Jacquemart-André-museo · Pariisi · Riippumaton opas
Jacquemart-André-museon ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Viisi äänitettä kirjastosta Italian museoon, ja ne soivat tässä välilehdessä. Kaikesta muusta, mitä André-pariskunta kokosi taloonsa Boulevard Haussmannin varrelle, Chiaro osaa kertoa kuvan perusteella.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Jacquemart-André-museon ylläpitäjään.
Ateria Emmauksessa
Jacquemart-André-museo, Pariisi
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Jacquemart-André-museon teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 11 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Tämän Jacquemart-André-museon ääniopastuksen viisi teosta kiertyvät yhden kaupunkipalatsin kaksoiskierreportaiden ympärille. Aloitat kirjastosta Rembrandtin luota, nouset portaat ylös Tiepolon freskon ja Berninin pronssisen paavin luo Muusikoiden galleriaan ja kuljet sitten Italian museon läpi, Uccellosta Firenzen galleriassa Mantegnaan Venetsian galleriassa, sen viimeisessä salissa. Ääntä on kaikkiaan noin yksitoista minuuttia. Salit ovat täällä lähellä toisiaan, joten kävelemistä ei juuri kerry; varaa viidelle kohteelle neljäkymmentä minuuttia, jos tykkäät viipyillä.
Jokainen alla oleva väite perustuu museon omiin teoksistaan julkaisemiin teksteihin ja toiseen lähteeseen aina, kun sellainen on olemassa; kun lähteet ovat eri mieltä, ratkaisevat todisteet. Saleista käytetään nimiä, jotka museo itse on niille antanut. Nélie Jacquemartin testamentti määräsi, mihin kukin teos ripustetaan, mutta maalaukset matkustavat yhä näyttelyihin: jos sali kertoo toista, sali on oikeassa, ja yksi viesti meille korjaa sivun.
Kohde 1/5 · Kirjasto, sisään tullessa vastapäinen seinä
Ateria Emmauksessa
Rembrandt · Noin 1628 · Öljy puupaneelille, 39 × 42 cm
Huomaa
- Kristus itse, tumma profiili oikealla. Valonlähde on piilossa hänen takanaan, joten kuvan tärkein hahmo on varjo.
- Toinen opetuslapsi, helppo ohittaa: hän on kaatanut tuolinsa ja vaipunut polvilleen Kristuksen jalkoihin, melkein kadoksissa pimeässä.
- Palvelijatar taustalla vasemmalla, puuhaamassa oman pienen valonsa ääressä. Ota ihme pois, niin jäljelle jää ilta majatalossa.
- Koko. Kolmekymmentäyhdeksän kertaa neljäkymmentäkaksi senttiä; André-pariskunnan arvokkain Rembrandt on pieni paneeli.
Tekstiversio (2:41)
Olet talon yksityisimmässä huoneessa. Ennen kuin tänne tuli kirjoja, tämä oli Nélie Jacquemartin makuuhuone, ja myöhemmin Nélie ja hänen miehensä Edouard André tulivat tänne käymään läpi huutokauppaluetteloita ja päättämään, mitä ostaisivat seuraavaksi. Kaikesta näillä seinillä museo kutsuu edessäsi olevaa pientä paneelia todella korvaamattomaksi. Se on kolmekymmentäyhdeksän senttiä kertaa neljäkymmentäkaksi. Sen voisi kantaa kainalossa.
Kertomus on Luukkaan evankeliumista. Ristiinnaulitsemisen jälkeen kaksi opetuslasta kohtaa Emmauksen tiellä muukalaisen ja pyytää häntä aterialle. Pöydässä he yhtäkkiä tunnistavat hänet ylösnousseeksi Kristukseksi, ja sitten hän katoaa heidän silmistään. Maalarit olivat kuvanneet tuon aterian monta kertaa. Rembrandt löysi noin vuonna 1628, noin kaksikymmentäkaksivuotiaana, uuden tavan tehdä se.
Katso paneelin oikeaa reunaa. Siellä on Kristus, etualalla, etkä näe hänen kasvojaan. Valonlähde on piilossa hänen takanaan, joten hänestä tulee tumma profiili hehkuvaa seinää vasten, ja valo näyttää lähtevän hänestä sen sijaan, että lankeaisi häneen. Museo yhdistää tehosteen Caravaggioon ja tämän seuraajiin: chiaroscuro, valon ja varjon jyrkkä vastakohta, vietynä niin pitkälle kuin se suinkin menee. Rohkeinta on se, että kertomuksen keskushahmo saa olla varjo.
