Musée des Arts Décoratifs · Pariisi · Riippumaton opas
Musée des Arts Décoratifs -ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Kuuntele viisi saliopastusta suoraan tällä sivulla, ja kuvaa sen jälkeen mikä tahansa seitsemän kerroksen 6 000 esineestä, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Musée des Arts Décoratifs -museon ylläpitäjään.
Iasonin ja Medeian kohtaaminen
Musée des Arts Décoratifs, Pariisi
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Musée des Arts Décoratifs -museon teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 12 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Louvren palatsin luoteissiipiin osoitteeseen 107 rue de Rivoli sijoittuva Musée des Arts Décoratifs -ääniopas seuraa kronologista reittiä tasoilla 3 ja 4. Nouse Lefuel-hissillä tasolle 3 ja aloita salista 6 firenzeläisen 1480-luvun häämaalauksen ääreltä; jatka sitten tasolle 4 katsomaan 1700-luvun Place Vendômen buduaaria salissa 23, Louis-Léopold Boillyn näkymää Houdonin kuvanveisto-ateljeehen salissa 29, Valtesse de la Bignen kullattua pronssivuodetta salissa 40 sekä Eugène Grasset’n jugendlasimaalausta salissa 44. Kuuntelu kestää noin kaksitoista minuuttia; varaa siipien väliseen kävelyyn kaikkiaan noin yhdeksänkymmentä minuuttia.
Jokainen salinumero, inventaariotunnus ja historiallinen yksityiskohta alla nojaa museon verkkokokoelmaportaaliin sekä riippumattomaan lähteeseen, kuten Wikidataan tai Wikipediaan. Huonekalut ja herkät puupaneelit siirtyvät toisinaan saleista toisiin tai lähtevät lainaan, joten luota ristiriitatilanteessa edessäsi olevaan seinäkilpeen ja lähetä meille viesti, jos jokin teos on vaihtanut paikkaa.
Kohde 1/5 · Taso 3, sali 6 (Italian varhaisrenessanssi)
Iasonin ja Medeian kohtaaminen
Biagio d’Antoniolle (1446–1516) attribuoitu · n. 1486 · Öljy puulle (cassone-paneeli), 54 × 131 cm
Huomaa
- Vasemmanpuoleisen laivan perässä liehuva musta lippu, jossa on samankeskisiä kultarenkaita: Albizzin pankkiirisuvun vaakuna, joka yhdessä Tornabuonin vaakunan kanssa ajoittaa teoksen vuoden 1486 firenzeläisiin häihin.
- Siivekkääseen kultakypärään pukeutunut Iason ja karmiininpunaiseen viittaan verhoutunut Medeia tarttumassa toisiaan oikeasta kädestä kahdeksankulmaisen temppelin sisällä, suoraan pienen pronssisen Apollon-patsaan alla.
- Laudan pitkä ja matala muoto, 54 kertaa 131 senttimetriä: sitä ei maalattu kirkon alttarille vaan upotettavaksi hääkamarin kalusteisiin.
Tekstiversio (2:22)
Kiinnitä huomiota tämän maalauksen muotoon ennen kuin alat tutkia sen väkijoukkoa. Tämä 54 senttimetriä korkea ja yli kaksi kertaa niin leveä vaakapaneeli ei koskaan kuulunut kirkon alttarin yläpuolelle. 1400-luvun Firenzessä varakkaat suvut palkkasivat eturivin taidemaalareita koristelemaan vastavihityn parin makuuhuoneen puupinnat: cassoni-nimiset hääarkut, hartiankorkuiset seinäpaneloinnit ja veistetyt vuoteenpäädyt. Katselet Italian renessanssin kodin ylellisyyttä, ja juuri siksi teos kuuluu koristetaiteen museoon.
Katso ylös lahden molemmin puolin ankkuroituihin kahteen korkeaan alukseen ja etsi heraldiset viirit niiden peräpeilien yltä. Vasemmalla mustalla pohjalla hohtavat samankeskiset kultarenkaat merkitsevät Albizzin sukua. Yhdessä toisen firenzeläisen pankkiirisuvun, Tornabuonin, vaakunan kanssa nuo pienet liput liittävät paneelin vuoden 1486 kuuluisiin seurapiirihäihin: Lorenzo Tornabuonin ja Giovanna degli Albizzin avioliittoon. Useat maalarit toteuttivat nuorenparin kamariin kokonaisen kuvasarjan kreikkalaisesta Iasonin ja argonauttien myytistä, ja tämä kohtaus annettiin Biagio d’Antoniolle.
