Rijksmuseum · Amsterdam · Riippumaton opas
Rijksmuseumin ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Viisi äänitettä suoraan tässä selaimessa, mitään ei tarvitse asentaa. Mistä tahansa muusta näytteillä olevasta 8 000 esineestä Chiaro kertoo sen jälkeen kuvan perusteella, jonka otat sen edessä.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Rijksmuseumin ylläpitäjään.
Talvimaisema luistelijoineen
Rijksmuseum, Amsterdam
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Rijksmuseumin teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 13 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Viisi teosta, yksi kerros, yksi kierros. Reitti alkaa salista 2.6, jossa kaksisataa ihmistä on jäällä keskellä pientä jääkautta, jatkuu saliin 2.20 nukkekodin luo, joka maksoi yhtä paljon kuin kanavatalo, poikkeaa Kunniagalleriaan Asselijnin joutsenen ja Vermeerin Pienen kadun luo ja päättyy Yövartion saliin, jossa Rembrandtia konservoidaan lasin takana silmiesi edessä. Kuunneltavaa on noin kolmetoista minuuttia; kävelyn kesto riippuu täysin siitä, kuinka kauan Yövartio sinua pidättelee, mutta kun väkeä on paljon, neljäkymmentä minuuttia on hyvä arvio.
Tämän sivun luettelotiedot, ajoitukset, mitat ja salien nimet ovat peräisin Rijksmuseumin verkkokokoelmasta, ja jokaista tukee myös toinen lähde; kerrokset noudattavat pohjapiirrosta, jonka museo tarjoaa ladattavaksi. Salit muuttuvat. Jos seinällä oleva kyltti on ristiriidassa tämän sivun kanssa, museon sanamuoto on oikea; kirjoita meille, niin korjaamme omamme.
Kohde 1/5 · Sali 2.6, taso 2
Talvimaisema luistelijoineen
Hendrick Avercamp · noin 1608 · Öljy puupaneelille, 77,3 × 131,9 cm
Huomaa
- Vasen alakulma, jossa varikset ja koira syövät paleltunutta hevosta, samankokoisina ja samassa valossa kuin luisteluseurueet.
- Ihmiset, jotka tekevät työtä eivätkä huvittele: hahmot, jotka vetävät ja työntävät kuormia jään yli, koska jäätyneestä joesta on tullut tie.
- Pienitorninen kirkko aivan vasemmalla kattojen yllä, katsomassa, kun koko kaupunki huvittelee.
- Vitsit, joita museo itse kehottaa etsimään: liukastuva mies, paljas takapuoli, käsikynkkää luistelevat pariskunnat.
Tekstiversio (2:13)
Anna tälle teokselle aikaa ennen kuin päätät, mikä se on. Paneeli on yli metrin ja kolmenkymmenen sentin levyinen, ja siinä on lähes kaksisataa ihmistä.
Hendrick Avercamp maalasi sen noin vuonna 1608, öljyvärein puulle, ja hän sijoitti katselukohdan korkealle, ikään kuin seisoisit katolla kylän laidalla. Juuri tämä ratkaisu saa koko teoksen toimimaan. Täältä ylhäältä mikään ei ole pääaihe, ja maalauksesta tulee katsaus kaikkeen, mitä kokonainen kaupunki tekee, kun vesi jäätyy.
Museon oma kuvaus on tarkka tästä sekoituksesta. Jäällä on satoja ihmisiä, se kertoo, useimmat huvikseen, toiset työssä, kovan pakon edessä. Molemmat ovat edessäsi. On pariskuntia, jotka luistelevat käsikynkkää, ja lapsia, joilta jalat lähtevät alta, ja on ihmisiä, jotka vetävät ja työntävät kuormia jään yli, koska muutaman viikon ajan jäätynyt joki on tie.
Siirry nyt vasempaan alakulmaan. Varikset ja koira syövät kuoliaaksi paleltuneen hevosen raatoa. Avercamp maalasi sen samaan kuvaan luisteluseurueiden kanssa, samassa valossa, samassa koossa, eikä kommentoinut sitä mitenkään.
