National Gallery · Lontoo · Riippumaton opas
Lontoon National Galleryn ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Viisi maalausta, viisi salia, ei mitään asennettavaa. Muista tuhannesta näillä seinillä riippuvasta teoksesta kertoo Chiaro-sovellus kuvan perusteella.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Lontoon National Galleryn ylläpitäjään.
Arnolfinin kaksoismuotokuva
Lontoon National Gallery
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Lontoon National Galleryn teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 13 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Viisi maalausta samassa kerroksessa, siinä järjestyksessä, jossa rakennus nykyään kertoo tarinansa. Aloitat Sainsburyn siivestä van Eyckin Arnolfinin kaksoismuotokuvan luota salista 52, heti Leonardon Kalliomadonnan vierestä, joka on salissa 51. Sitten siirryt päärakennukseen Holbeinin Lähettiläiden luo saliin 4 ja kävelet kolme vuosisataa eteenpäin: Delarochen Lady Jane Greyn mestauksen luo saliin 38 ja Turnerin Taistelulaiva Temerairen luo saliin 40. Kuunneltavaa on noin kolmetoista minuuttia, ja kävellen aikaa kuluu tunti ja vartti, jos todella pysähdyt katsomaan.
Luettelotiedot, salinumerot ja ajoitukset ovat peräisin National Galleryn omilta teossivuilta osoitteessa nationalgallery.org.uk, ja jokaisen tiedon takana on lisäksi toinen lähde. Galleryssa on rakennustöitä käynnissä ja maalauksia siirretään salista toiseen, joten jos seinäkyltissä lukee jotain muuta, usko kylttiä ja kirjoita meille.
Kohde 1/5 · Sali 52, Sainsburyn siipi, taso 2
Arnolfinin kaksoismuotokuva
Jan van Eyck · 1434 · Öljy puupaneelille (luultavasti tammea), 82,2 × 60 cm
Huomaa
- Takaseinän peili. Kehyksen kymmenessä medaljongissa on kohtauksia Kristuksen kuolemasta, ja kupera lasi heijastaa kaksi miestä, jotka seisovat siinä, missä sinä nyt seisot.
- Kattokruunu. Yksi kynttilä palaa ja toinen on sammutettu, ja se on yksi syy siihen, miksi maalauksen tarkoituksesta kiistellään yhä.
- Koiran etujalan varjo. Sen vieressä on maaliin painettu van Eyckin peukalonjälki.
- Appelsiinit, yksi ikkunalaudalla ja lisää alla olevalla arkulla. Noin kallis tuontihedelmä kertoi, kuinka paljon talossa oli rahaa.
Tekstiversio (2:45)
Kahdeksankymmentäkaksi senttiä kertaa kuusikymmentä, tammilevylle maalattu, ja jokainen sen kohta tekee jotakin. Anna itsellesi hetki, ennen kuin alat lukea esineitä, sillä pääasia on huone. Tämä on vastaanottohuone Bruggessa vuonna 1434, maalattu niin kuin Jan van Eyck olisi nostanut yhden seinän pois ja pyytänyt sinua astumaan aukkoon.
Mies on lähes varmasti Giovanni di Nicolao di Arnolfini, Luccasta kotoisin oleva italialainen kauppias, joka kävi kauppaa Bruggessa ja oli sinä vuonna vajaat neljäkymmentä. Nainen on luultavasti hänen toinen vaimonsa, eikä kukaan tiedä hänen nimeään. Pitkään kuvaa luettiin häinä, maalattuna avioliittosopimuksena. National Gallery ei enää tulkitse sitä niin, mutta näet kyllä, mistä kiista sai alkunsa: kohotettu käsi, yhteen liitetyt kämmenet, pieni terrieri, joka merkitsee uskollisuutta.
Sitten peili. Se riippuu takaseinän täsmälleen keskellä, ja sen kupera lasi nielee koko huoneen ja antaa sen sinulle takaisin kaarevana. Ovesta takanasi tulee sisään kaksi miestä, joista toinen nostaa kättään. Kehyksen ympärillä on kymmenen pikkuruista medaljonkia, joissa on kohtauksia Kristuksen kuolemasta. Ja aivan peilin yläpuolelle van Eyck kirjoitti kiemuraisin latinalaisin kirjaimin, jotka sopisivat pikemmin asiakirjaan kuin maalaukseen: Jan van Eyck oli täällä. 1434. Ei: maalasi tämän. Oli täällä.
