Siirry sisältöön

Mauritshuis · Haag · Riippumaton opas

Mauritshuisin ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.

Esillä on kerrallaan noin 250 maalausta, joten tämä on harvinainen kuuluisa kokoelma, jonka todella ehtii nähdä yhdessä iltapäivässä: kuuntele nämä viisi äänitettä selaimessa ja anna Chiaron kertoa kaikesta muusta, minkä eteen pysähdyt.

Lataa App Storesta

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Mauritshuisin ylläpitäjään.

9:41

Eedenin puutarha ja syntiinlankeemus

Mauritshuis, Haag

0:00 2:01
Kohde 1/5

Viisi kohdetta · 12 minuuttia kuunneltavaa

Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.

Kuusitoista salia, kaksi kerrosta ja viisi maalausta, joista jokainen on yksinään matkan arvoinen. Kierros alkaa alakerrasta salista 2, flaamilaisten mestareiden keskeltä, noin sadan eläimen ja yhden omenan edestä. Sitten noustaan yläkertaan saliin 9, jossa 26-vuotias Rembrandt maalaa julkista ruumiinavausta vain tunteja sen jälkeen, kun pöydällä makaava mies oli hirtetty. Sieltä siirrytään saliin 14 katsomaan lintua, jonka voi peittää kahdella kädellä. Ja lopuksi salissa 15, Vermeerin salissa, ensin Näkymä Delftiin ja viimeisenä Tyttö. Kaksitoista minuuttia kuunneltavaa, suunnilleen kymmenen minuuttia kävelyä viiden kohteen välillä, ja puolessatoista tunnissa ehtii hyvin koko rakennuksen.

Tämän sivun salinumerot, luettelotiedot ja ajoitukset ovat Mauritshuisin omilta kävijäkierrosten sivuilta, ja riippumaton, sali salilta etenevä opas on niiden kanssa samaa mieltä joka salin kohdalla. Kaksi asiaa kannattaa tietää ennen lähtöä. Museo on suljettu rakennustöiden vuoksi 24. elokuuta–20. syyskuuta 2026, ja Tyttö ja helmikorvakoru on Osakassa, kunnes se palaa salin 15 seinälle lokakuun alussa. Sen jälkeen lähtee vielä kaksi näistä viidestä: Näkymä Delftiin sekä Rubensin ja Brueghelin maalaus matkaavat Madridiin 9. lokakuuta 2026–10. tammikuuta 2027, suorassa kahdenkymmenenviiden maalauksen vaihdossa Museo Thyssen-Bornemiszan kanssa. Jos seinällä oleva teoskyltti ja tämä sivu ovat ristiriidassa, luota kylttiin ja kerro meille, että erehdyimme.

Kohde 1/5 · Sali 2, Flaamilaiset mestarit I, katutaso

Eedenin puutarha ja syntiinlankeemus

Peter Paul Rubens ja Jan Brueghel vanhempi · noin 1615 · Öljy paneelille, 74,3 × 114,7 cm

Huomaa

  • Hevosen pää aivan vasemmassa reunassa ja käärme kiemuralla oksistossa Eevan yläpuolella. Molemmat ovat Rubensin käsialaa, ja molemmat olivat paneelissa ennen kuin Brueghel koski siihen.
  • Arat vasemmassa yläkulmassa ja paratiisilinnut oksilla, niin tarkkoja siksi, että Brueghel oli tutkinut eläviä lintuja ruhtinaiden eläintarhoissa.
  • Riikinkukko pyrstö levällään alareunassa sekä kissa, kanit ja apina, jotka jakavat sen kanssa muutaman sentin nurmea.
  • Omena, joka siirtyy Eevan kädestä Aatamin käteen. Noin sadan eläimen paneelissa se on ainoa asia, joka tapahtuu.
Tekstiversio (2:01)

Laske eläimet, ennen kuin päätät, mikä tämä on. Niitä on noin sata, ja ne tulevat mantereilta, jotka eivät ole koskaan jakaneet samaa metsäaukeaa: dromedaareja, norsu, isoja kissaeläimiä, riikinkukko pyrstö levällään pitkin alareunaa, aroja vasemmassa yläkulmassa, paratiisilintuja oksilla.

