja ihon kuvaaja oli oppinut anatomiansa kreikkalaisilta. Vertailu vanhempiin egyptiläisiin päihin kumosi sen, ja museo painottaa, että pää kuuluu täysin egyptiläiseen perinteeseen. Museo itse kallistuu myöhäiseen Ptolemaiosten kauteen. Bernard von Bothmer rajasi sen vuonna 1960 vuodesta 100 vuoteen 50 ennen ajanlaskun alkua.
Katso nyt alas kaulan vasemmalle puolelle. Tuo sileä harjanne, kuin pätkä nyöriä, on kaikki, mitä kaulakorusta on jäljellä.
Pää matkusti ennen kuin asettui aloilleen. Se kulki Ibrahim-nimisen egyptiläisen prinssin kokoelman ja sen jälkeen englantilaisen taidemaalarin Henry Wallisin kokoelman kautta. Berliini halusi sen niin kovasti, että osti siitä kipsivalun vuonna 1886, ja kahdeksan vuoden ajan museolla oli kopio ilman alkuperäistä. Vuonna 1894 kauppias James Simon antoi rahat, ja itse kivi saapui. Pidä se nimi mielessä, kun nouset portaita. Simon lahjoitti tälle museolle myös kuningatar Tejen ja Nefertitin.
Kohde 2/5 · Taso 2, sali 201 (Xantenin nuorukainen)
Xantenin nuorukainen
Roomalainen pronssinvalaja, nimi tuntematon · 1. vuosisadan loppu eaa. (toisen ajoituksen mukaan 1. vuosisadan puoliväli jaa.) · Pronssi, korkeus 143 cm ilman jalustaa
Huomaa
- Tyhjät silmäkuopat. Niissä oli aikoinaan upotetut silmämunat, jotka ovat kadonneet.
- Molemmat kädet ojennettuina tarjotinta varten, jota ei ole koskaan löydetty, ja oikea kyynärvarsi puuttuu.
Tekstiversio (2:02)
Hän ojentaa sinulle jotakin, mitä ei ole. Molemmat kädet kurottavat eteenpäin, oikea päättyy kyynärpään alapuolelle, ja silmien paikalla on tyhjät kuopat, joissa upotetut silmämunat ennen olivat. Hän on vähän alle puolitoista metriä pitkä, ilman jalustaa 143 senttiä, valettu pronssista, ja sali, jossa hän seisoo, on nimetty hänen mukaansa.
Hänen käsissään oli tarjotin. Museon luettelo käyttää siitä nimeä ferculum ja sijoittaa hänet luokkaan, joka kuulostaa vitsiltä mutta ei ole: mykkä tarjoilija. Hänen kaltaisensa pronssiset palvelijat seisoivat ylhäisten roomalaisten pitoaterioilla leposohvien välissä ja ojensivat vieraille ruokaa ja juomaa. Kuvittele hänet öljylampun valoon astiat käsillään, niin asento lakkaa olemasta outo. Itse tarjotinta, suorakaiteen muotoista tai soikeaa, ei ole koskaan löytynyt.
Hän tuli Reinistä. Helmikuun kuudentenatoista päivänä vuonna 1858 kuusi kalastajaa Lüttingenin ja Bislichin kylistä löysi hänet joen rannalta Bislichin läheltä, lyhyen matkan päästä Xantenin roomalaisesta siirtokunnasta, Colonia Ulpia Traianasta, josta hänen nimensä tulee. Häntä kutsutaan myös Lüttingenin pojaksi. Silmiä ja kyynärvartta lukuun ottamatta hän oli lähes ehjä.
Löydettäessä hänen arvokseen arvioitiin 8 000 taaleria, ja kahdeksan kuukautta myöhemmin hän oli Berliinin klassisten muinaisesineiden kokoelmassa, jossa hän on ollut siitä asti. Museo esittää hänet tässä kerroksessa saman joen toisen saaliin, Neupotzin barbaariaarteen, vieressä otsikolla Reinin aarteet.
Kukaan ei ole varma, milloin hänet tehtiin. Museon oma luettelo ajoittaa hänet ensimmäisen vuosisadan loppuun ennen ajanlaskun alkua ja mainitsee toisen näkemyksen, jonka mukaan hän on ensimmäisen vuosisadan puolivälistä ajanlaskun alun jälkeen.
