Berliner Dom · Berliini · Riippumaton opas
Berliner Domin ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Kupoli, joka on nyt 98 metriä korkea ja oli vihkiäisissä vuonna 1905 peräti 114 metriä, Saksan suurimman protestanttisen kirkon, Berliinin tuomiokirkon, yllä: kuuntele ulkona olevasta puistosta aina huipun kävelytielle asti, ja kuvaa sitten mikä tahansa hauta, patsas tai ikkuna ja kysy Chiarolta, kenen se on.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Berliner Domin ylläpitäjään.
Länsijulkisivu Lustgartenista
Berliner Dom, Berliini
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Berliner Domin yksityiskohta, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 13 minuuttia kuunneltavaa
Viisi paikkaa, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Keisari Vilhelm II halusi Berliinille vastauksen Rooman Pietarinkirkolle, ja tämä Berliner Domin ääniopas seuraa tuota kunnianhimoa ulkona olevalta nurmelta kupolin huipulle. Ensimmäinen kohde on ilmainen: Lustgarten, länsijulkisivun edessä oleva puisto, jossa voit kuunnella jo ennen kuin sinulla on lippua. Kolme seuraavaa ovat saarnakirkossa, kupolin alla olevassa pääsalissa: sen keskellä, itäpään kuorissa ja pohjoispuolen urkujen luona, ja kuninkaalliset sarkofagit ovat urkujen alla ja niitä vastapäätä. Viimeinen on kupolia kiertävä kävelytie 50 metrin korkeudessa, jonne pääsee vain portaita pitkin. Varaa noin kolmetoista minuuttia kuunteluun, lyhyitä kävelyjä kohteiden välillä sisällä ja aikaa nousuun; tuomiokirkko itse suosittelee omatoimiselle kokonaiskäynnille noin puolitoista tuntia.
Jokainen nimi, vuosiluku ja mitta on peräisin tuomiokirkon omalta sivustolta berlinerdom.de, Berliinin osavaltion muinaismuistorekisteristä sekä englannin- ja saksankielisestä Wikipediasta, ja käyntiä koskevat säännöt ovat sivustolta berlinerdom.de. Tämä on toimiva kirkko, jossa jumalanpalvelukset ja konsertit menevät nähtävyyksien katselun edelle, joten henkilökunnan sana tai ovella oleva kyltti käyntipäivänä menee tämän sivun edelle.
Kohde 1/5 · Lustgarten, pääjulkisivun edessä oleva julkinen puisto; asetu suihkulähteen lähellä oleville käytäville kasvot itään
Länsijulkisivu Lustgartenista
Julius Carl Raschdorff (1823–1914), tuomiokirkon arkkitehti, ja hänen poikansa Otto Raschdorff (1854–1915); tilaaja: keisari Vilhelm II; kupoli ja tornien huiput rakennettiin uudelleen pelkistettyinä DDR:n aikana 1975–1984 · Peruskivi 17. kesäkuuta 1894; vihkiäiset 27. helmikuuta 1905; ulkokuori rakennettu uudelleen 1975–1984 · Noin 30 senttimetriä paksu hiekkakiviverhous; kupoli nykyään 98 metriä korkea, alun perin 114 metriä
Huomaa
- Pääportaalin yläpuolinen kaareva mosaiikki, yksi viimeisistä rakennukseen lisätyistä osista: se valmistui vasta vuonna 1920, viisitoista vuotta vihkiäisten jälkeen.
- Kupoli ja tornien huiput. Ne rakennettiin DDR:n aikana uudelleen pelkistettyinä, kukin 16 metriä matalampana kuin vuonna 1905 ja ilman niitä kruunanneita lyhtyjä.
- Hiekkakiven harmaanmusta kuori: liikenteen nokea, pölyä ja rengaskumia, joka tuomiokirkon mukaan syövyttää kiveä hitaasti.
- Luoteistorni, vasemmalla puolellasi, kun katsot julkisivua. Siinä ovat kellot, vain kolme, jotka soivat kahdesti päivässä jumalanpalvelukseen.
Tekstiversio (2:40)
Asetu suihkulähteen lähellä oleville käytäville ja anna koko julkisivun täyttää näkökenttäsi, sillä juuri tältä puolelta se oli tarkoitettu nähtäväksi. Tuomiokirkko katsoo länteen, Lustgartenin puistoon, ja kaikki tässä julkisivussa on tehty pysäyttämään sinut: kaksikerroksinen julkisivu, pylväshalli, graniittiportaat ja kaiken yllä vihreästä kuparista tehty kupoli.
