Pariisin katakombit · Pariisi · Riippumaton opas
Pariisin katakombien ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Omatoiminen laskeutuminen 1,5 kilometrin matkalle louhoksiin ja ossuaarioon, 20 metriä 14. kaupunginosan alle; minkä tahansa laatan, jonka nämä viisi äänitettä ohittavat, voit kuvata, ja Chiaro lukee sen sinulle.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Pariisin katakombien ylläpitäjään.
Helvetinportin paviljongit Denfert-Rochereaulla
Pariisin katakombit
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Pariisin katakombien yksityiskohta, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 12 minuuttia kuunneltavaa
Viisi paikkaa, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Maan alla kukaan ei voi kääntyä takaisin, joten tämä Pariisin katakombien ilmainen ääniopas kulkee yksisuuntaista reittiä siinä järjestyksessä kuin ylläpitäjän esite sen antaa. Aloitat maan päällä Place Denfert-Rochereaulla, Ledoux’n vanhan tullipaviljongin edessä, jossa ensimmäisen raidan voi kuunnella ilman lippua. Kun 131 askelmaa on laskeuduttu, toinen kohde on louhoskäytävissä, jotka kulkevat etelään katujen alla. Kolmas on ossuaarion kaiverrettu ovi, neljäs sen takana olevat luumuurit ja viides Tynnyri Kärsimyksen kryptassa lähellä loppua, ennen kuin 112 askelmaa nostaa sinut ulos osoitteeseen 21 bis Avenue René-Coty, lähes 700 metrin päähän lähtöpaikasta. Raidat kestävät noin 12 minuuttia, ja ylläpitäjä neuvoo varaamaan käyntiin tunnin.
Kaikki alla oleva käytännön tieto on peräisin sivustolta catacombes.paris.fr, jota Paris Musées ylläpitää Pariisin kaupungin puolesta, sekä sen omista esitteistä; historia nojaa samoihin sivuihin ja Wikipediaan. Kohde avattiin uudelleen 8. huhtikuuta 2026 uudistettuna ja uudella reitillä, joten jos jokin kyltti tai vartija maan alla sanoo toista, seuraa heidän ohjeitaan ja kirjoita siitä meille.
Kohde 1/5 · Place Denfert-Rochereau, Avenue du Colonel Henri Rol-Tanguyn varrella, itäisen paviljongin edessä kävijöiden sisäänkäynnillä; lippua ei tarvita
Helvetinportin paviljongit Denfert-Rochereaulla
Claude-Nicolas Ledoux (1736–1806), friisi: Jean-Guillaume Moitte (1746–1810) · Suunniteltu 1785, pystyssä viimeistään 1787; historialliseksi muistomerkiksi 13. huhtikuuta 1907 · Kiveä, neljä tasoa; toinen kahdesta samanlaisesta suorakaiteen muotoisesta paviljongista 24 kilometriä pitkässä tullimuurissa, jossa oli 55 sisäänkäyntiä
Huomaa
- Friisi korkealla seinässä: antiikkisiin asuihin puetut naiset pitelevät medaljonkeja, joissa on kaupunkien vaakunoita. Se on rakennuksen ainoa veistetty friisi.
- Maantasan pylväät, jotka on koottu vuorotellen pyöreistä ja neliskulmaisista rummuista. Niiden ansiosta verotoimisto näyttää temppelin tuloväylältä, ja juuri se oli tarkoitus.
- Kaksoisrakennus kadun toisella puolella. Yksi paviljonki on rakennus; ne kaksi, vastakkain vanhan tien yli, olivat portti.
Tekstiversio (2:24)
Ennen kuin puhutaan luista, katso rakennusta, jonka vieressä seisot, sillä se oli verotoimisto. Claude-Nicolas Ledoux suunnitteli sen vuonna 1785 Pariisia kiertävään muuriin, joka oli 24 kilometriä pitkä ja jossa oli 55 sisäänkäyntiä. Muuri rakennettiin, jotta kaupunkiin tuoduista tavaroista voitaisiin periä tullia. Kohteen ylläpitäjä kutsuu sitä vanhan monarkian kunnianhimoisimmaksi arkkitehtuurihankkeeksi, ja minusta tämä paviljonki näyttää, miksi ihmiset inhosivat sitä.