Suuri osa siitä, mikä näyttää pelkältä havainnoinnilta, ei ole sitä. Kattokruunu ei mahtuisi tilaan, jossa se näyttää roikkuvan. Takkaa ei ole. Sänky on liian lyhyt ja peili mahdottoman suuri. Infrapunakuvat osoittavat, että van Eyck piirsi ensin hahmot, huonekalut ja arkkitehtuurin ja lisäsi koiran, kattokruunun, tuolin, meripihkahelmet ja riisutut, mutaiset puukengät vasta myöhäisessä vaiheessa. Hän antoi miehelle myös pienemmän pään ja paremmat mittasuhteet kuin pohjapiirroksessa.
Kaksi asiaa, jotka voit tarkistaa omin silmin. Kattokruunussa palaa yksi kynttilä, ja toinen on sammutettu. Eikä nainen ole raskaana. Hän nostaa edessään sylillistä kallista vihreää villakangasta, niin kuin naiset tekivät noin raskaan puvun kanssa.
Maalaus kulki pitkän matkan tälle seinälle. Se kuului Itävallan Margaretalle, siirtyi sitten Espanjan kuninkaalliseen kokoelmaan, ja vuoteen 1816 mennessä se oli Lontoossa skotlantilaisella everstillä, James Haylla. Hän kertoi rakastuneensa siihen toipuessaan Brysselissä haavasta, jonka oli saanut Waterloossa. Hän tarjosi sitä prinssihallitsijalle, joka piti sitä kaksi vuotta harkittavana Carlton Housessa ja lähetti sen sitten takaisin. Vuonna 1842 National Gallery osti sen kuudellasadalla punnalla. Se oli ensimmäinen varhaisalankomaalainen maalaus, jonka Gallery koskaan omisti, ja jos katsot koiran etujalan varjoa, katsot van Eyckin peukalonjälkeä, joka on painettu maaliin sen ollessa vielä pehmeää.
Kohde 2/5 · Sali 51, Sainsburyn siipi, taso 2
Kalliomadonna
Leonardo da Vinci · Noin 1491/2-9 ja 1506-8 · Öljy puupaneelille (poppelia, tutkimuksin varmistettu), 189,5 × 120 cm
Huomaa
- Ohut kullattu ruokoristi vasemmanpuoleisen lapsen kainalossa. Siitä tiedät, että hän on Johannes Kastaja ja että oikealla jalat ristissä istuva vauva on Kristus.
- Neitsyen ohimot ja nenänvarsi, joissa reunat liukenevat varjoon eivätkä pääty viivaan. Tämä pehmennys on sfumato.
- Kukat vasemmassa alakulmassa. Leonardo piirsi koko ikänsä kasveja tutkijan tarkkuudella, ja nämä eivät kuulu mihinkään todelliseen lajiin.
- Sädekehät: hiuksenohuet kultaiset ellipsit jokaisen pään yllä paitsi enkelin.
Tekstiversio (2:24)
Maalaus seisoo jalustalla eikä riipu seinällä, ja se on tarkoituksellista. Se oli alttaritaulun keskiosa, ja Gallery on palauttanut sille suunnilleen sen korkeuden, joka alttaritaululla olisi ollut. Niinpä katsot ylöspäin luolaan, niin kuin seurakunta Milanossa aikoinaan.
Luolassa polvistuu neljä hahmoa. Keskellä Neitsyt Maria, vasemmalla Johannes Kastaja lapsena, ohut kullattu ruokoristi kainalossaan, oikealla Jeesus-lapsi jalat ristissä istumassa, käsi siunaukseen nostettuna, ja enkeli, joka tukee häntä takaapäin. Jos et erota, kumpi vauva on kumpi, risti paljastaa sen.
Tästä sommitelmasta on kaksi maalausta. Ensimmäinen on Louvressa. Tämä on toinen, tehty saman milanolaisen sopimuksen perusteella, ja selvin ero on enkeli, joka katsoo täällä alas eikä osoita sormella. Sopimus allekirjoitettiin huhtikuussa 1483 Leonardon, de Prediksen veljesten ja San Francesco Granden kirkon perisynnittömän sikiämisen veljeskunnan välillä. Paavi oli hyväksynyt tuon juhlan vasta vuonna 1477. Aihe oli niin uusi, ettei sen kuvaamiseen ollut vakiintunutta tapaa, joten Leonardo sai keksiä oman. Ja hän keksi märän, alkuaikojen luolan.