Sitten ne kaksi opetuslasta. Toinen istuu pöydässä ja tuijottaa Kristusta, valo täysin kasvoillaan, pelästyneenä. Toisen saatat ohittaa kokonaan. Hän on kaatanut tuolinsa ja vaipunut polvilleen Kristuksen jalkoihin, ja pimeys on melkein niellyt hänet. Katso sitten aivan vasemmalle, takahuoneeseen. Palvelijatar puuhaa oman pienen valonsa ääressä ja hoitaa omia töitään. Ota ihme pois, niin jäljelle jää tavallinen ilta majatalossa, ja juuri niin museokin sen kuvaa.
Rembrandt palasi tähän aiheeseen yhä uudelleen. Louvressa on toinen hänen Ateriansa Emmauksessa, rauhallinen ja symmetrinen, rakennettu keskiakselin ympärille kuin historiamaalaus. Museon tuomio on, ettei mikään muu versio yltänyt tämän varhaisen täydellisyyteen.
Paneeli tuli tänne pitkää tietä. Willem Six omisti sen Amsterdamissa vuoteen 1734; hänen jälkeensä tulivat keräilijät Brysselissä, Pariisissa ja Wienissä, kunnes taidekauppias Charles Sedelmeyer myi sen Edouard Andrélle. Se ei ollut André-pariskunnan ensimmäinen Rembrandt: Edouard oli ostanut jo vuonna 1865 Rembrandtin maalaaman muotokuvan eräästä tohtori Tholinxista, ja tämä pieni kohtaus liittyi siihen myöhemmin. Vuonna 2019 paneeli matkusti Milanoon ja riippui Brerassa Caravaggion oman Emmauksen aterian vieressä, sen maalarin, jolta se oli lainannut valonsa. Sitten se palasi tänne, huoneeseen, jossa André-pariskunta istui lukemassa huutokauppaluetteloita.
Kohde 2/5 · Portaikko
Henrik III:n vastaanotto Villa Contarinissa
Giambattista Tiepolo · Noin 1745 · Kankaalle siirretty fresko, 7,29 × 4,02 m
Huomaa
- Etualan nuorukainen, taaksepäin kallistunut, jalat roikkumassa maalatun kehyksen yli. Se on Tiepolon silmänlumetemppu, joka työntää kohtauksen sinun tilaasi.
- Maalattu arkkitehtuuri: avoimen pylväikön kaaret ja pylväät, joita seinässä ei oikeasti ole.
- Portaat. Fresko esittää ranskalaista kuningasta nousemassa huvilaan, ja siksi André-pariskunta sijoitti sen portaikon yläpäähän.
Tekstiversio (2:21)
Pysähdy portaiden yläpäähän ja käänny seinää kohti. Portaat, jotka juuri nousit, ovat talon arkkitehtoninen yllätys: kaksoiskierre marmorista, kivestä, raudasta ja pronssista, ja se sijaitsee huoneistojen perällä eikä keskellä, missä sitä odottaisi. Sen yläpuolella oleva maalaus valittiin juuri tähän kohtaan.
Giambattista Tiepolo maalasi sen Villa Contarinille, maalaiskartanolle Venetossa, museon ajoituksen mukaan noin vuonna 1745. Se tallentaa todellisen vierailun vuodelta 1574. Henrik Kolmas, Katariina de’ Medicin poika, oli palaamassa Puolasta seuraamaan veljeään Kaarle Yhdeksättä Ranskan kuninkaana, ja matkalla Pariisiin hän pysähtyi Contarinin suvun huvilaan juuri ennen Venetsiaan saapumistaan. Tiepolo sijoittaa kohtaamisen avaraan pylväikköön maalattujen kaarten ja pylväiden keskelle, ja huvilan väki tunkee eteenpäin tervehtimään kuningasta ja tämän seuruetta.
Etsi nyt etualan nuorukainen. Hän on kallistunut taaksepäin, ja hänen jalkansa roikkuvat maalatun kehyksen reunan yli, siihen tilaan, jossa sinä seisot. Siinä Tiepolo pitää hauskaa: trompe-l'oeil, silmänlumevitsi, joka muuttaa litteän seinän parvekkeeksi.
