Frick Collection · New York · Riippumaton opas
Frick Collectionin ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Holbein, Bellini, Rembrandt ja kaksi Vermeeriä, kerrottuina huoneisiin, joissa Frick itse asui. Fifth Avenuen talossa on esillä yli kahdeksansataa muuta teosta, ja Chiaro kertoo kuvan perusteella niistä minkä tahansa.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Frick Collectionin ylläpitäjään.
Thomas Cromwell
Frick Collection, New York
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Frick Collectionin teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 13 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Kaikki tämän Frick Collectionin äänioppaan viisi maalausta ovat kolmessa salissa Henry Clay Frickin kartanon kerroksessa 1, katutasossa. Aloita Living Hallista, olohuoneesta, jossa Holbeinin Thomas Cromwell ja Bellinin pyhä Franciscus jakavat seinät, siirry West Galleryyn eli länsigalleriaan Rembrandtin Puolalaisen ratsastajan luo ja lopeta South Halliin, jossa kaksi Frickin kolmesta Vermeeristä riippuu vierekkäin. Viiteen kohteeseen riittää kolmetoista minuuttia ääntä, ja koska Frick rakensi nämä huoneet asuttaviksi eikä läpimarssittaviksi, kierros Holbeinista Vermeeriin mahtuu puoleen tuntiin.
Jokainen kohde perustuu Frickin omaan verkkokokoelmaan, joka kertoo jokaisen maalauksen salin, sekä toiseen, riippumattomaan lähteeseen. Frickin seinillä ei ole selityskylttejä, vain pieniä laattoja, joissa on taiteilija ja teoksen nimi, ja maalauksia lainataan ja ripustetaan uudelleen. Jos jokin ei ole siellä, missä sanomme, kysy Frickin henkilökunnalta, luota heihin enemmän kuin tähän sivuun ja kerro meille.
Kohde 1/5 · Kerros 1, sali 10, Living Hall
Thomas Cromwell
Hans Holbein nuorempi · 1532–33 · Öljy tammipaneelille, 78,1 × 64,1 cm
Huomaa
- Tummansininen seinäverhoilu hänen yläpuolellaan. Kuvioon on kirjailtu kruunu, joka osuu suoraan hänen päänsä kohdalle: kenties Holbeinin vitsi miehestä, jonka kunnianhimolla ei ollut rajoja.
- Taitettu kirje pöydän pienessä asetelmassa. Sillä Holbein kertoo miehen viran: kuninkaallisten jalokivien hoitaja, Master of the Jewel House.
- Kirja, jonka kannet on koristeltu jalokivin. Se on tunnistettu Cromwellin omaksi hetkien kirjaksi, joka on säilynyt Cambridgessa Trinity Collegessa.
- Thomas More, joka maalattiin viisi vuotta aiemmin, samalla seinällä ja ripustettuna niin, että miehet katsovat toisiaan. Katso toisesta toiseen ennen kuin lähdet salista.
Tekstiversio (3:03)
Katso ensin miestä, ennen kuin mitään muuta tässä salissa. Raskastekoinen, sileäksi ajeltu, mustaan ja turkikseen kääriytynyt mies istuu sivuttain pöydän ääressä ja puristaa nyrkissään käärittyä paperia. Hän ei katso sinua. Hän katsoo pitkin tätä samaa seinää, ja mies, joka riippuu siellä häntä vastapäätä, on mies, jonka hän toimitti kuolemaan.
Tämä on Thomas Cromwell, ja hänet maalasi Hans Holbein nuorempi vuonna 1532 tai 1533, taiteilijan toisella Englannin-matkalla. Cromwell oli noussut työläistaustasta Henrik kahdeksannen hovin korkeimpiin hallintovirkoihin. Hän ajoi läpi supremaattiaktin, lain, joka teki kuninkaasta Englannin kirkon pään, ja Englannin uskonpuhdistuksen pääarkkitehtina hän ajoi takaa niitä, jotka eivät suostuneet seuraamaan uutta kirkkoa. Yksi heistä riippuu tällä seinällä hänen kanssaan: Thomas More, jonka sama Holbein maalasi viisi vuotta aiemmin, vuonna 1527. More kieltäytyi hyväksymästä lakia, tuomittiin maanpetoksesta ja mestattiin kuudentena heinäkuuta 1535. Cromwell oli siitä vastuussa. Museo on ripustanut miehet kasvokkain, ja heidän välinen tilansa on koko talon latautunein ilmankaistale.