Kunnianhimo sen takana ei ollut vaatimatonta. Tuomiokirkko itse kuvaa rakennusta keisari Vilhelm Toisen berliiniläiseksi vastaukseksi Rooman Pietarinkirkolle. Arkkitehti oli Julius Carl Raschdorff, sleesialainen katolilainen, joka oli aiemmin toiminut Kölnin kaupunginrakennusmestarina, mikä on mukava ironia Saksan suurimman protestanttisen kirkon kohdalla. Peruskivi muurattiin 17. kesäkuuta 1894, ja tavoitteena oli vuosi 1900. Viivästykset siirsivät vihkiäiset 27. helmikuuta 1905. Raschdorff joutui muokkaamaan suunnitelmiaan useammin kuin kerran, ei vähiten siksi, että Preussin parlamentti myönsi hänelle vain 10 miljoonaa markkaa, vaikka hän oli toivonut 20 miljoonaa.
Katso nyt ylös kupoliin ja sitten neljään torniin, sillä näkemäsi ei ole aivan sitä, mitä vuonna 1905 nähtiin. Toukokuussa 1944 kupoli paloi. Kun Itä-Saksa lopulta vuodesta 1975 alkaen rakensi ulkokuoren uudelleen, pääkupoli ja tornien huiput palasivat paljon pelkistetympinä, kukin 16 metriä matalampana, ilman ainuttakaan niitä kruunanneista lyhdyistä ja huipullaan aivan uusi risti. Syy oli poliittinen. Hallitus ei halunnut, että täysin entisöity keisarikunnan muistomerkki varjostaisi sen omia uusia valtionrakennuksia lähistöllä, niiden joukossa Tasavallan palatsia. Niinpä tuomiokirkko oli vihkimisen aikaan 114 metriä korkea, ja nyt se on 98.
Pääoven yläpuolinen kaareva mosaiikki tuli myöhään, vuonna 1920, ja sen alla olevat pronssiovet vuonna 1907. Huomaa myös, kuinka tumma kivi on. Se ei johdu pelkästä iästä. Tuomiokirkon omat rakentajat kertovat, että liikenteen noki, pöly ja rengaskumi laskeutuvat hiekkakivelle, ja ilmansaasteet muodostavat sateen kanssa happoja, jotka syövyttävät kiveä hitaasti.
Jalkojesi alla olevalla maalla on ollut vilkkaampi elämä kuin kirkolla. Lustgarten sai alkunsa linnan vihannestarhana, muuttui vuonna 1646 muotopuutarhaksi, ja vuonna 1713 sotilaskuningas Fredrik Vilhelm Ensimmäinen teki siitä hiekalla peitetyn paraatikentän. Natsit päällystivät sen kivetyksellä vuonna 1934 joukkokokouksia varten. Vasta 1990-luvun lopulla siitä tuli taas puisto, ja edessäsi oleva suihkulähde on paikalla, jonne Schinkel oli suunnitellut sellaisen, siinä kohdassa, jossa täkäläinen ensimmäinen suihkulähde ruiskutti vettään 13 metriä korkealle höyrykoneen voimalla.
Kohde 2/5 · Saarnakirkko (Predigtkirche), pääsali: asetu keskelle, kupolin alle
Saarnakirkon kupolin alla
Julius Carl Raschdorff (1823–1914); kupolin mosaiikit Anton von Wernerin (1843–1915) suunnitelmien mukaan; reliefit: Otto Lessing (1846–1912); kupolin teräsrakenteen laskelmat: Heinrich Müller-Breslau (1851–1925) · 1894–1905; kupoli paloi 24. toukokuuta 1944; hätäkupoli 1952–1953; vihittiin uudelleen 6. kesäkuuta 1993; mosaiikit valmiit 2002 · Hiekkakiveä, stukkoa, kultausta ja kivimosaiikkia; kupolin halkaisija 33 metriä
Huomaa
- Aivan ylimpänä pyöreä ikkuna, jossa Pyhän Hengen kyyhkynen on säteiden sädekehässä.
