Marmottan Monet -museo · Pariisi · Riippumaton opas
Marmottan Monet -museon ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Kuuntele tämän sivun viisi raitaa missä tahansa selaimessa. Museossa on yli sata Monet'n kangasta ja maailman suurin Berthe Morisot -kokoelma, ja Chiaro kertoo kuvan perusteella mistä tahansa talon teoksesta.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Marmottan Monet -museon ylläpitäjään.
Feltren herttuattaren ja hänen lastensa muotokuva
Marmottan Monet -museo, Pariisi
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Marmottan Monet -museon teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 13 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Paul Marmottanin talosta tuli impressionismin koti lahjoitusten sarjan myötä, ja tämä Marmottan Monet -museon ääniopas vie sinut niiden läpi. Aloita Paul Marmottanin sisustamista empiresaleista ja Fabren valtavasta perhemuotokuvasta vuodelta 1810. Jatka Berthe Morisot -kokoelmaan, jossa ovat taiteilijan häämatkalla maalaama kuva Eugène Manet'sta ja Kirsikkapuu. Laskeudu sitten Salle Monet'hen, saliin, joka rakennettiin puutarhan alle ja avattiin vuonna 1970: siellä odottavat Juna lumessa ja viimeisenä Impressio, auringonnousu. Äänitteet kestävät yhteensä noin kolmetoista minuuttia. Kyse on yhdestä kaupunkipalatsista, joten kohteesta toiseen kävelee muutamassa minuutissa, ja kun katselulle antaa aikaa, käynti kestää noin tunnin.
Jokainen väite perustuu kahteen lähteeseen: museon omaan luettelotekstiin kunkin teoksen kohdalla ja toiseen, riippumattomaan lähteeseen. Maalauksia lähtee täältä välillä lainaan, myös Impressio, auringonnousu, eikä museo julkaise salinumeroita, vain kokoelmiensa nimet ja Salle Monet'n. Jos edessäsi riippuva teos ei vastaa näitä tietoja, kehyksen vieressä oleva teoskyltti on oikeassa ja me väärässä. Laita meille viestiä, niin korjaamme sivun.
Kohde 1/5 · Paul Marmottanin talon empiresalit
Feltren herttuattaren ja hänen lastensa muotokuva
François-Xavier Fabre · 1810 · Öljy kankaalle, 227 × 276 cm
Huomaa
- Alphonse, oikealla oleva pieni poika itämaisessa asussa, nostaa viiksekästä naamiota pelästyttääkseen pikkusiskonsa Elphriden, joka on neljästä lapsesta ainoa ilman naamiaisasua.
- Kaksi vanhinta poikaa vasemmalla trubaduureiksi puettuina: sulitettu baretti, viilletty nuttu, käännettyvartiset muskettisoturin saappaat, kaikki keskiajan kliseet kerralla.
- Signeeraus ja vuosiluku vasemmassa alakulmassa, Fs Xs Fabre 1810: vuosi, jolloin tämä perhe oli esillä Salongissa.
Tekstiversio (2:32)
Aloita punaisesta. Samettipuku, kullalla reunustettu vihreä sohva, raskaat vihreät verhot, jotka on vedetty sivuun maiseman edestä, ja neljä lasta asetettuna äitinsä ympärille kuin paraatissa seisova perhe. Kangas on yli kaksi ja neljäsosa metriä korkea ja lähes kolme metriä leveä, ja se maalattiin nähtäväksi vuoden 1810 Salongissa, Napoleonin keisarikunnan ollessa mahtinsa huipulla.
Nainen on Napoleonin sotaministerin, Feltren herttuan Henri Clarken puoliso. Maalari François-Xavier Fabre oli Jacques-Louis Davidin oppilas, joka oli viettänyt vallankumouksen vuodet Firenzessä, ja hän tutustui Clarkeen luultavasti Toscanassa, jossa Clarke toimi Ranskan suurlähettiläänä. Samassa Salongissa Fabre esitteli myös kokovartalomuotokuvan itse herttuasta, virallisen tilaustyön, sekä vanhimman pojan muotokuvan, jonka hän oli maalannut Firenzessä vuonna 1802. Isä, perillinen ja tämä perheryhmä ripustettiin seinille yhdessä.