Firenzessä vuonna 1446 koruompelijan pojaksi syntynyt Biagio opiskeli Cosimo Rossellin johdolla, työskenteli Andrea del Verrocchion työpajassa ja oli mukana maalaamassa Rooman Sikstuksen kappelin seiniä ennen kuin palasi kertoviin kalustepaneeleihin, jotka hän taitoi parhaiten. Vuosisatojen ajan taidehistorioitsijat unohtivat hänen oikean nimensä ja jakoivat hänen tuotantoaan faenzalaisille maalareille tai Benedetto Ghirlandaiolle, kunnes vuonna 1935 julkaistut veroluettelot palauttivat Biagio d’Antonio Tuccille hänen elämäntyönsä.
Seuraa aivan keskellä kohoavan kahdeksankulmaisen temppelin selkeää geometriaa. Sen vihreän kupolin ja kullatun friisin alla haarniskaan ja siivekkääseen kypärään sonnustautunut Iason tarttuu karmiininpunaiseen pukeutuneen prinsessa Medeian käteen ja vannoo avioliittovalan pienoiskokoisen Apollon-patsaan edessä. Kirkkaissa sukissa kulkevat hovimiehet, vinttikoirat ja kaksi pientä hovipoikaa reunustavat rantaa, kun taas Argo-laiva odottaa tyynellä vedellä.
Jokainen Ovidiuksensa tuntenut firenzeläinen tiesi tietenkin, kuinka tuhoisasti Iasonin ja Medeian liitto päättyi, mutta renessanssin tilaajat rakastivat silti kosiskelun loistoa. Pariisilainen arkkitehti ja keräilijä Émile Peyre testamenttasi paneelin tälle museolle vuonna 1905, ja sen kultakorostukset hohtavat yhä viiden vuosisadan jälkeen.
Kohde 2/5 · Taso 4, sali 23 (Cabinet des Fables)
Cabinet des Fables (Eläinsatujen kabinetti)
Pariisilaiset puunleikkaajat ja maalarit; tilaaja: François-Balthazar Dangé · n. 1750–1755 (uudistettu n. 1853) · Muotoiltu, veistetty, maalattu ja öljykullattu tammipanelointi, yksitoista paneelia La Fontainen eläinsaduista
Huomaa
- Restauroinnin harkittu jako: kaksi kolmasosaa veistetystä tammesta kantaa rouva Dangén 1750-luvun ruusunpunaista ja vaaleanvihreää, kun taas kolmannes säilyttää armeijaa varten vuoden 1853 tienoilla levitetyn raskaan lehtikullan.
- Maalattu eläinten oikeussali teoksessa Susi syyttää kettua apinan edessä, jossa apinatuomari istuu kivipaadella kuuntelemassa kahden lurjuksen riitelyä puun alla.
- Matala katto ja tiivis pohja: huone rakennettiin yksityiseksi Place Vendômelle avautuvaksi buduaariksi eikä suureen edustuskäyttöön.
Tekstiversio (2:14)
Astu tähän pieneen tammipaneloituun huoneeseen ja katso ympäri kaikkia seiniä ennen kuin pysähdyt yhdenkään maalauksen eteen. Kaksi kolmasosaa huoneesta on puettu pehmeään ruusunpunaan ja vaaleanvihreään, keveään kuin leivoksen kuorrute. Jäljelle jäävä kolmannes kiiltää raskasta, juhlavaa 1800-luvun kultaa. Jyrkkä raja ei johdu kesken jääneestä työstä. Siinä kaksi Pariisin elämän kilpailevaa vuosisataa jakaa samat neljä seinää.