- Kultapohjaiset mosaiikkikentät kupolin ympärillä, aiheina autuaaksijulistukset. Ne ovat rekonstruktioita, jotka tehtiin Anton von Wernerin omien säilyneiden mallien mukaan ja jotka valmistuivat vasta vuonna 2002.
- Otto Lessingin valkoiset reliefit kaarevissa kentissä aivan patsaiden yläpuolella, kohtauksia Apostolien teoista: Stefanoksen kivittäminen, Paavalin kääntymys, Paavali Ateenassa, ramman miehen parantaminen.
Tekstiversio (2:43)
Kävele kirkon keskelle, pysähdy ja kallista päätäsi taaksepäin. Tämä on Predigtkirche eli saarnakirkko, tuomiokirkon pääsali, ja yläpuolellasi oleva kupoli on halkaisijaltaan 33 metriä. Tuomiokirkko kuvaa tilaa itse valoisaksi ja yleväksi, ja kerrankin virallinen sana osuu kohdalleen: korkeat ikkunat tamburin ympäri, kultaa kaikkialla ja mosaiikkeihin vuodatettua väriä.
Aivan ylimpänä on pyöreä ikkuna, jossa Pyhän Hengen kyyhkynen on säteiden muodostamassa sädekehässä. Sen ympärillä kiertävät mosaiikkikentät, joissa ovat autuaaksijulistukset, vuorisaarnan siunaukset. Ne suunnitteli Anton von Werner, taidemaalari, joka käytännössä määritti koko tämän sisätilan ilmeen ja nautti keisarin henkilökohtaista suosiota. Vilhelm Toinen ei ollut taustalle jäävä tilaaja. Von Werner muutti näiden kenttien suunnitelmia keisarin omien toiveiden mukaan.
Sitten yllätys, ja juuri se on syy siihen, että tämä sali näyttää siltä kuin se näyttää. 24. toukokuuta 1944, yhden Berliinin raskaimmista ilmahyökkäyksistä aikana, nestemäistä palopommiainetta sisältänyt säiliö osui kupolin huipun lyhtyyn. Kuparikaton alla oli turpeella eristetty puuverhous, ja se syttyi paikassa, jonne yksikään palokunta ei ylettynyt. Palava lyhty romahti suoraan alas, yläpuolellasi olevan kivisen sisäkupolin läpi tähän kirkkoon, jossa se murskasi lattian, jolla nyt seisot, ja rikkoi arkkuja alla olevassa kuninkaallisessa hautakryptassa. Suusta suuhun kulkeneen, todistamattoman tarinan mukaan tuomiokirkon urkuri Fritz Heitmann jatkoi soittamista, vaikka kupoli oli auki taivaalle.
Vuosien ajan tämän kohdan yllä ammotti 20 metriä leveä aukko. Se suljettiin hätäkupolilla vasta vuosina 1952 ja 1953, ja siihen mennessä tuuli ja sää olivat tuhonneet suurimman osan mosaiikeista. Se, mitä nyt katsot, on tehty uudelleen italialaisten asiantuntijoiden avulla von Wernerin säilyneiden alkuperäisten mallien mukaan. Viimeinen osa valmistui vuonna 2002. Itse kirkko oli vihitty uudelleen käyttöön jo 6. kesäkuuta 1993, jolloin seurakunnan joukossa istui liittokansleri Helmut Kohl, ja jumalanpalvelus näytettiin valtakunnallisessa televisiossa.
Vielä yksi asia, joka kannattaa katsoa täältä. Kaiken tämän kantavan teräsrungon laski insinööri Heinrich Müller-Breslau, ja vuonna 2007 historiallinen kupolirakenne esitettiin saksalaisen rakennustekniikan historialliseksi maamerkiksi. Laske sitten katseesi kaareviin kenttiin aivan suurten patsaiden yläpuolella. Siellä olevat valkoiset reliefit ovat Otto Lessingin kohtauksia Apostolien teoista: Stefanoksen kivittäminen, Paavalin kääntymys, Paavali Ateenassa sekä Pietari ja Johannes parantamassa rampaa miestä.