Edouard André ja Nélie Jacquemart löysivät freskon vuonna 1893 eräällä Italian-matkallaan ja ostivat sen yhdessä saman huvilan maalatun katon kanssa. Freskon irrottaminen seinästä Venetossa ja sen kiinnittäminen takaisin seinään Pariisissa on hidasta työtä. Kummankin teoksen irrottaminen, kuljettaminen ja uudelleen asentaminen vei kahdeksan kuukautta, toukokuusta 1893 tammikuuhun 1894. Edouard kuoli vuonna 1894, pian sen jälkeen kun työ oli valmis.
He sijoittivat freskon portaikon yläpäähän syystä, jonka näet itse: fresko esittää ranskalaista kuningasta nousemassa huvilan portaita, ja sinä nousit juuri nämä. Vuonna 1896 Gazette des Beaux-Arts kirjoitti, ettei mikään Tiepolo voisi olla lähempänä ranskalaisten sydäntä: viimeinen suuri venetsialainen maalari ja jakso Ranskan historiasta. Freskon mukana tullut katto päätyi ruokasaliin, joka on nykyään ravintola, joten siellä lounas tarjoillaan kaupan toisen puoliskon alla.
Värit ovat raikkaammat kuin muutama vuosi sitten. Syksystä 2023 alkaen vuoden kestäneissä töissä restauroitiin tämä fresko sekä juuri nousemiesi portaiden marmori ja pronssi.
Kohde 3/5 · Muusikoiden galleria, kadun puoli
Paavi Gregorius XV:n rintakuva
Gian Lorenzo Bernini · 1622 · Pronssi, 78 × 66 cm
Huomaa
- Jalusta. Tämän rintakuvan kaikista valoksista vain tämän jalustassa on vaakunoita.
- Pyhä Pietari ja pyhä Paavali, kumpikin omalla puolellaan pluviaalia, paavin suojelijat, upotettuina kirjontaan.
- Pää painuneena syvälle kaulukseen, niin että koko rintakuva muodostaa kolmion: vanha mies omien liturgisten vaatteidensa painamana.
Tekstiversio (2:01)
Harva tulee Boulevard Haussmannille odottaen löytävänsä Berninin, miehen, jota hänen oma vuosisatansa piti suurimpana taiteilijanaan ja joka työskenteli Roomassa paaville toisensa jälkeen. Silti hän on täällä, pronssissa. Rintakuvan mies on paavi Gregorius Viidestoista, ja teos on yksi niistä harvoista seitsemännentoista vuosisadan teoksista, joita Nélie Jacquemart koskaan osti. Nélien sydän oli renessanssissa, mutta laadun hän tunnisti nähdessään, ja vuonna 1899 hän osti tämän Stefano Bardinin huutokaupasta Lontoossa.
Gregorius Viidestoista syntyi Alessandro Ludovisina Bolognassa, ja hän oli paavina tuskin kaksi ja puoli vuotta, helmikuusta 1621 kuolemaansa heinäkuussa 1623. Bernini aloitti hänen marmorisen muotokuvansa heti vaalin jälkeen ja sai sen valmiiksi syyskuuhun mennessä. Sitten seurasivat pronssivalokset. Marmoriveistos on nykyään Torontossa, Art Gallery of Ontariossa. Se, mitä katsot, on siitä tehty valos, ja pitkään se sai teoksen näyttämään vähäisemmältä. Museon mukaan uusi tutkimus on kääntänyt asetelman: tämä voi olla kaikkein ensimmäinen valos, jonka Bernini viimeisteli omalla taltallaan tärkeälle roomalaiselle keräilijälle, ja nyt sitä pidetään merkkiteoksena.
Bernini työskenteli nopeasti, koska hän kierrätti. Pluviaali, raskas juhlakaapu, on lainattu lähes kokonaan rintakuvasta, jonka hän oli tehnyt vuonna 1618 edellisestä paavista, Paavali Viidennestä. Bernini vaihtoi soljen, ja hän vaihtoi kaksi pientä hahmoa kummallakin puolella. Katso niitä nyt: pyhä Pietari toisella sivulla, pyhä Paavali toisella, paavin suojelijat, upotettuina kirjontaan. Katso sitten päätä, joka on painunut syvälle kaulukseen, niin että koko rintakuvasta tulee kolmio. Se on sairaalloinen kuusikymmentäseitsemänvuotias mies, joka on taipunut virkansa painon alle, mutta silmät ovat yhä täysin valppaat.
Muotokuva palkittiin runsaasti. Kolmantenakymmenentenä kesäkuuta 1621 tämä paavi teki Berninistä Kristuksen ritarikunnan ritarin ja myönsi tälle elinikäisen palkan. Bernini oli kaksikymmentäkaksivuotias. Siitä lähtien Rooma kutsui häntä nimellä Il Cavaliere, Ritari.