Lue nyt lapset vasemmalta. Edgar, syntynyt vuonna 1799. Arthur, syntynyt vuonna 1802. Sohvalla seisova pikkutyttö, jota äiti pitelee, on Elphride, perheen ainoa tytär, syntynyt vuonna 1808. Ja oikealla oleva poika on Alphonse, syntynyt vuonna 1806. Kaikki lapset tyttöä lukuun ottamatta ovat naamiaisasuissa. Kaksi vanhinta poikaa on puettu trubaduureiksi: heillä on Henrik neljännen tyyliin sulitettu baretti, viilletyt ja nyöritetyt nutut ja käännettyvartiset muskettisoturin saappaat. Alphonse on pukeutunut itämaiseen asuun, ja hän nostaa isoviiksistä naamiota pelästyttääkseen siskonsa. Katso tytön kasvoja. Se on koko maalauksen ainoa vitsi.
Kaikki muu on kuolemanvakavaa, ja juuri siitä on kyse. Museo tulkitsee tällaiset muotokuvat Napoleonin uuden aateliston mainoksiksi: suuria perheitä, runsaasti poikia, valmiina perimään arvonimiä, jotka oli vasta keksitty. Clarke sai oman arvonimensä vuonna 1809, kun hän oli auttanut torjumaan brittien maihinnousun Walcherenin saarelle Alankomaissa. Viisi vuotta myöhemmin hän kuului kenraaleihin, jotka painostivat Napoleonia luopumaan vallasta, ja kuningas Ludvig kahdeksastoista teki hänestä Ranskan päärin.
Mies, joka toi maalauksen tähän taloon, oli Paul Marmottan, konsulaatin ja keisarikunnan ajan historioitsija, joka sisustutti kotinsa uudelleen empiretyyliin ja osti tämän muotokuvan yhteen salongeistaan. Vuonna 1886 hän kirjoitti, että hänen aikansa maalarit eivät enää piirtäneet vaan luonnostelivat, eivätkä enää maalanneet vaan sutivat. Hän tarkoitti impressionisteja. Heidän kuuluisin maalauksensa riippuu nyt hänen puutarhansa alla.
Kohde 2/5 · Berthe Morisot -kokoelma
Eugène Manet Wightin saarella
Berthe Morisot · 1875 · Öljy kankaalle, 38 × 46 cm
Huomaa
- Eugène itse, puristuneena vasempaan reunaan olkihattu päässä ja profiilissa. Morisot antaa tuoreelle aviomiehelleen vähemmän tilaa kuin näkymälle.
- Punaisten kukkien ruukut ikkunalaudalla ja kaiteen takana valkoisiin pukeutuneita hahmoja ja veneitä Cowesin vesillä.
- Lasi. Ikkunankarmi ja oikean reunan ohut verho on maalattu niiden läpi kulkevaksi valoksi, ja museon mukaan juuri se Morisot'ta todella kiinnosti.
Tekstiversio (2:24)
Olkihattuinen mies on painautunut aivan kankaan vasempaan reunaan, profiilissa, katse ulospäin. Hänen vaimonsa maalasi hänet huoneen toiselta puolelta. He olivat olleet naimisissa vasta muutaman kuukauden.
Berthe Morisot meni naimisiin Eugène Manet'n kanssa kahdentenakymmenentenätoisena joulukuuta 1874 Notre-Dame-de-Grâcen kirkossa Passyssa, samassa vanhassa kylässä Pariisin laidalla, jossa tämä museo sijaitsee. Eugène oli taidemaalari Édouard Manet'n veli. Morisot oli tavannut Édouardin vuonna 1868 Louvren saleissa työskennellessään siellä kopioijana, ja hän poseerasi Édouardille monta kertaa. Morisot ei kuitenkaan ollut mikään oppilas, joka avioliiton kautta pääsi taiteilijasukuun. Hän oli asettanut töitään esille virallisessa Salongissa vuodesta 1864, ja aiemmin samana vuonna 1874 hän oli ripustanut töitään ensimmäiseen impressionistien näyttelyyn Monet'n rinnalle. Eugène kannusti vaimoaan jatkamaan, ja häiden jälkeen Morisot asetti töitään esille edelleen omalla tyttönimellään.