Hänellä on ollut vilkas jälkielämä kopiona. Hänen valujaan seisoo Bonnin osavaltiomuseossa, Bislichin kylämuseossa, joka kertoo myös löydön tarinan, ja Xantenin roomalaismuseossa. Yksi on Lüttingenin kirkon edessä. Ja Berliinin kipsivalimo, Gipsformerei, on myynyt tämän hahmon valuja kenelle tahansa halukkaalle vuodesta 1860, kaksi vuotta sen jälkeen, kun kuusi kalastajaa veti hänet mudasta.
Kohde 3/5 · Taso 3, sali 305 (Kultainen hattu)
Berliinin kultahattu
Myöhäisen pronssikauden kultaseppä, Keski-Eurooppa · 1000–800 eaa. · Kultalevy, taottu ja leimattu; korkeus 74 cm, halkaisija 31 cm
Huomaa
- Kahdeksansakarainen tähti, joka on leimattu aivan kärkeen.
- Lähellä huippua selällään makaavien kuunsirppien nauha, jokainen silmää muistuttavan merkin yllä.
- Lierin reunaan rullattu kierretty pronssilanka, joka estää ohutta kultaa repeämästä.
Tekstiversio (2:30)
Tähän saliin tullaan niin kuin museo on tarkoittanut: pronssikauden gallerian koko pituuden läpi. Galleria on rakennettu eräänlaiseksi juhlakulkutieksi, joka johtaa tänne. Sen päässä seisoo seitsemänkymmentäneljä senttiä korkea kultainen kartio.
Aloita siitä, miten se on tehty, sillä se on hämmästyttävintä. Koko esine on yhtä ainoaa kultalevyä, taottu ilman saumaa, keskimäärin kuusi kymmenesosamillimetriä paksu. Sulatettuna siitä tulisi noin kolmen sentin kuutio. Jotta metallia voi venyttää noin pitkälle halkeamatta, kultasepän piti pehmentää sitä yhä uudelleen hiilitulessa vähintään 750 asteen kuumuudessa, tietäen, että seos alkaa sulaa noin 960 asteen lämpötilassa. Ainoa lämmönsäädin oli palkeet. Pronssinen nauha jäykistää kartion juuren, ja lierin reunaan on rullattu kierretty pronssilanka.
Sitten koristelu. Lieristä kärkeen nousee kaksikymmentäyksi vyöhykettä, painettuina neljällätoista eri leimasimella ja kolmella kuviopyörällä. Useimmat aiheet ovat ympyröitä: kohokupu, jota kiertää enintään kuusi samankeskistä rengasta. Lähellä huippua kulkee selällään makaavien kuunsirppien nauha, jokainen silmää muistuttavan merkin yllä, ja aivan kärjessä on kahdeksansakarainen tähti.
Nuo ympyrät ovat hyvin todennäköisesti lukuja. Tutkijat, jotka laskivat ne vyöhyke vyöhykkeeltä, huomasivat, että summat toimivat kuin kalenteri, joka pitää aurinko- ja kuuajan rinnakkain. Laske yhteen oikeat vyöhykkeet, vähennä muutama erityinen, ja saat esimerkiksi 1 597 päivää, mikä on suunnilleen viisikymmentäneljä kuukautta kuun mukaan. Museon oma kuvaus menee pidemmälle ja sanoo, että järjestelmällä voitiin ennustaa kuunpimennyksiä. Tämä ei ollut päähine auringon varalta. Kulta oli korkean päähineen ulkokuori, ja päähine oli luultavasti tehty jostakin eloperäisestä aineesta, joka on lahonnut pois. Tavallisen tulkinnan mukaan se merkitsi jumalaa tai aurinkokultin pappia. Joka sitä kantoi, kantoi päässään kalenteria.
Mistä se löydettiin, sitä ei kukaan osaa sanoa. Se ilmaantui taidemarkkinoille vuonna 1995, myyjän mukaan nimettömästä sveitsiläisestä yksityiskokoelmasta, ja museo osti sen vuonna 1996 yksittäislöytönä ilman minkäänlaisia tietoja alkuperästä. Tavallinen arvaus on Etelä-Saksa tai Sveitsi. Sen ajoitus, noin vuodesta 1000 vuoteen 800 ennen ajanlaskun alkua, perustuu koristeiden ja tekniikan vertailuun löytöihin, jotka voidaan ajoittaa. Pronssikauden Euroopasta tunnetaan vain neljä tällaista kultakartiota, ja edessäsi oleva on niistä parhaiten säilynyt.