Ennen kuin jatkat, katso alas jalustaan. Tämän rintakuvan kaikista valoksista vain tämän jalustassa on vaakunoita.
Kohde 4/5 · Firenzen galleria, oikea seinä sisään tullessa
Pyhä Yrjänä ja lohikäärme
Paolo Uccello · 1430–1435 · Maalattu puupaneeli
Huomaa
- Luola keskellä. Se jakaa maiseman kahtia, ja kummallakin puoliskolla on oma pakopisteensä.
- Lohikäärme, vihreä ja kiemurteleva, piirretty kuin otus goottilaisesta vaakunasta.
- Prinsessa vasemmalla, litteä punainen ääriviiva kuin hahmo mitalissa, taustanaan perspektiiviin asetellut pellot.
Tekstiversio (1:57)
Nélie Jacquemart järjesti tämän salin eräänlaiseksi yksityiseksi kappeliksi, jossa on kuoripenkit, alttaritaulu ja hautamuistomerkki, ja ripusti tänne firenzeläiset maalaukset, joita hän rakasti eniten, muun muassa Botticellin ja Peruginon Madonnia. Silti museo sanoo selvästi, mikä täällä on tärkein maalaus. Oikealla seinällä sisään tullessa riippuu teos, jota museo on pitkään kutsunut italialaisen kokoelmansa harvinaisimmaksi työksi ja mestariteoksekseen.
Paolo Uccello maalasi sen vuosina 1430–1435. Aiheena on vanha legenda. Lohikäärme on ahmimassa kuninkaan tyttären, ja pyhä Yrjänä ratsastaa paikalle ja lävistää sen keihäällään. Tarina tuli idästä, ja kristityt ottivat sen kuvaksi kirkosta, joka vapautuu pakanuudesta.
Paneelista tekee oudon se, että se on kaksi maalausta yhtä aikaa. Hahmot kuuluvat goottilaiseen viirien ja heraldiikan maailmaan. Prinsessa vasemmalla on litteä ääriviiva, kuin mitaliin lyöty hahmo. Vihreä, kiemurteleva lohikäärme näyttää siltä kuin olisi kiivennyt alas vaakunasta. Mutta katso niiden taakse. Pellot ja kukkulat on aseteltu perspektiiviin: se on maalauksen moderni puolisko. Ja suuri luola keskellä jakaa maiseman kahtia, kummallakin puoliskolla oma pakopisteensä ja oma syvyytensä. Museo pitää tätä monimutkaisuutta Uccellolle tyypillisenä: vanha tarina lavastettuna aivan uudenlaisen tilanrakentamisen eteen.
Jos tunnet Lontoon National Galleryn Pyhän Yrjänän, tämä tehtiin ensin. Lontoon maalaus syntyi noin vuonna 1470, ja tämä on niistä kahdesta vanhempi ja hiljaisempi.
Nélie Jacquemart näki teoksen ensimmäisen kerran Firenzessä, lempiantiikkikauppiaansa palatsissa. Hän halusi sen, mutta ei voinut saada sitä, koska maalausta ei saanut viedä Italiasta. Niinpä hän odotti. Maalaus tuli huutokauppaan Lontoossa vuonna 1899, ja Nélie osti sen sieltä, samana vuonna ja samassa kaupungissa, jossa hän osti Berninin rintakuvan, jonka ohi juuri kuljit. Museon mestariteos saapui Pariisiin lontoolaisen huutokauppasalin kautta.
Kohde 5/5 · Venetsian galleria, vasen seinä sisään tullessa
Ecce Homo
Andrea Mantegna · Noin 1500 · Öljy kankaalle, 54 × 42 cm
Huomaa
- Kaksi paperilappua yläkulmissa, maalattuina kuin ne olisi kiinnitetty nastoilla: Crucifige eum, tolle eum. Ristiinnaulitse hänet, vie hänet pois.
- Sädekehä. Se on läpinäkyvä; tumma tausta näkyy suoraan sen läpi.
- Köysi, joka on kiedottu Kristuksen kaulan ympäri ja solmittu eteen, ja sidotut ranteet ristissä rinnan päällä.
- Vanhat kasvot oranssin turbaanin alla oikealla, suu auki, toinen käsi puristamassa Kristuksen olkapäätä.
