Metropolitan-museo · New York · Riippumaton opas
Metropolitan-museon ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Kuuntele ne täällä ilman latauksia. Sen jälkeen Chiaro kertoo kuvan perusteella tarinan mistä tahansa muusta teoksesta, ja niitä on puolitoista miljoonaa.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Metropolitan-museon ylläpitäjään.
Dendurin temppeli
Metropolitan-museo, New York
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Metropolitan-museon teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 11 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Tämä ääniopas kulkee viiden teoksen kautta The Metropolitan Museum of Artissa, kahdessa kerroksessa ja yhtenä kierroksena. Se alkaa kerroksesta 1, pääsisäänkäynnin tasolta, Dendurin temppelistä salissa 131, jatkuu samassa kerroksessa eurooppalaisen kuvanveiston puolelle Carpeaux'n Ugolinon luo saliin 548, nousee kerrokseen 2 Sokrateen kuoleman luo saliin 634 ja päättyy amerikkalaiseen siipeen, American Wingiin, jossa ovat Washington ylittää Delawaren salissa 760 ja Madame X salissa 771. Ääntä on yhteensä yksitoista minuuttia; varaa kävelyyn reilusti yli tunti, sillä Metropolitan on valtava ja väkeä todella riittää.
Luettelotiedot, salinumerot ja vuosiluvut ovat peräisin Metropolitanin avoimesta kokoelmarajapinnasta, ja toinen lähde tukee niitä. Metropolitan järjestää salejaan usein uudelleen. Jos teoksen vieressä oleva kyltti kertoo jotain muuta, kyltti on oikeassa, ja kuulemme siitä mielellämme.
Kohde 1/5 · Sali 131, kerros 1
Dendurin temppeli
Rooman aika, Augustuksen hallituskausi · Valmistui viimeistään 10 eaa. · Eolinen hiekkakivi; temppeli 6,4 m korkea, 12,5 m pitkä
Huomaa
- Kaiverrukset. 1800-luvun eurooppalaiset vierailijat kaiversivat nimiään seiniin, yksi niistä vuosiluvulla 1817 vasemmalla sisään tultaessa, ja museo jätti ne paikoilleen.
- Kaksi etupylvästä. Niiden kapiteelit on veistetty lootuksenkukiksi, ja tätä tyyliä käytettiin Egyptissä ensimmäisen kerran yli kaksituhattaviisisataa vuotta sitten.
- Allas ja lasiseinä. Vesi esittää Niiliä, sen takana viettävä seinä kallioita, ja temppeli on yhä kääntynyt itään, kuten alkuperäisellä paikallaan.
Tekstiversio (2:19)
Kokonainen egyptiläinen temppeli, sisätiloissa, keskellä Manhattania, ja lasin toisella puolella Central Park. Kävele ensin altaan toiselle puolelle ja katso taaksesi. Vesi on täällä syystä. Kotiseudullaan temppeli seisoi terassilla Niilin yläpuolella, ja tämän salin suunnitelleet arkkitehdit sijoittivat sen eteen altaan ja taakse viettävän seinän esittämään jokea ja kallioita. Rakennus on yhä kääntynyt itään, niin kuin Nubiassa.
Egyptin mittapuulla se ei ole vanha. Keisari Augustus tilasi sen, kun Rooma oli vallannut Egyptin, ja työt kestivät vuodesta 23 vuoteen 10 ennen ajanlaskun alkua Niilin länsirannalla, noin kahdeksankymmentä kilometriä Assuanista etelään. Temppeli oli omistettu Isis-jumalattarelle ja kahdelle paikalliselle veljekselle, Pedesille ja Pihorille, jotka olivat hukkuneet ja jotka oli korotettu jumaliksi. Augustus kuvautti itsensä seiniin uhraamassa heille: roomalainen keisari faraoksi pukeutuneena, ja juuri siitä oli kyse. Kuudennella vuosisadalla kristityt muuttivat temppelin kirkoksi.