Vuonna 1750 varakas veronvuokraaja François-Balthazar Dangé osti komean kivisen kaupunkipalatsin osoitteesta Place Vendôme 9, lyhyen kävelymatkan päästä tästä rakennuksesta pohjoiseen, ja palkkasi pariisilaiset puunleikkaajat ja maalarit sisustamaan sen uudelleen. Aivan vaimonsa toisen kerroksen huoneiston päätyyn, ikkunat aukiolle päin, he sijoittivat tämän matalakattoisen buduaarin. Mahtipontisten jumalten tai taistelukenttien sijaan rouva Dangé ympäröi itsensä yhdellätoista Jean de La Fontainen eläinsatuja esittävällä maalauksella, jotka kehystettiin vaaleanpunaisilla ja vihreillä rokokooksimpukoilla ja köynnöksillä.
Etsi paneeli, jossa apina istuu kivijalustalla tuuhean puun alla suden ja ketun vedotessa sen edessä. Kyseessä on La Fontainen tarina sudesta, joka syyttää kettua varkaudesta apinatuomarin edessä: tuomari kuuntelee molempia osapuolia ja määrää sakot kummallekin, sillä kummankaan omatunto ei ole puhdas. Vanhan vallan rahoittajan talossa nokkeluus voitti mahtipontisuuden.
Vuosisataa myöhemmin talon asukkaat vaihtuivat täysin. Vuoden 1849 jälkeen Place Vendôme 9:n kaupunkipalatsi luovutettiin armeijalle ensimmäisen sotilasdivisioonan esikunnaksi, ja vuonna 1870 siitä tuli Pariisin sotilaskuvernöörin virka-asunto. Kenraaleilla ei riittänyt kärsivällisyyttä pastellinpunaiselle. Vuoden 1853 tienoilla puupinnat maalattiin uudelleen ja kullattiin raskaasti, jolloin naisen leikkisä vetäytymistila muuttui ankaraksi toisen keisarikunnan salongiksi.
Kun armeija muutti pois vuonna 1898, yksitoista paneelia purettiin talteen, ja vuonna 1912 Louvre sijoitti ne tänne pitkäaikaistalletuksena. Kahden aidon historian edessä museon konservaattorit paljastivat rouva Dangén 1700-luvun sävyt kahdessa kolmasosassa huonetta ja jättivät sotilaallisen kultauksen viimeiseen kolmannekseen, niin että vuosisadan makumuutos näkyy suoraan saumakohdassa.
Kohde 3/5 · Taso 4, sali 29 (Talairacin salonki)
Jean-Antoine Houdonin ateljee
Louis-Léopold Boilly (1761–1845) · n. 1804 · Öljy kankaalle, 88 × 115 cm
Huomaa
- Houdonin aito vuoden 1804 kipsirintakuva matemaatikko Pierre-Simon de Laplacesta esillä aivan maalauksen vieressä: täsmälleen sama pää, jota Houdon muovaa sormillaan kankaalla.
- Laplace poseeraamassa oikealla puukorokkeella vanhanaikaisessa niskaan sidotussa puuteriperuukissa ja korkeakauluksisessa tummassa takissa.
- Täyteen ahdetut hyllyt vihreän ateljeeverhon yläpuolella, mistä Houdonin istuva Voltaire ja kymmenet kipsirintakuvat katsovat alas hänen vaimoonsa, kolmeen tyttäreensä ja nukkuvaan koiraan.
Tekstiversio (2:09)
Katso kuvanveistäjän sormien alla muotoutuvaa savipäätä kankaan keskellä ja vilkaise sitten heti kehyksen viereen. Louis-Léopold Boillyn maalauksen rinnalla salissa seisoo aito vuodelta 1804 peräisin oleva tähtitieteilijä ja matemaatikko Pierre-Simon de Laplacen kipsirintakuva, 61 senttimetriä korkea ja Jean-Antoine Houdonin itsensä muovaama. Sekä maalaus että rintakuva kuuluivat keräilijä Émile Peyrelle, ja hänen vuoden 1905 testamenttilahjoituksensa ansiosta museo voi rakentaa yhden Pariisin oivaltavimmista rinnastuksista.
Boilly asetti tämän kankaan näytteille vuoden 1804 Salongissa ja voitti kultamitalin. Hän vie meidät Seinen toisella puolella entisessä Collège des Quatre-Nationsissa, nykyisessä Ranskan instituutissa, sijainneeseen pohjakerroksen työtilaan. Kuusikymmentäkolmevuotias Houdon oli aikansa juhlitun muotokuvanveistäjä, mies joka oli ikuistanut Voltairen, Diderot’n, George Washingtonin ja Thomas Jeffersonin.
