Van Gogh -museo · Amsterdam · Riippumaton opas
Van Gogh -museon ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Viisi äänitettä, jotka voit aloittaa heti, ilman sovellusta ja ilman jonoa ääniopastiskille. Osoita sitten Chiarolla mitä tahansa muuta seinillä, kahdestasadasta Van Goghista niiden ympärillä oleviin Monet’n ja Gauguinin töihin, ja kuuntele juuri sen teoksen tarina.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Van Gogh -museon ylläpitäjään.
Auringonkukat
Van Gogh -museo, Amsterdam
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Van Gogh -museon teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 13 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Tämä reitti kulkee viiden maalauksen kautta Rietveld-rakennuksen kahdessa kerroksessa, ja kuunneltavaa on yhteensä noin kolmetoista minuuttia. Se alkaa tasolta 1 Auringonkukista Arlesin osastolla, jota museo kutsuu nimellä Taiteellinen kukoistus, ja samassa osastossa on Makuuhuone. Sitten reitti palaa samaa kerrosta pitkin Perunansyöjien luo Nuenenin saleihin ja nousee tasolle 3 Mantelinkukkien luo Saint-Rémyn saleihin ja lopuksi Vehnäpellon ja varisten luo Auvers’n saleihin, joskin tuo viimeinen voi olla poissa näytteiltä konservointia varten, joten tarkista käyntipäivänä museon sivu teoksesta. Auringonkukat ovat ensimmäisenä tarkoituksella: se on teos, jota kohti täällä kaikki kävelevät. Varaa koko kierrokselle noin tunti kävelyä, osana niitä kahta tai kolmea tuntia, jotka keskimääräinen käynti museon mukaan kestää.
Luettelotiedot ovat Van Gogh -museon omasta verkkokokoelmasta ja kerrokset ja osastojen nimet seinäteksteistä, jotka museo julkaisee kustakin kerroksesta PDF-tiedostona. Tämä museo numeroi kerroksia eikä saleja, ja se lainaa omia mestariteoksiaan omiin vaihtuviin näyttelyihinsä, joten maalaus voi siirtyä toiseen siipeen lähtemättä rakennuksesta. Jos seinäkyltti ja tämä sivu ovat eri mieltä, usko kylttiä ja lähetä meille korjaus.
Kohde 1/5 · Taso 1, Taiteellinen kukoistus, Arlesin salit
Auringonkukat
Vincent van Gogh · Arles, tammikuu 1889 · Öljy kankaalle, 95 × 73 cm
Huomaa
- Sana Vincent, maalattu sinisellä ruukun pullean kyljen poikki. Hän signeerasi vain noin viisitoista prosenttia maalauksistaan, ja museon tutkijat mainitsevat tämän teoksena, josta hän oli ylpeä.
- Kaistale aivan ylhäällä. Se on puurima, jonka hän kiinnitti kankaaseen työn aikana ja maalasi sitten keltaiseksi kaiken muun mukana.
- Kuinka vähän valoa on. Tätä maalausta koskeneen tutkimuksen jälkeen museo laski suurinta valaistustasoa kahdella kolmanneksella, 150 luksista 50 luksiin.
Tekstiversio (3:02)
Ruukullinen auringonkukkia pöydällä seinää vasten, ja ruukku, pöytä ja seinä ovat kaikki suunnilleen samaa keltaista. Siinä koko maalaus. Van Gogh rakensi sen kolmesta keltaisen sävystä ja, kuten hän itse kirjoitti, ei mistään muusta, nähdäkseen, kuinka pitkälle yhtä väriä voi venyttää ennen kuin se lakkaa sanomasta mitään.
Hän maalasi Arlesissa vuosina 1888 ja 1889 viisi suurta kangasta, joissa on auringonkukkia maljakossa. Tämä on tammikuulta 1889, ja se on toisinto: hän kopioi sen edellisenä kesänä tekemästään versiosta, joka on nykyään Lontoon National Galleryssa. Kun kansainvälinen tutkimusryhmä kävi kankaan perusteellisesti läpi vuosien 2016 ja 2019 välillä, se havaitsi, että sommitelma oli suunniteltu etukäteen. Hän tiesi tarkalleen, miltä valmis maalaus näyttäisi, ennen kuin aloitti sen.