Ledoux otti mallinsa antiikin Kreikan propylaioista, pyhäkköjen edustalla olevista monumentaalisista porteista. Katso siis ensimmäistä kerrosta, noita vuorottelevista rummuista koottuja pylväitä, pyöreä ja sitten neliskulmainen. Katso sitten ylös Jean-Guillaume Moitten friisiin, jossa antiikkisiin asuihin puetut naiset pitelevät kaupunkien vaakunoita. Kaikki tämä, jotta voitaisiin periä veroa tavaroista. Ja niitä oli kaksi: sama rakennus on vastassasi kadun toisella puolella, ja tie Orléansiin kulki niiden välistä.
Neljä vuotta piirustusten jälkeen, kolmantenatoista heinäkuuta 1789, tämä portti ryöstettiin ja poltettiin. Tammikuuhun 1790 mennessä se oli korjattu ja sai uuden nimen, Tasa-arvon portti. Vuonna 1860 Pariisi nielaisi esikaupunkinsa, tullilinja siirtyi kauemmas ja Ledoux’n muuri purettiin. Porteista on jäljellä vain neljä.
Vanha nimi on se, joka jäi elämään, eikä kukaan osaa aivan selittää sitä. Barrière d’Enfer sai nimensä rue d’Enfer -kadusta, Helvetinkadusta. Jotkut historioitsijat arvelevat, että katu oli ansainnut nimensä, toiset taas, että se on väännös sanoista via inferior, alempi tie, tai portista en fer, joka oli rautaa. Vuonna 1879 aukio nimettiin uudelleen eversti Denfert-Rochereaun mukaan, joka puolusti Belfortia preussilaisia vastaan; aukion pohjoispuolella on kolmasosan kokoinen kopio Bartholdin Belfortin leijonasta. Sano Denfert ääneen, niin kuulet d’Enfer: kaupunginvaltuuston sanaleikki, jota kukaan ei ole koskaan perunut.
Katso nyt kadun toisella puolella olevaa läntistä paviljonkia. Sen alla on väestönsuoja, ja kahdentenakymmenentenä elokuuta 1944 eversti Rol-Tanguy perusti sinne komentopaikkansa johtaakseen Pariisin kansannousua. Tämä katu, koko 50 metriä, kantaa hänen nimeään.
Kaksikymmentä metriä kenkiesi alla Pariisin kadut toistuvat kivessä, ja portaat niiden luo alkavat verotoimiston sisältä.
Kohde 2/5 · 131 askelman jälkeen, pitkissä käytävissä, joita ylläpitäjä kutsuu Pariisin kopioksi, 20 metriä kadun alapuolella
Louhoskäytävät ja se, mitä niihin hakattiin
Louhostyöläiset, johtajana Charles-Axel Guillaumot (1730–1807), louhosten yleistarkastuksen ensimmäinen päällikkö; veistokset: louhija Décure (kuollut 1782) · Louhokset käytössä ainakin 1400-luvulta; tuettu vuodesta 1777; veistokset 1777–1782 · Lutetiaalista kalkkikiveä ja kuivamuurausta, 20 metriä kadun alapuolella
Huomaa
- Seinään hakattu merkki: numero, G-kirjain ja vuosi. Ylläpitäjän esimerkissä lukee 65 G 1781. G on Guillaumot, ja numero laskee hänen työmaitaan.
- Laatat, joissa on katujen nimiä, joista monet ovat kadonneet kaikilta yläpuolellasi olevan kaupungin kartoilta. Nämä käytävät tehtiin seuraamaan katuja.
- Kuoret kivessä. Reitin varrella näkyy trooppisen meren fossiilisia kotiloita, noin 45 miljoonan vuoden takaa.
Tekstiversio (2:31)
Nuo 131 askelmaa veivät sinut alas noin 45 miljoonan vuoden läpi. Ympärilläsi olevat seinät alkoivat mutana trooppisen meren pohjassa, ja kiveä kutsutaan lutetiaaliseksi Lutetian mukaan, joka oli Pariisin roomalainen nimi. Eräästä näiden louhosten kaivosta tuli kansainvälinen vertailukohta näille kerrostumille. Tarkkaile kiveä kävellessäsi, sillä reitin varrella on fossiilisia kuoria.