Sitten yksityiskohdat, sillä Holbein lastaa niihin paljon. Pöydällä on taitettu kirje, aseteltu kuin pieni asetelma, ja se kertoo hänen virkansa: kuninkaallisten jalokivien hoitaja. Sen vieressä on kirja, jonka kannet ovat kullattua hopeaa ja jalokivin koristeltuja. Vasta äskettäin se tunnistettiin Cromwellin omaksi hetkien kirjaksi, rukouskirjaksi, joka on yhä tallessa Cambridgessa, Trinity Collegen Wren-kirjastossa. Kaksi muuta kappaletta samasta kirjasta kuului kahdelle Henrikin puolisolle, Katariina Aragonialaiselle ja Anne Boleynille. Katso sitten ylös, tummansiniseen seinäverhoiluun hänen päänsä takana. Kuvioon on kudottu kruunu, ja se osuu kuin sattumalta täsmälleen hänen päälleen. Ehkä se on Holbeinin hiljainen kommentti siitä, kuinka korkealle tämä mies aikoi kiivetä.
Vertaa kahta muotokuvaa, joiden välillä on muutama askel samalla seinällä. More on pelkkää pintaa ja tuntua: sänki, punaiset samettihihat ja kuninkaan palveluksen kultainen ketju. Cromwell saa viileämmät värit ja pelkistetymmän taustan, mikä on tyypillistä Holbeinin toiselle Englannin-kaudelle ja sattuu sopimaan myös mallille. Kenen puolella maalarin sympatiat olivat, sen museo jättää sinun päätettäväksesi.
Yksi rehellinen mutka matkassa. Holbeinin oma muotokuva Cromwellista on tavallisesti katsottu kadonneeksi, ja säilyneitä versioita on kolme: tämä, yksi Lontoon National Portrait Galleryssa ja yksi yksityiskokoelmassa Yorkshiressa. Frickin paneelia pidetään kolmesta parhaana, ja museo luetteloi sen Holbeinin teokseksi. Jotkut tutkijat ovat nähneet siinä verstaan apulaisen käden. Kädet ja turkiksen voit arvioida itse.
Loppu on molemmille sama. Myös Cromwell menetti Henrikin suosion, ja hänet teloitettiin vuonna 1540, viisi vuotta Moren jälkeen. Henry Clay Frick osti Moren muotokuvan vuonna 1912 ja Cromwellin vuonna 1915, ja siitä asti nämä kaksi vihollista ovat jakaneet saman huoneen.
Kohde 2/5 · Kerros 1, sali 10, Living Hall
Pyhä Franciscus erämaassa
Giovanni Bellini · noin 1475–80 · Öljy paneelille, 124,6 × 142 cm
Huomaa
- Pieni paperilappu vasemmassa alakulmassa. Bellini signeerasi paneelin siihen ja maalasi lapun kuin se olisi kiinnitetty nuppineulalla.
- Hänen kätensä. Stigmojen haavat näkyvät avoimissa kämmenissä vain hyvin heikosti, joten niitä täytyy etsiä.
- Eläimet, jotka kaikki puuhaavat omiaan: haikara, aasi, kani ja kuningaskalastaja, ja kauempana paimen laumoineen.
- Hänen jalkansa. Hän on astunut pois puusandaaleistaan ja seisoo paljain jaloin kalliolla kuin Mooses palavan pensaan edessä.
Tekstiversio (2:30)
Käänny Cromwellista saman salin suureen paneeliin, niin lämpötila muuttuu täysin. Kaiken sen politiikan jälkeen ruskeaan kaapuun pukeutunut mies on astunut karkeasta suojastaan kalliotasanteelle paljain jaloin, kädet levällään, kasvot kohotettuina kohti valoa, joka tulvii sisään vasemmasta yläkulmasta. Kaikki hänen ympärillään kylpee siinä valossa: kalliot, mäen kaupunki, pellot.