Tekstiversio (2:21)
Tämä on Italian museon viimeinen sali, ja se, joka on eniten velkaa Edouard Andrén omalle maulle. Kun jokainen keräilijä hänen ympärillään halusi Firenzeä, Edouard halusi Venetsiaa ja Pohjois-Italiaa, ja sali on niitä täynnä: Bellini, Crivelli, Carpaccio. Vasemmalla seinällä sisään tullessa riippuu Andrea Mantegnan pieni, kova maalaus.
Ecce Homo tarkoittaa: ”Katso, ihminen”. Ne ovat Pilatuksen sanat, kun hän näyttää kidutetun Kristuksen väkijoukolle. Mantegna maalasi tämän noin vuonna 1500, myöhään elämässään; hän kuoli vuonna 1506. Katso, kuinka lähelle Mantegna tuo sinut. Kristus täyttää kankaan, vyötäröstä ylöspäin ja alastomana, ja museo huomauttaa, että tämä on tälle aiheelle äärimmäisen epätavallista. Ruoska on jättänyt jälkensä hänen ruumiiseensa. Hänen ranteensa on sidottu, ja köysi on kiedottu hänen kaulansa ympäri ja solmittu eteen, kuin talutushihna. Hänen sädekehänsä on läpinäkyvä; sen läpi näkee suoraan.
Sitten kasvot, jotka tungeksivat Kristuksen olkapäiden ympärillä. Kaksi miehistä laskee kätensä hänen päälleen pitääkseen hänet vankina. Oikealla, oranssin turbaanin alla, vanhat kasvot ja avoin suu; niiden sanotaan kuuluvan vanhalle naiselle. Vasemmalla mies, jonka päähine on täynnä kirjoitusta, joka näyttää heprealta mutta ei ole. Heidän takanaan lisää kasvoja puolipimeässä. Museon mukaan yksikään maalari ennen Mantegnaa ei ollut vienyt kasvoja näin lähelle karikatyyriä näyttääkseen raivon ja tappamisen halun, ja näin läheltä tunnet, miten sali kiristyy.
Lue nyt ne kaksi paperilappua yläkulmissa, maalattuina kuin ne olisi kiinnitetty nastoilla. Crucifige eum, tolle eum. Ristiinnaulitse hänet, vie hänet pois.
Väritys on lähes grisaille: harmaita sävyjä ja kalpeaa ihoa ohuesti sivellen, niin että hahmot näyttävät veistetyiltä, kuin antiikin veistokset. Pitkään tuo voimakkuus oli maalausta vastaan, ja epäiltiin, voisiko se olla Mantegnan työ lainkaan. Tarvittiin kaksi näyttelyä, toinen Louvressa ja toinen New Yorkin Metropolitan-museossa, ennen kuin se hyväksyttiin Mantegnan teokseksi. Se näyttää olevan yhä alkuperäisellä alustallaan, eikä siinä ole lakkaa, joten pinta on lähellä sitä, minkä Mantegna jätti: köysi, läpinäkyvä sädekehä ja kaksi maalatun paperin palaa, jotka huutavat yhä samaa.
Riippumaton opas · Chiaro
Osoita Chiarolla mitä tahansa Jacquemart-André-museossa.
Viisi teosta on vain siivu siitä, mitä André-pariskunta osti. Osoita puhelimella Chardinia Maalausgalleriassa, Houdonin rintakuvaa Suuressa salongissa tai Botticellin Madonnaa Firenzen galleriassa: sovellus tunnistaa teoksen, kertoo, miten se päätyi Boulevard Haussmannille, ja jatkaa puhumista niin kauan kuin kysymyksiä riittää, siellä salissa.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
158 boulevard Haussmann, 75008 Pariisi, lyhyen kävelyn päässä Champs-Élysées’ltä ja suurista tavarataloista. Kaupunkipalatsi ei ole rakennuslinjassa vaan hieman bulevardista sisäänpäin, joten katso, missä kohtaa julkisivujen rivissä on aukko.
Metrossa linjat 9 ja 13 palvelevat kolmea lähintä asemaa: Miromesnil, Saint-Philippe du Roule ja Saint-Augustin. RER A -junalla tullessa jää pois Charles de Gaulle–Étoilen asemalla ja kävele loput. Bussit 22, 28, 43, 52, 54, 80, 83, 84 ja 93 kulkevat kaikki läheltä, ja autoilijat voivat käyttää museon ovella olevaa Haussmann-Berrin pysäköintilaitosta, joka on auki ympäri vuorokauden.
