Siirry sisältöön

Versailles’n palatsi · Versailles · Riippumaton opas

Versailles’n palatsin ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.

Kaikki viisi soivat tässä välilehdessä, ilman sovellusta ja ilman jonoa ääniopastiskille. Osoita Chiarolla mitä tahansa muuta palatsissa, niin se kertoo juuri siitä. Kokoelmissa on yli 60 000 teosta.

Lataa App Storesta

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Versailles’n palatsin ylläpitäjään.

9:41

Kuninkaallinen kappeli

Versailles’n palatsi

0:00 2:22
Kohde 1/5

Viisi kohdetta · 13 minuuttia kuunneltavaa

Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.

Versailles’n palatsin ääniopas pysyttelee yhdellä reitillä itse palatsin sisällä: viisi kohdetta, ja yksi lippu kattaa ne kaikki. Näet kuninkaallisen kappelin ylhäältä kuninkaalliselta lehteriltä, jolta kuningas kuunteli messua ja katsoi samalla alas omaan hoviinsa; astut Herkuleen saliin kuninkaan suuren huoneiston alussa; kuljet Peilisalin läpi; tulet sen toisessa päässä kuningattaren makuuhuoneeseen; ja lopetat kruunajaissaliin, kymmenen metriä leveän Napoleon-maalauksen eteen. Kuunneltavaa on noin kolmetoista minuuttia. Palatsi arvioi tälle osuudelle puolitoista tuntia, ja ruuhkaisena iltapäivänä aikaa kuluu enemmän.

Tämän sivun aukioloajat, hinnat, sisäänkäynnit ja salien nimet ovat peräisin sivustolta chateauversailles.fr ja palatsin omasta kokoelmatietokannasta. Versailles’ssa saleja suljetaan restaurointia varten lyhyellä varoitusajalla, ja kuninkaan puolella kaksi salia on ollut kiinni 18. elokuuta lähtien. Jos oven kyltissä lukee jotain muuta kuin tällä sivulla, usko kylttiä ja kerro meille, niin päivitämme tiedot.

Kohde 1/5 · Keskirakennus, pohjoispää; näkymä kuninkaalliselta lehteriltä toisesta kerroksesta, edustushuoneistojen reitin alussa

Kuninkaallinen kappeli

Jules Hardouin-Mansart ja Robert de Cotte, kattomaalaukset Antoine Coypel, Charles de La Fosse ja Jean Jouvenet · 1699–1710 · Kivi, marmori ja maalattu holvi kahdessa tasossa; viides ja viimeinen Versailles’hin rakennettu kappeli

Huomaa

  • Holvi, jonka Hardouin-Mansart suunnitteli ilman ainuttakaan poikittaiskaarta, niin että se näyttää yhdeltä yhtenäiseltä pinnalta. Keskellä Coypelin Isä Jumala kirkkaudessaan, apsiksessa La Fossen Ylösnousemus ja suoraan kuninkaallisen lehterin yllä Jouvenet’n Pyhän Hengen laskeutuminen.
  • Alttarin yllä olevat urut, jotka rakensi Clicquot; urkujen kotelossa on kuningas Daavid korkokuvana. Niitä soitti François Couperin.
  • Pylväikkö ylätasolla. Rakennuksen ulkopuoli lainaa goottilaisesta arkkitehtuurista tukipilareita myöten; sisältä se on kiistatta klassinen.
Tekstiversio (2:22)

Seisot samalla tasolla, jolla kuningas seisoi. Kappelin lattia on kerrosta alempana: tämä parvi on kuninkaallinen lehteri, tavallinen ratkaisu palatsin kappelissa ja outo kirkossa. Joka aamu, yleensä kello kymmenen, koko hovi tuli tänne messuun. Ludvig neljästoista istui täällä ylhäällä perheensä kanssa. Hovin naiset ottivat sivulehterit. Upseerit ja yleisö olivat alhaalla keskilaivassa, mikä tarkoittaa, että suurin osa kirkossa olijoista katsoi koko jumalanpalveluksen ajan ylös kuninkaaseen eikä alttarille.

Alas kuningas ei juuri koskaan tullut. Keskilaivaan hän meni vain ottaessaan ehtoollisen suurina kirkollisina juhlina, Pyhän Hengen ritarikunnan seremonioihin sekä kuninkaallisen perheen prinssien ja prinsessojen kasteisiin ja häihin, joita pidettiin tässä kappelissa vuodesta 1710 vuoteen 1789. Yhdet niistä häistä vietettiin 16. toukokuuta 1770, kun kruununprinssi Ludvig August vihittiin itävaltalaisen arkkiherttuattaren kanssa, jonka nimi oli Marie-Antoinette.