Tämä pieni kangas, kolmekymmentäkahdeksan kertaa neljäkymmentäkuusi senttiä, maalattiin heidän häämatkallaan Englannissa, Globe Cottage -hotellin oleskeluhuoneessa Cowesissa Wightin saarella. Se on ensimmäinen kuva, jonka Morisot miehestään teki, eikä Eugène istunut hänelle mallina usein.
Katso nyt, mihin Morisot on sijoittanut miehensä ja mihin oman huomionsa. Eugène saa kapean kaistaleen vasemmalta. Loput kuuluvat ikkunalle: punaiset kukat ruukuissaan ikkunalaudalla, kaide, kaksi valkoisiin pukeutunutta ohikulkijaa, veneet vedellä kauempana. Ja itse lasi, karmin ja oikean reunan ohuen verhon kanssa, maalattuna valokalvoksi, jonka läpi katsotaan eikä jota katsotaan. Museon tulkinnan mukaan henkilö ei koskaan ollut varsinainen aihe. Näkymä oli.
Jotkut historioitsijat näkevät asetelmassa jotain terävämpää. 1870-luvulla naiset saivat paljon vähemmän vapaasti kuin miehet pystyttää maalaustelineensä ja maalata julkisilla paikoilla, joten Morisot maalaa vilkkaan rantakadun hotellihuoneesta, verhon takaa, ja jättää ulos katsomisen miehelleen. Maalaus ei valita siitä. Se vain näyttää huoneen, josta Morisot joutui työskentelemään, ja kuinka paljon maailmaa hän sai mahtumaan yhdestä ikkunasta sisään.
Sille on syy, että voit nähdä tämän maalauksen ja niin monta muuta Morisot'n teosta yhdessä paikassa. Hän myi elinaikanaan suhteellisen vähän, joten useimpien museoiden seinillä häntä näkyy niukasti. Täällä hänen jälkeläisensä jättivät museolle maailman suurimman kokoelman hänen töitään.
Kohde 3/5 · Berthe Morisot -kokoelma
Kirsikkapuu
Berthe Morisot · 1891 · Öljy kankaalle, 154 × 84 cm
Huomaa
- Vaaleanpunaiseen pukeutunut tyttö tikkaiden yläpäässä, käsi kohotettuna oksistoon. Hän sai alkunsa Morisot'n tyttärestä Juliesta, ja hänet viimeisteltiin ammattimallin avulla.
- Alempana olkihattuinen tyttö, joka ojentaa koria ylös. Hän on Julien serkku Jeannie Gobillard.
- Kankaan muoto: yli puolitoista metriä korkea ja vain 84 senttiä leveä, joten katse kiipeää korista kirsikoihin.
Tekstiversio (2:24)
Katseesi kulkee tätä maalausta ylöspäin samalla tavalla kuin tyttö kiipeää tikkaita. Kangas on korkea ja kapea, yli puolitoista metriä korkea ja vain kahdeksankymmentäneljä senttiä leveä, ja kaikki siinä kiipeää: siniset tikkaat, vaaleanpunainen mekko, lehvästöön kurottuva käsivarsi ja aivan ylimpänä kirsikat.
Museo kutsuu tätä Berthe Morisot'n kunnianhimoisimmaksi sommitelmaksi, ja se vei häneltä kaksi vuotta. Hän aloitti sen vuonna 1891 maalla, Mézyssä, talossa, jota perhe kutsui nimellä la Maison Blotière, ja mallina oli hänen tyttärensä Julie kirsikanpoiminnan aikaan. Julie on tikkailla oleva tyttö. Hänen alapuolellaan, olkihattu päässä ja koria ojentaen, on Julien serkku Jeannie Gobillard.