Kohde 3/5 · Saarnakirkko (Predigtkirche), itäpää: kuori (Altarraum) kirkon lattialta katsottuna
Kuori ja alttari-ikkunat
Alttari: Friedrich August Stüler (1800–1865); apostoliseinäkkeen ja kynttelikköjen suunnittelu: Karl Friedrich Schinkel (1781–1841); ikkunat Anton von Wernerin (1843–1915) suunnitelmien mukaan; saarnatuoli: Otto Raschdorff (1854–1915) · Alttari 1850 ja seinäke edellisestä tuomiokirkosta; saarnatuoli 1908; ikkunat rekonstruoitu vuoteen 1999 mennessä · Alttari valkoista marmoria ja onyksia, seinäke kullattua pronssia, saarnatuoli tammea; kuori seitsemän askelmaa korkeammalla, sivuillaan neljämetriset hiekkakiviset uskonpuhdistajien patsaat
Huomaa
- Alttarin takana olevat kolme korkeaa ikkunaa: keskellä Kristuksen syntymä, sivuilla ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus, kaikki Anton von Wernerin suunnitelmien mukaan.
- Alttarin takana oleva kullattu seinäke ja sen pienten apostolien rivi. Schinkel suunnitteli sen pronssiseksi vanhaan tuomiokirkkoon; sittemmin se on kullattu kauttaaltaan.
- Valkoinen alttaripöytä marmoria ja kellertävää onyksia, puoliksi luterilainen umpinainen alttari ja puoliksi reformoitu ehtoollispöytä, tehty kahden kirkon unionin merkiksi.
- Veistetty tamminen saarnatuoli ja sen teksti Des Herrn Wort bleibet ewiglich: Herran sana pysyy iäti.
Tekstiversio (2:36)
Käänny kupolin keskeltä itäpäätä kohti, missä lattia nousee seitsemän askelmaa kuoriin. Tuomiokirkko kutsuu tätä osaa erityisen loisteliaaksi, ja se on salin ainoa kohta, jossa keisarin rakentajat käyttivät mielellään menneisyyttä uudelleen. Suurin osa siitä, mitä siellä ylhäällä on, tuli vanhemmasta tuomiokirkosta, joka purettiin tämän tieltä.
Aloita alttarin takana olevista kolmesta korkeasta ikkunasta. Keskimmäinen esittää Kristuksen syntymää, ja sen molemmin puolin ovat ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus. Ne ovat Anton von Wernerin suunnittelemia, mutta lasi ei ole hänen. Joulukuussa 1940 brittiläisen ilmahyökkäyksen paineaalto rikkoi nämä ikkunat yhdessä rakennuksen kaikkien muiden ikkunoiden kanssa. Von Wernerin suunnitelmat säilyivät, ja alttari-ikkunat tehtiin niiden mukaan uudelleen; työ valmistui vuonna 1999. Alttarille lankeava värikäs valo on siis 1900-luvun lopun lasia, joka näyttää sinulle tarkalleen sen, minkä keisari näki.
Sitten itse alttari, valkoinen pöytä portaiden yläpäässä. Se on marmoria ja kellertävää onyksia, sen suunnitteli Friedrich August Stüler ja se valmistettiin vuonna 1850 vanhaan tuomiokirkkoon, ja se on kiveen hakattua teologiaa. Siinä yhdistyvät luterilainen umpinainen alttari ja reformoitu ehtoollispöytä, koska tämä kirkko edusti Preussin kahden protestanttisen perinteen, luterilaisen ja reformoidun, unionia. Sen takana kohoaa Karl Friedrich Schinkelin suunnittelema kullattu apostoliseinäke. Alun perin se oli pronssia, nyt se on kullattu kauttaaltaan, ja sen pienet apostolihahmot ovat kopioita pyhän Sebaldin haudan hahmoista Nürnbergissä. Myös kaksi korkeaa kullatusta raudasta tehtyä lattiakynttelikköä ovat Schinkelin, ja niiden mallit teki kuvanveistäjä Theodor Kalide; Raschdorff teetti niihin uutta kirkkoa varten lisää korkeutta ja koristeita. Seinäkkeen takana, kastealueella, on Christian Daniel Rauchin veistämä valkoinen marmorinen kastemalja.
Katso sitten sivulle tammiseen saarnatuoliin. Sen suunnitteli arkkitehdin poika Otto Raschdorff, joka työskenteli isänsä toimistossa. Se oli yksi harvoista asioista, jotka eivät ehtineet valmiiksi vihkiäisiin, ja se valmistui vasta vuonna 1908. Siihen on kaiverrettu sanat Des Herrn Wort bleibet ewiglich, eli: Herran sana pysyy iäti.