Hän on Franciscus Assisilainen, kolmannentoista vuosisadan veljesmunkki, josta tuli Italian suojeluspyhimys. Kertomuksen mukaan hän vetäytyi vuonna 1224 La Vernaan, erakkomajaan Apenniineilla, ja sai siellä stigmat, Kristuksen ristiinnaulitsemisen haavat. Katso hänen kämmeniään, niin erotat ne juuri ja juuri, hyvin haaleina. Giovanni Bellini tuli venetsialaisesta taiteilijasuvusta ja hallitsi sukupolveaan. Hän maalasi tämän 1470-luvun lopulla ja teki aiheelle jotain epätavallista. Useimmat maalarit näyttivät enkelin tai krusifiksin, josta lähtee säteitä alaspäin. Bellini antaa sinulle pelkkää valoa ja maisemaa, ja jotkut tutkijat ajattelevat, ettei Franciscus ota tässä vastaan haavoja lainkaan vaan laulaa Aurinkolauluaan, ylistyslaulua, jossa hän kiittää Jumalaa veli Auringosta, joka tuo päivän.
Siksi ympäristö on niin tärkeä. Tämä ei ole erämaa. Se on laakso Venetsian maaseudulla, ja se on täynnä elämää, jolla ei ole aavistustakaan, että jotain pyhää on tapahtumassa. On haikara, aasi, kani, kuningaskalastaja ja paimen, joka vartioi laumaansa. Franciscus on jättänyt puusandaalinsa taakseen ja seisoo paljain jaloin kuin Mooses pyhällä maalla. Suojan kirjoituspöydällä on kirja ja pääkallo.
Kukaan ei tiedä varmasti, kuka teoksen tilasi. Paras arvaus on venetsialainen patriisi Zuan Michiel, joka saattoi tarkoittaa sen San Francesco del Desertolle, syrjäiselle kirkolle laguunin saarella. Vuonna 1525 se riippui jo venetsialaisessa palatsissa, joka kuului Taddeo Contarinille. Paljon myöhemmin, vuonna 1852, se tuli myyntiin Christie’sin huutokaupassa ja meni 735 punnalla.
Henry Clay Frick osti sen vuonna 1915 ja maksoi siitä 170 000 dollaria. Uskonnolliset maalaukset eivät häntä juuri kiinnostaneet, mutta tätä maisemaa hän rakasti, ja hän antoi sille kunniapaikan olohuoneessaan, Living Hallissa, jossa se yhä riippuu. Bellini signeerasi sen sinne, mistä sitä vähiten odottaisit: pieneen maalattuun paperinpalaan vasemmassa alakulmassa, kuin joku olisi jättänyt kalliolle viestin.
Kohde 3/5 · Kerros 1, sali 13, West Gallery
Puolalainen ratsastaja
Rembrandt Harmensz. van Rijn · noin 1655 · Öljy kankaalle, 116,8 × 134,9 cm
Huomaa
- Tausta hevosen jalkojen takana. Osa siitä on vain hädin tuskin luonnosteltu, ja osa näyttää yksinkertaisesti keskeneräiseltä.
- Rakennus tummalla kukkulalla, sen alla musta vesi ja kaukana heikko hehku, joka näyttää tulipalolta.
- Hänen varusteensa: jousi ja nuoliviini lantiolla. Asua, aseita ja jopa hevosrotua on pidetty puolalaisina.
- Rembrandtin oma Omakuva vuodelta 1658 samassa galleriassa. Siellä on myös Vermeerin Rouva ja kamarineiti.
Tekstiversio (2:43)
Nuori mies vaaleanharmaalla hevosella ratsastaa kankaan poikki vasemmalta oikealle, rauhallisena, lähes uneksivana, jousi ja nuoliviini lantiollaan. Hänen takanaan maisema on paljas ja vuorinen. Kukkulalla on outo rakennus, sen alla mustaa vettä, ja kaukana jokin palaa. Hän ei näytä huolestuneelta. Hän näyttää tietävän tarkalleen, minne on menossa, eikä kukaan muu ole sitä koskaan tiennyt.