Maalari kannattaa tuntea. Hendrick Avercamp syntyi Amsterdamissa vuonna 1585 ja kuoli Kampenissa vuonna 1634. Hän oli mykkä ja luultavasti kuuro, ja hänet tunnettiin nimellä de Stomme van Kampen, Kampenin mykkä. Hän opiskeli Amsterdamissa muotokuvamaalari Pieter Isaacszin oppilaana, muutti Kampeniin vuonna 1608, ja hänestä tuli ensimmäinen alankomaalainen maalari, joka erikoistui lumeen. Häneltä jäi noin sata maalausta, ja hän myi myös vesiväreillä sävytettyjä piirustuksia, joita keräilijät liimasivat albumeihinsa.
Säätä hän ei keksinyt. Avercamp syntyi yhteen kylmimmistä jaksoista ajassa, jota nyt kutsumme pieneksi jääkaudeksi, ja tämä maalaus kuuluu vuosien 1607 ja 1608 vaihteen talveen, jolloin vesi jäätyi niin lujaksi, että se kantoi kokonaisen kaupungin.
Vielä kaksi asiaa. Museon oma sivu tästä paneelista kehottaa etsimään liukastuvan miehen, paljaan takapuolen ja käsikynkkää luistelevia pariskuntia, joten vitseillä on virallinen hyväksyntä. Ja talvikuvat menivät kaupaksi niin hyvin, että Avercamp maalasi niitä kesälläkin.
Kohde 2/5 · Sali 2.20, taso 2
Petronella Oortmanin nukkekoti
Tuntematon tekijä, Amsterdam · noin 1686 – noin 1710 · Tammikaappi, viilutettu kilpikonnankuorella ja tinalla, 255 × 190 × 78 cm
Huomaa
- Vasemmalla alhaalla oleva huone, jonka seinillä on rivitolkulla sinivalkoisia astioita. Posliini tilattiin Kiinasta.
- Punaverhoinen sänky keskellä oikealla. Yksi yhdeksästä huoneesta on synnytyshuone, jossa tuore äiti otti vastaan vieraita viikkokausia.
- Vasemmalla keskellä olevan huoneen seinä: maalattu maisema, tehty täydellä vakavuudella kenkälaatikon kokoiseen huoneeseen.
- Itse kaappi: tammea, viilutettu kilpikonnankuorella ja tinalla, kahdeksalla veistetyllä kiekurajalalla, ja lasiovet aukeavat kuin ikkunat.
Tekstiversio (2:33)
Se näyttää vitriinikaapilta kaarevilla jaloilla, ja juuri sitä se onkin: tammea, viilutettu kilpikonnankuorella ja tinalla, ja lasiovet aukeavat kuin ikkunat. Niiden takana on yhdeksän huonetta, kolme kertaa kolme, kalustettuina viimeistä lusikkaa myöten.
Tämä ei koskaan ollut lelu. 1600-luvun Amsterdamissa tällainen nukkekoti oli aikuisen naisen hanke, jolla näytettiin varallisuutta ja makua. Petronella Oortman syntyi Amsterdamissa vuonna 1656, oli jo varakas leski, kun hän meni vuonna 1686 naimisiin silkkikauppias Johannes Brandtin kanssa, ja hän lisäsi tähän kaappiin uutta kahdenkymmenenneljän vuoden ajan, noin vuoteen 1710 asti. Hän kuoli vuonna 1716.
Tässä on luku, joka muuttaa sen, mitä katsot. Museo sanoo sen itse: nukkekoti maksoi yhtä paljon kuin oikea kanavatalo. Sen arvoksi arvioitiin kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen tuhatta guldenia, eli Amsterdamin kanavan varrella olevan talon hinta. Kun saksalainen matkailija Zacharias von Uffenbach tuli katsomaan sitä vuonna 1718, hän kutsui sitä Euroopan arvokkaimmaksi nukkekodiksi.
Se oli niin kallis, koska Petronella palkkasi kymmeniä asiantuntijoita, joista kukin teki omaa käsityötään täysikokoisena: puunveistäjiä, korinpunojia, hopeaseppiä, lasinpuhaltajia. Posliini tilattiin Kiinasta. Keittiössä oli juokseva vesi ja toimiva suihkulähde, ja kirjastossa on kahdeksankymmentäkolme nahkaan sidottua kirjaa.