Liput
- Täällä ei ole sulkupäivää: museo on auki joka päivä ympäri vuoden, myös pyhäpäivinä, klo 10.00 alkaen. Se sulkeutuu maanantaista torstaihin klo 18.00, perjantaisin klo 22.00 ja viikonloppuisin klo 19.00, ja viimeiset kävijät pääsevät sisään 30 minuuttia ennen sulkemista.
- Älä laske ilmaisen kuukauden ensimmäisen sunnuntain varaan. Museota pyörittää yksityinen yritys, eikä se ole mukana siinä järjestelyssä; alle seitsemänvuotiaat lapset ja muutama erikseen mainittu ryhmä pääsevät sisään ilmaiseksi todistusta vastaan.
- Näyttelyn aikana sama lippu kattaa talon ja näyttelyn, ja verkosta ostettuihin lippuihin kuuluu 15 minuutin sisäänpääsyaika. Varaaminen ei ole pakollista, mutta ilman lippua tulevat voivat joutua jonottamaan lippukassalla.
- Matkalaukkuja ei päästetä ovesta sisään, eikä niitä voi säilyttää missään; koodilukollisiin kaappeihin, 45 × 28 × 28 cm, mahtuu päiväreppu. Kuvaaminen ilman salamaa on sallittua kaikkialla.
Virallinen ääniopas
Kassalta saa 5 eurolla museon oman äänioppaan: kymmenen kieltä ja noin yhdeksänkymmentä minuuttia selostusta pysyvästä kokoelmasta, ja sen voi lisätä myös verkkovaraukseen. Museon vierailusovellus, jossa talon esittelee Franck Ferrand, on maksuton. Kun sekä tuo sovellus että tämä viiden kohteen sivu ovat ilmaisia, maksullinen opas on hintansa arvoinen lähinnä silloin, kun haluat koko puolitoista tuntia; mistä tahansa yksittäisestä teoksesta meidän viidenmme ulkopuolelta Chiaro-sovellus kertoo kuvan perusteella.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Jacquemart-André-museoon ilmaista ääniopasta?
Museon oma vierailusovellus on ilmainen, ja niin on tämäkin sivu: viisi äänitettä, jotka soivat selaimessasi, teksti jokaisen alla. Mistä tahansa muusta talon maalauksesta, rintakuvasta tai kaapista voit ottaa kuvan ja antaa Chiaro-sovelluksen kertoa siitä.
Paljonko Jacquemart-André-museon virallinen ääniopas maksaa?
Se maksaa 5 euroa. Pysyvästä kokoelmasta siinä on noin puolitoista tuntia kuunneltavaa kymmenellä kielellä, joiden joukossa ovat englanti, japani ja kiina; näyttelyn selostus on vain ranskaksi ja englanniksi. Sen voi lisätä verkkovaraukseen.
Missä Rembrandtin Ateria Emmauksessa on Jacquemart-André-museossa?
Kirjastossa, seinällä, joka on edessäsi kun astut sisään. Huone oli Nélie Jacquemartin makuuhuone ennen kuin siitä tuli kirjasto, ja kierroksella se tulee ennen suuria portaita ja Italian museota.
Onko Jacquemart-André-museo auki maanantaisin?
On, maanantai on tavallinen aukiolopäivä. Ovet avautuvat klo 10.00 joka päivä ympäri vuoden, myös pyhäpäivinä, ja maanantaina ne sulkeutuvat klo 18.00, kuten muinakin päivinä torstaihin asti; perjantaisin museo on auki klo 22.00:aan ja viikonloppuisin klo 19.00:aan. Joulupäivänä 2026 ja uudenvuodenpäivänä 2027, jotka ovat molemmat perjantaita, se sulkeutuu klo 18.00.
Onko Jacquemart-André-museoon vapaa pääsy kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina?
Ei ole. Museota hoitaa Institut de Francen puolesta yksityinen yritys, Culturespaces, eikä se osallistu monien pariisilaismuseoiden tarjoamaan ensimmäisen sunnuntain ilmaiseen sisäänpääsyyn. Ilmaiseksi pääsevät alle seitsemänvuotiaat lapset, vammaiset kävijät saattajineen ja kourallinen ammattikorttien haltijoita.
Kuinka kauan Jacquemart-André-museossa kuluu aikaa?
Tämän sivun viisi kohdetta vievät katseluineen noin neljäkymmentä minuuttia, joista yksitoista on kuuntelua. Museon oma arvio koko pysyvälle kokoelmalle on puolitoista tuntia, ja vaihtuvalle näyttelylle vielä noin 45 minuuttia lisää.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Jacquemart-André-museon ylläpitäjään.