Syy tähän sarjaan oli Paul Gauguin. Van Gogh oli vuokrannut Arlesista Keltaisen talon, ja Gauguin oli suostunut muuttamaan sinne asumaan hänen kanssaan. Van Gogh ripusti kaksi ensimmäistä auringonkukkamaalausta Gauguinin makuuhuoneeseen tervetuliaisiksi. Gauguin katsoi niitä ja sanoi, että ne olivat täysin Vincentiä. Myöhemmin hän pyysi yhtä lahjaksi, eikä Van Gogh halunnut luopua siitä.
Katso nyt ruukkua. Sen pullean kyljen poikki on maalattu sinisellä yksi sana: Vincent. Tuo signeeraus on harvinaisempi kuin luulisi. Museo sai elokuussa 2026 valmiiksi ensimmäisen kattavan tutkimuksen hänen signeerauksistaan ja totesi, että hän signeerasi vain 133 tunnetuista 840 maalauksestaan, ja lähes aina pelkällä etunimellään, koska Alankomaiden ulkopuolella juuri kukaan ei osannut lausua hänen sukunimeään. Hän signeerasi ne, joista oli ylpeä, ja tämä on yksi niistä.
Katso myös yläreunaa. Korkeimpien kukkien yläpuolella oleva kaistale on puurima, jonka hän kiinnitti kankaaseen työn aikana ja maalasi keltaiseksi muun mukana, koska kuva halusi olla korkeampi kuin kangas, joka hänellä oli.
Edessäsi olevat keltaiset eivät ole aivan niitä keltaisia, jotka hän sekoitti. Konservaattori Ella Hendriksin johtama tutkimusryhmä havaitsi, että eräs maalauksen punainen, geraniumlakka, on haalistunut ja eräs keltainen, kromikeltainen, on tummunut. Jotkin ruskeammista kukinnoista olivat ennen kirkkaampia. Siksi nämä salit ovat myös niin hämäriä. Tulosten vuoksi museo laski suurinta sallittua valaistustasoa kahdella kolmanneksella, 150 luksista 50 luksiin, ja asensi uudet lamput.
Ja sama tutkimus on syy siihen, ettei tämä kangas enää koskaan lähde rakennuksesta. Museon koko historian aikana se oli ollut lainassa kuusi kertaa, viimeksi vuonna 2014, jolloin se matkusti Lontooseen riippumaan oman vanhemman sisaruksensa vierellä. Tammikuussa 2019 museo ilmoitti, että maalikerrokset ovat vakaita mutta hyvin herkkiä tärinälle ja kosteuden vaihteluille ja että Auringonkukat jäävät tästä lähtien Amsterdamiin. Missä tahansa olet nämä kukat nähnyt, julisteessa, mukissa tai kassissa, tämä on se varsinainen esine, eikä se tule sinun luoksesi.
Kun Van Gogh kuoli, ystävät toivat auringonkukkia hänen hautajaisiinsa. Hän oli halunnut tulla tunnetuksi auringonkukkien maalarina, ja siihen mennessä hän olikin.
Kohde 2/5 · Taso 1, Taiteellinen kukoistus, Arlesin salit
Makuuhuone
Vincent van Gogh · Arles, lokakuu 1888 · Öljy kankaalle, 72,4 × 91,3 cm
Huomaa
- Kaksi pientä muotokuvaa korkealla oikealla seinällä. Ne ovat hänen omia maalauksiaan ystävistä, tehty Arlesissa samana vuonna: Eugène Boch ja Paul-Eugène Milliet.
- Takaseinä, joka ei kohtaa sivuseiniä missään kunnon kulmassa. Oikea huone oli puolisuunnikas, ja sellaisena hän sen maalasi.
- Seinien ja ovien sininen. Se oli violettia, kun hän maalasi sen, ja väri on vuosien mittaan muuttunut.
Tekstiversio (2:25)
Sänky, kaksi tuolia, pöytä, jolla on kannu ja pesuvati, vaatteita naulakossa ja punaisista laatoista tehty lattia. Van Gogh maalasi oman makuuhuoneensa Arlesin Keltaisessa talossa lokakuussa 1888 ja kirjoitti veljelleen tarkalleen, mitä halusi siltä: värin piti hoitaa kaikki, ja sen piti tuoda mieleen lepo tai uni. Maalauksen katsomisen piti lepuuttaa mieltä.