Katso vasemmalla alhaalla olevaa huonetta, jonka seiniä peittävät rivit sinivalkoisia astioita. Katso punaverhoista sänkyä keskellä oikealla: yksi yhdeksästä huoneesta on synnytyshuone, ja se ansaitsi paikkansa, koska 1600-luvun nainen saattoi synnytyksen jälkeen viettää vuoteessa jopa kuusi viikkoa ja ottaa siellä vastaan vieraita. Katso sitten vasemmalla keskellä olevan huoneen seinää. Se on kokonainen maisema, maalattu suoraan kenkälaatikon kokoisen huoneen seinään. Willem Frederiksz van Royen maalasi leikkihuoneen, Johannes Voorhout gobeliinihuoneen, ja lastenhuoneen pikkutaulut ovat Cornelis Dusartin oikeita maalauksia.
Ihmiset puuttuvat. Kaapissa oli vahanukkien perhe, ja niiden vaatteita on kadonnut 1950-luvulta lähtien. Jäljellä on yksi nukke: vauva, jolla on vahakasvot ja -kädet ja ristiäispuku vaaleanpunaisesta ja sinisestä silkistä.
Tiedämme, mitä on kadonnut, koska Jacob Appel maalasi vuonna 1710 tästä kaapista muotokuvan. Hänen maalauksessaan näkyvät myös keltaiset verhot, jotka ennen roikkuivat kaapin edessä, niin että verhot suljettuina koko kaappi näytti kaappisängyltä. Alankomaiden valtio osti nukkekodin vuonna 1821, ja Rijksmuseum otti sen haltuunsa vuonna 1875.
Kohde 3/5 · Kunniagalleria, taso 2
Uhattu joutsen
Jan Asselijn · noin 1650 · Öljy kankaalle, 144 × 171 cm
Huomaa
- Koira vasemmassa alakulmassa, pieni ja puoliksi vedessä. Koko maalaus kertoo siitä, ja useimmat eivät löydä sitä koskaan.
- Sanat de viand van de staat, ”valtion vihollinen”, haalein kirjaimin vasemmalla koiran pään yläpuolella.
- Sanat de raad-pensionaris, ”suuri pensionääri”, alhaalla joutsenen jalkojen välissä.
- Oikean reunan muna, jossa lukee Holland: se täydentää lauseen, jonka kaksi muuta sanaa aloittavat.
Tekstiversio (2:28)
Luonnollisen kokoinen joutsen, siivet koholla, nokka auki, ryntää ulos 171 senttimetriä leveältä kankaalta. Se on Kunniagallerian äänekkäin teos. Jan Asselijn maalasi sen noin vuonna 1650 ja signeerasi sen pienellä monogrammilla oikeaan alakulmaan.
Päältä katsoen mitään monimutkaista ei tapahdu. Kyhmyjoutsen puolustaa pesäänsä koiralta. Koira on se osa, jonka useimmat ohittavat: ihan vasemmassa alakulmassa, puoliksi vedessä, pieni, melkein uimassa ulos kuvasta.
Etsi nyt tekstit, sillä joku teki tästä linnusta poliittisen julisteen. Alhaalla joutsenen jalkojen välissä lukee haalein kirjaimin hollanniksi de raad-pensionaris, suuri pensionääri. Vasemmalla, koiran pään yläpuolella: de viand van de staat, valtion vihollinen. Ja oikean reunan munassa yksi sana: Holland.
Lue nuo kolme, niin maalauksesta tulee pilakuva. Johan de Witt oli Hollannin suuri pensionääri vuodesta 1653 vuoteen 1672, mikä teki hänestä käytännössä Alankomaiden tasavallan johtajan. Tässä hän on joutsen, joka puolustaa kansakuntaa sen vihollisilta, ja vuoteen 1800 mennessä tämä tulkinta oli vakiintunut: sen vuoden huutokauppaluettelo kuvasi maalausta jo allegoriaksi suuresta pensionääristä de Wittistä.