Lopuksi kirkon tätä päätä vartioivat kivijättiläiset. Alttarin puolella seisovat neljämetriset hiekkakiviset uskonpuhdistajien patsaat: Luther, Melanchthon, Zwingli ja Calvin. Käänny toiseen suuntaan, niin näet heidän poliittiset vastinparinsa, neljä uskonpuhdistusta tukenutta ruhtinasta, koolla keisarin oman aition ympärillä. Uskonpuhdistajat katsovat salin yli ruhtinaita kohti, ja siinä on tämän rakennuksen koko sanoma kahdessa patsasrivissä.
Kohde 4/5 · Saarnakirkko (Predigtkirche), pohjoispuoli, kasvot urkuihin päin; Suuren vaaliruhtinaan sarkofagi on urkujen alla, Schlüterin pari vastapäätä eteläparven alla
Sauerin urut ja kuninkaalliset sarkofagit
Urkurakentaja: Wilhelm Sauer (1831–1916), Frankfurt an der Oder; kotelon suunnittelu: Otto Raschdorff (1854–1915) ja kuvanveistäjä Richard Moest (1841–1906); Fredrik I:n ja Sofia Charlottan seremonialliset sarkofagit: Andreas Schlüter (1659–1714) · Urut 1905, palautettu vuoden 1905 asuun 1988–1993; Schlüterin sarkofagit 1705 ja 1713, saarnakirkossa Muistokirkon purkamisesta lähtien · Tamminen kotelo ja metallipillit: 7269 pilliä ja 113 äänikertaa neljällä sormiolla ja jalkiolla, joista jalkiossa kolme 32 jalan äänikertaa
Huomaa
- Veistetty tamminen kotelo ja hopeanhohtoiset julkisivupillit. Kotelon suunnitteli arkkitehdin poika Otto Raschdorff.
- Urkujen alla Suuren vaaliruhtinaan Fredrik Vilhelmin ja hänen toisen puolisonsa Dorothean barokkiset seremoniasarkofagit.
- Salin toisella puolella, kaltereiden takana eteläparven alla, Andreas Schlüterin tekemät Fredrik I:n ja Sofia Charlottan kaksi kullattua arkkua. Kuningattaren arkun jalkopäässä istuu käärinliinaan kietoutunut Kuolema kirjoittamassa hänen nimeään.
Tekstiversio (2:46)
Käänny kirkon pohjoissivua kohti, missä urut seisovat parvellaan veistetyn tammikotelon sisällä. Kun ne vihittiin vuonna 1905, niitä pidettiin Saksan suurimpina urkuina: 7269 pilliä, 113 äänikertaa, neljä sormiota ja jalkio. Kolmessa jalkion äänikerrassa pillit ovat 32 jalkaa pitkiä. Ne rakensi hoviurkurakentaja Wilhelm Sauer Frankfurt an der Oderista, ja ne merkitsevät aikakauden loppua. Ne olivat viimeisiä suuria romanttisia orkesteriurkuja, intonoitu kuulostamaan aikansa sinfoniaorkestereilta, ja tuomiokirkon mukaan ne ovat nykyään suurimmat alkuperäisessä asussaan säilyneet myöhäisromantiikan urut.
Sodan jälkeen varkaat veivät noin kolmanneksen pilleistä ja repivät irti osia koneistosta myydäkseen metallin. Vuodesta 1988 vuoteen 1993 Sauerin oma yritys palautti urut vuoden 1905 asuun ja lisäsi vain tehokkaamman puhaltimen, jotta ilmanpaine pysyy tasaisena, kun kaikki äänikerrat ovat yhtä aikaa päällä.
Laske nyt katseesi lattiaan urkujen alla. Nuo suuret barokkisarkofagit kuuluvat Suurelle vaaliruhtinaalle, Brandenburgin Fredrik Vilhelmille, ja hänen toiselle puolisolleen Dorothealle. Ne seisoivat ennen Muistokirkossa, kokonaisessa siivessä tuomiokirkon pohjoispuolella. Itä-Saksa räjäytti sen vuonna 1975, ja seremonialliset sarkofagit siirrettiin tänne, urkujen alle ja eteläparven alle. Ne ovat kenotafeja. Ruumiit lepäävät jalkojesi alla kryptassa.