Silmä ei silti aivan lepää, ja siihen on kaksi syytä.
Ensimmäinen on, että värit ovat muuttuneet. Seinät ja ovet näyttävät nyt sinisiltä. Ne olivat violetteja, kun hän maalasi ne. Museo selittää sen vuosien mittaan tapahtuneella värimuutoksella, ja sen mukana katosi tasapaino, jonka hän oli rakentanut: violetit seinät voinkeltaisia huonekaluja vasten. Katsot maalausta, joka on ajautunut kauas omista ohjeistaan.
Toinen on takaseinä. Seuraa viivaa, jossa se kohtaa vasemman seinän, ja sitten oikean. Mikään ei ole suorassa kulmassa. Moni kävijä päättelee, ettei Van Gogh hallinnut perspektiiviä. Hallitsi hän. Huone todella oli tuon muotoinen, puolisuunnikas, jossa on yksi tylppä ja yksi terävä kulma, ja hän maalasi sen huoneen, joka hänellä oli.
Sen sijaan hän muutti valoa. Hän kirjoitti Theolle, että oli tarkoituksella litistänyt sisätilan ja jättänyt varjot pois, jotta kuva näyttäisi japanilaiselta puupiirrokselta. Sängyssä ei ole muotoa antavaa varjostusta, eikä tuolien alle lankea varjoa.
Oikeanpuoleinen ovi avautui portaisiin. Vasemmanpuoleinen vierashuoneeseen, jota hän piti valmiina Gauguinia varten. Takana oleva ikkuna antoi Place Lamartine -aukiolle ja sen puutarhoihin.
Katso oikean seinän yläosaan, kahteen pieneen muotokuvaan. Ne ovat hänen omia maalauksiaan kahdesta ystävästä, ja hän teki ne Arlesissa samana vuonna. Toinen on taidemaalari Eugène Boch, jota hän kutsui Runoilijaksi, toinen sotilas Paul-Eugène Milliet, jota hän kutsui Rakastajaksi. Hän ripusti ystävänsä sänkynsä yläpuolelle.
Tästä huoneesta on kolme versiota, ja tämä on ensimmäinen. Se vaurioitui Rhône-joen tulvassa, kun Van Gogh oli Arlesin sairaalassa, ja Theo teetti sille uuden tukikankaan ja lähetti sen takaisin, jotta veli voisi kopioida sen. Tuo syyskuussa 1889 tehty kopio on Chicagossa. Pienempi kolmas, äidille ja Wil-sisarelle maalattu, on Pariisissa. Tämä on alkuperäinen, ja hänen oma tuomionsa siitä, kirjoitettu erään romahduksen jälkeen, oli lyhyt ja varma: kun hän näki kankaansa uudelleen sairautensa jälkeen, paras niistä oli makuuhuone.
Kohde 3/5 · Taso 1, Talonpoikaiselämän maalari, Nuenenin salit
Perunansyöjät
Vincent van Gogh · Nuenen, huhti–toukokuu 1885 · Öljy kankaalle, 82 × 114 cm
Huomaa
- Vasemmanpuoleisimman tuolin selkänoja. Siihen hän signeerasi maalauksen, ja nimikirjoitus on melkein uponnut tummaan maaliin.
- Kädet. Jokainen on ylisuuri ja jokainen tekee jotakin, sillä kädet ovat maalauksen koko argumentti.
- Ainoa öljylamppu. Se on huoneen ainoa valo ja ratkaisee jokaisen kankaan värin.
Tekstiversio (2:27)
Tänne tullessasi kävelit ajassa taaksepäin. Neljä vuotta ennen auringonkukkia, Etelä-Alankomaissa sijaitsevassa Nuenenin kylässä, Van Gogh päätti todistaa osaavansa maalata ihmisiä ja valitsi vaikeimman asian, jonka keksi: viisi hahmoa, yksi lamppu, yksi huone, yöllä.
Anna silmillesi hetki aikaa. Kangas on hyvin tumma, ja mitä kauemmin seisot sen edessä, sitä enemmän hämärästä nousee esiin.