Paitsi ettei Asselijn ole voinut tarkoittaa mitään tästä. Hän kuoli vuonna 1652, kaksikymmentä vuotta ennen tapahtumaa, joka teki de Wittistä marttyyrin. Vuonna 1672, jota hollantilaiset kutsuvat yhä nimellä Rampjaar, onnettomuuden vuosi, kun Englanti ja Ranska kävivät samaan aikaan sotaa tasavaltaa vastaan, väkijoukko surmasi de Wittin ja hänen veljensä Cornelisin Haagin Gevangenpoort-vankilan luona ja ripusti heidän ruumiinsa alastomina ja ylösalaisin julkiseen hirsipuuhun. Tällä museolla on pieni maalaus tuosta kohtauksesta, ja se on attribuoitu Jan de Baenille. Se on salissa 2.18.
Tekstit tähän joutseneen lisättiin vielä myöhemmin. Nykykäsityksen mukaan ne maalattiin 1750-luvulla pamflettisodassa, jota käytiin de Wittin maineesta kahdeksankymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Joku halusi ratkaista kiistan ja kirjoitti sen ratkaisemiseksi maalaukseen.
Vielä yksi asia, ja se on syy, miksi tämä kangas on ylipäätään tässä rakennuksessa. Museo kirjaa oston päivämääräksi 11. kesäkuuta 1800. Taidekauppias Cornelis Sebille Roos osti sen sadalla guldenilla Haagissa toimineelle Nationale Konst-Gallerylle, ja se on tuon kokoelman ensimmäinen dokumentoitu hankinta. Vermeerit, Rembrandt tämän käytävän päässä, miljoona esinettä varastoissa: kaikki tuli vihaisen joutsenen jälkeen.
Kohde 4/5 · Kunniagalleria, taso 2
Pieni katu
Johannes Vermeer · noin 1658 · Öljy kankaalle, 54,3 × 44 cm
Huomaa
- Nainen oikealla avoimessa ovessa ompelutyönsä ylle kumartuneena ja toinen nainen kujan perällä vihreän portin takana pesusoikon ylle kumartuneena.
- Kaksi lasta, jotka kyykkivät jalkakäytävällä penkin edessä selin sinuun ja leikkivät jotain, mitä et näe.
- Signeeraus I V MEER vasemmassa alakulmassa, vasemmanpuoleisimman talon ikkunan alla.
- Seinä: punaista okraa ja krappilakkaa tiilissä, kalkkimaalia halkeamien päällä, atsuriittia ja lyijytinakeltaista vihreissä ikkunaluukuissa.
Tekstiversio (2:09)
Tiiliseinä, kaksi ovea, kaistale harmaata taivasta, eikä mitään tapahdu. Viisikymmentäneljä kertaa neljäkymmentäneljä senttimetriä. Vermeer maalasi Delftin ulkomaailmaa huoneen sijaan tiettävästi vain kolme kertaa, ja yksi niistä maalauksista on kadonnut. Tämä on toinen kahdesta säilyneestä.
Aloita ihmisistä, sillä heitä on neljä eikä kukaan poseeraa. Oikealla avoimessa ovessa nainen kumartuu ompelutyönsä ylle. Keskellä vihreän portin takana, kujan perällä, toinen nainen on kumartunut pesusoikon ylle. Penkin edessä jalkakäytävällä kaksi lasta kyykkii selin sinuun ja leikkii jotain, mitä et näe.
Kolmeensataan vuoteen kukaan ei tiennyt, missä tämä paikka on, ja se, miten se löydettiin, on parempi kuin itse vastaus. Delft peri talonomistajilta maksua kiinteistön edessä olevasta rantakadun pätkästä, ja vuoden 1667 rekisterissä luetellaan jokaisen kanavan jokaisen talon tarkka leveys. Vuonna 2015 taidehistorioitsija Frans Grijzenhout mittasi maalauksen julkisivut, kävi rekisterin läpi ja päätyi Vlamingstraatille, nykyisten numeroiden 40 ja 42 kohdalle.
Sitten tuli toinen löytö. Oikeanpuoleinen talo kuului Vermeerin tädille, Ariaentgen Claes van der Minnelle, joka myi siellä pötsiä. Talon vieressä kulkevaa kujaa kutsuttiin naapurustossa nimellä Penspoort, Pötsiportti. Vermeerin äiti ja sisar asuivat saman kanavan varrella, vinosti vastapäätä. Tämä ei siis ole viehättävä nurkkaus, jota hän lähti etsimään. Se on näkymä sukulaisen kotiportailta, kanavan varrelta, jossa puolet hänen suvustaan asui.