Siinä on tämän maalauksen arvoitus. Kukaan ei ole yksimielinen siitä, kuka hän on. Maalauksen puolalaiset omistajat sanoivat 1700-luvulla, että hän oli heidän oman sukunsa jäsen, Marcjan Aleksander Ogiński. Vuonna 1793 Michał Kazimierz Ogiński kirjoitti Puolan kuninkaalle Stanisław Augustille ja kutsui maalausta kasakaksi hevosen selässä, ja kuningas tunnisti ratsastajan lisowczykiksi, Lisowczycy-nimisen epäsäännöllisen sotajoukon jäseneksi. Sittemmin häntä on ehdotettu protestanttiseksi teologiksi, tuhlaajapojaksi, Vanhan testamentin Daavidiksi, Tamerlaniksi, kristityksi sotilaaksi, joka vartioi Itä-Eurooppaa turkkilaisilta, ja kaksi puolalaista tutkijaa ehdotti vuonna 1912 jopa Rembrandtin omaa poikaa Titusta. Jokaisella tulkinnalla on ollut kannattajansa. Mikään ei ole voittanut.
Sitten on kysymys siitä, kuka sen maalasi. Kun Henry Clay Frick osti sen vuonna 1910 kreivi Tarnowskilta, jonka suku oli omistanut sen vuodesta 1834, kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että se oli Rembrandt. Vuonna 1984 eräs tutkija Rembrandt-tutkimusprojektista, asiantuntijaryhmästä, joka tuolloin kyseenalaisti monta kuuluisaa Rembrandtia, esitti, että sen olisi voinut maalata hänen oppilaansa Willem Drost. Museo ei koskaan muuttanut kylttiään, ja myöhemmät tutkijat, muiden muassa Simon Schama ja projektin oma puheenjohtaja Ernst van de Wetering, palasivat painokkaasti Rembrandtin kannalle. Varovaisin näkemys nykyään on, että Rembrandt aloitti maalauksen 1650-luvulla ja että jokin toinen käsi saattoi viimeistellä osia siitä. Katso maata hevosen kavioiden takana, niin näet, miksi ihmiset ihmettelevät: osa siitä on vain hädin tuskin luonnosteltu.
On myös outoa, että Rembrandt ylipäätään maalasi hevosen. Ainoa muu häneltä tunnettu ratsastajamuotokuva esittää Frederick Rihelia. Se on Lontoon National Galleryssa ja on vuodelta 1663.
Kiistasta tuli taidemaailman vitsi. Vuonna 1993 taiteilija Russell Connor lähetti The New Yorker -lehdelle väärennetyn löydön: maalauksen, jossa Rembrandt paletti kädessä työstää keskeneräistä Puolalaista ratsastajaa ja joka oli juhlallisesti nimetty vielä yhden oppilaan, Carel Fabritiuksen, teokseksi. Lehti julkaisi sen. Ja ratsastaja, kuka hän sitten onkin, ratsastaa yhä tuon palavan maiseman halki länsigalleriassa, jonka hän jakaa Rembrandtin omien kasvojen kanssa vuoden 1658 Omakuvassa.
Kohde 4/5 · Kerros 1, sali 19, South Hall
Upseeri ja naurava tyttö
Johannes Vermeer · noin 1657 · Öljy kankaalle, 50,5 × 46 cm
Huomaa
- Kartta heidän takanaan. Maa on maalattu siniseksi ja länsi on ylhäällä, ja jos kumarrut lähemmäs, näet pieniä laivoja purjehtimassa beigeillä vesireiteillä.
- Upseerin kasvot, tai se, kuinka vähän niitä näkyy: kapea siivu profiilia valtavan majavanhuopahatun alla.
- Tuolien selkänojiin veistetyt leijonanpäät. Samat tuolit ovat myös Keskenjääneessä musiikkitunnissa, joka riippuu tässä salissa.
- Avoin ikkuna vasemmalla. Mikään muu tunnettu Vermeerin interiööri ei näytä vilaustakaan kadusta ulkona.
Tekstiversio (2:17)
Astu askel taaksepäin ja anna valon tehdä työnsä. Se tulvii vasemmanpuoleisesta ikkunasta, liukuu valkoista seinää pitkin, tarttuu naisen valkoiseen päähineeseen ja laskeutuu hänen kasvoilleen juuri sillä hetkellä, kun hän nauraa. Kangas on pieni, noin puoli metriä kumpaankin suuntaan, ja se hehkuu kuin valaistu huone.