Tämä kalkkikivi on syy koko onkaloon. Pariisin kivi oli kaupungin rakennusaine aina 1900-luvun alkuun asti: kirkkoihin, Louvren linnaan, kaupunginmuureihin. Keskiajalta lähtien louhijat seurasivat sitä maan alle, ja pitkään he työskentelivät makuultaan tai kyykyssä kerroksessa, joka oli tuskin yli metrin korkuinen. Nykyinen kattokorkeus lisättiin myöhemmin tarkastajia ja kävijöitä varten. Vähän edempänä ohitat osan nimeltä ateljee, jossa kattoa kannattavia pilareita on kahdenlaisia: kallioon pystyyn jätettyjä keskiaikaisia ja käsin ladottuja.
Kukaan ei pitänyt kunnon karttaa. 1700-luvulle tultaessa käytävät ulottuivat noin 800 hehtaarin alalle kaupungin alla, hylättyinä ja enimmäkseen unohdettuina, ja sitten maa alkoi pettää. Vuonna 1774 sortuma nielaisi 300 metriä katua. Neljäntenä huhtikuuta 1777 Ludvig kuudestoista perusti viraston selvittämään, mitä Pariisin alla on, ja tukemaan sitä, ja sen johtoon tuli arkkitehti Charles-Axel Guillaumot.
Se, mitä pitkin nyt kuljet, on hänen vastauksensa. Nämä käytävät seuraavat yläpuolella olevia katuja, ja laatat kertovat katujen nimet, jotta tarkastaja tiesi aina, missä kohtaa maan pintaa hän oli. Koko verkostoa kutsuttiin Pariisin kopioksi. Seinien takana kummallakin puolella on tyhjä tila, jonka louhijat jättivät.
Etsi nyt hänen signeerauksensa. Guillaumot’n miehet hakkasivat kiveen merkin aina, kun työ oli valmis: työmaan numeron, alkukirjaimen ja vuoden. Ylläpitäjän esimerkki on 65 G 1781, kuudeskymmenesviides työ, Guillaumot, 1781.
Yksi louhija jätti jälkeensä enemmän kuin merkin. Décure, seitsenvuotisen sodan veteraani, joka työskenteli näissä tuennoissa, käytti vapaa-aikansa veistämällä kallioon Port-Mahonin linnoituksia Baleaareilta. Vuonna 1782, kun hän hakkasi tietä ylös ylemmälle tasolle, hän aiheutti sortuman, joka tappoi hänet. Hänen veistoksensa ovat louhoksen osassa, jonka kautta yksilöreitin kävijät tuskin kulkevat.
Guillaumot kuoli vuonna 1807 ja haudattiin Sainte-Catherinen hautausmaalle. Myöhemmin sekin hautausmaa tyhjennettiin, ja sen sisältö tuotiin tänne. Niinpä mies, jonka alkukirjain on tässä seinässä, päätyi paikkaan, jonka hän oli valmistanut kaikille muille.
Kohde 3/5 · Ossuaarion sisäänkäynti, louhoskäytävien päässä
Ovi: ”Seis, tämä on kuoleman valtakunta”
Esillepano: Louis-Étienne Héricart de Thury (1776–1854), louhosten ylitarkastaja · Ossuaarion esillepano vuodesta 1809; paikka vihittiin 7. huhtikuuta 1786 · Muuratut pilarit, maalattu mustiksi valkoisin kuvioin, kaiverrettu kivinen ovenpalkki; sen takana ossuaario jatkuu noin 780 metriä mutkittelevia käytäviä
Huomaa
- Ovenpalkki: ”Arrête ! C'est ici l'empire de la mort”, seis, tämä on kuoleman valtakunta. Säe on Jacques Delillen ranskalaisesta Aeneiksesta, jossa lautturi puhuu eläville.
- Valkoiset kuviot mustissa pilareissa. Héricart de Thury lainasi ne antiikista, jotta louhos näyttäisi muistomerkiltä.
- Katto, josta voit etsiä mustaa viivaa. Hän teetti sen kävijöille seurattavaksi langaksi.
Tekstiversio (2:27)
Pysähdy tähän hetkeksi, sillä ovi käskee niin. Kaksi mustaa pilaria, joissa on valkoisia kuvioita, kivinen ovenpalkki, ja siihen kaiverrettuna Arrête ! C'est ici l'empire de la mort. Seis, tämä on kuoleman valtakunta.
Se on runoutta, ja lainattu säe. Se on Jacques Delillen Aeneiksen ranskannoksesta, kuudennesta kirjasta, jossa lautturi Kharon pysäyttää elävän miehen kuolleiden virralla. Joku valitsi sen tarkoituksella, ja haluaisin sinun huomaavan, kuinka teatraalinen se on, sillä paikka ei alkanut näyttämönä.