Varhaisessa luonnoksessa Boilly sijoitti muovailutelineelle Napoleonin rintakuvan. Valmiiseen Salonki-maalaukseen hän vaihtoi keisarin tilalle Ranskan suurimman elossa olevan tiedemiehen: Laplacen, jota aikalaiset kutsuivat Ranskan Newtoniksi hänen taivaanmekaniikan tutkimustensa vuoksi. Katso oikealla puukorokkeella istuvaa Laplacea. Samaan aikaan kun nuoremmat miehet suosivat lyhyttä romanttista tukkaa, Laplace piti kiinni vanhoillisesta niskaan sidotusta puuteriperuukista ja korkeakauluksisesta takista.
Boilly tekee yhdestä työistunnosta kolme kuvaa yhtä aikaa. Oikealla se on oppitunti kuvanveiston tekemisestä: vaaleaan työtakkiin pukeutunut Houdon mittaa elävää luustoa märkää savea vasten samalla kun koira nukkuu telineen juuressa. Vasemmalla se on hellä perhemuotokuva: Houdonin vaimo istuu valkoisessa empirepuvussa kolmen tyttärensä Sabinen, Anne-Angen ja Claudinen kanssa, joista yksi selailee piirustuksia maalaustelineen äärellä.
Ja vihreän kangasseinämän takana kohoaa koko Houdonin ura pienoiskoossa: hänen istuva Voltaire-patsaansa, aivan vasemmalla toista kättään kohottava korkea nyljetty anatominen tutkielma sekä pölyiset ylähyllyt täynnä valistusajan kuuluisimpia päitä.
Kohde 4/5 · Taso 4, Rohanin siipi, sali 40 (Kurtisaanien loisto)
Valtesse de la Bignen edustusvuode
Édouard Lièvre (1828–1886) · n. 1875 · Pyökkirunko, pakotettu, patinoitu ja kullattu pronssi, vihreä silkkisametti, 410 × 260 × 200 cm
Huomaa
- Kaksi pulleaa kullattua pronssiamoria sängynpäädyssä kannattelemassa soikeaa kilpeä, jossa on kruunattu V-kirjain: keksitty kuninkaallinen arvo oman onnensa sepälle kurtisaanille.
- Virnuilevat pronssiset fauninaamiot katoksen ylälistassa ja profiilissa päädyn harjakoristeen vieressä — Valtesse kutsui niitä hellästi oveliksi pikkujumalikseen.
- Kaareva kullattu pronssikaide, joka on pultattu suoraan vuoteen jalkopäähän ja jonka etupylväiden päällä leiskuu kaksi pronssista suitsutusastiaa.
Tekstiversio (2:55)
Yli neljän metrin korkeuteen kohti kattoa kohoava kullatusta pronssista ja vaaleanvihreästä silkistä rakennettu esine näyttää vähemmän makuuhuoneen kalusteelta kuin kuningattarelle pystytetyltä alttarilta. Juuri se oli vitsin ydin, eikä kukaan Pariisissa ymmärtänyt sitä paremmin kuin nainen, joka maksoi laskun.
Hän syntyi Émilie-Louise Delabigneksi köyhässä pariisilaiskorttelissa vuonna 1848 normandialaisen liinavaatepiian tyttärenä. Kymmenvuotiaana hän työskenteli ompelimossa; teini-iässä hän poseerasi taidemaalareille ja astui toisen keisarikunnan prostituution vaaralliseen maailmaan. Sitten hän loi itsensä tyhjästä uudelleen. Hän keksi näyttämölle sopivan arvonimen Valtesse de la Bigne, koska Valtesse kuulosti ranskaksi lähes täsmälleen samalta kuin Votre Altesse, Teidän Korkeutenne. Pankkiirien, aatelismiesten ja taiteilijoiden piirittämänä hän keräsi omaisuuden ja yksityispalatsin osoitteessa boulevard Malesherbes 98, lahjana Saganin ruhtinaalta.