Konservointitutkimukset osoittavat, että hän maalasi tämän version kolmessa vaiheessa noin viidentoista vuoden aikana. Luultavasti hän aloitti 1490-luvun alussa enkelin harsomaisesta hihasta. Muutamaa vuotta myöhemmin hän käänsi Jeesus-lapsen pään kolmen neljäsosan asennosta puhtaaseen profiiliin. Vuonna 1499 hän lähti Milanosta Firenzeen ranskalaisten hyökkäystä pakoon, ja vuonna 1506 hänet kutsuttiin takaisin viemään työ loppuun. Silloin hän lisäsi taivaaseen ultramariinikerroksen, jota alkuperäinen sopimus oli nimenomaan vaatinut.
Kaksi asiaa, jotka kannattaa katsoa läheltä. Neitsyen ohimot ja nenänvarsi: reunat eivät pääty viivaan, vaan liukenevat varjoon. Tätä pehmennystä alettiin myöhemmin kutsua sfumatoksi, italian sanasta, joka tarkoittaa savuksi haihtumista. Sitten kukat vasemmassa alakulmassa. Leonardo täytti muistikirjoja tarkoilla kasvitieteellisillä tutkielmilla, mutta nämä kasvit eivät ole mitään todellista lajia. Hän risteytti ja keksi ne ja asetti ne kartiomaisten kalliomuodostelmien keskelle, jotka näyttävät juuri työntyneen esiin maasta.
Jotkin kohdat näyttävät läheltä keskeneräisiltä. Se oli luultavasti tarkoituksellista, jotta silmäsi pysähtyy sinne, minne hän haluaa. National Gallery osti maalauksen vuonna 1880 Suffolkin jaarlilta, ja vuonna 2010 se palasi kaksi vuotta kestäneestä restauroinnista.
Kohde 3/5 · Sali 4, taso 2
Lähettiläät
Hans Holbein nuorempi · 1533 · Öljy puupaneelille (Baltian/Puolan tammea, tutkimuksin varmistettu), 207 × 209,5 cm
Huomaa
- Harmaa läikkä lattialla. Seiso maalauksen oikeassa alakulmassa lähellä seinää ja katso taaksepäin pitkin pintaa, niin siitä tulee pääkallo.
- Vasen yläkulma, jossa vihreä verho on vedetty muutaman sentin syrjään hopeisen krusifiksin edestä, jonka voi helposti ohittaa kokonaan.
- Luuttu, jonka yksi kieli on katkennut, ja sen vieressä viidelle huilulle tehty kotelo, jossa on neljä.
- Alempi maapallo. Etsi Polisy, Champagnen pikkukylä, jossa Dintevillen linna oli ja jossa tämä maalaus riippui vuosisatoja.
Tekstiversio (2:34)
Ennen kuin katsot mitään muuta, kävele maalauksen oikeaan alakulmaan, seiso lähellä seinää ja katso taaksepäin pitkin maalauksen pintaa. Harmaa läikkä lattialla kahden miehen välissä kokoaa itsensä ihmisen pääkalloksi. Sitä kutsutaan anamorfoosiksi: kuva on venytetty yhden akselin suuntaan, niin että se asettuu kohdalleen vain yhdestä kohdasta huonetta. Holbein kätki muistutuksen kuolemasta kahden nuoren, uransa huipulla olevan diplomaatin muotokuvaan.