Se on täällä padon takia. Kun Egypti rakensi Assuanin suurpatoa, sen taakse nouseva tekojärvi olisi upottanut temppelin lopullisesti, joten se purettiin vuonna 1963 osana Unescon pelastuskampanjaa. Kaksi vuotta myöhemmin Egypti lahjoitti sen Yhdysvalloille kiitokseksi kuudestatoista miljoonasta dollarista, jotka oli annettu muiden muistomerkkien pelastamiseen, ja lahjan otti vastaan Jacqueline Kennedy. Sitten alkoi kisa, jota lehdet kutsuivat Dendur-derbyksi. Cairo Illinoisissa ja Memphis Tennesseessä vaativat kumpikin, että egyptiläisen kaupungin mukaan nimetty kaupunki ansaitsi egyptiläisen temppelin. Washington halusi sen Potomac-joen rantaan, Boston Charles-joen rantaan. Huhtikuussa 1967 voiton vei Metropolitan, koska se lupasi pitää kivet sisätiloissa, suojassa sateelta ja pakkaselta.
Kuusisataakuusikymmentäyksi kivilohkaretta, yhteensä kuusisataaneljäkymmentä tonnia, saapui New Yorkiin elokuussa 1968, ja laatikoita oli niitäkin kuusisataakuusikymmentäyksi. Lohkareet odottivat seitsemän vuotta, kun tätä siipeä rakennettiin, ja valmis temppeli avattiin syyskuussa 1978.
Mene nyt lähelle seiniä, vasemmalle, kun astut temppeliin. Hieroglyfien seasta löydät latinalaisin kirjaimin kirjoitettuja nimiä ja vuosilukuja. Ne kaiversivat eurooppalaiset matkailijat 1800-luvulla, kun temppeli oli yksi Niilin-matkan pysähdyspaikoista. Museo jätti ne paikoilleen. Nyt ne kuuluvat tarinaan siinä missä keisarikin.
Kohde 2/5 · Sali 548, eurooppalainen kuvanveisto, kerros 1
Ugolino ja hänen poikansa
Jean-Baptiste Carpeaux · 1865–1867 · Saint-Béat'n marmori, 197,5 × 149,9 × 110,5 cm
Huomaa
- Kädet. Ugolino puree omia rystysiään, ja jokainen hänen varpaansa on koukussa.
- Alimmainen lapsi, joka on käpertynyt isänsä jalkoihin ja on ehkä jo kuollut.
- Vartalo. Nääntyvä mies urheilijan lihaksin, jotka on lainattu Michelangelolta.
Tekstiversio (2:11)
Tämän ruumiskasan huipulla istuva mies jyrsii omia sormiaan, ja neljä lasta anelee häntä syömään mieluummin heidät. Kierrä veistos kokonaan ennen kuin päätät, mitä siitä ajattelet. Joka suunnasta näet eri lapsen.
Tarina on Danten. Helvetin kolmannessakymmenennessäkolmannessa laulussa Pisan kreivi Ugolino suljetaan poikiensa ja pojanpoikiensa kanssa torniin ja jätetään kuolemaan nälkään. Lapset tarjoavat itseään. Dante ei koskaan sano suoraan, suostuuko Ugolino, eikä sitä sano veistoskaan. Carpeaux valitsi hetken juuri ennen päätöstä, ja siksi noita kasvoja on niin vaikea katsoa.
Jean-Baptiste Carpeaux oli nuori ranskalainen, joka oli voittanut Rooman palkinnon vuonna 1854 ja vietti sen jälkeen vuosia Villa Medicissä Michelangeloa tutkien. Sen huomaa. Ugolinon pitäisi olla nälkään nääntymässä, mutta hänellä on urheilijan vartalo, koska Michelangelo rakensi ruumiit niin. Raajojen vyyhti on peräisin Vatikaanin Laokoon-ryhmästä, jossa käärmeet murskaavat isän ja kaksi poikaa. Lapsia varten Carpeaux piirsi kuolevia poikia elävästä mallista, joten pienet ruumiit on havainnoitu, vaikka suuri onkin lainattu.
Kun kipsimalli esiteltiin ensimmäisen kerran, se herätti valtavaa kohua. Vuonna 1863 siitä valettiin pronssiversio, joka pystytettiin Pariisissa Tuileries'n puutarhaan Laokoonin kopion viereen, jotta ihmiset voisivat verrata niitä. Tämä marmoriversio veistettiin Pyreneillä sijaitsevan Saint-Béat'n louhoksen omistajalle, joka halusi esitellä kiveään vuoden 1867 maailmannäyttelyssä. Metropolitan osti sen sata vuotta myöhemmin, vuonna 1967.