Tämä on viides kappeli, joka Versailles’ssa on ollut Ludvig kolmannentoista ajoista lähtien, ja viimeinen. Jules Hardouin-Mansart esitteli suunnitelman kuninkaalle vuonna 1699 ja kuoli vuonna 1708, kaksi vuotta ennen töiden valmistumista; hänen lankonsa Robert de Cotte saattoi työn loppuun vuonna 1710. Se oli viimeinen rakennus, jonka Ludvig neljästoista täällä pystytti, ja se vihittiin Pyhälle Ludvigille, joka oli sekä kuninkaan suojeluspyhimys että hänen esi-isänsä. Viittaukset Pariisin Sainte-Chapelleen, jonka Pyhä Ludvig oli perustanut, ovat tarkoituksellisia.

Katso nyt ylös. Hardouin-Mansart suunnitteli holvin ilman ainuttakaan poikittaiskaarta, joten se jatkuu yhtenä yhtenäisenä pintana, ja kolme maalaria jakoi sen keskenään. Keskellä Antoine Coypelin Isä Jumala kirkkaudessaan. Apsiksessa Charles de La Fossen Ylösnousemus. Ja suoraan yläpuolellasi, tämän lehterin yllä, Jean Jouvenet’n Pyhän Hengen laskeutuminen, maalaus, joka oli kuninkaan pään päällä joka ikinen aamu.

Etsi sitten alttarin yläpuolella olevat urut. Ne rakensi Clicquot, ja kotelossa on kuningas Daavid korkokuvana. François Couperin soitti niitä. Täkäläinen musiikki oli kuuluisaa koko Euroopassa, motetteja, joita laulettiin läpi koko jumalanpalveluksen, ja musiikki tuli hovin luo alttarin yläpuolelta, noiden urkujen ympäriltä, samalla kun kaikki istuivat väärään suuntaan kääntyneinä ja katsoivat rukoilevaa kuningasta.

Kohde 2/5 · Toinen kerros, kuninkaan suuri huoneisto, edustushuoneistojen reitin ensimmäinen sali

Herkuleen sali

Kattomaalaus François Lemoyne; sali valmistui Ludvig XV:n aikana · Valmistui 1736 · Marmoripaneelit ja kullattu pronssi kankaalle maalatun ja holviin liimatun kattomaalauksen alla

Huomaa

  • Veronesen Ateria Simonin talossa seinällä. Venetsian tasavalta lahjoitti sen Ludvig XIV:lle vuonna 1664; se oli varastossa Gobelins-manufaktuurissa, kunnes Ludvig XV toi sen tänne vuonna 1730.
  • Katossa on sataneljäkymmentäkaksi hahmoa, eikä se ole fresko. Lemoyne maalasi sen kankaalle ja liimautti holviin.
  • Mittasuhteet. Sali on näin korkea, koska tässä oli vuoteen 1710 asti palatsin kappeli, joka ulottui kahden kerroksen läpi.
Tekstiversio (2:01)

Taivuta ensin pää taaksesi. Yläpuolellasi on sataneljäkymmentäkaksi hahmoa, eikä yhtäkään niistä ole maalattu rappaukselle. François Lemoyne maalasi koko katon kankaalle ateljeessaan ja liimautti sen sitten holviin; tekniikan nimi on marouflage. Aiheena on Herkuleen apoteoosi, ja työ vei häneltä neljä vuotta.

Kun hän sai sen valmiiksi vuonna 1736, Ludvig viidestoista nimitti hänet kuninkaan ensimmäiseksi hovimaalariksi. Vuotta myöhemmin, vuonna 1737, Lemoyne riisti oman henkensä sen työn uuvuttamana, jota nyt katsot.

Itse sali on jäänne. Vuodesta 1682 tässä tilassa oli palatsin kappeli, joka ulottui kahden kerroksen läpi ja oli käytössä vuoteen 1710, jolloin kuninkaallinen kappeli, josta juuri tulit, korvasi sen. Edustushuoneistojen keskelle jäi korkea, tyhjä laatikko. Sen poikki rakennettiin lattia, ja jatkon näet tässä: Herkuleen sali on viimeinen sali, jonka Ludvig neljästoista rakensi Versailles’hin, ja ensimmäinen, johon astut kuninkaan suuressa huoneistossa. Mukava ristiriita mukaan loppukierrokselle.

Sitten seinä. Tuo valtava kangas on Veronesen Ateria Simonin talossa, ja se tuli tänne mutkan kautta. Venetsian tasavalta lahjoitti sen Ludvig neljännelletoista vuonna 1664. Sen jälkeen se oli varastossa Gobelins-manufaktuurissa Pariisissa, kunnes Ludvig viidestoista otti sen esiin vuonna 1730 ja ripusti tähän saliin, ja koristelu viimeisteltiin sen ympärille.

Nämä seitsemän salia olivat kuninkaan juhlahuoneisto, jossa hän hoiti päivänsä viralliset toimet. Päiväsaikaan ne olivat avoinna kenelle tahansa, joka halusi nähdä kuninkaan ja kuninkaallisen perheen kulkevan niiden läpi matkalla kappeliin, ja juuri sen reitin sinä kuljit äsken toiseen suuntaan. Niiden toinen nimi on planeettojen huoneisto, koska jokainen sali sai yhden seitsemästä 1600-luvulla tunnetusta planeetasta ja sitä vastaavan jumalan maalattuna kattoon. Kaksi näistä saleista, Jupiterin ja Saturnuksen salit, ei ole enää olemassa. Herkules sai sen, mikä kappelista jäi jäljelle.