Osa tuosta hehkusta on rahaa. Johannes Vermeer sekoitti ultramariinia, tuolloin maailman kalleinta pigmenttiä, seinän ja päähineen valkoiseen maaliin. Sinistä et erota koskaan, mutta se viilentää valkoista ja saa päivänvalon tuntumaan todelta.
Sitten nuo kaksi ihmistä. Nainen pitelee lasia, jollaisia käytettiin valkoviinille, ja hänen mallinaan saattoi olla Vermeerin vaimo Catharina Bolnes. Pöydän toisella puolella istuu punaisiin pukeutunut upseeri käsi lanteella, tuolilla, johon on veistetty leijonanpäitä. Upseerin kasvoja tuskin näet, vain aavistuksen profiilista tuon valtavan hatun alla. Mitä heidän välillään tapahtuu? Tutkijat ovat lukeneet kohtauksen kaikin tavoin, viattomasta kosiskelusta maksettuun tapaamiseen prostituoidun ja asiakkaan välillä. Molemmat olivat hollantilaisessa maalaustaiteessa arkisia aiheita, eikä Vermeer suostu kertomaan, kumpi tämä on.
Hattu ansaitsee toisen silmäyksen. Se on majavanhuopaa, aikansa halutuinta hattumateriaalia. Pohjois-Euroopassa majava oli metsästetty lähes sukupuuttoon, joten taljoja tuotiin valtavia määriä Atlantin yli Pohjois-Amerikasta siirtomaakaupalla alkuperäiskansojen kanssa. Tämän upseerin päässä on palanen Uutta maailmaa.
Sitten kartta. Se esittää Hollantia ja Länsi-Friisinmaata, ja se on piirretty länsi ylöspäin, joten rantaviiva näyttää vieraalta. Maa on sininen. Luultavasti se oli joskus vihreä, kunnes keltainen pigmentti haalistui seoksesta. Vermeerillä oli tämä kartta selvästi käsillä vuosikausia, sillä hän maalasi sen kahteen muuhunkin maalaukseen. Ja katso ikkunaa vielä kerran: tämä on hänen tunnetuista interiööreistään ainoa, joka sallii vilauksen kadulle.
Viimeinen yllätys on se, kuinka lähellä maalaus oli menettää tekijänsä. Vuonna 1696 se myytiin Amsterdamissa huutokaupassa Vermeerinä neljälläkymmenelläneljällä ja puolella guldenilla. Myöhemmin keräilijä Léopold Double osti sen Lontoosta ilmeisesti Pieter de Hoochin teoksena 235 guinealla. Vuonna 1881 se meni 8 800 frangilla ruhtinas Demidoffille hänen huvilaansa Pratolinoon Firenzen lähelle, ja vuonna 1911 se tuli Henry Clay Frickille, jonka luona Keskenjäänyt musiikkitunti jo odotti sitä.
Kohde 5/5 · Kerros 1, sali 19, South Hall
Keskenjäänyt musiikkitunti
Johannes Vermeer · noin 1658–59 · Öljy kankaalle, 39,4 × 44,5 cm
Huomaa
- Naisen silmät. Hän on maalauksessa ainoa, joka katsoo sinuun, kuin olisit juuri astunut heidän luokseen.
- Takaseinän tumma maalaus, josta voi juuri ja juuri erottaa Amorin: maalarin vihje siitä, että tämä musiikkitunti saattaa koskea muutakin kuin musiikkia.
- Lintuhäkki ikkunan vieressä. Sen lisäsi myöhemmin joku muu, ei Vermeer.
- Pöydällä olevan sinivalkoisen kannun hopeakansi, joka sieppaa ikkunasta tulevan valon.
Tekstiversio (2:13)
Tämä on Frickin kolmesta Vermeeristä pienin, ei aivan neljäkymmentä kertaa neljäkymmentäviisi senttiä, ja se toimii kuin ovi, jonka olet juuri avannut. Pöydän ääressä istuva nuori nainen on nostanut katseensa. Hänen ylleen kumartunut mies ei ole. Sinä olet syy siihen, että nimen musiikkitunti jäi kesken.