Teos teki Carpeaux'n nimen tunnetuksi. Sen ansiosta hän sai tilauksen Pariisin oopperatalon julkisivun Tanssi-ryhmästä, joka teki hänestä kuuluisan. Ja teos vaikutti ihmisiin vielä kauan hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1929 surrealisti Max Ernst leikkasi Ugolinon huutavat kasvot vedoksesta, luultavasti vanhasta näyttelyluettelosta, ja liimasi ne kollaasiromaaniinsa soittimien ympäröimiksi.
Ennen kuin lähdet, katso nuorinta lasta, joka on käpertynyt isänsä jalkoihin. Carpeaux ei kerro sinulle, nukkuuko poika vai onko hän kuollut. Siinä yhdessä hahmossa on koko veistos.
Kohde 3/5 · Sali 634, eurooppalainen maalaustaide, kerros 2
Sokrateen kuolema
Jacques-Louis David · 1787 · Öljy kankaalle, 129,5 × 196,2 cm
Huomaa
- Kaksi signeerausta. Davidin koko nimi on maalattu Kritonin alle, miehen, joka puristaa Sokrateen reittä, ja nimikirjaimet Platonin alle sängyn jalkopäähän.
- Mies maljan kanssa. Hän ojentaa myrkyn eikä kestä katsoa, kasvot painettuina toiseen käteen.
- Nainen portaissa taustalla. Hän on Ksanthippe, Sokrateen vaimo, joka on lähetetty pois ja katsoo taakseen.
Tekstiversio (2:08)
Mies on juomassa myrkkyä, ja hän luennoi yhä. Siinä on tämän maalauksen vitsi ja koko idea. Ateena on tuominnut Sokrateen nuorison turmelemisesta ja jumalien keksimisestä, hän on kieltäytynyt tilaisuudesta paeta, ja tässä hän istuu vankilan vuoteella. Toinen käsi kurottaa kohti myrkkykatkoa ja toinen on nostettu ilmaan, kesken väittelyn, ikään kuin malja olisi sivuseikka.
Kohtaus on Platonin Faidonista, mutta David on muokannut sitä. Platon oli nuori mies, kun hänen opettajansa kuoli. Maalauksessa hän on sängyn jalkopäähän lysähtänyt vanha mies, ikään kuin hän muistelisi kohtausta vuosikymmeniä myöhemmin ja kirjoittaisi sitä muistiin. Sokrates itse oli seitsemänkymmentävuotias, ja David on tehnyt hänestä vetreän ja komean miehen, jolla on paljon nuoremman miehen vartalo. Ystävät hänen ympärillään murtuvat kaikilla tavoilla, joilla ihminen voi murtua, ja kaksi rauhallisinta hahmoa, Sokrates ja Platon, ovat ainoat, jotka on puettu sinertävään valkoiseen.
Katso miestä, joka ojentaa maljaa. Hän on kääntynyt pois, kasvot vapaassa kädessään. Hänen viittansa on maalauksen punaisin kohta; David pitää punaiset sävyt reunoilla hillittyinä ja antaa niiden voimistua kohti keskustaa, joten katseesi osuu myrkkyyn. Taustalla portailla nainen katsoo olkansa yli. Hän on Ksanthippe, Sokrateen vaimo, joka on lähetetty ulos huoneesta.
Kyseessä ei ollut kuninkaallinen tilaus. Maalauksen tilasi vuonna 1786 rikas nuori mies, Charles-Michel Trudaine de la Sablière, noin kaksikymmenvuotias, ja David kysyi kreikan kielen tuntijalta neuvoa siihen, miten kuolema todella tapahtui. Kahdeksan vuotta myöhemmin Trudaine ja hänen veljensä giljotinoitiin hirmuvallan aikana, ja maalaus siirtyi veljen leskelle. Metropolitan osti sen vuonna 1931.