Paneelin tekivät kaksi miestä noin vuonna 1615, ja he jakoivat työn aiheen mukaan, eivät puoliksi. Peter Paul Rubens maalasi hahmot. Jan Brueghel vanhempi maalasi kaiken, mikä kasvaa, ja kaiken, mikä hengittää.

Työjärjestys on luettu itse maalista, ja se on päinvastainen kuin lopputuloksesta arvaisi. Sommittelusta vastasi Brueghel, mutta aloittaja oli Rubens: ensin ohuella maalilla luonnostellut Aatami ja Eeva, sitten puu, sitten hevonen vasemmassa reunassa ja käärme oksistossa. Brueghel tuli perässä ja rakensi muun maailman heidän ympärilleen peittävällä maalilla, kaiken päälle. Infrapunakuvaus paljastaa kaiken alta hänen pohjapiirroksensa, joka on tehty lyijykynällä tai hopeakärjellä.

Brueghel osasi maalata aran oikein, koska oli nähnyt sellaisen omin silmin. Ruhtinaiden eläintarhoissa pidettiin eksoottisia eläimiä elossa, siellä hän tutki niitä, ja siksi tämän maalauksen linnut kestävät yhä sellaisenkin silmän, joka tietää, miltä paratiisilintu näyttää.

Miehet eivät olleet pelkkiä liikekumppaneita. Rubens oli Brueghelin lasten kummisetä.

Ja sitten se, mikä saa kuvan toimimaan. Paneelissa, joka on täpötäynnä sataa olentoa, tapahtuu täsmälleen yksi asia: omena siirtyy Eevan kädestä Aatamin käteen. Kaikki muut laiduntavat, sukivat höyheniään, juovat tai nukkuvat. Hevonen ei ole huomannut mitään. Riikinkukko ei ole huomannut mitään. Koko maailma on sekunnin päässä muutoksesta, ja ainoa tarkkaavainen todistaja on käärme.

Vuodesta 1766 paneeli kuului leideniläiselle Pieter de la Court van der Voortille, sitten Oranian prinssi Vilhelm viidennelle, ja vuonna 1816 se siirtyi kuninkaalliseen maalauskokoelmaan, joka avattiin tässä talossa museona kuusi vuotta myöhemmin.

Kohde 2/5 · Sali 9, Nuori Rembrandt, toinen kerros

Tohtori Nicolaes Tulpin anatomianluento

Rembrandt van Rijn · 1632 · Öljy kankaalle, 169,5 × 216,5 cm

Huomaa

  • Signeeraus vasemmassa yläkulmassa päiden yläpuolella: Rembrant, ilman d-kirjainta.
  • Paperiarkki, jota pidetään ylhäällä ryhmän keskellä. Siinä on piirros käsivarresta ja sen poikki kirjoitettuina seitsemän maksaneen kirurgin nimet.
  • Avattu kyynärvarsi, ruumiin ainoa leikattu kohta, ja sen vaalea juoste, jonka vuoden 2007 tutkimus tulkitsi anatomisesti poikkeavan lihaksen jänteeksi.
  • Anatomian oppikirja auki oikeassa alakulmassa, mahdollisesti Vesaliuksen teos vuodelta 1543.
Tekstiversio (2:01)

Seitsemän miestä kurottaa eteenpäin, eikä yksikään heistä katso kuolleen kasvoja. Seuraa sen sijaan heidän katseitaan. Kolme tuijottaa avattua kyynärvartta, kaksi katsoo sen ohi suoraan sinuun, ja yksi vilkaisee paperiarkkia, jota pidetään ylhäällä ryhmän keskellä. Oikealla, musta hattu päässään, Nicolaes Tulp pitelee jänteitä pihdeissä ja nostaa toisen kätensä ilmaan, kesken lauseen.