Hän tavoitteli tiettyä vaikutelmaa. Hän kirjoitti, että talonpoikien piti näyttää siltä kuin he olisivat kaivaneet nuo perunat samoilla käsillä, joita he nyt ojentavat vatiin, ja ansainneet siis ruokansa rehellisesti. Siksi hän antoi heille karkeat kasvot ja raskaat, kyhmyiset kädet ja maalasi kaiken maan väreillä, jollakin, kuten hän sen sanoi, suunnilleen oikein pölyisen perunan värisellä, kuorimattoman tietenkin.
Katso käsiä. Jokainen on liian iso, ja jokainen on touhussa: leikkaa, kaataa, kurottaa, pitelee kuppia. Katso sitten lamppua. Se on huoneen ainoa valo ja ratkaisee jokaisen kankaan värin.
Tämän piti olla hänen käyntikorttinsa taiteilijana. Hän oli valmistautunut siihen yli vuoden. Hän kirjoitti, että talonpoikaismaalauksen pitäisi tuoksua silavalta, savulta ja höyryäviltä perunoilta, ja että se, joka katselee mieluummin sievempiä talonpoikia, menköön muualle. Sitten hän näytti sen, ja kävi huonosti. Hänen ystävänsä ja taiteilijatoverinsa Anthon van Rappard tyrmäsi sen lähes heti, ja Van Gogh kirjoitti takaisin, ettei Van Rappardilla ollut oikeutta puhua hänen työstään sillä tavalla. Värejä pidettiin liian tummina. Hahmoja pidettiin virheellisinä. Kaksi vuotta myöhemmin, kun hän asui Pariisissa ja maalasi väreillä, jotka olisivat olleet tässä huoneessa käsittämättömiä, hän sanoi yhä, että tämä oli parasta, mitä hän oli tehnyt.
Etsi nyt vasemmanpuoleisimman tuolin selkänoja. Siihen hän signeerasi, Vincent, ja nimikirjoitus on lähes kadonnut tummaan maaliin. Hän signeerasi noin viisitoista prosenttia maalauksistaan, ja kun museon tutkijat selittävät mitkä, tämä on toinen niistä kahdesta, jotka he mainitsevat: hän signeerasi sen, mistä oli ylpeä.
Vielä yksi asia tästä hiljaisesta kankaasta. Vuonna 1991 varkaat kantoivat sen ulos tästä museosta yhdessä yhdeksäntoista muun maalauksen kanssa. He pääsivät rakennuksesta pois. Kolmenkymmenenviiden minuutin kuluttua kaikki kaksikymmentä löytyivät hylätystä autosta. Se on yhä Alankomaiden suurin taidevarkaus toisen maailmansodan jälkeen, ja kaksi neljästä tuomitusta miehestä oli täällä työskennelleitä vartijoita.
Kohde 4/5 · Taso 3, Maalaamista kaikesta huolimatta, Saint-Rémyn salit; museon kokoelmasivulta näkee, onko teos esillä
Mantelinkukat
Vincent van Gogh · Saint-Rémy-de-Provence, helmikuu 1890 · Öljy kankaalle, 73,3 × 92,4 cm
Huomaa
- Sininen. Hän maalasi taivaan jälkeenpäin, tarkasti, jokaisen oksan ympärille, ja läheltä se ei ole yksi sininen vaan monta.
- Nuput. Jotkin kukat ovat täysin auki ja toiset vielä kiinni, maalattu tavallista huolellisemmin.
- Neljä reunaa, joiden yli oksat yksinkertaisesti jatkuvat. Koko puuta ei näe koskaan, ja tuo rajaus on suoraan japanilaisesta puupiirrostaiteesta.
Tekstiversio (2:18)
Kolmen keltaisen ja ruskean salin jälkeen tämä. Puu suoraan alhaalta katsottuna, niin läheltä, ettei koko puuta näe koskaan, ja taustalla sininen, jolla ei olisi mitään oikeutta olla noin sininen.
Van Gogh maalasi sen helmikuussa 1890 Saint-Rémyn mielisairaalassa, jossa hän oli asunut jo melkein kymmenen kuukautta. Hän maalasi sen kirjeen takia. Tammikuun viimeisenä päivänä hänen veljelleen Theolle ja tämän vaimolle Jolle syntyi poika, ja he antoivat pojalle nimeksi Vincent, hänen mukaansa. Theo kirjoitti: kuten kerroimme, annamme hänelle sinun nimesi, ja toivon, että hänestä tulee yhtä päättäväinen ja yhtä rohkea kuin sinä.