Kun teos oli esillä vuoden 1787 Salongissa, englantilainen taidemaalari Joshua Reynolds sanoi sitä suurimmaksi teokseksi sitten Sikstuksen kappelin. Thomas Jefferson, joka oli sinä vuonna Yhdysvaltain lähettiläs Pariisissa, kävi katsomassa sitä ja kirjoitti, että se oli näyttelyn paras. Ennen kuin jatkat, etsi signeeraukset. David kirjoitti koko nimensä Kritonin, Sokrateen jalkaa puristavan ystävän, alle ja pelkät nimikirjaimensa Platonin alle. Näin hän kertoi sinulle, kumpana hän itseään piti.
Kohde 4/5 · Sali 760, amerikkalainen siipi, kerros 2
Washington ylittää Delawaren
Emanuel Leutze · 1851 · Öljy kankaalle, 378,5 × 647,7 cm
Huomaa
- Lippu. Kolmetoista tähteä ympyrässä, kuvio, jota ei ollut olemassa ennen vuotta 1777, kuusi kuukautta tämän yön jälkeen.
- Kehys. Sen harjalla on neljäntoista jalan levyinen veistetty kotka; kehys on kopio Leutzen suunnittelemasta, ja se rakennettiin uudelleen vuoden 1864 valokuvan perusteella.
- Kaksi miestä keulassa: toinen skotlantilaisessa baretissa, toinen afrikkalaista syntyperää, soutamassa rinnakkain.
Tekstiversio (2:17)
Kuusi ja puoli metriä kangasta, ja lähes kaikki siinä on tahallaan väärin. Aloita lipusta, jota pidetään pystyssä Washingtonin vieressä. Kolmetoista tähteä ympyrässä. Kuvio hyväksyttiin kesäkuussa 1777, ja tämä on joulukuun 25. päivän yö vuonna 1776: Delawaren ylitys ennen yllätyshyökkäystä hessiläisiä palkkasotilaita vastaan Trentonissa. Lippua ei ollut vielä olemassa.
Myös joki on väärä. Emanuel Leutze maalasi teoksen Düsseldorfissa Saksassa, ja vesi ja vastaranta ovat Reiniä. Hän oli kasvanut Amerikassa, palannut Saksaan ja saanut idean vuoden 1848 vallankumousten aikaan toivoen, että amerikkalainen esimerkki rohkaisisi Euroopan uudistajia. Hänen mallejaan olivat Düsseldorfin kautta kulkeneet amerikkalaiset taideopiskelijat. Ja vene on aivan liian pieni. Oikeat Durham-veneet olivat neljästäkymmenestä kuuteenkymmeneen jalkaa pitkiä, pohjaltaan litteitä ja korkealaitaisia, ja niillä kuljetettiin hevosia ja tykkejä. Sellaisessa veneessä kaikki seisoivat pysyäkseen poissa pohjalla lainehtivasta jääkylmästä vedestä, joten Washingtonin asento on vähemmän uhkarohkea kuin miltä se näyttää.
Millään tällä ei ollut väliä, koska maalaus ei ole dokumentti. Se on puheenvuoro. Katso veneen miehiä. Keulassa länsirajan tarkka-ampuja, hänen vieressään skotlantilaisbarettinen mies ja afrikkalaista syntyperää oleva mies soutamassa rinnakkain, kaksi maanviljelijää, joista toisella on side päässään, ja perässä hahmo alkuperäisamerikkalaisen asussa. Leutze pani koko uuden maan yhteen veneeseen. Lipun kantaja on vuoden 1853 luettelon mukaan luutnantti James Monroe, tuleva presidentti.
Tämä on toinen versio. Ensimmäinen vaurioitui ateljeepalossa, päätyi Bremenin museoon ja tuhoutui brittien pommituksessa syyskuussa 1942. Tämä taas ylitti Atlantin, oli esillä New Yorkissa lokakuussa 1851, ja yli viisikymmentätuhatta ihmistä tuli katsomaan sitä. Keräilijä osti sen kymmenellätuhannella dollarilla, valtavalla summalla siihen aikaan, ja vuonna 1897 se lahjoitettiin Metropolitanille.
Vielä yksi katsottava asia, eikä se ole maalaus. Yli yhdeksänkymmentä vuotta teos riippui yksinkertaisessa kehyksessä, joka osoittautui muuksi kuin Leutzen omaksi. Vuonna 2007 löytyi vuodelta 1864 peräisin oleva valokuva, jossa näkyi alkuperäinen kehys veistetyn kotkan kruunaamana, ja museo teetti siitä jäljennöksen. Pelkkä kotka on neljätoista jalkaa leveä.