Morisot työskenteli ensin luonnosta: pieni maalattu luonnos ja useita piirustuksia. Sitten hän vei sommitelman takaisin Pariisiin viimeistelläkseen sen. Siellä hän kohtasi ongelman. Julie oli teini-ikäinen eikä juuri ehtinyt poseerata, joten äiti korvasi tyttärensä ammattimallilla, Jeanne Fourmanoirilla. Katso tikkailla olevaa tyttöä tämä mielessäsi: asento ja vaaleanpunainen mekko alkoivat tyttären muotokuvana ja valmistuivat vieraan ihmisen yllä.
Morisot maalasi aiheesta kaksi suurta versiota, ja edessäsi olevaa pidetään onnistuneempana. Renoir neuvoi häntä asettamaan sen esille Champ-de-Marsin salongissa, ja jonkin aikaa Morisot harkitsi sitä. Lopulta maalaus nähtiin julkisesti vasta vuonna 1896, retrospektiivisessä näyttelyssä taidekauppias Durand-Ruelin galleriassa. Morisot oli kuollut vuotta aiemmin, vuonna 1895, keuhkokuumeeseen. Julie oli kuusitoistavuotias, ja koska hänen isänsä oli kuollut kolme vuotta aiemmin, hän jäi orvoksi.
Maalauksen kaksi serkkua menivät naimisiin samana päivänä. Toukokuussa 1900 Passyssa vietettiin kaksoishäät: Julien puolisoksi tuli taidemaalari Ernest Rouart ja Jeannien runoilija Paul Valéry. Perheet asuivat edelleen tässä osassa Pariisia, kuudennessatoista kaupunginosassa, ja kun museo avattiin vuonna 1934, he tulivat avajaisiin naapureina. Juuri Rouartin jälkeläiset toivat lopulta Morisot'n maalaukset tänne, testamenttilahjoituksella vuonna 1993.
Niin koria pitelevä tyttö ja tikkailla seisova tyttö päätyivät asumaan samaan kaupunginosaan kuin talo, jossa heidän maalauksensa nyt riippuu. Katso vielä kerran kankaan yläosaa, jossa hedelmien punainen on ripoteltu vihreän sekaan nopein, yksittäisin sivelyin: se on viimeinen asia, johon katseesi ylöspäin kulkiessaan ehtii.
Kohde 4/5 · Salle Monet, alataso (Claude Monet -kokoelma)
Juna lumessa. Veturi
Claude Monet · 1875 · Öljy kankaalle, 59 × 78 cm
Huomaa
- Kaksi keltaista ajovaloa ja punainen täplä veturin keulassa, ainoa lämmin väri harmaista ja valkoisista koostuvassa maalauksessa.
- Savu. Se täyttää suurimman osan taivaasta, ja museo nostaa sen esiin erityisen hienovaraisena sävytutkielmana.
- Signeeraus oikeassa alakulmassa, Claude Monet 75, kirjoitettuna lumeen aidan viereen.
Tekstiversio (2:28)
Harmaa taivas, harmaa savu, harmaa lumi, ja sitten kaksi pientä keltaista valoa, jotka tulevat sinua kohti utuisen hämärän läpi. Siinä on tämän maalauksen koko temppu, ja sen huomaaminen vie hetken. Lähes kaikki on tässä valkoisen tai ruskeanharmaan sävyä, ja ainoan lämpimän värin Monet on säästänyt veturin keulaan: hipaisu punaista ja kaksi keltaista täplää ajovaloiksi.
Tämä on Argenteuilin asema. Argenteuil on pikkukaupunki Seinen varrella aivan Pariisin ulkopuolella, ja sinne Monet asettui perheineen vuonna 1871. Se oli hänen oma asemansa, josta hän kulki kaupunkiin, ja hän maalasi sen seisten laiturilla. Talvella 1874–1875 hän maalasi Argenteuilin ympäristöstä kuudentoista lumimaiseman sarjan, enimmäkseen hiljaisia maalaisnäkymiä. Tämä on joukon poikkeus. Se kertoo koneesta.
Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1877, Monet maalasi Pariisin Saint-Lazaren aseman yhä uudelleen, höyryä, rautaa ja lasia, ja museo näkee tässä maalauksessa tuon sarjan ensimmäisen enteen. Katso, miten hän sen rakentaa. Aita ja paljaiden puiden rivi kulkevat laiturin vierellä oikealla ja vetävät katseesi junaa kohti, ja suurimman työn tekee savu: se vyöryy ylös ja täyttää taivaan, kunnes tuskin erotat, missä pilvi loppuu ja veturin henkäys alkaa. Museo kutsuu tämän taivaan käsittelyä erityisen hienovaraiseksi sävytutkielmaksi. Vuonna 1875 se on myös hyvin moderni aihe: aikataulu, työmatka, matkustajia odottamassa kylmällä laiturilla.
Maalauksen ensimmäinen omistaja oli lääkäri, Georges de Bellio, yksi varhaisimmista keräilijöistä, jotka tukivat Monet'ta. Hän osti maalauksen vuonna 1876 ja oli siitä niin innoissaan, että kehotti Monet'ta joko myymään sen hänelle tai pitämään sen itsellään, koska pelkäsi sen joutuvan jonkun hölmön käsiin. Vuonna 1883 hän lainasi sen Monet'n näyttelyyn taidekauppias Durand-Ruelin galleriaan.
Sitten se tuli tänne samaa reittiä kuin rakennuksen kuuluisin maalaus. Vuonna 1940 de Bellion tytär Victorine ja tämän puoliso Eugène Donop de Monchy lahjoittivat museolle yksitoista impressionistista maalausta de Bellion kokoelmasta. Tämä oli yksi niistä. Impressio, auringonnousu oli toinen. Ennen kuin lähdet etsimään sitä, katso oikeaa alakulmaa, johon Monet signeerasi ja päivätti tämän maalauksen lumeen: Claude Monet, seitsemänkymmentäviisi.
Kohde 5/5 · Salle Monet, alataso (Claude Monet -kokoelma)
Impressio, auringonnousu
Claude Monet · 1872 · Öljy kankaalle, 50 × 65 cm
Huomaa
- Oranssi aurinko ja sen heijastuksen katkonainen juova vedessä. Museon mukaan Monet lisäsi ne viimeisinä viimeistellessään maalausta.
- Lauttamiesten tummat soutuveneet etualalla, kukin vain muutama siveltimenveto, nekin lisätty lopuksi.
- Le Havren sataman nosturit, savupiiput ja mastot, tuskin näkyvissä sinertävän harmaassa usvassa taustalla.
- Signeeraus vasemmassa alakulmassa, Claude Monet, ja jälkikäteen lisätty vuosiluku 72.
Tekstiversio (3:19)
Se on pienempi kuin ihmiset odottavat. Viisikymmentä kertaa kuusikymmentäviisi senttiä, sinertävän harmaa usva, jossa on yksi hehkuvan oranssi kiekko, ja sen alla oranssi juova vedessä. Kokonainen maalaustaiteen suuntaus sai nimensä tästä kankaasta.
Se on näkymä Le Havresta, satamakaupungista, jossa Monet kasvoi. Marraskuun 1872 tienoilla hän asui Hôtel Amirautéssa, ja huoneensa ikkunasta hän katsoi varhain aamulla kaakkoon ulkosataman yli. Rakenteen löytää, kun sitä etsii. Vasemmalla Quai au Bois, oikealla Quai Courbe, jossa oli rakennustöitä käynnissä, ja keskellä vuorovesisulun aukko, josta Atlantin ylittävät laivat pääsivät Bassin de l'Eure -altaaseen. Nosturit, savupiiput ja mastot seisovat syksyisessä usvassa. Katso sitten etualaa, lauttamiesten soutuveneitä, ja aurinkoa heijastuksineen. Museon mukaan ne lisättiin viimeisinä, kun Monet viimeisteli maalausta, ja koko teos maalattiin muutamassa tunnissa.