Paikka siunattiin ja vihittiin seitsemäntenä huhtikuuta 1786 Pariisin kunnalliseksi ossuaarioksi. Myös nimi katakombit oli lainaa, Rooman katakombeista, jotka olivat kiehtoneet yleisöä. Lähes kaikki täällä olevat saapuivat luina, jotka kipattiin alas kuiluista, ja he makasivat irrallisissa kasoissa.
Tämän muutti Louis-Étienne Héricart de Thury, louhosten ylitarkastaja, joka otti paikan haltuunsa noin vuonna 1809. Hän oli insinööri, jolla oli näytösmiehen vaisto. Hän toi paikkaan laattoja ja mietelauseita, antiikista muistuttavia mustavalkoisia pilareita ja luita, jotka oli järjestetty keskiaikaisten ossuaarioiden vanhan perinteen mukaan. Ylläpitäjän oma tiivistelmä hänen tavoitteistaan on vaikea parantaa: kunnioitus, mietiskely ja pelko, tässä järjestyksessä.
Katso ylös kattoon, niin saatat löytää sen toisen asian, jonka hän teki. Hän teetti sitä pitkin mustan viivan, langan kävijöiden seurattavaksi, jotta nämä eivät eksyisi vanhoihin louhoksiin. Hän suunnitteli yleisöä varten, ja yleisö tuli. Vuodesta 1809 ihmiset saattoivat tulla ajanvarauksella, ja kierroksen päässä oleva vieraskirja täyttyi nopeasti. Tuleva Kaarle kymmenes oli käynyt alhaalla jo vuonna 1787, hovinaisten kanssa. Itävallan keisari tuli vuonna 1814. Napoleon kolmas toi poikansa vuonna 1860.
Kaikki eivät hyväksyneet tätä. 1830-luvulla käynnit lopetettiin kävijöiden aiheuttamien vahinkojen vuoksi ja koska kirkko vastusti ihmisjäännösten asettamista näytteille, ja vasta vuonna 1850 sallittiin taas neljä käyntiä vuodessa. Kirkon vastalause kannattaa ottaa mukaan tästä ovesta. Se, mikä on toisella puolella, on lavastettu, mutta se ei ole koskaan ollut kulissi. Nämä ovat miljoonien pariisilaisten hauraat jäännökset, ja jokainen heistä oli joskus jonkun naapuri.
Kohde 4/5 · Ossuaarion sisällä, luukäytävien ja niiden kivilaattojen varrella
Luumuurit ja niiden hautausmaalaatat
Louhostyöläiset, johtajana Louis-Étienne Héricart de Thury (1776–1854) · Luut siirrettiin 1785–1787; muurit järjestettiin vuodesta 1809 · Reisi- ja sääriluita sekä kalloja pinottuna keskimäärin 1,5 metrin korkeuteen, kivilaattoja; ossuaarion pinta-ala on 10 933 neliömetriä
Huomaa
- Laatta, jossa on hautausmaan nimi ja päivämäärä. Innocents-hautausmaan laatat alkavat sanoin ”Ossements du cimetière des Innocents”, luita Innocents-hautausmaalta, ja niissä voi olla päivämääriä kuten 2. heinäkuuta 1809, kaksi vuosikymmentä ensimmäisten vaunujen jälkeen.
- Muurin kuvio: rivejä luiden päitä, joita katkaisee säännöllisin välein kallojen vyö. Se on vain julkisivu, ja loput on kasattu sen taakse.
- Muut laatat, joissa on säkeitä ja mietelauseita. Héricart de Thury asetti ne sinne, jotta hidastaisit ja ajattelisit kuolemaa.
Tekstiversio (2:35)
Molemmin puolin sinua, lattiasta suunnilleen rintasi korkeudelle, muuri on tehty ihmisistä. Älä koske siihen. Katso kiviä, joissa on tekstiä, sillä jokainen niistä kertoo, mikä osa Pariisia tämä oli. Etsi laatta, jossa mainitaan Innocents-hautausmaa.
Saints-Innocents, Les Hallesin lähellä, oli kaupungin suurin hautausmaa, ja se oli käytössä lähes kymmenen vuosisataa. Sinne haudattiin yli kaksi miljoonaa pariisilaista, ja 1700-luvun lopulla maanpinta oli yli kaksi metriä katua korkeammalla. Keväällä 1780 kellarin seinä rue de la Lingerie -kadulla antoi periksi viereisen joukkohaudan painon alla. Hautausmaa suljettiin samana vuonna.