Rembrandt oli 26-vuotias maalatessaan tämän, vasta muuttanut Amsterdamiin, ja tämä oli hänen ensimmäinen suuri tilaustyönsä kaupungissa. Hän signeerasi sen vasempaan yläkulmaan: Rembrant, ilman d-kirjainta.

Kuolleella miehellä on nimi, mikä on harvinaisempaa kuin luulisi. Aris Kindt, asiakirjoissa myös Adriaan Adriaanszoon, sai aseellisesta ryöstöstä kuolemantuomion hirttämällä, ja hänet teloitettiin samana päivänä kuin edessäsi oleva tapahtuma, mutta aiemmin. Amsterdamin kirurgien kilta sai järjestää yhden julkisen ruumiinavauksen vuodessa, ja Tulp oli kaupungin virallinen anatomi.

Tässä on outous, josta anatomit ovat kiistelleet siitä lähtien. Oikea ruumiinavaus alkoi rinnasta ja vatsasta, koska niiden elimet mätänevät nopeimmin. Tulp on käynyt suoraan käsivarren kimppuun. Eikä käsivarsi itsekään vastaa oikeaa: tutkijat ovat löytäneet siitä useita poikkeamia, ja vuonna 2007 julkaistu tutkimus tunnisti lihaksen läpi kulkevan vaalean juosteen anatomisesti poikkeavan kyynärvarren lihaksen jänteeksi.

Katso paperia. Käsivarren anatomisen piirroksen päällä on luettelo nimistä, ja juuri siitä tiedetään tarkalleen, kuka maksoi päästäkseen kuvaan: Jacob Janszn de Wit, Adriaen Corneliszn Slabberaen, Hartman Hartmanszn ja neljä muuta. Kaksi edessäsi olevista miehistä ei ehkä ollut huoneessa lainkaan. Ylimmän hahmon ja vasemmanpuoleisimman hahmon arvellaan olevan myöhempiä lisäyksiä.

Vuonna 1828 kirurgien leskirahasto pani maalauksen myyntiin. Kuningas Vilhelm ensimmäinen esti kaupan kuninkaallisella asetuksella, Alankomaiden valtio osti sen sen sijaan hintaan 32 000 guldenia, ja niin se tuli tänne.

Kohde 3/5 · Sali 14, Arkielämä, toinen kerros

Tikli

Carel Fabritius · 1654 · Öljy paneelille, 33,5 × 22,8 cm

Huomaa

  • Ketju, joka kulkee ruokinta-astian renkaasta linnun nilkkaan. Tiklit opetettiin vetämään juomavetensä itse ylös sormustimen kokoisessa ämpärissä tällaisen ketjun varassa.
  • Varjo seinällä linnun takana. Valo tulee alhaalta, mikä paljastaa, että paneeli tehtiin ripustettavaksi silmien korkeuden yläpuolelle.
  • Signeeraus alareunassa, C fabritivs 1654, vuodelta, jona räjähdys tappoi taiteilijan.
  • Sen koko. Kolmekymmentäkolme ja puoli senttiä kertaa kaksikymmentäkaksi pilkku kahdeksan, niin pieni, että sen voi peittää kahdella kädellä.
Tekstiversio (2:23)

Se on pienempi kuin odotit. Kolmekymmentäkolme ja puoli senttiä kertaa kaksikymmentäkaksi pilkku kahdeksan, paneeli, jonka voi peittää kahdella kädellä, ja silti se täyttää yksinään kokonaisen seinän salissa, joka on muuten täynnä Jan Steenin meluisia kotitalouksia.

Aloita ketjusta. Se kulkee ruokinta-astian renkaasta linnun nilkkaan, ohuena, ja poimii yhden valojuovan. Tiklejä pidettiin 1600-luvulla lemmikkeinä, ja niille opetettiin temppu: juomaveden vetäminen itse ylös sormustimen kokoisessa ämpärissä juuri tällaisen ketjun varassa. Linnun hollanninkielinen nimi, puttertje, on deminutiivi, joka tarkoittaa suunnilleen vedenvetäjää, ja sama ajatus elää vanhassa tiklin nimessä Englannin Norfolkin kreivikunnassa.