Mene lähelle vasenta alakulmaa, vasemmanpuoleisimman talon ikkunan alle, niin löydät signeerauksen: I V MEER.
Pelkkä seinä palkitsee katsojan. Tiili on rakennettu punaisesta okrasta ja krappilakasta, kalkkimaali on paikattu halkeamien päälle, vihreät ikkunaluukut ovat atsuriittia lyijytinakeltaiseen sekoitettuna, ja kattojen yllä oleva harmaa taivas on lyijyvalkoista ja luonnon ultramariinia eli jauhettua lapislatsulia, joka on tässä tuhlattu pilviseen iltapäivään tavallisen kadun yllä.
Rijksmuseum ei ostanut tätä maalausta. Se tuli lahjoituksena heinäkuussa 1921 H. W. A. Deterdingiltä Lontoosta.
Kohde 5/5 · Yövartion sali, taso 2
Yövartio
Rembrandt van Rijn · 1642 · Öljy kankaalle, 379,5 × 453,5 cm
Huomaa
- Operaatio Yövartion lasikoppi ja sen sisällä konservaattorit, jotka poistavat lakkaa pinnalta sillä aikaa kun seisot siinä.
- Kultaisiin pukeutunut tyttö kapteenin vasemmalla puolella, vyöllään kuollut kana kynnet alaspäin. Kynnet ovat arkebuusimiesten tunnus.
- Taustalla oleva kilpi, joka maalattiin noin vuonna 1715 ja jossa ovat maalauksesta maksaneiden miesten nimet.
- Koira oikeassa alakulmassa rumpalin takana; restauroinnin aikainen tutkimus jäljitti sen Adriaen van de Vennen kuvitukseen.
Tekstiversio (3:41)
Ensimmäinen asia edessäsi ei ole maalaus. Se on lasikoppi, ja sen sisällä työskentelee ihmisiä. Tämä on Operaatio Yövartio, suurin tutkimus- ja konservointihanke, joka on koskaan kohdistettu yhteen ainoaan Rembrandtin maalaukseen. Viiden vuoden tutkimusten jälkeen varsinainen konservointi on alkanut, ja konservaattorit poistavat vanhaa lakkaa pinnalta mikroskooppisella tarkkuudella, julkisesti, sinun katsoessasi.
Nyt maalaus. Kolmesataaseitsemänkymmentäyhdeksän ja puoli senttimetriä korkea, neljäsataaviisikymmentäkolme ja puoli leveä, kolmekymmentäneljä hahmoa. Rembrandt viimeisteli sen vuonna 1642 Kloveniersdoelenin suureen saliin. Rakennus oli arkebuusimiesten päämaja; he olivat yksi Amsterdamin kansalaiskaartin komppanioista, ja kansalaiskaarti toimi kaupungin miliisinä ja poliisina. Näiden komppanioiden ryhmämuotokuvat olivat tavallisesti rivejä katsojaan päin katsovia miehiä. Rembrandt maalasi ensimmäisenä sellaisen, jossa jokainen tekee jotain. Musta-asuinen kapteeni punaisine vöineen on Frans Banninck Cocq. Keltapukuinen luutnantti valkoisine vöineen on Willem van Ruytenburch. Kapteeni käskee häntä panemaan komppanian marssimaan, ja koko joukko asettuu muodostelmaan tuon yhden käskyn ympärille.
Kahdeksantoista miehistä maksoi, kukin noin sata guldenia, yhteensä tuhatkuusisataa, ja heidän nimensä maalattiin taustalla olevaan kilpeen noin vuonna 1715. Rumpali aivan oikealla ei maksanut. Hänet oli palkattu siksi päiväksi, ja Rembrandt maalasi hänet mukaan ilmaiseksi.