Käänny kokonaan ympäri ja katso salin poikki eteläparven alle, kaltereiden takana olevaan kullattuun pariin. Tuomiokirkko myöntää itse, että ne on sijoitettu huonosti: ne näkyvät vain kahdelta sivulta ja kaltereiden läpi. Minusta ne ovat rakennuksen hienoimmat esineet, ja ne on tehnyt Andreas Schlüter, Berliinin kaupunkilinnan kuvanveistäjä ja arkkitehti. Kuningattaren sarkofagi valmistui ensin, vuonna 1705, kuninkaan vuonna 1713, ja molemmat on valettu kullatusta tinasta ja lyijystä. Sofia Charlotta oli älykäs ja hyvin verkostoitunut; hän seurusteli oppineiden, muiden muassa filosofi Leibnizin, kanssa ja antoi sysäyksen Berliinin tiedeakatemian perustamiselle, ja hänen puolisonsa nimesi Charlottenburgin linnan kuningattaren mukaan. Kuningattaren sarkofagin jalkopäässä istuu käärinliinaan kietoutunut Kuolema ja kirjoittaa hänen nimeään historian tauluun. Fredrik Ensimmäinen, joka kruunasi itsensä vuonna 1701 ensimmäiseksi kuninkaaksi Preussissa, rakasti loistoa yli kaiken, ja hänen sarkofaginsa on näistä kahdesta rikkaampi. Sen pääpuolessa kaksi Brandenburgia ja Preussia esittävää naista nostaa kuninkaan kruunattua muotokuvaa. Jalkopäässä nainen itkee kasvot käsiinsä painettuina, ja hänen vieressään putto, pieni poika, puhaltaa saippuakuplia.
Kohde 5/5 · Kupolin kävelytie (Kuppelumgang) 50 metrin korkeudessa, kävijäportaiden kautta; kierrä koko ympyrä
Kupolia kiertävä kävelytie
Julius Carl Raschdorff (1823–1914); kupoli rakennettiin uudelleen pelkistettynä 1975–1984, ja jälleenrakennusta johti vuodesta 1975 tuomiokirkon rakennusmestari Rüdiger Hoth · 1905; ulkokupoli paloi 24. toukokuuta 1944; uudelleen rakennettu ulkokuori valmis 1984 · Tamburia kiertävä kävelytie 50 metriä maanpinnan yläpuolella; itse kupoli 98 metriä korkea
Huomaa
- Lännessä suoraan alhaalla: Lustgarten, jossa ensimmäinen kohde oli, ja sen pohjoissivulla Schinkelin Altes Museum.
- Itä-koillisessa, noin 600 metrin päässä: televisiotorni, yksi niistä nähtävyyksistä, jotka tuomiokirkko itse nimeää tälle näköalalle.
- Takanasi kupolilla soittimineen seisovat enkelit, täältä tarpeeksi läheltä nähtäviksi kunnolla.
- Itäpuolen alapuolella virtaava Spree turistiveneineen ja hyvänä päivänä Lustgartenista ylös kantautuva musiikki.
Tekstiversio (2:25)
Tämän olet ansainnut. Olet kupolin tamburia kiertävällä kävelytiellä, 50 metriä maanpinnan yläpuolella, eikä sinun ja kaupungin välissä ole lasia, vain leveä kaide. Tuomiokirkon mukaan täältä voi kuulla musiikkia, jota soitetaan alhaalla Lustgartenissa, ja hiljaisena päivänä sen todella kuulee.
Etsi ensin puisto, jossa seisoit alussa. Se on suoraan lännessä, aivan allasi, nurmikoiden ja käytävien suorakulmio, ja sen oikealla, pohjoisella sivulla oleva pitkä pylväikkö on Schinkelin Altes Museum. Täällä oli kerran linnan vihannestarha, sitten paraatikenttä, sitten kivetty joukkokokousten aukio, ja nyt se on taas puisto. Katso nyt puiston yli, suoraan länteen, vajaan kahden kilometrin päähän, niin näet Reichstagin, yhden niistä nähtävyyksistä, jotka tuomiokirkko nimeää tälle kierrokselle.
Kävele nyt itään ja koilliseen. Siellä on televisiotorni, noin 600 metriä täältä, ja hieman sen oikealla puolella, suoraan idässä, Rotes Rathausin eli Punaisen raatihuoneen tiilitorni. Itäpuolella allasi virtaa Spree turistiveneineen. Etelä-kaakossa, aivan lähellä, on Humboldt Forum, Berliinin kaupunkilinnan paikalla. Tämä naapuri selittää rakennuksen, jonka päällä seisot. Tuomiokirkon tarina alkoi linnan sisällä olleesta kappelista, sen krypta ja haudat kertovat hallitsijasuvun viidensadan vuoden hautaustavoista, ja tuomiokirkko sanoo itse olevansa yhä tiiviisti sidoksissa linnaan.