Ota nyt askel taaksepäin ja katso varjoa seinällä linnun takana. Valo tulee alhaalta. Se on vihje siitä, missä paneeli ennen oli: perspektiivi viittaa siihen, että se oli tarkoitettu kiinnitettäväksi korkealle, silmien korkeuden yläpuolelle, ja eräs tutkija on esittänyt, että se oli kiinnitetty ikkunan sisäpieleen tai toimi saranoituna kantena jonkin muun päällä. Mikä se sitten olikin, sitä ei tehty rinnan korkeudella olevalle seinälle. Se tehtiin katsottavaksi ylöspäin.

Carel Fabritius signeerasi sen alareunaan, C fabritivs 1654, ja juuri tuo vuosiluku antaa pienelle paneelille enemmän painoa kuin sen koko antaisi odottaa. Kahdentenatoista lokakuuta 1654 noin kolmekymmentä tonnia ruutia, joka oli varastoitu entiseen luostariin Delftissä, räjähti. Räjähdys tasoitti kaupungin keskustan maan tasalle, jätti syvän kraaterin, tappoi ainakin sata ihmistä ja kuului Texelin saarelle asti, sadan kymmenen kilometrin päähän. Se vei Fabritiuksen ateljeen, hänen oppilaansa Mattias Spoorsin, suntio Simon Deckerin ja Fabritiuksen itsensä, joka oli 32-vuotias. Hänen töistään tiedetään säilyneen vain harvoja.

Sitten lintu katosi kahdeksi vuosisadaksi. Kriitikko Théophile Thoré-Bürger löysi sen Brysselistä vuonna 1859 eläkkeelle jääneen hollantilaisen upseerin kokoelmasta, ja Abraham Bredius osti sen tälle museolle huutokaupasta kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä helmikuuta 1896, hintaan 6 200 frangia.

Vielä yksi asia vuoden 2003 konservoinnista, jossa tarvittiin tietokonetomografiaa, koska lyijypohjainen maali esti röntgensäteiden ja infrapunan läpäisyn. Tämä paneeli oli aikoinaan osa suurempaa puukappaletta. Puisen tapin jäänteet ovat yhä sen sisällä.

Kohde 4/5 · Sali 15, Vermeer, toinen kerros

Näkymä Delftiin

Johannes Vermeer · noin 1660–1661 · Öljy kankaalle, 96,5 × 115,7 cm

Huomaa

  • Kello Schiedamin portissa, keskimmäisessä tornissa. Mikään muu kuvassa ei kerro kellonaikaa.
  • Nieuwe Kerkin torninhuippu Rotterdamin portin takana oikealla, valossa kaupungin ollessa varjossa, eikä siinä ole kirkonkelloja.
  • Valopilkut silliveneissä ja vesirajassa: pehmeitä maalihelmiä terävien pisteiden sijaan, yksityiskohta, josta camera obscura -kiista alkoi.
  • Kourallinen pieniä hahmoja hiekalla etualalla, ainoat ihmiset lähes 116 senttiä leveällä kankaalla.
Tekstiversio (2:00)

Anna sille minuutti, ennen kuin jatkat. Melkein mitään ei tapahdu. Kaupunki vastarannalla, kaistale satamavettä, taivas, joka tekee kaksi kolmasosaa työstä, ja puolisen tusinaa pientä hahmoa seisomassa hiekalla edessäsi.

Kaupunki on Delft, nähtynä Kolk-nimisen sataman yli, ja rakennuksilla on nimet. Keskellä seisoo Schiedamin portti. Oikealla on Rotterdamin portti, ja sen edessä on kiinnitettynä kaksi sillivenettä. Kello on Schiedamin portissa, ja se on ainoa asia kuvassa, joka kertoo kellonajan.