Vermeeriltä on säilynyt noin kolmekymmentäneljä maalausta, ja tämä talo omistaa niistä kolme: kaksi tässä salissa ja kolmannen, Rouvan ja kamarineidin, länsigalleriassa. Henry Clay Frick osti tämän ensimmäisenä, vuonna 1901, kymmenen vuotta ennen viereistä upseerimaalausta.
Mitä he tekivät ennen kuin tulit sisään? Kummallakin on kädet paperiarkilla. Se voi olla nuotti, kuten pöydällä oleva arkki. Se voi olla kirje. 1650-luvun hollantilaisessa maailmassa yhdessä musisointi oli yksi hyväksytyistä tavoista, joilla nuori mies ja nuori nainen saattoivat olla lähekkäin, ja maalaustaiteessa musiikki oli vakiintunut vertauskuva rakkaudelle. Vermeer sanoo sen suoraan, jos tiedät, mistä katsoa. Heidän takanaan varjoisalla seinällä riippuu tumma maalaus, ja sen hahmo on Amor.
Sitten pöytä. Siinä on jotain, mikä näyttää sistereltä, näppäiltävältä kielisoittimelta, ja lasillinen punaviiniä, johon kukaan ei ole koskenut. Siinä on sinivalkoinen kannu, jonka hopeakansi sieppaa ikkunan valon. Tutkijat kiistelevät siitä. Joidenkin mielestä se on kiinalaista posliinia, johon on lisätty eurooppalainen kansi, toisten mielestä delftiläistä fajanssia, jäljitelmäposliinia, jota tehtiin Vermeerin omassa kaupungissa.
Katso vasemmalle, ikkunan vieressä olevaan tuoliin. Sen selkänojaan on veistetty leijonanpäitä, joiden harjoja valo juuri ja juuri hipaisee, ja olet nähnyt ne jo, sillä ne ovat samat tuolit kuin vieressä riippuvassa Upseerissa ja nauravassa tytössä. Katso nyt niiden yläpuolelle, ikkunan vieressä olevaan lintuhäkkiin. Se ei ole Vermeerin. Toinen käsi lisäsi sen myöhemmin, ja se on jäänyt paikalleen.
Maalausta on vuosisatojen mittaan restauroitu raskaasti, joten siinä ei koskaan tule olemaan vieressä olevan upseerin terävyyttä. Pitkän jälkielämän se on silti saanut. Sen englanninkielinen nimi antoi kirjailija Susanna Kaysenille nimen hänen kirjaansa, Girl, Interrupted. Ja nuori nainen tekee yhä sitä, mitä varten hänet maalattiin kolme ja puoli vuosisataa sitten: hän nostaa katseensa paperista ja katsoo suoraan siihen, joka on juuri tullut huoneeseen.
Riippumaton opas · Chiaro
Suuntaa Chiaro mihin tahansa Frick Collectionissa.
Tämä kierros kattaa viisi talon yli kahdeksastasadasta esillä olevasta teoksesta. Frick ei laita seinille selityskylttejä, vain pieniä laattoja, joissa on taiteilija ja teoksen nimi, ja juuri siinä sovellus näyttää kyntensä: kuvaa Fragonardin paneeli, Limogesin emalityö tai kello kerroksen 2 huoneissa, niin se kertoo, kenen se oli ja miksi sillä on merkitystä, ja vastaa sitten saman tien ääneen esittämiisi jatkokysymyksiin.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
1 East 70th Street, Fifth Avenuen kulmassa, New York, NY 10021. Sisään mennään East 70th Streetin pääovesta, jonka eteen myös taksit ja kyytipalvelut voivat jättää sinut; osoitteessa 10 East 71st Street oleva ovi on tutkimuskirjastoa ja ryhmiä varten.
Lähin metro on linja 6 asemalle 68th Street–Lexington Avenue. Linjat N, R ja W pysähtyvät asemalla 59th Street–Fifth Avenue ja Q asemalla 72nd Street–Second Avenue, josta poikittaisbussi M72 kulkee Fifth Avenuen ja 69th Streetin kulmaan. Bussit M1, M2, M3 ja M4 kulkevat pohjoiseen Madison Avenueta ja etelään Fifth Avenueta, ja niillä on pysäkki 69th Streetin kohdalla.