Vasemmalla on Jean de Dinteville, Ranskan kuninkaan Frans ensimmäisen lähettiläs. Oikealla hänen ystävänsä Georges de Selve, Lavaurin piispa. Molemmat olivat kaksikymppisiä. Vuosi on 1533, pahin mahdollinen vuosi olla ranskalainen diplomaatti Lontoossa. Paavi ei suostunut mitätöimään Henrik kahdeksannen avioliittoa Katariina Aragonialaisen kanssa, joten Henrik nai Anne Boleynin joka tapauksessa ja asetti itsensä oman kirkkonsa johtoon. Dinteville oli edustanut kuningastaan häissä, joutui jäämään Lontooseen kruunajaisiin ja sitten pikku Elisabetin syntymään syyskuussa, ja kirjoitti kotiin olevansa surumielisin, väsynein ja väsyttävin lähettiläs, mitä koskaan oli nähty. Hänen ystävänsä oli Lontoossa vain huhtikuusta kesäkuuhun, ja se piristi häntä. Tämä maalaus on osittain noiden viikkojen muistiinmerkintä.
Hyllykkö heidän välissään on salakirjoitettu väittely. Ylätasolla on välineitä ajan, korkeuden ja tähtien sijainnin mittaamiseen, sellaisia kuin Henrikin hovitähtitieteilijä Nicholas Kratzer valmisti. Alatasolla asiat menevät vikaan. Luutun yksi kieli on katkennut. Nahkakotelossa on neljä huilua, vaikka siinä pitäisi olla viisi, joten niillä ei voi soittaa sopusoinnussa. Laskuopin kirja on auki, sivujen välissä suorakulmaviivain, jakolaskua käsittelevän sivun kohdalta. Virsikirja on luterilainen, ja Holbein on tarkoituksella näyttänyt kaksi sivua, jotka eivät oikeassa kirjassa seuraa toisiaan. Riitaa, jakautumista, hajoava maanosa, aseteltuina kuin tavarat kaupan näyteikkunassa.
Alemmasta maapallosta voit löytää Polisyn, pikkukylän noin kahdensadan kilometrin päässä Pariisista kaakkoon. Siellä oli Dintevillen linna, ja siellä tämä maalaus riippui. Tammikuulta 1589 peräisin oleva inventaario mainitsee sen linnan suuressa salissa.
Vielä yksi asia, vasemmassa yläkulmassa. Vihreä damastiverho on vedetty muutaman sentin syrjään, ja sen takana riippuu hopeinen krusifiksi, lähes näkymätön. Holbein signeerasi maalauksiaan harvoin. Tämän hän signeerasi ja merkitsi siihen vuosiluvun marmorilattiaan, huolellisemmin kuin mitään muuta jälkeensä jättämäänsä, mikä viittaa siihen, että hän tiesi, mitä oli tehnyt. National Gallery osti sen vuonna 1890.
Kohde 4/5 · Sali 38, taso 2
Lady Jane Greyn mestaus
Paul Delaroche · 1833 · Öljy kankaalle, 246 × 297 cm
Huomaa
- Oljet kankaan alareunassa. Ne ovat lattian kirkkain kohta, ja ne ovat siinä imemässä verta.
- Kädet. Janen kädet hapuilevat eteenpäin, sir Johnin kädet ohjaavat niitä, ja pyöveli pitelee kirvestä löysästi kylkeään vasten, toisin kuin vuoden 1832 luonnoksessa.
- Kukaan ei katso sinuun. Kolmesta naisesta kaksi on kääntynyt pois tai ei näe, joten salin ainoat todistajat ovat ne kaksi miestä ja se, joka seisoo siinä, missä sinä.
- Sotilaiden hilparien piikkikärjet, jotka nousevat lavan takaa portaikosta sir Johnin ja pyövelin välistä.
Tekstiversio (2:44)
Tämän kankaan alareunan oljet ovat lattian kirkkain kohta, ja ne ovat siinä imemässä verta. Niiden ja sinun välissäsi ei ole yhtään mitään.
Lady Jane Grey oli Englannin kuningatar yhdeksän päivää heinäkuussa 1553, Edvard kuudennen kuoleman jälkeen, kunnes Edvardin katolista sisarpuolta Maria Tudoria tukenut ryhmittymä syrjäytti hänet. Hänet tuomittiin maanpetoksesta ja mestattiin Tower Greenillä kahdentenatoista helmikuuta vuonna 1554. Hän oli seitsemäntoista.
Paul Delaroche maalaa sitä edeltävän sekunnin. Silmät sidottuina Jane on kadottanut mestauspölkyn ja hapuilee sitä, ja harmaahiuksinen, turkiskauluksinen mies, joka ohjaa hänen käsiään, on sir John Brydges, Lontoon Towerin varapäällikkö. Delaroche mainitsi lähteensä Salonin luettelossa: vuonna 1558 painettu kirja protestanttisista marttyyreista, jossa Jane kysyy: mitä teen? missä pölkky on?