Kohde 5/5 · Sali 771, amerikkalainen siipi, kerros 2
Madame X
John Singer Sargent · 1883–1884 · Öljy kankaalle, 208,6 × 109,9 cm
Huomaa
- Oikea olkain. Nyt se on tukevasti olalla. Vuonna 1884 se oli maalattu valumaan alas, ja siitä skandaali alkoi.
- Korva. Se on punainen, ihon ainoa puuteroimaton kohta, kun kasvot ja olkapäät on maalattu lähes valkoisiksi.
- Pöytä. Sen jalat ovat seireenejä, ja hiuksissa oleva puolikuu on jumalatar Dianan kuu, jota malli itse käytti koristeena.
Tekstiversio (2:13)
Hän ei katso sinuun. Se on ensimmäinen asia. Vartalo on kääntynyt sinua kohti, pää kääntyy poispäin profiiliin, ja oikea käsivarsi kiertyy taaksepäin kohti pöytää, jonka jalat on veistetty seireeneiksi. Asentoa on vaikea pitää, ja Sargent valitsi sen juuri tuon jännitteen takia. Sitten iho, puuteroitu paperin väriseksi, ja se yksi punainen korva, johon puuteri loppuu.
Hänen nimensä oli Virginie Amélie Avegno Gautreau. Hän oli amerikkalainen, syntynyt New Orleansissa, mennyt Pariisissa naimisiin itseään kaksi kertaa vanhemman pankkiirin kanssa, ja hän oli siellä kuuluisa kauneudestaan ja laventelinsävyisestä kasvopuuteristaan. Taiteilijat olivat vuosia pyytäneet saada maalata hänet. John Singer Sargent, toinen amerikkalainen Pariisissa, pyysi myös, ja helmikuussa 1883 hän suostui. Kyse ei ollut tilaustyöstä. Sargent halusi maalauksen Salongiin, jossa kohu saattoi luoda uran.
Se oli vähällä lopettaa hänen uransa. Gautreau oli surkea malli, pitkästynyt, hajamielinen, aina juhlissa, ja Sargent valitti kirjeessään hänen mahdottomasta maalata kauneudestaan ja toivottomasta laiskuudestaan. Hän teki noin kolmekymmentä luonnosta naisen kodissa Bretagnessa ennen kuin päätyi tähän. Kun maalaus ripustettiin vuoden 1884 Salongiin pelkällä otsikolla Muotokuva, Madame kolme tähteä, puvun oikea olkain oli maalattu valumaan alas olalta. Pariisi kauhistui. Arvosteluissa häntä sanottiin rahvaanomaiseksi ja hänen ihoaan ruumiinkalpeaksi. Le Figaron kriitikko kirjoitti: vielä yksi rimpuilu, niin rouva on vapaa. Naisen äiti tuli itkien ateljeehen ja pyysi, että maalaus otettaisiin pois.
Sargent maalasi olkaimen takaisin olalle, sellaiseksi kuin näet sen nyt, ja pian sen jälkeen hän muutti Pariisista Lontooseen. Hän piti maalauksen itsellään yli kolmekymmentä vuotta. Vuonna 1916 hän myi sen Metropolitanille ja kirjoitti museon johtajalle: luulen, että se on parasta, mitä olen koskaan tehnyt. Eräs newyorkilainen sanomalehti otsikoi: Sargentin mestariteos, jonka kohde hylkäsi, nyt museon omistukseen.
Katso vielä kerran puolikuuta hänen hiuksissaan. Se on metsästyksen jumalattaren Dianan kuu, eikä se ollut Sargentin idea. Hän käytti sitä itse. Hän tiesi tarkalleen, mitä teki, ja niin tiesi Sargentkin.
Riippumaton opas · Chiaro
Osoita Chiarolla mitä tahansa Metropolitanissa.