Tuo aamu on sittemmin pystytty määrittämään. Vuonna 2014 tähtitieteilijä Donald Olson ja hänen kollegansa käyttivät auringon asemaa, sataman vuorovesitaulukoita, vanhoja säätietoja ja maalauksen savun suuntaa ja ajoittivat teoksen kolmanteentoista marraskuuta 1872, noin kahtakymmentäviittä vaille kahdeksan aamulla.
Nimi syntyi vuonna 1874. Monet ja hänen ystävänsä, jotka oli suljettu virallisen Salongin ulkopuolelle, järjestivät oman näyttelynsä valokuvaaja Nadarin entisessä ateljeessa, ja Monet lähetti sinne tämän maalauksen. Kun häneltä kysyttiin nimeä luetteloon, hän päätteli, ettei teosta voinut kunnolla esittää Le Havren näkymänä, joten hän antoi sille nimen Impressio. Vanhoillinen kriitikko Louis Leroy meni arvioimaan näyttelyä satiiriselle Le Charivari -lehdelle ja näki tilaisuutensa. Hänen kahdentenakymmenentenäviidentenä huhtikuuta 1874 julkaistun artikkelinsa otsikko oli Impressionistien näyttely, ja se oli tarkoitettu loukkaukseksi. Muutamaa päivää myöhemmin suopeampi kriitikko, Jules Castagnary, käytti sanaa kehuna, ja se jäi koko ryhmän nimeksi.
Sen paikan ironiaa, jossa nyt seisot, on vaikea ylittää. Tämä museo kuuluu Ranskan taideakatemialle, juuri sille laitokselle, joka oli sulkenut nämä maalarit Salongin ulkopuolelle, ja se perustettiin Paul Marmottanin kokoelman varaan, vaikka Marmottan oli kirjoittanut heitä vastaan. Sitten vuonna 1940 Victorine Donop de Monchy, jonka isä, lääkäri Georges de Bellio, oli ollut Monet'n ensimmäisiä tukijoita, lahjoitti museolle tämän maalauksen ja kymmenen muuta impressionistista kangasta. Siitä päivästä lähtien akatemia on omistanut maalauksen, joka antoi akatemian vanhoille vihollisille heidän nimensä.
Se ei ole aina ollut täällä. Kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä lokakuuta 1985 viisi naamioitunutta asemiestä käveli keskellä kirkasta päivää museoon ja vei yhdeksän maalausta, tämän muiden mukana. Ne löytyivät viisi vuotta myöhemmin, joulukuussa 1990, pienestä huvilasta Korsikalta, ja maalaus palasi seinälle vuonna 1991. Viime vuosina se on matkustanut tarkoituksella: keväällä 2024 Musée d'Orsayhin ja sen jälkeen tammikuuhun 2025 asti Washingtonin kansallisgalleriaan.
Ennen kuin lähdet, mene lähelle vasenta alakulmaa. Signeerauksessa lukee Claude Monet, ja sen vieressä oleva vuosiluku, seitsemänkymmentäkaksi, lisättiin myöhemmin. Maalaus, josta impressionismi laskee alkunsa, sai oman päivämääränsä vasta jälkikäteen.
Riippumaton opas · Chiaro
Osoita Chiarolla mitä tahansa Marmottan Monet -museossa.
Tämä sivu päättyy viiteen maalaukseen, museo ei. Kuvaa myöhäinen lumpeiden paneeli, Renoirin muotokuva Monet'sta tai keskiaikainen miniatyyri Wildensteinin kokoelmasta, niin sovellus kertoo teoksen tarinan aina siihen perheeseen asti, jonka lahjoitus toi sen tähän taloon, ja vastaa sitten kysymyksiisi ääneen.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
2, rue Louis-Boilly, 75016 Pariisi, Ranelaghin puiston laidalla Passyssa. Sisään kuljetaan pyöreän empiretyylisen eteisaulan kautta, joka oli aikoinaan Paul Marmottanin eteishalli.
Metrolinja 9 La Muetten tai Ranelaghin asemalle tai RER-linja C Boulainvilliersiin. Bussit 22 ja 52 pysähtyvät La Muette–Boulainvilliers-pysäkillä, 32 ja 70 Louis Boillyn tai Ingresin pysäkillä ja 63 Porte de la Muetten pysäkillä. Autoilijat voivat käyttää Vinci Park Passy -pysäköintilaitosta osoitteessa 78 rue de Passy.