Lähes mikään muu ei pidä paikkaansa. Hänet teloitettiin ulkona, ei holvatussa kivisalissa. Delaroche rakensi sen sijaan näyttämön. Matala lava, luonnollisen kokoiset hahmot, kova teatterivalo ja niin sileä maalipinta, ettei siitä löydä ainuttakaan siveltimenvetoa. 1830-luvun Pariisi oli täynnä panoraamoja, dioraamoja ja eläviä kuvaelmia, värivalossa liikkumatonta asentoa pitäviä näyttelijöitä, ja hän näki ne kaikki. Janen mallina oli luultavasti mademoiselle Anaïs, Comédie-Françaisen näyttelijä, jonka kanssa hänellä oli suhde.
Katso, mitä kädet tekevät, sillä niihin hän on pannut tunteen. Janen kädet hapuilevat eteenpäin. Sir Johnin kädet ohjaavat. Pyöveli pitelee kirvestään löysästi kylkeään vasten ja katsoo alas. Vuoden 1832 akvarellissa tämä mies oli tanakampi, kantoi leveää miekkaa ja vain odotti, että pääsisi hoitamaan homman; Delaroche vaihtoi aseen ja pehmensi kasvot. Huomaa myös, ettei kukaan maalauksessa katso sinuun ja että vasemmalla olevat kaksi naista ovat kääntyneet seinään päin tai eivät näe, joten ainoat todistajat ovat ne kaksi miestä ja se, joka seisoo siinä, missä sinä seisot.
Vuoden 1834 Salon rakastui maalaukseen. Väkijoukot kerääntyivät ja tunkivat eteenpäin päästäkseen lähelle. Kriitikot sanoivat sitä teatraaliseksi ja syyttivät Delarochea sommitelman lainaamisesta englantilaisesta kaiverruksesta. Sitten maalaus katosi. Vuosikymmenten ajan sen uskottiin tuhoutuneen, kun Thames tulvi Tate Galleryyn vuonna 1928. Vuonna 1973 Taten intendentti Christopher Johnstone kävi läpi tulvassa vaurioituneita kankaita kirjaa varten, jota hän kirjoitti taidemaalari John Martinista. Hän kääri yhden auki ja löysi sen sisältä toisen, rullalle käärityn maalauksen. Martinin teos oli pilalla. Delarochen teos oli hyvässä kunnossa. Se tuli tänne, pääsi seinälle uudelleen vuonna 1975 ja on siitä lähtien ollut yksi rakennuksen katsotuimmista maalauksista.
Kohde 5/5 · Sali 40, taso 2
Taistelulaiva Temeraire
Joseph Mallord William Turner · 1839 · Öljy kankaalle, 90,7 × 121,6 cm
Huomaa
- Vasen yläkulma. Ohut kuunsirppi on jo noussut taivaan vastakkaiselle laidalle laskevaan aurinkoon nähden.
- Hinaajan musta savupiippu, joka on maston edessä eikä takana, niin että noki puhaltaa taaksepäin sotalaivan takilan läpi. Yhtään siipiratashinaajaa ei rakennettu näin.
- Tumma poiju oikeassa alakulmassa. Se antaa joelle mittakaavan ja tasapainottaa auringon valkoista kiekkoa.
- Pilvet auringon ympärillä, missä maali on levitetty niin paksulti, että se kohoaa kankaasta.
Tekstiversio (2:27)
Melkein kaikki edessäsi on epätotta, ja Turner tiesi sen maalatessaan.
Hinattava laiva on Temeraire, yhdeksälläkymmenelläkahdeksalla tykillä varustettu kolmikantinen sotalaiva, joka oli rakennettu yli viidentuhannen tammen puutavarasta. Trafalgarin taistelussa vuonna 1805 se oli asettunut ranskalaisten tykkien ja Nelsonin Victoryn väliin. Vuonna 1838 siltä puuttui viisi päivää neljänkymmenen vuoden iästä, se oli ankkurissa Sheernessin edustalla huoltolaivana, ja sen arvo oli enää sen puutavarassa. Kesäkuussa amiraliteetti määräsi sen myytäväksi. Laivasto riisui siitä mastot, raakapuut ja kaiken käyttökelpoisen, joten Thamesia ylös kulki tyhjä runko, jonka oli ostanut viidellätuhannella viidelläsadalla kolmellakymmenellä punnalla Rotherhithessa toiminut laivanromuttaja John Beatson. Kahdelta vuokratulta höyryhinaajalta kului noin kaksi päivää sen raahaamiseen perille, ja kuudentena syyskuuta vuonna 1838 se kiinnittyi romuttamon laituriin.