Rotterdamin portin takana Nieuwe Kerkin torninhuippu saa auringonvaloa, kun taas kaupunki sen alla on varjossa. Tornissa ei ole kirkonkelloja. Vermeer ei ollut huolimaton: kellot asennettiin vasta sen jälkeen, kun hän oli saanut maalauksen valmiiksi, noin vuonna 1661.

Mene lähelle silliveneitä ja seuraa vesirajaa. Valopilkut eivät ole siinä teräviä heijastuneen valon pisteitä vaan pehmeitä, hieman epäteräviä maalihelmiä, ja juuri tämä ominaisuus sai taidehistorioitsija Arthur Wheelockin esittämään, että Vermeerillä oli työskennellessään edessään camera obscura.

Alankomaiden hallitus osti tämän kankaan vuonna 1822 hintaan 2 900 guldenia amsterdamilaiselta S. J. Stinstralta ja ripusti sen uuteen kuninkaalliseen maalauskabinettiin tähän taloon. Siitä lähtien se on kuulunut tähän kokoelmaan.

Ja sitten Proust löysi sen. Hän tuli Haagiin, näki sen ja kirjoitti myöhemmin, että siitä asti kun hän oli nähnyt Näkymän Delftiin Haagin museossa, hän oli tiennyt nähneensä maailman kauneimman maalauksen. Vuosia myöhemmin hän käytti sitä tappaakseen yhden henkilöhahmoistaan. Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen viidennessä osassa kirjailija Bergotte raahautuu näyttelyyn katsomaan tätä maalausta ja kuolee sen eteen ajatellen, että näin hänen olisi pitänyt kirjoittaa, tehdä kielestään sinänsä arvokasta, kuin tämä pieni keltaisen muurin pala.

Lukijat ovat siitä lähtien etsineet tuota keltaisen muurin palaa. Proust ei missään kerro, mitä niistä hän tarkoittaa, ja niitä on useampi kuin yksi.

Kohde 5/5 · Sali 15, Vermeer, toinen kerros

Tyttö ja helmikorvakoru

Johannes Vermeer · noin 1665 · Öljy kankaalle, 44,5 × 39 cm

Huomaa

  • Helmi, tai mikä se onkaan: tutkijat kutsuvat sitä illuusioksi, koska sillä ei ole ääriviivaa eikä koukkua, josta se riippuisi korvassa.
  • Tausta. Läheltä se on laikukas ja epätasainen eikä tasaisen musta: se on jäänne syvänvihreästä verhosta lasuurin haalistuttua.
  • Tytön kulmakarvat, tai oikeastaan niiden puuttuminen, ripsien yläpuolella, jotka vuoden 2018 skannaukset löysivät mutta silmäsi ei.
Tekstiversio (3:23)

Hän on pieni. Neljäkymmentäneljä ja puoli senttiä kertaa kolmekymmentäyhdeksän, ja väkijoukko tässä salissa on yleensä suurempi kuin maalaus.

Hän ei myöskään ole muotokuva. Hän on tronie, hollanninkielinen sana maalatulle päälle, jonka ei koskaan ollut tarkoitus muistuttaa ketään tiettyä ihmistä: kasvot, asu, ilme, myytynä omana itsenään. Kysymys, jonka kaikki tässä salissa esittävät, kuka hän oli, on siis juuri se kysymys, johon kuva tehtiin vastaamatta.

Katso ensin taustaa, koska se on muuttunut eniten. Se näyttää tasaisen ruskeanmustalta. Sellainen se ei ollut. Kun maalaus restauroitiin vuonna 1994, konservaattorit havaitsivat, että tausta oli alun perin syvän, emalimaisen vihreä, sivelty lasuurina, jossa oli kaksi orgaanista pigmenttiä, indigoa ja väriresedaa, jotka ovat sittemmin haalistuneet siitä pois. Mene lähelle: pinta on laikukas ja epätasainen eikä kuolleen tasainen, ja se on se, mitä vihreästä on jäljellä.