Kohde 4/5 · Taso 2, Amarna-kauden teosten joukossa
Kuningatar Tejen pää
Amenhotep III:n hallituskauden kuninkaallinen verstas · Amenhotep III:n hallituskausi, noin 1388–1351 eaa.; muokattu myöhemmin · Marjakuusi, kulta, hopea, lapislatsuli, tekstiili ja fajanssi; 32,7 × 7,8 × 8,2 cm
Huomaa
- Kultaiset korvakorut, jotka roikkuvat yhä pään sivuilla.
- Pikkuruisista sinisistä helmistä tehty myssy ja sen alla vanhemman päähineen mustunut hopea ja kahden kobran ääriviivat.
- Rako peruukin ja yllä olevien korkeiden sulkien välissä. Siinä oli aikoinaan kruunun jalusta, joka on kadonnut.
Tekstiversio (2:20)
Pää, jonka voisi peittää kämmenellään, veistetty marjakuusesta, ja museo kutsuu sitä yhdeksi muinaisen Egyptin taiteen ilmeikkäimmistä teoksista. Vahvat, päättäväiset piirteet antavat vaikutelman tarmokkaasta, käskevästä naisesta. Museo lisää reilun varoituksen: vaikutelma kertoo hänen asemastaan, ei siitä, miltä hän todella näytti.
Hänen asemansa oli poikkeuksellinen. Teje syntyi noin vuonna 1400 ennen ajanlaskun alkua. Hän oli Juyan ja tämän vaimon Tujan tytär; Juya oli pappi ja Min-jumalan karjan valvoja, ja suku oli kotoisin Akhmimista Keski-Egyptistä. Teje ei ollut kuninkaallista syntyä, eikä kukaan yrittänyt salata sitä. Kun hän avioitui Amenhotep kolmannen kanssa, kuningas ilmoitti häistä sarjalla muistoskarabeja, joiden virallinen teksti nimesi hänen tavalliset vanhempansa. Sitten kuningas korotti suuren kuninkaallisen puolisonsa lähes omalle tasolleen. Teje hoiti temppelirituaalin jumalallisissa rooleissa naisen osan, ja siksi hänellä on Hathor-jumalattaren kruunu: kaksi korkeaa sulkaa, aurinkokiekko ja lehmänsarvet.
Ne ovat ne sulat, jotka näet hänen yläpuolellaan. Katso sulkien ja peruukin välistä rakoa. Siinä oli aikoinaan rengasmainen kruunun jalusta, luultavasti kobrien koristama, ja sen puuttuminen muuttaa koko siluetin.
Katso nyt itse päätä, sillä se on puettu kahdesti. Ensimmäisessä versiossa hänellä oli hopeinen myssy ja otsan yllä kaksi nousevaa kobraa. Hopea on syöpynyt mustaksi, ja siitä näkyy yhä laikkuja sekä käärmeiden ruumiit. Myöhemmin joku sovitti sen päälle pyöreän myssyn, joka on täynnä pieniä sinisiä helmiä. Vuonna 1995 tehdyt tietokonetomografiakuvaukset mahdollistivat alkuperäisen asun virtuaalisen rekonstruktion. Miksi kuningatar puettiin uudelleen, siitä kiistellään yhä; museo ajoittaa muutoksen Amarnan vuosiin, Tejen pojan Akhenatonin hallituskauteen, tai heti niiden jälkeen. Ja katso hänen korviaan. Kultaiset korvakorut ovat yhä paikallaan.
Koko hahmo oli aikoinaan noin kolmekymmentäviisi senttiä korkea, ja se tuli kuninkaallisilta tiloilta Medinet el-Ghurobista Fajumista. Mihin se oli tarkoitettu, sitä ei tiedä kukaan. James Simon lahjoitti sen museolle vuonna 1918.
Vielä yksi yhteys ennen kuin jatkat. Akhenatonin puoliso oli Nefertiti, joten tämä nainen oli Nefertitin anoppi. Ja Teje on Tutankhamonin isoäiti. Vuonna 2010 DNA-analyysi tunnisti hänen oman muumionsa, sen, joka siihen asti tunnettiin vain nimellä ”Vanhempi nainen”.
Kohde 5/5 · Taso 2, sali 210 (Nefertiti), pohjoinen kupolisali
Nefertitin rintakuva
Kuvanveistäjä Thutmosen verstas, Amarna · Noin 1351–1334 eaa. · Maalattu kalkkikivi ja stukki, musta mehiläisvaha, vuorikristalli; 49 × 24,5 × 35 cm
Huomaa
- Hänen vasen silmänsä. Paljasta kiveä, jota ei koskaan täytetty, kun taas oikeassa on mustaan vahaan kiinnitetty kristalli-iiris.