Turner ei lähes varmasti nähnyt tapahtumaa. Hän ei ehkä ollut edes maassa. Hän kokosi näkymän sanomalehtien uutisista ja paranteli sitä sitten.
Hän palautti mastot, purjeet käärittyinä ja takila osittain paikallaan, runkoon, jossa niitä ei enää ollut. Hän maalasi laivan mustan ja keltaisen sijaan valkoiseksi ja kullaksi, niin että se liukuu jokea ylös kuin oma aaveensa. Hän teki kahdesta hinaajasta yhden. Ja hän siirsi hinaajan mustan savupiipun maston eteen, niin että noki puhaltaa taaksepäin sotalaivan takilan läpi. Kaiken kirjaimellisesti ottavat katsojat huomauttivat virheestä heti, ja kun kaivertaja myöhemmin korjasi savupiipun, Turner raivostui.
Sitten aurinko. Thamesia ylös kulkeva laiva on menossa länteen, joten laskeva aurinko ei voi olla sen takana idässä. Siitä syntyi vilkas väittely The Times -lehden yleisönosastossa. Turner pani valon sinne, minne halusi, ja levitti sitä auringon ympärille niin paksulti, että maali paikoin kohoaa kankaasta. Katso vasenta yläkulmaa: taivaan toiselle laidalle on jo noussut ohut kuunsirppi.
Hän ripusti sen Royal Academyn näyttelyyn vuonna 1839 kahden Thomas Campbellilta mukaillun säkeen kera: lippu, joka uhmasi taistoa ja tuulta, ei enää ole sen oma. Eikä Temeraire todellakaan liehuta mitään lippua, kun taas pieni hinaaja nostaa valkoisen kauppalippunsa korkealle. Turner torjui kaikki tarjoukset, kutsui maalausta kullakseen ja piti sen kuolemaansa saakka vuonna 1851. Se siirtyi kansakunnalle Turnerin testamenttilahjoituksen mukana ja oli ensimmäisiä siitä esille pantuja teoksia. Vuonna 2005 radion kuuntelijaäänestys valitsi sen brittien lempimaalaukseksi, ja vuodesta 2020 se on ollut kahdenkymmenen punnan setelin kääntöpuolella.
Riippumaton opas · Chiaro
Chiaro tuntee täällä myös ne tuhat muuta maalausta.
Verkkosivulle mahtuu viisi maalausta. Sovelluksella ei ole sellaista rajaa: kuvaa mikä tahansa maalaus millä tahansa Galleryn seinällä, sienalaisesta alttaritaulusta Monet’n lumpeeseen, niin Chiaro kertoo, mitä katsot, ja vastaa kysymyksiisi niin kauan kuin seisot siinä.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
Trafalgar Square, London WC2N 5DN. Kaikki kulkevat sisään Sainsburyn siiven (Sainsbury Wing) kautta, joka on aukion puolella Pall Mallin ja Whitcomb Streetin kulmassa. Kaikki laukut kulkevat metallinilmaisimen läpi, eikä pyörällisiä matkalaukkuja päästetä sisään.
Lähin asema on Charing Cross noin 200 metrin päässä Bakerloo- ja Northern-linjoilla, ja sen yläpuolella on kaukojunien asema. Leicester Square Northern- ja Piccadilly-linjoilla on suunnilleen yhtä lyhyen kävelymatkan päässä. Esteetöntä kulkua varten Gallery neuvoo käyttämään Tottenham Court Roadin asemaa (Central-, Northern- ja Elizabeth-linjat) tai Westminsterin asemaa (Jubilee-, District- ja Circle-linjat). Bussit pysähtyvät Saint Martin's Placella, Trafalgar Squarella ja Charing Crossin asemalla.