Vuonna 2018 museo rakensi näihin saleihin lasisen työhuoneen ja tutki maalausta siellä kahden viikon ajan kävijöiden silmien edessä. Hankkeen nimi oli Tyttö valokeilassa, sitä johti konservaattori Abbie Vandivere, ja tulokset julkaistiin huhtikuussa 2020.

Kaksi löydöksistä muuttaa sitä, mitä katsot. Tytöllä on ripset: pieniä maalattuja karvoja molempien silmien ympärillä, tältä etäisyydeltä näkymättömiä, ja ne löydettiin makroröntgenfluoresenssikuvauksella. Ja hänen päänsä takana oli kerran vihreä verho. Koska hänellä ei ollut kulmakarvoja ja hän seisoi tyhjyyttä vasten, oli päätelty, että Vermeer maalasi ajatuksen kasvoista eikä kasvoja. Vermeer maalasi todellisen ihmisen todellisessa tilassa.

Sininen tytön päässä maksoi omaisuuden: aitoa ultramariinia, joka jauhettiin lapislatsulista, tuotiin nykyisen Afganistanin alueelta ja oli 1600-luvulla kultaa arvokkaampaa. Uusimmat tutkimukset viittaavat siihen, että kivi kuumennettiin ensin, mikä helpotti jauhamista ja syvensi sinistä entisestään.

Ja sitten helmi, se syy, miksi tunnet tämän maalauksen, ja joka ei ehkä ole siinä lainkaan. Tutkijat kuvaavat sitä illuusioksi, koska sillä ei ole ääriviivaa eikä koukkua, josta se riippuisi tytön korvassa. Vuonna 2014 astrofyysikko Vincent Icke meni pidemmälle ja väitti, ettei se ole helmi ollenkaan vaan jotain kiillotetun tinan kaltaista, vedoten peiliheijastukseen, päärynän muotoon ja pelkkään kokoon.

Vuonna 1881 Arnoldus Andries des Tombe osti maalauksen huutokaupasta täältä Haagista kahdella guldenilla ja kolmenkymmenen sentin ostajan provisiolla, mikä on vuoden 2015 rahassa noin kaksikymmentäneljä euroa. Maali irtosi kankaasta. Des Tombella ei ollut perillisiä, ja vuonna 1902 hän testamenttasi maalauksen tälle museolle.

Saksan miehityksen aikana maalaus vietti kaksi vuotta pommisuojassa suoraan tämän talon alla, ja sen jälkeen se vietiin Maastrichtin lähellä oleviin luoliin, joissa se odotti vapautusta toukokuuhun 1945 asti. Ja vuonna 2023, kun maalaus matkusti Amsterdamiin Rijksmuseumin Vermeer-näyttelyyn, Mauritshuis pyysi yleisöltä korvaajia tyhjälle paikalle. Kolmetuhatta neljäsataakahdeksankymmentäkaksi ihmistä lähetti ehdotuksensa, iältään kolmesta yhdeksäänkymmeneenneljään vuoteen, ja viisi niistä tulostettiin ja ripustettiin. Yksi viidestä oli tehty tekoälytyökalulla, ja valinta aiheutti julkisen kohun. Hollantilainen taiteilija Iris Compiet kutsui sitä loukkaukseksi Vermeerin perintöä ja jokaista työtään tekevää taiteilijaa kohtaan. Museon Boris de Munnick vastasi, etteivät he olleet se museo, jonka kuuluu keskustella siitä, kuuluuko tekoäly taidemuseoon.

Riippumaton opas · Chiaro

Täällä on noin 250 maalausta. Chiaro hoitaa loput 245.

Viisi kohdetta on yksi aamupäivä, ja museo on niin pieni, että kuljet kaiken muun ohi matkalla ulos. Kuvaa Ter Borchin kirjettä kirjoittava nainen, Saenredamin kirkkointeriööri tai asetelma, jossa kuollut peltopyy roikkuu naulassa, niin Chiaro kertoo, mikä se on ja miksi Mauritshuis on sen säilyttänyt, ja vastaa niin kauan kuin kysyt.