Vuoden 1875 tienoilla hän palkkasi koristetaiteilija Édouard Lièvren, joka oli juuri saanut valmiiksi hänen ystävänsä taidemaalari Édouard Detaillen makuuhuoneen, rakentamaan hänelle lit de paraden eli seremoniallisen edustusvuoteen. Versailles’ssa Ludvig XIV:n aikana edustusvuode seisoi puisen balustradin takana, joka piti hoviväen kunnioittavan matkan päässä kuninkaan ottaessa vastaan aamuvieraita. Katso, mitä Lièvre teki tuolle kuninkaalliselle kaiteelle täällä. Sen sijaan että hän olisi eristänyt vieraat lattian poikki, hän pulttasi kaarevan kullatun pronssikaiteen suoraan itse sängynrunkoon ja istutti kulmapylväisiin kaksi liekehtivää pronssista suitsutusastiaa muuttaen hoviprotokollan häpeilemättömäksi nautinnon näyttämöksi.
Katso nyt sängynpäätyä ja korkeaa kattolistaa. Kaksi pulleaa pronssiamoria kannattelee kilpeä, jossa on kruunattu V-kirjain. Vihreiden silkkiverhojen yläpuolella ilkikuriset fauninaamiot virnuilevat katoksesta; Valtesse tapasi kutsua niitä oveliksi pikkujumalikseen. Kun kirjailija Émile Zola pääsi kiertämään hänen Boulevard Malesherbesin makuuhuonettaan, hän teki muistiinpanoja ja muutti juuri tämän vuoteen vuoden 1880 romaaninsa Nanan huipennuksessa nähtäväksi skandaalinkäryiseksi kulta- ja hopeavaltaistuimeksi.
Rungon sisään kätkeytyvät niiden käsityöläisten nimikirjoitukset, jotka todellisuudessa kokosivat kaiken tuon pronssin: lyijykynämerkinnät oikeanpuoleisen kaiteen taustassa ja harjakoristeen takana nimeävät asentajat Legros’n ja Lazardin sekä pakottajat Brownin ja Dumont’n vuonna 1880 ja vuonna 1881, samoin kuin verstaan, joka siirsi vuoteen Valtessen maaseutuhuvilaan Ville-d’Avrayhin joulukuussa 1902.
Useimpien kurtisaanien palatsit huutokaupattiin ja hajotettiin heti omistajiensa kuoltua. Valtesse päihitti jälkimaailman vielä kerran. Ennen kuolemaansa vuonna 1910 hän kirjasi tämän vuoteen testamenttiinsa ja jätti sen vuonna 1911 suoraan Musée des Arts Décoratifsille, jotta hänen pronssivaltaistuimensa saisi seistä pysyvästi Ranskan kuninkaiden palatsissa.
Kohde 5/5 · Taso 4, sali 44 (Jugend ja sisustustaide)
Kevät (La Matinée de printemps)
Eugène Grasset (1845–1917), luonnos; Félix Gaudin (1851–1930), lasimestari · 1894 · Lasimaalaus ja lyijy, 298 × 136 cm
Huomaa
- Yhteinen signeeraus vasemmassa alaruudussa, jossa lukee E. GRASSET del ja F. GAUDIN pinx, PARIS 1894: suunnittelija ja lasimestari rinnakkain.
- Vahvat mustat lyijypuitteet, jotka rajaavat taivaansinisen, kukanpunaisen ja syvän violetin kurjenmiekan litteät väripinnat aivan kuin katujulisteen musteviivat.
- Kolme pääskystä kaartelemassa vaaleanpunaisina kukkivien oksien lomassa ylhäällä, kultaisten puoliaurinkojen ja sinisten aaltojen geometrisen kehyksen sisällä.
Tekstiversio (2:22)
Astu tarpeeksi kauas nähdäksesi tämän hehkuvan ikkunan koko kolmen metrin korkeudessaan ja huomaa, mikä pitää kuvan koossa. Jokainen punaruskea hiuskiehkura, jokainen vaaleansinisen huivin laskos ja jokainen violetti kurjenmiekan terälehti on lukittu vahvan mustan ääriviivan sisään. Jos teos tuo mieleesi Belle Époquen pariisilaisen julisteen, olet oivaltanut Eugène Grasset’n salaisuuden ensi silmäyksellä.