Siirto alkoi vuonna 1785 ja kesti vuoteen 1787. Se tehtiin öisin, osaksi siksi, että pariisilaisten ja kirkon vihamieliset reaktiot vältettäisiin: katettuja, mustaan verhottuja ruumisvaunuja, edellä kuoroja ja soihtuja, takana pappeja laulamassa vainajien hetkirukousta. Tuon arvokkaan matkan päätteeksi luut kipattiin kahteen louhoskaivoon, ja alhaalla työmiehet levittivät ne käytäviin. Muut seurakunnat seurasivat vuoteen 1814 asti, ja lisää tuli vuosina 1859 ja 1860, kun Haussmann avasi uusia katuja vanhojen kirkkomaiden läpi.
Se, mitä näet, on siis toinen järjestely. Noin vuodesta 1809 Héricart de Thuryn miehet rakensivat nämä reisi- ja sääriluiden pinnat kallovöineen ja kasasivat loput taakse, paljon pelkkinä sirpaleina. Muureja he kutsuivat sanalla hagues, samalla sanalla, jota louhijat käyttivät kivimuureistaan. Tämä on jonkun työtapa sovellettuna kuolleisiin, ja minua se liikuttaa enemmän juuri siksi, että se on käytännöllinen.
Ketkä täällä ovat? Kaikki, ja siinä on vaikeus. Danton, Robespierre ja Lavoisier tulivat Errancisin hautausmaan mukana. Ylläpitäjä mainitsee myös kirjailijat Rabelais’n, La Fontainen ja Charles Perrault’n. Syvemmällä olevat laatat merkitsevät vuoden 1789 Réveillonin mellakan ja vuoden 1792 Tuileries’n kuolleita. Ketään heistä ei ole koskaan tunnistettu muiden joukosta.
Paikka on houkutellut myös kokeilijoita. Vuonna 1813 Héricart de Thury laski neljä kultakalaa Samarialaisen lähteen altaaseen ossuaariossa; ne elivät, sokeutuivat eivätkä koskaan lisääntyneet. Vuonna 1862 Nadar vietti täällä kuukausia ja otti ensimmäiset maanalaiset valokuvat sähkövalossa, ja asetteli nukkeja työmiehiksi, koska valotusajat olivat niin pitkiä.
Mutta pysy laatan luona. Hautausmaa ja päivämäärä. Useimmista tässä muurissa olevista ihmisistä se on kaikki, mitä on kirjattu.
Kohde 5/5 · Kärsimyksen krypta lähellä ossuaarion loppua; sen jälkeiset portaat nousevat osoitteeseen 21 bis Avenue René-Coty
Tynnyri Kärsimyksen kryptassa ja tie ylös
Louhostarkastuksen työmiehet ossuaariossa, jonka esillepanosta vastasi Louis-Étienne Héricart de Thury (1776–1854) · Ossuaarion esillepano vuodesta 1809; poistumisportaat avattiin kävijöille vuonna 2017 · Kalloja ja sääriluita muuratun tukipilarin ympärillä, tynnyrin muodossa; nousu ulos on 112 askelmaa
Huomaa
- Tynnyriä kiertävät kallovyöt, jotka on sijoitettu sinne, missä oikean tynnyrin vanteet olisivat.
- Muodon pullistuma. Sisällä on tavallinen tukipilari, joka kannattaa louhoksen kattoa; luut ovat verhous.
- Itse kammion seinät, jotka on vuorattu luilla joka puolelta. Siksi sitä kutsutaan myös sääriluiden rotundaksi.
Tekstiversio (2:05)
Tunnistat tämän kohdan, kun käytävä avartuu: pyöreä, luilla vuorattu kammio ja sen keskellä jotain, joka muistuttaa oudosti valtavaa tynnyriä. Sitä kutsutaan Tynnyriksi, ja kammiolla on kaksi nimeä, Kärsimyksen krypta ja sääriluiden rotunda.
Kierrä se. Sisällä ei ole muuta kuin tukipilari, jälleen yksi niistä tuista, jotka pitävät louhoksen katon paikallaan. Joku katsoi välttämätöntä insinöörityötä ja puki sen kalloihin ja sääriluihin, ja kallovyöt tulivat vanteiden paikalle. Useat ossuaarion suurellisemmista muistomerkeistä ovat samaa temppua, myös runoilija Gilbertin mukaan nimetty hauta, joka on todellisuudessa tukirakenne. Hän itse tuli tänne nimettömänä, kun hänen hautausmaansa tyhjennettiin. Hänen nimensä on muistomerkissä ja hänen luunsa jossain muualla joukossa.