Miksi tytön tausta ei oikeasti ole musta?Mihin lintu on kahlittu?Mitä keltaisen muurin palaa Proust tarkoitti?

Ennen lähtöä

01

Kulkuyhteydet

Plein 29, 2511 CS Haag, Plein-aukiolla Binnenhofin ja Hofvijver-lammen vieressä. Vuosien 2012–2014 uudistuksessa rakennettiin maanalainen siipi, joka on yhdistetty tunnelilla kadun toisella puolella olevaan rakennukseen; kuusitoista maalaussalia ovat sen yläpuolella, 1600-luvun talon kahdessa kerroksessa.

Den Haag Centraalin asemalta on kävellen noin kymmenen minuuttia lounaaseen Herengrachtia ja Korte Potenia pitkin. Raitiovaunut 16 ja 17 kulkevat myös Den Haag Centraalilta; Den Haag Hollands Spoorin asemalta pääset raitiovaunulla 1, 9 tai 16. Linjat 1 ja 9 pysähtyvät Spui stadhuis -pysäkillä ja linjat 2, 3, 4 ja 6 Spui/Centrum-pysäkillä, ja kummaltakin on muutama minuutti Pleinille.

02

Liput

  • Tarkista päivämäärät, jos matkustat vuonna 2026. Museo on suljettu rakennustöiden vuoksi 24. elokuuta–20. syyskuuta ja avautuu uudelleen 21. syyskuuta; muun vuoden se on auki seitsemänä päivänä viikossa.
  • Kolme näistä viidestä maalauksesta lähtee rakennuksesta osaksi vuotta 2026. Tyttö ja helmikorvakoru on Osakassa eikä ole seinällään Haagissa 15. elokuuta–4. lokakuuta. Näkymä Delftiin sekä Rubensin ja Brueghelin Eedenin puutarha lähtevät Madridiin Museo Thyssen-Bornemiszaan 9. lokakuuta 2026–10. tammikuuta 2027, puolikkaana vaihdosta, jossa kumpikin museo lainaa toiselle kaksikymmentäviisi maalausta; niiden tilalla täällä on kaksikymmentäviisi Thyssenin maalausta 15. lokakuuta 2026–17. tammikuuta 2027.
  • Viikoittaista sulkupäivää ei ole, mutta maanantai on puolipäivä: 13.00–18.00. Tiistaista sunnuntaihin museo aukeaa kello 10.00 ja sulkeutuu kello 18.00.
  • Jos asut Alankomaissa ja olet 19-vuotias tai vanhempi, iltapäivään on 1. tammikuuta 2026 lähtien saanut halvan lipun, jota myydään lippukassalla kello 16.00 alkaen eikä verkossa. Kysy saapuessasi kassalta, onko sitä yhä tarjolla.
  • Esillä on noin 250 maalausta kuudessatoista salissa, joten puolessatoista tunnissa näkee rakennuksen kunnolla ja kahdessa tunnissa ilman kiirettä. Se on syy tulla tänne, ei syy jättää väliin.
Viralliset liput →
03

Virallinen ääniopas

Mauritshuisilla on oma ilmainen sovellus, jonka museon säätiö on tehnyt, ja siinä on teemakierroksia sekä ääniopastuksia yksittäisistä maalauksista. Se toimii englanniksi ja hollanniksi, ja kohokohtakierros lisäksi saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, italiaksi, japaniksi, kiinaksi, venäjäksi ja portugaliksi. Lataa se ennen tuloasi ja ota kuulokkeet mukaan. Täällä on viisi noista maalauksista, mitään ei tarvitse ladata, jokaisessa on salinumero, ja jokainen teksti on kokonaan soittimen alla.

Virallinen sivusto →

Kysymyksiä

Onko Mauritshuisiin ilmaista ääniopasta?