- Katkennut kobra litteäpäisen sinisen kruunun etuosassa.
- Molempien korvien lohkeilleet reunat.
Tekstiversio (3:09)
Olet rakennuksen pohjoisen kupolin alla, salissa, johon museo rakensi koko egyptiläisten muotokuvien sarjansa päättymään. Neljäkymmentäyhdeksän senttiä maalattua kalkkikiveä, ja luultavasti kuuluisimmat kasvot, jotka ovat säilyneet antiikin maailmasta.
Hän on Nefertiti, faarao Akhenatonin suuri kuninkaallinen puoliso, vaikka rintakuvassa ei sitä sanota. Kirjoitusta ei ole. Hänet tunnistaa kruunusta, litteäpäisestä sinisestä myssystä, jota hän kantaa muissakin, nimetyissä kuvissa. Maalin alla on kalkkikiviydin, jota on muotoiltu stukkikerroksilla.
Hänet löydettiin joulukuun kuudentena päivänä vuonna 1912 Amarnasta. Ludwig Borchardtin johtama saksalainen ryhmä löysi hänet kuvanveistäjä Thutmosen entisestä verstaasta yhdessä saman kuningattaren muiden, keskeneräisten päiden kanssa. Borchardt kirjoitti päiväkirjaansa, ettei häntä kannattanut kuvailla. Häntä piti katsoa.
Katso siis hänen silmiään. Oikeassa on vuorikristallista tehty iiris, maalattu mustaksi ja kiinnitetty mehiläisvahalla. Vasen on paljasta kiveä. Borchardt tutki silmäkuopan itse: liimasta ei ollut jälkeäkään eikä upotusta varten kaiverrettua koloa, joten hän päätteli, ettei vasenta silmää ollut koskaan täytetty. Katso sitten kruunun etuosaa, josta nouseva kobra on katkennut, ja korvia, jotka ovat lohkeilleet. Borchardt merkitsi muistiin kaiken tämän ja jopa likaisen sadeveden juovat, jotka olivat valuneet rintakuvan päälle vuotavan katon läpi, kun se seisoi verstaan hyllyllä.
Se, miten hän lähti Egyptistä, on kiista, joka ei ole koskaan päättynyt. Kun löydöt jaettiin vuoden 1913 tammikuussa, virallinen pöytäkirja kuvasi hänet prinsessan maalatuksi kipsirintakuvaksi. Päiväkirjassaan Borchardt kutsui häntä Nefertitiksi; jaossa Borchardt kuvasi kalkkikiven kipsiksi, ja ranskalainen tarkastaja Gustave Lefebvre näki rintakuvan jo laatikkoon pakattuna hämärässä huoneessa. Egypti on pyytänyt häntä takaisin vuodesta 1924, jolloin Berliini ensimmäisen kerran asetti hänet näytteille. Museo puolestaan vetoaa allekirjoitettuun pöytäkirjaan.
Yksitoista vuotta hän oli yksityisasia. Kaivaukset rahoittanut James Simon sai hänet ensin, lahjoitti hänet museolle vuonna 1920, ja Borchardtin pyynnöstä hänet pidettiin piilossa vuoteen 1924. Vuonna 1933 Göring väläytti hänen palauttamistaan Egyptiin; Hitler kieltäytyi ja sanoi, ettei koskaan luopuisi kuningattaren päästä.
Sitten tuli sota. Pankin kellari, eläintarhan ilmatorjuntatorni vuodesta 1941 ja vuoden 1945 maaliskuussa suolakaivos Thüringenissä, josta Yhdysvaltain armeija hänet löysi. Hän oli esillä Wiesbadenissa vuodesta 1946, Dahlemissa vuodesta 1956, Charlottenburgissa vuodesta 1967 ja Altes Museumissa vuodesta 2005. Vuoden 2009 lokakuussa hän palasi tähän rakennukseen, jossa hän oli seissyt ennen sotaa.
Vielä yksi asia, jota et voi nähdä. Vuonna 2006 tehty tietokonetomografia löysi stukin alta kivisestä ytimestä toiset, kaiverretut kasvot, joissa oli ryppyjä suun ja poskien ympärillä ja kyhmy nenässä. Thutmose silotti ne kaikki pois kipsillä. Noin puoli miljoonaa ihmistä vuodessa seisoo siinä, missä sinä nyt seisot, ja katsoo korjattua versiota.
Riippumaton opas · Chiaro
Osoita Chiarolla mitä tahansa Neues Museumissa.