Kaksi asiaa, jotka kaikki tietävät tästä maalauksesta, ovat väärin. Se ei ole yökohtaus. Maalaus vietti suurimman osan elämästään tummuvan lakan alla, josta nimi tuli, ja tuo lakka puhdistettiin pois 1940-luvulla. Eikä se ole koko maalaus. Vuonna 1715 se siirrettiin Dam-aukion raatihuoneelle ja leikattiin kaikilta neljältä sivulta, jotta se mahtuisi sille annetulle seinälle kahden oven väliin. Vasemmalta katosi kaksi hahmoa, samoin kaaren yläosa, kaide ja portaan reuna, ja leikatut palat ovat kadonneet. Vuonna 2021 museo rekonstruoi puuttuvat kaistaleet Gerrit Lundensin pienen 1600-luvun kopion ja Rembrandtin omalla siveltimenjäljellä opetetun neuroverkon avulla ja esitteli koko maalauksen kolmen kuukauden ajan.
Sen kimppuun on hyökätty kolmesti. Vuonna 1911 työtön suutari kävi sen kimppuun veitsen kanssa, ja kova lakka pysäytti hänet. Vuonna 1975 työtön opettaja Wilhelmus de Rijk viilsi kankaaseen leipäveitsellä siksakviiltoja, joista osa oli kolmenkymmenen sentin pituisia. Vuonna 1990 eräs mies suihkutti sen päälle happoa, ja jälleen lakka otti vahingon vastaan. Toisen maailmansodan aikana maalaus kierrettiin sylinterin ympärille ja piilotettiin, ensin vuodesta 1939 rannikon lähellä oleviin bunkkereihin ja vuodesta 1942 luolaan Sint-Pietersbergin kukkulan sisään Maastrichtissa.
Kaksi asiaa, jotka kannattaa etsiä ennen kuin lähdet. Kapteenin vasemmalla puolella, kultaisissa vaatteissa, on tyttö, jonka vyöstä roikkuu kuollut kana. Kynnet ovat clauweniersien eli arkebuusimiesten tunnus, ja komppanian juomasarvi oli samanmuotoinen; museo kutsuu tyttöä maskotiksi. Ja oikeassa alakulmassa rumpalin takana on koira. Restauroinnin aikainen tutkimus jäljitti sen Adriaen van de Vennen kuvitukseen, mikä tarkoittaa, että Rembrandt kopioi sen kirjasta.
Viimeinen tieto, joka yllättää useimmat tässä salissa seisovat. Rijksmuseum ei omista Yövartiota. Teoskyltissä lukee: talletus Amsterdamin kaupungilta. Kaupunki on lainannut maalausta museolle vuodesta 1808, ja paperilla se on yhä Amsterdamin maalaus, joka roikkuu täällä sopimuksen perusteella.
Riippumaton opas · Chiaro
Myös muille 8 000 esineelle on opas.
Tämä sivu loppuu viiteen. Sovellus ei lopu. Osoita puhelimellasi delftiläistä kannua, laivan pienoismallia, hopearasiaa tai maalausta, jonka kyltissä on vain kaksi riviä, niin Chiaro kertoo, mikä esine on ja miksi museo on pitänyt sen, ja jatkaa niin kauan kuin sinulla riittää kysyttävää.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
Museumstraat 1, 1071 XX Amsterdam, museokorttelissa. Sisäänkäynnin kautta tulet Atriumiin, jossa ovat infotiski ja ilmainen vaatesäilytys; kaikki viisi kohdetta ovat yläkerrassa, tasolla 2.
Metrolinja 52 kulkee Amsterdam Zuidista tai päärautatieasemalta (Centraal Station) Vijzelgrachtin asemalle, josta on alle kymmenen minuutin kävelymatka. Useat raitiovaunulinjat pysähtyvät museon lähellä, kun tulet Amsterdam Zuidista, päärautatieasemalta tai Amsterdam Amstelista. ArenAn liityntäpysäköinnistä (Park and Ride) mene metrolla Weesperpleinille ja sieltä raitiovaunulla 7 Spiegelgrachtille.
Liput
- Varaa sisäänpääsyaika. Jokainen kävijä tarvitsee sen, myös Museumkaart-kortin haltijat; ilman varausta pääsevät vain museon Ystävät sekä ICOM- tai ICOMOS-kortin haltijat. Museo suosittelee ostamaan liput verkosta, jotta saat haluamasi ajan; myös sisäänkäynnillä myydään rajallinen määrä lippuja niin kauan kuin niitä riittää.