Lausannessa vuonna 1845 sveitsiläisen puusepän pojaksi syntynyt Grasset muutti Pariisiin vuonna 1871 vakaasti sitä mieltä, että kuvataiteen ja käyttöesineiden välinen muuri oli purettava. Hän suunnitteli huonekaluja, kirjaintyyppejä, postimerkkejä, koruja Veverin kultasepäntalolle ja 129 litografista julistetta, joita säilytetään tässä museossa, sekä piirroksen, jonka jokainen ranskalainen koululainen tunnistaa yhä: vuoden 1890 Larousse-sanakirjan tunnuksen, jossa nainen puhaltaa voikukan hahtuvia tuuleen.
Kun Grasset suunnitteli tämän ikkunan ja sen parin, Syysiltapäivän, vuoden 1894 Salon du Champ-de-Mars -näyttelyn arkkitehtuuriosastolle, hän siirsi japanilaisten puupiirrosten ja värilitografian opit suoraan lasiin. Julisteessa mustat painoviivat erottavat litteät, valovoimaiset värikentät toisistaan. Täällä aidot tummat lyijylistat tekevät täsmälleen saman työn samalla kun päivänvalo tulvii niiden takaa.
Muuttaakseen luonnollisen kokoisen luonnoksensa lähes kolmeksi metriksi lasia Grasset ryhtyi yhteistyöhön Félix Gaudinin kanssa, joka oli entinen Ranskan tykistöupseeri ja oli ostanut historiallisen lasiverstaan Clermont-Ferrandista vuonna 1879. Katso alas ikkunan vasempaan alakulmaan, suoraan naisen kuviollisen puvun helman alle: molemmat miehet signeerasivat lasin yhdessä vuonna 1894, Grasset piirustuksen ja Gaudin lasityön osalta.
Tutki kasveja hänen ympärillään. Valkoisin ruusuin seppelöitynä ja vaaleanpunaisten kukkien koria kantaen hän kurottuu kohti korkeita kurjenmiekkoja samalla kun kolme pääskystä kaartaa kukkivien puiden halki yläpuolella, tyyliteltyjen kultaisten aurinkojen ja väreilevien sinisten aaltojen kehystämänä. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1896, Grasset julkaisi käänteentekevän oppaansa kasveista ja ornamentiikasta ja väitti, ettei lasin, puun tai raudan pidä koskaan jäljitellä kukkaa orjallisesti, sillä juuri materiaalin rajat antavat ornamentille sen voiman. Museo oli samaa mieltä jo varhain: se osti tämän ikkunan suoraan Gaudinilta vuonna 1894, heti kun juotostina oli jäähtynyt.
Riippumaton opas · Chiaro
Osoita Chiarolla mihin tahansa Musée des Arts Décoratifsissa.
Viisi kohdetta on vasta pintaraapaisu seitsemästä kerroksesta veistettyä puuta, posliinia, lasimaalauksia ja aikakausihuoneita. Suuntaa kamerasi mihin tahansa senkkiin, kuvakudokseen tai vitriiniesineeseen reitin varrella: Chiaro selittää sen käsityötaidon ja historian paikan päällä ja vastaa ääneen, kun kysyt lisää.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
107 rue de Rivoli, 75001 Pariisi, Louvren palatsin Rohanin ja Marsanin siivissä. Yksittäiset lipunhaltijat käyttävät sisäänkäyntiä 107 rue de Rivoli; ennakkoon varatut ryhmät saapuvat Carrouselin puutarhan puolelta, ja kirjastolla on oma ovi osoitteessa 111 rue de Rivoli.
Metroasemat Palais Royal–Musée du Louvre (linjat 1 ja 7), Tuileries (linja 1) ja Pyramides (linjat 7 ja 14) tuovat lyhyen kävelymatkan päähän; RER C pysähtyy joen toisella puolella Musée d’Orsayn asemalla, ja bussit 21, 27, 39, 68, 69, 72 ja 95 pysähtyvät Rue de Rivolilla tai Rue des Pyramidesilla.
Liput
- Ovet avautuvat klo 11.00 ja sulkeutuvat klo 18.00 tiistaista sunnuntaihin, ja lipunmyynti päättyy klo 17.15; museo on suljettu joka maanantai sekä vappupäivänä, joulupäivänä ja uudenvuodenpäivänä (24. ja 31. joulukuuta ovet sulkeutuvat aikaisin klo 17.00).