Nefertitiin päättyy tämä sivu, ei rakennus. Kokeile sitä löytöön Schliemannin Troija-saleista, papyrukseen Antiikin kirjastossa tai johonkin niistä sodan arvista, jotka Chipperfield päätti jättää seiniin: Chiaro tunnistaa sen, kertoo, miten se päätyi Berliiniin, ja vastaa sitten jatkokysymyksiisi yksi kerrallaan.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
Bodestraße, 10178 Berlin, Museosaarella. Yksittäiset kävijät kulkevat sisään Bodestraßen varrella olevan James-Simon-Galerien kautta, josta pääsee museoon ja joka on esteetön pyörätuolilla liikkuville.
Lähin asema on Museumsinsel U-Bahnin linjalla U5. Myös S-Bahnin asemat Friedrichstraße ja Hackescher Markt käyvät, raitiovaunut pysähtyvät Am Kupfergrabenin ja Hackescher Marktin pysäkeillä ja bussit U Museumsinselin pysäkillä.
Liput
- Pääsylippu maksaa 14 €, alennettuna 7 €. 24 euron Museosaari-lipulla pääset yhden päivän aikana kaikkiin saaren museoihin.
- Osta verkosta, jos voit: päiväliput tulevat myyntiin neljä viikkoa etukäteen, ja museo suosittelee varaamaan ne ennakkoon.
- Maanantaisin on suljettu; muina päivinä auki klo 10–18. Joulukuun 2026 kaksi viimeistä torstaita, 24. ja 31. päivä, ovat myös sulkupäiviä, ja huoltotauko sulkee rakennuksen 15.–17. maaliskuuta 2027.
- Alle 18-vuotiaat eivät maksa mitään, mutta tarvitsevat silti ilmaisen päivälipun, jonka saa kassalta tai varaamalla verkossa.
Virallinen ääniopas
Pääsylippuun sisältyy jo Neues Museumin oma ääniopas, jota tarjotaan useilla kielillä pisteestä, joka on merkitty pohjapiirrokseen sisäänkäynnin viereen. Me lisäämme viisi raitaa omaan puhelimeesi, ilmaiseksi, ja niiden jokainen sana on painettuna soittimen alla. Niiden viiden jälkeen Chiaro-sovellus jatkaa valokuvasta.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Neues Museumiin ilmaista ääniopasta?
On, itse asiassa kaksi. Yllä olevat viisi raitaa soivat ilmaiseksi missä tahansa puhelimessa, tekstit mukana, ja museo antaa oman äänioppaansa osana lippua. Kaiken muun, mikä Vihreän pään ja Nefertitin välillä kiinnittää huomiosi, voit kuvata Chiaro-sovelluksella.
Paljonko Neues Museumin virallinen ääniopas maksaa?
Se ei maksa mitään ylimääräistä. Rakennuksen painetun pohjapiirroksen mukaan useankieliset äänioppaat sisältyvät pääsylippuun, ja oppaan saa sisäänkäynnin vierestä. Pääsylippu maksaa 14 €, alennettuna 7 €.
Missä Nefertiti on Neues Museumissa?
Tasolla 2, salissa 210, pohjoisessa kupolisalissa egyptiläisten gallerioiden perimmäisessä päässä. Kuningatar Tejen pää on samassa kerroksessa Amarna-kauden teosten joukossa, ja Berliinin vihreä pää on kerrosta alempana, salissa 109.
Onko Neues Museum suljettu maanantaisin?
On, joka maanantai. Tiistaista sunnuntaihin se on auki klo 10–18, ja arkipyhinä noudatetaan yleensä sunnuntain aukioloaikoja. Kaikki Berliinin valtiolliset museot ovat kiinni 24. joulukuuta 2026 ja uudelleen 31. joulukuuta; uudenvuodenpäivänä 2027 ovet avautuvat myöhään, kello 12. Huoltotauko sulkee tämän rakennuksen 15.–17. maaliskuuta 2027.
Onko Pergamonmuseo auki?
Ei vielä. Pergamonmuseum on suljettu peruskorjauksen vuoksi ja avautuu uudelleen 4. kesäkuuta 2027. Neues Museum on sillä välin auki, ja Museosaari-lippu kattaa kaikki saaren museot, jotka ovat kyseisenä päivänä auki.
Kuinka paljon aikaa Neues Museumiin kannattaa varata?
Kierroksessamme on 12 minuuttia ääntä ja lisäksi noin vartti kävelyä salien välillä. Noin 8 500 esinettä neljällä tasolla ansaitsee paljon enemmän aikaa kuin pelkän kierroksen.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Neues Museumin ylläpitäjään.