Tässä huoneessa vietettiin ossuaarion historian oudoin yö. Toisena huhtikuuta 1897 noin sata vierasta Pariisin hienostosta sai arvoituksellisen kutsun Katakombien konserttiin, ja sen mukaan piti saapua yhdeltätoista eikä vaunuja saanut pysäyttää osoitteen kohdalle. Keskiyöllä Oopperan muusikoista koottu neljänkymmenenviiden soittajan orkesteri alkoi soittaa tässä huoneessa: Chopinin surumarssin, Saint-Saënsin Kuolemantanssin ja surumarssin Beethovenin Eroicasta. Se jatkui kahteen asti aamulla, ja pian sen jälkeen siitä kirjoittivat lehdet. Sen jälkeen pilarien väliin pinottiin luita, jotta kukaan ei voisi järjestää toista.
Muista myös, kuinka vähän tästä kukaan näki. Käynnit tehtiin kynttilänvalossa vuoteen 1972, ja sähkövalo tuli vasta 1983. Suurimman osan historiastaan tämä huone oli se, mihin liekki yltää.
Olet nyt lähellä loppua. Ulos johtaa 112 askelman portaikko, joka avattiin vuonna 2017. Erään ranskalaisen lähteen mukaan se on rakennettu vanhan kivenlouhintakuilun sisään, yhden niistä kuiluista, joihin tyhjennettyjen hautausmaiden luut kipattiin vaunuista.
Jos näin on, poistut samaa tietä kuin he tulivat. Nouset ulos osoitteessa 21 bis Avenue René-Coty, lähes 700 metrin päässä Ledoux’n verotoimistosta, ja katu jatkuu kuin mitään tästä ei olisi sen alla.
Riippumaton opas · Chiaro
Osoita Chiarolla mitä tahansa Pariisin katakombeissa.
Laatta 1700-luvun oikeinkirjoituksella, säe, joka on merkitty runoilijalle, josta et ole koskaan kuullut, kadunnimi, joka katosi kartalta kaksi vuosisataa sitten: tämä maanalainen kävely on niitä täynnä, ja nämä äänitteet pysähtyvät viidessä paikassa. Kuvaa yksi, niin Chiaro kertoo, mitä sanat tarkoittavat, kuka ne hakkautti ja mistä vanhan Pariisin osasta nuo luut ovat peräisin. Ilman salamaa, kuten ylläpitäjä pyytää, eikä mihinkään tarvitse koskea.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
Sisäänkäynti: 1 Avenue du Colonel Henri Rol-Tanguy (Place Denfert-Rochereau), 75014 Pariisi. Uloskäynti: 21 bis Avenue René-Coty, 75014 Pariisi, lähes 700 metrin päässä. Reitti on yksisuuntainen, joten et nouse ylös siitä, mistä menit alas.
Denfert-Rochereau, metrolinjat 4 ja 6 sekä RER B. Pysäkillä kulkevat myös bussit 38 ja 68. Uloskäynniltä pääset samalle asemalle kävelemällä pohjoiseen Avenue René-Cotya pitkin.
Liput ja sisäänpääsy
- Varaa aikaan sidottu lippu verkosta, sillä paikan päällä ei myydä maksullisia lippuja; ne tulevat myyntiin seitsemän päivää ennen käyntipäivää. Normaalihinta on 31 euroa, alennettu 25, 8–17-vuotiaat maksavat 15 ja alle 8-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Maksuttomia lippuja ei voi varata, vaan ne annetaan kassalla samana päivänä oikeuden osoittavaa todistusta vastaan. Virallisella hintasivulla kerrotaan, kenelle mikäkin kuuluu.
- Ovet avataan tiistaista sunnuntaihin klo 9.45 ja suljetaan klo 20.30, viimeinen sisäänpääsy on klo 19.30. Maanantaisin on suljettu, samoin 1. tammikuuta, 1. toukokuuta ja joulupäivänä; 14. heinäkuuta, 15. elokuuta, 1. marraskuuta ja 11. marraskuuta ovat tavallisia aukiolopäiviä. Maan alla saa olla enintään 200 kävijää, joten sisäänpääsy voi keskeytyä.