Liput
- Maanantaina ei kannata tulla: ovet pysyvät kiinni koko päivän, samoin uudenvuodenpäivänä, vappuna ja joulupäivänä. Tiistaista sunnuntaihin museo on auki klo 10–18, viimeinen sisäänpääsy klo 17.
- Torstaisin ollaan auki myöhään, klo 21 asti, ja viimeiset kävijät päästetään sisään klo 20. Päivästä riippumatta saleja aletaan tyhjentää viisitoista minuuttia ennen sulkemisaikaa.
- Ennakkovaraus ei ole pakollinen. Kassalta ostettu lippu on voimassa vain ostopäivänä. Verkkolipussa on viidentoista minuutin sisäänpääsyaika, sillä ohitat lippujonon, se pitää tulostaa tai näyttää puhelimesta, eikä sitä voi vaihtaa tai palauttaa.
- Menossa myös Givernyyn? Yhdistelmälippu Givernyn Fondation Monet'n kanssa maksaa 27 euroa, alle 18-vuotiaille ja alle 25-vuotiaille opiskelijoille 16 euroa.
Virallinen ääniopas
Museon oman ääniohjelman voi vuokrata kassalta 4 eurolla. Se kattaa pysyvät kokoelmat ja vaihtuvan näyttelyn, ja nykyisen näyttelyn osalta se on saatavilla ranskaksi ja englanniksi. Tämän sivun viisi raitaa ovat ilmaisia, ja mistä tahansa muusta kankaasta yli sadan Monet'n kokoelmassa Chiaro-sovellus tarvitsee vain valokuvan.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Marmottan Monet -museoon ilmaista ääniopasta?
Olet sen äärellä nyt. Viisi äänitettä Fabren empiremuotokuvasta teokseen Impressio, auringonnousu soi suoraan tältä sivulta, ja jokaisen alla on koko teksti. Muusta kokoelmasta, jossa on yli sata Monet'ta, ota kuva teoksesta, niin Chiaro-sovellus kertoo siitä.
Paljonko Marmottan Monet -museon virallinen ääniopas maksaa?
4 euroa pääsylipun lisäksi. Se kattaa pysyvät kokoelmat ja vaihtuvan näyttelyn, ja nykyisen näyttelyn, Histories of Landscape, sivulla se mainitaan ranskaksi ja englanniksi.
Missä Impressio, auringonnousu on Marmottan Monet -museossa?
Monet-kokoelman yhteydessä Salle Monet'ssa, suuressa salissa, joka rakennettiin alatasolle puutarhan alle ja avattiin vuonna 1970. Museo ei numeroi salejaan, ja maalausta lainataan aika ajoin: vuonna 2024 se oli Musée d'Orsayssa ja sen jälkeen Washingtonissa.
Onko Marmottan Monet -museo suljettu maanantaisin?
On, joka maanantai sekä uudenvuodenpäivänä, vappuna ja joulupäivänä. Muina päivinä se aukeaa klo 10 ja sulkeutuu klo 18, paitsi torstaisin, jolloin se on auki klo 21 asti.
Paljonko pääsy Marmottan Monet -museoon maksaa?
Normaalilippu maksaa 14 euroa, ja alle 18-vuotiaat sekä alle 25-vuotiaat opiskelijat maksavat 9 euroa; kumpikin sisältää vaihtuvan näyttelyn. Alle 7-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi, samoin vammaiset kävijät avustajineen, työnhakijat, opettajat ja taidehistorian opiskelijat todistusta vastaan.
Kauanko Marmottan Monet -museossa kannattaa viipyä?
Varaa tälle viiden kohteen kierrokselle noin tunti, josta kuuntelua on noin kolmetoista minuuttia. Talo on tiivis, kolme kerrosta ja Monet-sali maan alla, joten koko vierailu nykyinen näyttely mukaan lukien mahtuu mukavasti kahteen tuntiin.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Marmottan Monet -museon ylläpitäjään.