Liput
- Kokoelmaan on vapaa pääsy, eikä viikoittaista sulkemispäivää ole. Auki joka päivä kello 10–18 ja perjantaisin kello 21 asti, paitsi 24.–26. joulukuuta ja 1. tammikuuta.
- Kun varaat ilmaisen pääsylipun verkossa, pääset sisään nopeampaa reittiä, mutta myös ilman varausta pääsee.
- Rakennustöiden vuoksi salit 7, 8, 16, 17, 17a ja 31 ovat suljettuina, ja maalauksia siirrellään. Jos tulet yhden tietyn maalauksen takia, tarkista sen sivu osoitteesta nationalgallery.org.uk lähtöaamuna.
- Kaksi Galleryn tunnetuimmista maalauksista on lainassa: van Goghin Auringonkukat ovat Philadelphiassa ja Constablen Heinävankkurit Ipswichissä. Älä suunnittele käyntiä kummankaan varaan tarkistamatta.
Virallinen ääniopas
Gallery myy yli 60 kohteen kokoelmakierrosta, jota kuunnellaan sovelluksella omasta puhelimesta omilla kuulokkeilla: muutama punta, jos varaat sen verkossa etukäteen, ja hieman enemmän samana päivänä, ja ajantasainen hinta löytyy osoitteesta nationalgallery.org.uk. Lisäksi Gallery tarjoaa maksutta kirjalliset tekstit jokaisesta esillä olevasta maalauksesta verkkosivuillaan ja samassa sovelluksessa. Tämän sivun viisi kohdetta eivät maksa mitään, ja Chiaro-sovellus kertoo kaikesta muusta, mihin sen suuntaat.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko National Galleryyn ilmaista ääniopasta?
Tämä sivu on sellainen. Viisi maalausta, viisi äänitettä, jotka soivat suoraan selaimessa, tekstiversio alla ja salinumero yläpuolella, eikä ovella tarvitse ladata mitään. Näiden viiden lisäksi Chiaro-sovellus kertoo mistä tahansa rakennuksen maalauksesta kuvan perusteella, jonka otat sen edessä.
Paljonko National Galleryn virallinen ääniopas maksaa?
Viisi puntaa, jos varaat sen verkossa ennen käyntiä, ja kaksi puntaa enemmän, jos ostat sen samana päivänä. Siinä on yli 60 kohdetta ja se toimii sovelluksella, joten kuuntelet sitä omalla puhelimellasi ja tuot omat kuulokkeet. Tarkista ajantasainen hinta osoitteesta nationalgallery.org.uk.
Missä Arnolfinin kaksoismuotokuva on National Galleryssa?
Salissa 52, Sainsburyn siivessä, portaat ylös pääsisäänkäynniltä ja yksi sali Leonardon jälkeen. Salin englanninkielinen nimi on Creating Illusion: Netherlandish Painting 1420 to 1480, eli varhaisalankomaalaisen maalaustaiteen illuusiot vuosilta 1420–1480. Van Eyckin paneeli on pieni, 82 kertaa 60 senttiä, joten etsi väkijoukkoa äläkä kokoa.
Minä päivinä National Gallery on suljettu?
Vain 24., 25. ja 26. joulukuuta sekä 1. tammikuuta. Viikoittaista sulkemispäivää ei ole: museo on auki viikon jokaisena päivänä aamukymmenestä iltakuuteen eli kello 10–18, ja perjantaisin se on auki kello 21:een.
Onko National Gallery ilmainen?
On. Kokoelmaan on aina ollut vapaa pääsy, koska kokoelmaa hallitaan yleisön hyväksi. Lahjoitukset ovat tervetulleita ja osa vaihtuvista näyttelyistä on maksullisia, mutta tämän sivun viittä maalausta pääsee katsomaan maksutta.
Voiko Auringonkukat nähdä National Galleryssa?
Ei tällä hetkellä. Van Goghin Auringonkukat, NG3863, ovat lainassa Philadelphia Museum of Artissa, ja Constablen Heinävankkurit ovat Ipswichissä. Molemmat ovat yleensä täällä, joten tarkista maalauksen oma sivu osoitteesta nationalgallery.org.uk ennen kuin rakennat käynnin sen varaan.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Lontoon National Galleryn ylläpitäjään.