- Alas on 131 askelmaa ja ylös 112, lattiat ovat epätasaisia ja liukkaita, ja ilma on noin 14°C ja voi olla hyvin kosteaa. Kohde ei ole esteetön pyörätuolin käyttäjille eikä muille, jotka tarvitsevat portaattoman reitin, eikä sitä suositella ihmisille, joilla on ahtaanpaikankammo, liikuntavamma tai sydän- tai hengityssairaus. Alle 14-vuotiailla pitää olla aikuinen mukana.
- Laukkusi saa olla enintään 40 × 30 × 20 senttimetriä. Matkalaukut, moottoripyöräkypärät ja lastenvaunut eivät ole sallittuja, eikä narikkaa ole, koska poistut eri osoitteesta. Yksityiskäyttöön saa kuvata ilman salamaa ja jalustaa. Luihin koskeminen on kielletty.
- 31. tammikuuta 2027 asti sisäänkäyntipaviljongissa on näyttely jäljennöksistä Nadarin maanalaisista valokuvista, ja se sisältyy pääsymaksuun.
Virallinen ääniopas
Ylläpitäjän oma ääniopas sisältyy normaaliin, alennettuun ja lasten lippuun, joten näillä hinnoilla kukaan ei maksa lisää. Sen kertojana on Héricart de Thuryn ääni, se kestää noin tunnin, käynnistyy itsestään liikkuessasi ja on saatavilla ranskaksi, englanniksi, espanjaksi ja saksaksi, ja lisäksi on ranskankielinen kuvailutulkattu versio. Maksuttomiin lippuihin se ei sisälly; se maksaa kassalla 5 euroa. Opastettuja kierroksia ei tällä hetkellä ole. Tämä sivu on eri asia: lue tai kuuntele se ennen alas menoa tai ulkona kadulla, millä tahansa selaimella.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Pariisin katakombeihin ilmaista ääniopasta?
Se soi juuri tässä: viisi äänitettä selaimessasi, ilmaiseksi, ja tekstit on painettu niiden alle. Ylläpitäjän omaa opasta ei myydä erikseen lipun haltijoille, koska se sisältyy maksulliseen lippuun. Näiden viiden paikan lisäksi Chiaro-sovellus kertoo minkä tahansa kuvaamasi laatan tarinan.
Voinko kuunnella Pariisin katakombien äänioppaan ilman lippua?
Kyllä, ja ensimmäinen kohde on tehty juuri sitä varten: se kertoo ulkona olevasta paviljongista, yleisellä kadulla Place Denfert-Rochereaulla. Muut neljä kuvaavat maanalaisen reitin paikkoja, joihin pääsee vain lipulla, mutta voit vapaasti kuunnella ne kotona tai ennen sisäänmenoa.
Paljonko Pariisin katakombien virallinen ääniopas maksaa?
Se sisältyy normaaliin, alennettuun ja lasten lippuun. Maksuttomalla lipulla tulevat voivat ostaa sen kassalta samana päivänä, ja ylläpitäjä ilmoittaa hinnaksi 5 euroa. Se kestää noin tunnin, ja kielet ovat ranska, englanti, espanja ja saksa.
Mihin Pariisin katakombien kierros päättyy?
Osoitteeseen 21 bis Avenue René-Coty, lähes 700 metrin päähän sisäänkäynniltä. 1,5 kilometrin kierros on yksisuuntainen, joten ensimmäisille portaille ei voi palata, ja samasta syystä ei ole narikkaakaan. Pidä kantamuksesi pieninä ja varaudu lyhyeen kävelyyn takaisin Denfert-Rochereaulle.
Minä päivänä katakombit ovat kiinni?
Maanantaisin sekä 1. tammikuuta, 1. toukokuuta ja joulupäivänä. Ylläpitäjän mainitsemat muut yleiset vapaapäivät, 14. heinäkuuta, 15. elokuuta, 1. marraskuuta ja 11. marraskuuta, ovat aukiolopäiviä. Viimeinen sisäänpääsy on klo 19.30, ja sulkemisaika on klo 20.30.
Kuinka kauan maanalainen kävely kestää?
Varaa tunti. Virallinen ääniopas kestää suunnilleen saman verran. 131 askelmaa alas ja 112 takaisin ylös ovat osa reittiä, joten tuo tunti sisältää ne jo.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Pariisin katakombien ylläpitäjään.