On, ja kuuntelet sitä juuri nyt. Viisi maalausta, viisi äänitettä, jotka soivat selaimessa ilman asennuksia, jokaisessa sali, jossa teos riippuu, ja koko teksti alla. Mauritshuisilla on myös oma ilmainen sovellus, ja kaikesta näiden viiden lisäksi Chiaro kertoo sen perusteella, mitä kuvaat.

Paljonko Mauritshuisin virallinen ääniopas maksaa?

Se on ilmainen. Mauritshuisin sovellus on maksuton sekä App Storessa että Google Playssa, sen julkaisee museon oma säätiö, ja siinä on teemakierroksia sekä ääniopastuksia yksittäisistä maalauksista. Se on englanniksi ja hollanniksi, ja kohokohtakierros myös saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, italiaksi, japaniksi, kiinaksi, venäjäksi ja portugaliksi. Lataa se ennen tuloasi ja ota omat kuulokkeet mukaan.

Missä Tyttö ja helmikorvakoru on Mauritshuisissa?

Salissa 15, Vermeerin salissa, toisessa kerroksessa, jossa se riippuu Näkymän Delftiin ja Dianan ja nymfien kanssa. Juuri nyt se ei ole siellä: museo on lainannut sen Nakanoshiman taidemuseoon Osakaan, joten 15. elokuuta–4. lokakuuta 2026 sitä ei ole esillä Haagissa, ja salin 15 seinälle se palaa lokakuun alussa.

Mitkä Mauritshuisin maalaukset ovat poissa vuonna 2026?

Tyttö ja helmikorvakoru on lainassa Nakanoshiman taidemuseossa Osakassa eikä ole esillä Haagissa 15. elokuuta–4. lokakuuta 2026. Näkymä Delftiin sekä Rubensin ja Brueghelin Eedenin puutarha ja syntiinlankeemus matkaavat molemmat Madridiin Museo Thyssen-Bornemiszaan 9. lokakuuta 2026–10. tammikuuta 2027 osana vaihtoa, jossa kumpikin museo lainaa toiselle kaksikymmentäviisi teosta. Vastineeksi Mauritshuisissa on 15. lokakuuta 2026–17. tammikuuta 2027 esillä kaksikymmentäviisi Thyssenin maalausta. Anatomianluento ja Tikli eivät ole mukana kummassakaan lainassa.

Minä päivänä Mauritshuis on suljettu?

Ei minään viikonpäivänä. Se on auki seitsemänä päivänä: maanantaisin 13.00–18.00 ja tiistaista sunnuntaihin 10.00–18.00. Poikkeus vuonna 2026 on rakennustöiden jakso: museo on suljettu 24. elokuuta–20. syyskuuta ja avautuu uudelleen 21. syyskuuta.

Paljonko pääsy Mauritshuisiin maksaa?

Noin kaksikymmentä euroa 19 vuotta täyttäneiltä aikuisilta, ilmainen kaikille 18-vuotiaille ja nuoremmille sekä ilmainen Museumkaartilla tai ICOM-kortilla. Alankomaissa asuvat 19 vuotta täyttäneet ovat lisäksi päässeet sisään muutamalla eurolla kello 16.00 jälkeen 1. tammikuuta 2026 alkaneen järjestelyn ansiosta; lippu myydään kassalla eikä verkossa. Tarkista päivän hinnat ja järjestely sivulta mauritshuis.nl ennen lähtöä.

Kuinka paljon aikaa Mauritshuisiin kannattaa varata?

Puolitoista tuntia riittää kunnolliseen käyntiin, ja kaksi tuntia on runsaasti. Kokoelmassa on 854 esinettä, joista lähes 800 on maalauksia, mutta esillä on kerrallaan vain noin 250 kuudessatoista salissa kahdessa kerroksessa. Tämän sivun viisi kohdetta ovat saleissa 2, 9, 14 ja 15, ja niiden välillä kävelee yhteensä noin kymmenen minuuttia.

Lisää äänioppaita

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Mauritshuisin ylläpitäjään.