- Torstai-iltojen aukiolo klo 21.00 asti koskee vain vaihtuvia näyttelyitä — pysyvät kokoelmasalit tasoilla 3 ja 4 sulkeutuvat klo 18.00 jokaisena aukiolopäivänä.
- Täysi pääsylippu maksaa 15 euroa pelkkiin pysyviin kokoelmiin tai 18 euroa vaihtuvien näyttelyiden kanssa; alle 18-vuotiaat, 18–25-vuotiaat ETA-maiden asukkaat (pysyvien kokoelmien lippu) sekä Paris Museum Passin haltijat pääsevät ilmaiseksi, ja viikonloppuisin ennakkovaraus osoitteessa billetterie.madparis.fr on erittäin suositeltava.
- Jätä matkalaukut ja isot rinkat pois, sillä suuret laukut käännytetään turvatarkastuksessa; vaatesäilytys, taittojakkarat ja lastenkantorinkat sijaitsevat tasolla -1, ja huomaa, että Marsan-paviljonki sulkeutuu kunnostustöiden vuoksi 4. tammikuuta – 1. toukokuuta 2027.
Virallinen ääniopas
Museo tarjoaa äänioppaita pysyvän kierroksen alkupisteessä tasolla 3 (ne sisältyvät vuosijäsenkortteihin; tarkista kertalipun ehdot lipputiskiltä tai osoitteesta madparis.fr) ja julkaisee lisäksi ilmaisen digioppaan kolmannen osapuolen puhelinsovelluksessa. Meidän viisi tallennettamme toimivat suoraan tällä verkkosivulla ilman tiliä, ja Chiaron kamerasovellus kattaa koko muun rakennuksen.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Musée des Arts Décoratifsiin ilmaista ääniopasta?
Kyllä — voit kuunnella kaikki viisi opastusta suoraan tällä verkkosivulla täysin ilmaiseksi, sanasta sanaan kirjoitettuine tekstiversioineen ilman rekisteröitymistä. Aina kun jokin muu saleissa oleva esine kiinnittää huomiosi, kuvaa se Chiarolla ja kuuntele tarina ääneen.
Paljonko Musée des Arts Décoratifsin virallinen ääniopas maksaa?
Museo tarjoaa äänioppaita pysyvän reitin alussa tasolla 3 ja sisällyttää ne vuosijäsenkortteihinsa, minkä lisäksi saatavilla on ilmainen digiopas kolmannen osapuolen puhelinsovelluksen kautta. Tarkista laitteiden ajantasainen saatavuus osoitteesta madparis.fr tai saapuessasi neuvonnasta.
Missä Valtesse de la Bignen vuode on Musée des Arts Décoratifsissa?
Édouard Lièvren pronssista ja vihreästä sametista valmistettu edustusvuode seisoo tasolla 4 Rohanin siivessä, salissa 40 nimeltä Kurtisaanien loisto. Ota Lefuel-hissi tasolle 3 historiallisen reitin alkuun ja jatka sieltä ylös tasolle 4.
Onko Musée des Arts Décoratifs suljettu maanantaisin?
Kyllä, joka maanantai sekä vuosittain 25. joulukuuta, 1. tammikuuta ja 1. toukokuuta, kun taas 24. ja 31. joulukuuta museo sulkeutuu aikaisin klo 17.00. Tiistaista sunnuntaihin pysyvät salit ovat avoinna klo 11.00–18.00; torstain ilta-aukiolo klo 21.00 asti koskee ainoastaan vaihtuvia näyttelyitä.
Sisältyykö Musée des Arts Décoratifs Louvren pääsylippuun?
Ei. Vaikka Musée des Arts Décoratifs toimii Louvren palatsin luoteisissa Rohanin ja Marsanin siivissä, se on itsenäinen museo, jolla on oma katuovensa osoitteessa 107 rue de Rivoli ja erillinen pääsylippu (15 euroa pysyviin kokoelmiin tai 18 euroa vaihtuvien näyttelyiden kanssa).
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Musée des Arts Décoratifs -museon ylläpitäjään.