Katso sitten ylös takanasi olevaan kupoliin. Olet nyt lähellä sitä kiertäviä enkeleitä soittimineen. Niiden yläpuolella oleva kupoli ei ole vuoden 1905 kupoli. Vuoden 1944 tulipalon jälkeen Itä-Saksa rakensi sen uudelleen matalampana ja pelkistetympänä, ja tuomiokirkon oma historiikki myöntää, että arkkitehdit ovat kiistelleet kupolin muodosta siitä päivästä asti, kun se rakennettiin. Pelkistetty versio on nyt itsessään suojeltu muistomerkki, mikä tekee paluun vanhaan ääriviivaan entistäkin vaikeammaksi.
Katso lopuksi pohjoispuolella alas rakennuksen reunaan. Noin kolmannes tuomiokirkosta sellaisena kuin se alun perin suunniteltiin puuttuu, ja se oli juuri tässä: Muistokirkko, hallitsijasuvun seremoniallisille haudoille tarkoitettu siipi, joka räjäytettiin 30. lokakuuta 1975. Sen veistetyistä julkisivukivistä pelastettiin noin 204, ja ne lepäävät yhä metsässä Ahrensfeldessä. Tuomiokirkko kuvaa itse allasi olevaa tyhjää aluetta epämiellyttäväksi paikaksi, ja täältä ylhäältä näet tarkalleen, mitä se tarkoittaa.
Riippumaton opas · Chiaro
Näytä Chiarolle mitä tahansa Berliner Domissa.
Neljämetriset uskonpuhdistajat, 91 Hohenzollernien hautaa kryptassa, Rauchin marmorinen kastemalja ja koko kaupunki kupolin alla: viisi äänitettä jättää suurimman osan kertomatta. Osoita Chiaro-sovelluksella arkkua, patsasta tai kävelytieltä näkyvää kattoa, niin se kertoo tekijän, siellä lepäävän henkilön tai horisontissa näkyvän rakennuksen ja vastaa niin moneen jatkokysymykseen kuin haluat esittää.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
Postiosoite on Am Lustgarten, 10178 Berlin; itse tuomiokirkko sijaitsee Museosaarella Mitten kaupunginosassa. Pääjulkisivu katsoo länteen Lustgartenin puistoon, jossa ensimmäinen kohde on. Maaliskuusta 2026 lähtien rakennus on ollut esteetön tuomiokirkkomuseoon asti: pohjoispuolen itsepalveluhissi nostaa katutasolta tuomiokirkon arkadeille, ja arkadeilta kaikki kulkevat sisään suurista portaaleista; sisällä eteläisen tornin kävijäportaiden vieressä oleva hissi kulkee kryptasta ylös tuomiokirkkomuseoon. Kupolin kävelytie on poikkeus, eivätkä liikuntarajoitteiset kävijät pääse sinne.
U-Bahnilla linjalla U5 Museumsinselin asemalle; S-Bahnilla linjoilla S3, S5, S7, S9 tai S75 Hackescher Marktille; raitiovaunulla M4, M5 tai M6 Spandauer Straßen pysäkille; bussilla linjoilla 100, 200 ja 300, jolloin jäädään pois Am Lustgartenin pysäkillä puiston vieressä. Nämä ovat tuomiokirkon omat ohjeet.
Liput ja sisäänpääsy
- Useimpina päivinä tuomiokirkko aukeaa kello 9 ja sulkeutuu kello 18, paitsi sunnuntaisin, jolloin se aukeaa keskipäivällä; viimeinen sisäänpääsy on kello 17, tuntia ennen sulkemista, minkä jälkeen tilat suljetaan yksi kerrallaan. Jumalanpalvelukset, häät ja konsertit muuttavat aukioloaikoja joinakin päivinä ja voivat rajoittaa pääsyä niiden ajan, eikä pääkirkkoon voi tutustua jumalanpalveluksen aikana, joten katso päivittäinen kalenteri sivustolta berlinerdom.de ennen lähtöä.