- Suljettua päivää ei ole. Rijksmuseum on auki joka päivä ympäri vuoden kello 9–17, myös pyhäpäivinä.
- Museon oma neuvo ruuhkiin: tule ennen kello 11:tä tai puoli neljän jälkeen, ja tiistai ja keskiviikko ovat rauhallisia päiviä.
- Aikuiset maksavat 25 €, ja kaikki enintään 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Koko rakennuksessa maksetaan vain kortilla, joten ota kortti mukaan.
Virallinen ääniopas
Museon oma opas on ilmainen Rijksmuseum-sovellus: siinä ovat Rijksmuseumin ääniopastukset yhdellätoista kielellä hollannista ja englannista ukrainaan ja mandariinikiinaan sekä vuorovaikutteinen pohjakartta, ja samat opastukset voi vuokrata multimediatiskiltä, jos et halua käyttää omaa puhelintasi. Tämäkin sivu on ilmainen, kattaa viisi teosta ja näyttää jokaisen äänitteen koko tekstin sen alla.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Rijksmuseumiin ilmaista ääniopasta?
Tämä sivu on sellainen. Saat viisi teosta, kuhunkin oman äänitteen, ja kaikki toimivat selaimessa ilman latauksia; lisäksi jokaisen teoksen sali ja koko teksti ovat tässä. Muuta rakennusta varten myös Rijksmuseumin oma sovellus on ilmainen, ja Chiaro-sovellus kertoo minkä tahansa esineen tarinan, kun otat siitä kuvan.
Paljonko Rijksmuseumin virallinen ääniopas maksaa?
Sovellus on ilmainen. Rijksmuseum julkaisee ääniopastuksensa omassa sovelluksessaan yhdellätoista kielellä, muun muassa englanniksi, yhdessä vuorovaikutteisen pohjakartan kanssa, ja sen voi ladata jo ennen saapumista. Samat opastukset voi myös vuokrata laitteella museon multimediatiskiltä maksua vastaan. Erillisen ääniopastuksen vaihtuvaan näyttelyyn voi lisätä varauksen yhteydessä hintaan 6,50 € henkilöltä.
Missä Yövartio on Rijksmuseumissa?
Yövartion salissa tasolla 2, suoraan Kunniagallerian päässä, sillä galleria rakennettiin päättymään siihen. Maalaus on tällä hetkellä Operaatio Yövartion lasikopissa, jossa konservaattorit poistavat sen vanhaa lakkaa kävijöiden silmien edessä.
Minä päivänä Rijksmuseum on suljettu?
Ei minään. Museo on auki joka päivä ympäri vuoden, myös pyhäpäivinä, kello 9–17. Myymälä, kahvila ja puutarhat ovat auki kello 18:aan.
Paljonko Rijksmuseumiin pääsy maksaa?
Aikuisilta 25 €, ja kaikille enintään 18-vuotiaille pääsy on ilmainen. Museumkaart-, I amsterdam City Card- ja ICOM-kortin haltijat sekä Vereniging Rembrandt -yhdistyksen jäsenet pääsevät ilmaiseksi; CJP- ja EYCA-kortin haltijat maksavat puolet. Kaikkien on varattava sisäänpääsyaika, ja museo suosittelee ostamaan verkosta; myös sisäänkäynnillä myydään rajallinen määrä lippuja niin kauan kuin niitä riittää. Maksu käy kortilla, ei käteisellä.
Näenkö Maitotytön Rijksmuseumissa?
Vermeerin Maitotyttö on tavallisesti Kunniagalleriassa, mutta Rijksmuseumin verkkokokoelma ei mainitse sille salia, eikä myöskään Verkakillan tarkastajille tai Juutalaiselle morsiamelle. Kysy infotiskiltä saapuessasi sen sijaan, että kävelisit rakennuksen päästä päähän ottaaksesi asiasta selvää. Pieni katu, tämän sivun neljäs kohde, on merkitty Kunniagalleriaan.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Rijksmuseumin ylläpitäjään.