Hän aloitti heti. Mantelipuut kukkivat aikaisin keväällä, ennen kaikkea muuta, joten kukkiva oksa on tavallinen kevään alun kuva, ja hän maalasi sitä uuden alun kunniaksi.
Katso sinistä. Hän ei asettanut oksia tasaiselle pohjalle. Hän maalasi taivaan jälkeenpäin, tarkasti, jokaisen oksan ympärille, ja jos menet lähelle, huomaat, ettei se ole yksi sininen vaan monta, jotka vaihtelevat kuin oikea taivas. Katso myös kukkia. Jotkin ovat täysin auki, toiset vielä tiukkoja nuppuja, ja ne on maalattu huolellisuudella, johon hän ei aina vaivautunut.
Kuvakulma on lainattu. Van Gogh keräsi japanilaisia puupiirroksia satamäärin, ja japanilaiset puupiirtäjät rajaavat palan luontoa ja antavat sen jatkua arkin reunan yli sen sijaan, että näyttäisivät koko puun. Niin tapahtuu tässäkin, kaikilla neljällä sivulla.
Maalaus tuli hänelle kalliiksi. Hän sai sen valmiiksi helmikuun lopussa ja sai sitten kohtauksen, joka kesti kaksi kuukautta, elämänsä pisimmän kriisin. Kun hän taas pystyi työskentelemään, kukinta oli ohi. Jos olisin voinut jatkaa työtä, hän kirjoitti, olisin tehnyt muitakin kukkivia puita. Nyt kukkivat puut ovat melkein ohi. Minulla ei ole onnea.
Siinä ei ole signeerausta. Hän signeerasi vain pienen osan maalauksistaan ja oli tähän aikaan jo melkein lopettanut sen.
Maalaus meni Theolle ja Jolle, ja se riippui pianon yläpuolella heidän olohuoneessaan ja myöhemmin Bussumin makuuhuoneessa, jonka Jo jakoi pienen poikansa kanssa. Jo myi elinaikanaan hyvin paljon Vincentin maalauksia, tarkoituksella, tehdäkseen hänet tunnetuksi. Tämä ei ollut koskaan myytävänä. Vauvasta, jota varten se maalattiin, kasvoi mies, joka perusti tämän museon, ja siksi se on tällä seinällä eikä jonkun kotona.
Kohde 5/5 · Taso 3, 1890 – Intohimoinen luonto, Auvers’n salit; teos oli syksyllä 2026 poissa konservointikäsittelyn vuoksi, ja museon kokoelmasivulta näkee, onko se taas esillä
Vehnäpelto ja varikset
Vincent van Gogh · Auvers-sur-Oise, heinäkuu 1890 · Öljy kankaalle, 50,5 × 103 cm
Huomaa
- Muoto. Kaksoisneliö, kaksi kertaa niin leveä kuin korkea, muoto, jota hän käytti vain elämänsä viimeisinä viikkoina.
- Keskimmäinen polku. Se tulee sinua kohti, levenee ja loppuu vehnään; sen päässä ei ole horisonttia.
- Polkujen punaruskea vihreiden ruohokaistaleiden vieressä. Hän asetti nämä kaksi väriä rinnakkain tarkoituksella, samoin kuin sinisen taivaan keltaista vehnää vasten.
Tekstiversio (2:23)
Astu askel taaksepäin, sillä ensimmäinen asia tässä maalauksessa on sen muoto. Se on kaksi kertaa niin leveä kuin korkea, kaksoisneliö, ja Van Gogh käytti tätä venytettyä muotoa vain elämänsä viimeisinä viikkoina, kesä- ja heinäkuussa 1890, Auvers-sur-Oise’ssa.
Sitten se, minkä kaikki siitä tietävät ja mikä ei pidä paikkaansa. Tämä ei ole hänen viimeinen maalauksensa. Kysy tässä salissa, niin puolet kävijöistä kertoo, että hän sai sen valmiiksi, käveli pellolle ja ampui itseään. Tuo versio on peräisin suurelta osin elokuvasta, Vincente Minnellin teoksesta Lust for Life vuodelta 1956, joka esittää asian juuri niin. Museo kutsuu väitettä sitkeäksi myytiksi, koska hän teki tämän jälkeen vielä useita töitä. Hän sai tämän kankaan valmiiksi kymmenennen heinäkuuta tienoilla, ja Auvers’n kaupungintalon päiväys on neljästoista heinäkuuta. Maalaus, joka todennäköisimmin on hänen viimeisensä, Puunjuuret, on myös tässä rakennuksessa.