- Pääsylippu maksaa 15 euroa tai alennuksella 12 euroa, ja yksi aikuinen enintään neljän alle 18-vuotiaan lapsen kanssa maksaa 15 euroa. Tämä yksi lippu kattaa itse kirkon, Keisarillisen portaikon, hää- ja kastekappelin, kuninkaallisen kryptan, museon ja kupolin kävelytien. Osta lippu verkosta, automaateista tai lipunmyynnistä; maksaminen onnistuu vain käteisettömästi, ja lippu on voimassa vuoden ostopäivästä.
- Kupolia kiertävälle kävelytielle on lähes 300 askelmaa, hissiä ei ole, eikä viimeisellä osuudella voi kääntyä takaisin. Se on suljettuna rankkasateella, runsaalla lumisateella, liukkaalla kelillä ja kovalla tuulella.
- A3-kokoa suurempia laukkuja, matkalaukkuja tai minkäänlaisia matkatavaroita ei saa viedä sisään. Kellarikerroksessa on rajallinen määrä säilytyslokeroita, ja tuomiokirkko pyytää käyttämään niitä ennen käyntiä; valokuvaaminen on sallittua yksityiskäyttöön ilman salamaa tai jalustaa, mutta ei jumalanpalvelusten aikana.
Virallinen ääniopas
Tuomiokirkolla on oma ääniopas, ja se kuuluu lipun hintaan ilman lisämaksua. Se noudetaan aivan lipunmyynnin vierestä ja palautetaan uloskäynnillä; se puhuu saksaa ja englantia sekä ranskaa, espanjaa, italiaa, venäjää tai puolaa, ja kahdella ensimmäisellä kielellä on myös lasten versio. Myös puolen tunnin opastetut kierrokset sisältyvät hintaan, yleensä joka päivä kello 13, 14 ja 15, ja ne alkavat saarnakirkosta. Siinä missä virallinen ääniopas vie sinut koko rakennuksen läpi, tämä sivu valitsee viisi paikkaa, alkaa ulkoa, missä lippua ei tarvita, ja näyttää jokaisen äänitteen koko tekstin soittimen alla.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Berliner Domiin ilmaista ääniopasta?
Tämä sivu on ilmainen: viisi kerrottua paikkaa Lustgartenista kupolin kävelytielle, kuunneltavissa selaimessa, ja jokaisen äänitteen koko teksti sen alla. Myöskään tuomiokirkon oma ääniopas ei lisää laskuasi, sillä se kuuluu pääsylippuun ja on saatavilla seitsemällä kielellä.
Voinko kuunnella Berliner Domin ääniopasta ennen kuin ostan lipun?
Ensimmäisen kohteen voit: se on tarkoitettu kuunneltavaksi Lustgartenissa, pääjulkisivun edessä olevassa julkisessa puistossa, ja riittää, että näet rakennuksen. Muut neljä ovat tuomiokirkon sisällä ja kupolin kävelytiellä, ja yksi pääsylippu kattaa ne kaikki.
Paljonko Berliner Domin virallinen ääniopas maksaa?
Ei mitään pääsylipun lisäksi. Tuomiokirkon ääniopas sisältyy lipun hintaan, se noudetaan lipunmyynnin vierestä ja palautetaan uloskäynnillä, ja normaalihintainen lippu maksaa 15 euroa. Myös puolen tunnin opastetut kierrokset kello 13, 14 ja 15 sisältyvät hintaan.
Onko Berliner Dom auki sunnuntaisin?
On, yleensä kello 12–18, ja viimeinen sisäänpääsy on kello 17. Arkisin ja lauantaisin se aukeaa kello 9. Toimivassa kirkossa jumalanpalvelukset menevät edelle, joten tietyn päivän aukioloajat kannattaa tarkistaa tuomiokirkon päivittäisestä kalenterista.
Kuinka korkealla Berliner Domin kupolin kävelytie on, ja onko sinne hissiä?
Kävelytie kiertää kupolia 50 metriä maanpinnan yläpuolella, eikä hissiä ole: portaita on lähes 300, eikä viimeisellä osuudella voi kääntyä takaisin. Se suljetaan rankkasateella, lumisateella, liukkaalla kelillä ja kovalla tuulella, ja se on käynnin ainoa osa, jonne liikuntarajoitteiset kävijät eivät pääse.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Berliner Domin ylläpitäjään.