Nämä viisi ovat ilmainen osuus. Sovelluksessa otat kuvan mistä tahansa Metropolitanin esineestä, sumerilaisesta sinetistä Tiffanyn lasimaalaukseen, ja Chiaro kertoo sen tarinan saman tien ja vastaa sitten ääneen kaikkeen, mitä vielä kysyt.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
1000 Fifth Avenue, 82nd Streetin kulmassa, Upper East Sidella. Pääsisäänkäynti on Fifth Avenuen puoleisten portaiden yläpäässä.
Metrolinjoilla 4, 5 tai 6 Lexington Avenuen 86th Streetin asemalle ja sieltä kolme korttelia länteen Fifth Avenuelle ja neljä korttelia etelään 82nd Streetin kulmassa olevalle sisäänkäynnille, tai Q-linjalla Second Avenuen 86th Streetin asemalle. Bussit M1, M2, M3 ja M4 kulkevat etelään Fifth Avenueta pitkin etuportaiden ohi ja pohjoiseen Madison Avenueta pitkin, yhden korttelin verran idempänä.
Liput
- Museo on suljettu keskiviikkoisin. Perjantaisin ja lauantaisin se on auki kello 21 asti.
- New Yorkin osavaltion asukkaat sekä New Yorkista, New Jerseystä ja Connecticutista tulevat opiskelijat maksavat haluamansa summan. Muut maksavat täyden pääsymaksun, ja lipulla pääsee samana päivänä molempiin Metropolitanin toimipaikkoihin, Fifth Avenuelle ja The Met Cloistersiin, lippuun painettuna päivänä.
- Aloita Dendurin temppelistä heti, kun ovet aukeavat. Puoleenpäivään mennessä sali on täynnä väkeä.
- Jätä amerikkalaisen siiven kaksi maalausta viimeiseksi: molemmat ovat kerroksessa 2, ja Madame X sopii paremmin lopetukseksi kuin aloitukseksi.
Virallinen ääniopas
Metropolitanin oma opas on ilmainen: digitaalinen opas ääniopastuksineen, jonka asennat omaan puhelimeesi, ja ääniopastuksen kohteet tekstiversioineen ovat ilmaiseksi myös osoitteessa metmuseum.org. Myös tämän sivun viisi kohdetta voi kuunnella ilmaiseksi, ja kaikesta muusta rakennuksessa Chiaro-sovellus kertoo kuvan perusteella.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Metropolitan-museoon ilmaista ääniopasta?
On, tämä sivu. Viisi teosta, joiden äänitteet toimivat selaimessa, jokaisen alla tekstiversio ja salinumero, eikä mitään sovellusta tarvitse asentaa. Jos haluat enemmän kuin viisi, Chiaro-sovellus kertoo minkä tahansa Metropolitanin esineen tarinan kuvasta, jonka otat sen edessä.
Paljonko Metropolitanin virallinen ääniopas maksaa?
Ei mitään. Museon digitaalinen opas, jonka ääniopastukset ulottuvat kokoelman kohokohdista Egyptin saleihin ja amerikkalaiseen siipeen, on ilmainen omassa puhelimessasi, ja kohteet tekstiversioineen ovat ilmaisia myös osoitteessa metmuseum.org.
Missä Dendurin temppeli on Metropolitanissa?
Salissa 131 kerroksessa 1, salissa, jonka lasiseinä antaa Central Parkiin ja jossa temppelin edessä on allas. Sali on Egyptin osaston päässä.
Onko Metropolitan suljettu keskiviikkoisin?
On. Se on auki sunnuntaista tiistaihin ja torstaisin kello 10–17 sekä perjantaisin ja lauantaisin kello 10–21.
Paljonko Metropolitaniin pääsy maksaa?
Yleinen pääsylippu maksaa aikuisilta 30 dollaria, 65 vuotta täyttäneiltä 22 dollaria ja opiskelijoilta 17 dollaria, ja 12-vuotiaat ja sitä nuoremmat lapset pääsevät sisään ilmaiseksi. New Yorkin osavaltion asukkaat sekä New Yorkista, New Jerseystä ja Connecticutista tulevat opiskelijat maksavat haluamansa summan. Yhdellä lipulla pääsee samana päivänä molempiin Metropolitanin toimipaikkoihin, Fifth Avenuelle ja The Met Cloistersiin, lippuun painettuna päivänä.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Metropolitan-museon ylläpitäjään.