Se, mitä hän oikeasti kirjoitti, on legendaa parempi. Kymmenennen heinäkuuta tienoilla hän kertoi Theolle ja Jolle saaneensa Auvers’ssa valmiiksi kolme suurta kangasta, joista kaksi oli valtavia vehnäaukeita levottomien taivaiden alla. Hän sanoi, ettei ollut kaihtanut ilmaista surua ja äärimmäistä yksinäisyyttä. Ja samaan hengenvetoon hän sanoi, että maalaukset näyttivät, mitä terveellistä ja voimistavaa hän näki maaseudussa. Molemmat yhtä aikaa, yhdellä pellolla.
Katso, mitä hän tekee värillä, sillä hän on siinä hyvin harkitseva. Sininen taivas kelta-oranssia vehnää vasten. Sitten polut, punaruskeat, aivan vihreiden ruohokaistaleiden vieressä, niin että kumpikin väri saa toisen soimaan kovempaa. Mikään tässä ei ole sekoitettu, mutainen sävy.
Seuraa nyt keskimmäistä polkua. Se tulee sinua kohti, levenee ja yksinkertaisesti loppuu vehnään. Sen päässä ei ole horisonttia, ei porttia eikä hahmoa. Vehnä täyttää kaksi kolmasosaa kankaasta, varikset lentävät kukin omaan suuntaansa, eikä maalaus suostu asettumaan. Se on rakennelma, ei jäähyväiskirje.
Vielä viimeinen asia. Vuonna 1991 tämä kangas oli yksi niistä kahdestakymmenestä, jotka varkaat kantoivat ulos tästä museosta, ja yksi niistä kolmesta, jotka repesivät pahasti matkalla. Kaikki saatiin takaisin kolmenkymmenenviiden minuutin kuluessa, kun ne löytyivät hylätystä autosta. Katsot maalausta, joka on jo selvinnyt rakennuksen historian pahimmasta yöstä.
Riippumaton opas · Chiaro
Tässä rakennuksessa on kaksisataa Van Goghia. Kuulit viidestä.
Tämä sivu päättyy tähän. Avaa sovellus ja ota kuva mistä tahansa lähelläsi, vitriinissä olevasta kirjeestä, tässä kuussa varastosta esiin tuodusta piirustuksesta tai viereisen salin Gauguinista: Chiaro kertoo, mikä se on, selittää, miksi museo on asettanut sen esille, ja vastaa kysymyksiisi ääneen niin kauan kuin kysyt.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
Museumplein 6, 1071 DJ Amsterdam. Sisään mennään Museumpleinin puoleisesta lasisesta sisäänkäyntirakennuksesta, ei sen takana olevasta vanhemmasta Rietveld-rakennuksesta, joka on Paulus Potterstraatin puolella.
Museo mainitsee kaksi lähipysäkkiä. Museumpleinin pysäkillä pysähtyvät raitiovaunut 2, 5 ja 24 sekä bussit 357 ja 397; Concertgebouw’n pysäkillä raitiovaunut 5, 12 ja 24 sekä bussit 347 ja 357. Amsterdamin päärautatieasemalta pääset raitiovaunulla 2, 5 tai 24 Museumpleinille, Zuid WTC:ltä raitiovaunulla 5 Concertgebouw’lle ja Amstelista raitiovaunulla 12 Concertgebouw’lle.
Liput
- Lippuja myydään museon mukaan vain verkossa, ja jokainen kävijä tarvitsee lipun, jossa on sisäänpääsyaika. Varaa ensin osoitteessa tickets.vangoghmuseum.com, myös jos pääset ilmaiseksi Museumkaart-, ICOM-, Stadspas- tai Rembrandt-kortilla.
- Aikuiset maksavat noin kaksikymmentäviisi euroa, EU- tai ETA-maissa opiskelevat maksavat opiskelijakortilla vähemmän ja alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi, mutta kaikkien on silti varattava sisäänpääsyaika. Tarkista ajantasaiset hinnat varatessasi.