Liput
- Alle 10-vuotiaita ei päästetä sisään, koska suurin osa taiteesta on esillä ilman köysiä tai vitriinejä. 10–18-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi.
- Saleissa ei saa valokuvata. Garden Court ja salien ulkopuoliset yleiset tilat ovat ainoat paikat, joissa voit ottaa kuvia.
- Aikuisen lippu maksaa 30 dollaria. Keskiviikkoisin kello 13.30–17.30 maksat haluamasi summan, kuitenkin vähintään 5 dollaria, jos varaat verkossa, ja useimpien kuukausien ensimmäisenä perjantaina sisäänpääsy on ilmainen kello 17.30–21 (ei tammi- eikä syyskuussa).
- Tiistai on Frickin sulkemispäivä. Saleihin ei enää päästetä 30 minuuttia ennen sulkemisaikaa kello 17.30, ja lipunmyynti päättyy tuntia ennen sulkemista.
- Varaa aikaan sidottu lippu etukäteen, jos päiväsi on lyöty lukkoon. Joitakin saman päivän lippuja vapautetaan myyntiin ovella, mutta varattua lippua ei voi vaihtaa toiseen aikaan.
Virallinen ääniopas
Frickin kuraattorit ovat äänittäneet omat selostuksensa, eivätkä ne maksa mitään: avaa museon mobiiliopas puhelimesi sovelluksessa tai museon verkkosivuilla ja näppäile teoksen viereen painettu ympyröity numero. Kuulokkeet ovat saleissa pakolliset, joten ota omat mukaan, ja maksuton FrickPublic-wifi säästää mobiilidataasi. Meidän viisi kohdettamme ovat nekin ilmaisia ja tällä sivulla, ja Chiaro-sovellus kertoo mistä tahansa muusta talon teoksesta, jonka kuraattorien kierros ohittaa.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Frick Collectionissa ilmainen ääniopas?
On. Frickin kuraattorit kertovat museon oman kierroksen, ilmaiseksi puhelimessasi ja osoitteessa frick.org, ja tämä sivu lisää siihen viisi Chiaron kohdetta, jotka toimivat missä tahansa selaimessa, tekstiversio jokaisen soittimen alla. Kuvaa se, minkä sivu ohittaa, niin Chiaro kertoo siitä.
Paljonko Frick Collectionin virallinen ääniopas maksaa?
Ei mitään. Frick tarjoaa kuraattorien laatimat ääniopastukset ilmaiseksi mobiilioppaassa ja verkkosivuillaan, ja selostukset on liitetty saleissa näkyviin ympyröityihin numeroihin. Tarvitset omat kuulokkeet, koska museo edellyttää niitä saleissa.
Missä Holbeinin Thomas Cromwell on Frick Collectionissa?
Living Hallissa, salissa 10 kerroksessa 1. Holbeinin Sir Thomas More on samassa salissa niin sijoitettuna, että kaksi vihollista katsovat toisiaan.
Missä Frick Collectionin Vermeerit ovat?
Frickillä on niitä kolme. Upseeri ja naurava tyttö sekä Keskenjäänyt musiikkitunti riippuvat yhdessä South Hallissa, salissa 19. Rouva ja kamarineiti, viimeinen teos, jonka Henry Clay Frick osti ennen kuolemaansa vuonna 1919, on West Galleryssa, salissa 13, samassa salissa kuin Puolalainen ratsastaja.
Onko Frick Collection suljettu tiistaisin?
On, joka tiistai. Muina kuutena päivänä se on auki kello 10.30–17.30. Loppuvuonna 2026 se on suljettu myös kiitospäivänä 26. marraskuuta ja joulupäivänä, ja uudenvuodenpäivänä 2027 se on taas kiinni.
Voinko tuoda lapsia Frick Collectioniin?
Vain 10 vuoden iästä alkaen. Talo esittelee maalauksia, veistoksia ja huonekaluja enimmäkseen ilman suojaesteitä, ja jättämällä nuoremmat lapset ulkopuolelle museo pienentää vahinkojen riskiä. 10–18-vuotiaille sisäänpääsy on ilmainen.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Frick Collectionin ylläpitäjään.