- Museo avautuu joka päivä kello 9 ja on perjantaisin yleensä auki kello 21:een, vaikka joitakin poikkeusperjantaita on. Sulkemisaika vaihtelee kuukauden mukaan kello 17:n ja 18:n välillä, joten tarkista aukioloajat sille viikolle, jolloin tulet.
- Varaa aikaisin mahdollinen sisäänpääsyaika ja mene suoraan tasolle 1. Museossa käy yli 1,8 miljoonaa kävijää vuodessa, ja museon mukaan keskimääräinen käynti kestää kahdesta kolmeen tuntia.
- Valokuvaaminen on sallittua, kunhan et käytä salamaa, jalustaa tai selfie-keppiä.
Virallinen ääniopas
Museon oma ääniopastus on interaktiivinen opas neljällätoista kielellä, aikuisille muutaman euron hintaan, teineille halvemmalla ja alle kolmetoistavuotiaille ilmaiseksi. Sen lisäät lippua varatessasi ja noudat alakerrasta Atriumin Audio Deskiltä. Tämä sivu on ilmainen ja toimii puhelimella, joka sinulla on jo taskussa, mutta se ulottuu vain viiteen maalaukseen; kaikkeen muuhun rakennuksessa käytä Chiaro-sovellusta. Ajantasaiset hinnat ovat osoitteessa vangoghmuseum.nl.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Van Gogh -museoon ilmaista ääniopasta?
On, tämä sivu. Viisi maalausta, kussakin ääni, jonka voit toistaa suoraan selaimessa, ja teksti sen alla, jokaiselle kohteelle kerros ja osasto, eikä mitään asennettavaa. Museon oma ääniopastus maksaa erikseen. Näiden viiden jälkeen ota Chiaro-sovelluksella kuva mistä tahansa teoksesta, niin se kertoo juuri siitä.
Paljonko Van Gogh -museon virallinen ääniopas maksaa?
Aikuisille 3,75 €, 13–17-vuotiaille lapsille 2 € ja enintään 12-vuotiaille ilmainen. Se on saatavilla neljällätoista kielellä; lisäät sen varaukseesi osoitteessa tickets.vangoghmuseum.com ja noudat alakerrasta Atriumin Audio Deskiltä.
Missä Auringonkukat ovat Van Gogh -museossa?
Rietveld-rakennuksen tasolla 1, Arlesin osastolla, jota museon salitekstit kutsuvat nimellä Taiteellinen kukoistus; Makuuhuone on samassa osastossa. Se on tammikuun 1889 versio niistä viidestä, jotka hän maalasi. Museo on vuodesta 2019 linjannut, ettei teos enää koskaan matkusta, joten se on paikalla aina, kun sinäkin olet.
Onko Van Gogh -museo jonain päivänä suljettu?
Ei ole, se on auki viikon jokaisena päivänä kello 9 alkaen ja perjantai-iltaisin kello 21:een. Sulkemisaika vaihtelee vuoden mittaan kello 17:n ja 18:n välillä, ja lokakuulla ja joulukuulla on omat aikataulunsa, joten tarkista vangoghmuseum.nl-sivulta vierailuviikkosi ajat.
Onko Tähtikirkas yö Van Gogh -museossa?
Ei ole, ja museolta kysytään sitä niin usein, että se vastaa siihen omassa kävijöiden kysymysten luettelossaan. Tähtikirkas yö kuuluu New Yorkin Museum of Modern Artille. Amsterdamissa on sen sijaan Auringonkukat, Makuuhuone, Mantelinkukat sekä Vehnäpelto ja varikset.
Voiko Van Gogh -museon lippuja ostaa ovelta?
Ei voi. Museo sanoo suoraan, ettei se ole mahdollista: jokainen lippu myydään verkossa sisäänpääsyajan kanssa, ja sama koskee ilmaisia sisäänpääsyjä Museumkaart-, ICOM-, Stadspas- tai Rembrandt-kortilla. Varaa osoitteessa tickets.vangoghmuseum.com tai jonkin museon nimeämän jälleenmyyjän kautta, sillä museo varoittaa, että muilla alustoilla myydään väärennettyjä lippuja.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Van Gogh -museon ylläpitäjään.