Kohde 3/5 · Toinen kerros, keskirakennus, Sodan salin ja Rauhan salin välissä

Peilisali

Jules Hardouin-Mansart, maalatun holvin teki Charles Le Brun · 1678–1684 · Marmori, kullattu pronssi ja maalattu holvi; pituus 73 metriä, 17 kaaressa 357 peiliä

Huomaa

  • Seitsemäntoista ikkunaa puutarhan puolella ja niitä vastapäätä seitsemäntoista peilikaarta, joissa on yhteensä 357 peiliä.
  • Punaisten marmoripilasterien kapiteelit: heraldinen lilja kuninkaallisen auringon alla ja kummallakin puolella gallialainen kukko. Le Brun suunnitteli tämän uuden pylväsjärjestelmän Colbertille, ja sitä kutsuttiin ranskalaiseksi tyyliksi.
  • Gallerian keskeltä näkymä suoraan Grande Perspective -akselia pitkin, jonka André Le Nôtre linjasi itä–länsi-suuntaan.
  • Valo. Kesästä 2025 lähtien osa vuonna 1980 ripustetuista kattokruunuista on otettu alas, joten Le Brunin katto on paremmin valaistu kuin neljäänkymmeneen vuoteen.
Tekstiversio (3:23)

Seitsemäntoista ikkunaa toisella puolella, seitsemäntoista peilikaarta toisella, ja seitsemänkymmentäkolme metriä lattiaa takanasi olevan Sodan salin ja päädyssä odottavan Rauhan salin välillä. Pysähdy ja seuraa valoa. Se tulee sisään lasin läpi, ylittää salin ja heijastuu takaisin sinuun kolmestasadasta viidestäkymmenestäseitsemästä peilistä. Koko juttu on siinä luvussa. Venetsialla oli peilinvalmistuksen monopoli, ja peili kuului kalleimpiin esineisiin, joita ihminen saattoi omistaa. Kolmensadan viidenkymmenenseitsemän peilin asettaminen yhdelle seinälle ei ollut koristelua. Se oli taloudellinen julistus: Ranska osaa nyt tehdä näitä itse, ja näin suuria.

Mitään tästä ei pitänyt tulla tähän. Louis Le Vau oli rakentanut tälle paikalle leveän, avoimen terassin puutarhan puolelle, pohjoisessa olevien kuninkaan huoneistojen ja etelässä olevien kuningattaren huoneistojen väliin. Se oli hankala, alttiina säälle, eikä se kestänyt kauan. Le Vaun seuraaja Jules Hardouin-Mansart umpeutti sen galleriaksi. Työt alkoivat vuonna 1678 ja päättyivät vuonna 1684. Kadonneen terassin ansiosta saat tämän näkymän: kävele salin keskelle, katso ulos, ja katsot suoraan Grande Perspective -akselia pitkin, jonka André Le Nôtre linjasi itä–länsi-suuntaan.

Katso nyt ylös. Charles Le Brun peitti holvin kolmellakymmenellä maalatulla sommitelmalla, eivätkä ne ole mytologiaa mytologian vuoksi. Ne kertovat Ludvig neljännentoista henkilökohtaisen valtakauden ensimmäiset kahdeksantoista vuotta, vuodesta 1661 Nijmegenin rauhansopimuksiin, antiikista lainattujen allegorioiden avulla. Voitot, uudistukset, kuningaskunnan uudelleenjärjestely, kaikki puettuna muinaishistoriaksi.

Katso sitten punaisten marmoripilasterien yläpäitä. Le Brun suunnitteli nuo kapiteelit itse Colbertin pyynnöstä uudeksi pylväsjärjestelmäksi, jota alettiin kutsua ranskalaiseksi tyyliksi. Jokaisessa on heraldinen lilja kuninkaallisen auringon alla ja kummallakin puolella gallialainen kukko. Kukko oli latinaksi gallus, ja siinä on vitsi, joka toistuu kullatussa pronssissa salin koko pituudelta.

Useimmiten tämä oli pelkkä käytävä. Hovilaiset ja vierailijat kulkivat sen läpi päivittäin ja seisoskelivat täällä odottamassa. Näyttämöksi se muuttui vain toisinaan: silloin valtaistuin kannettiin sisään ja asetettiin korokkeelle Rauhan salin päähän, ja ulkomaisen lähetystön piti kävellä kaikki seitsemänkymmentäkolme metriä hovin istuessa porrastetuilla penkeillä molemmin puolin katsomassa. Genovan doge kulki tämän matkan vuonna 1685. Siamin lähettiläät vuonna 1686, Persian vuonna 1715 ja Osmanien valtakunnan vuonna 1742.

Ja 28. kesäkuuta 1919 tässä salissa allekirjoitettiin sopimus, joka päätti ensimmäisen maailmansodan. Siksi sana Versailles tarkoittaa 1600-lukuun perehtyneelle historioitsijalle yhtä ja kaikille muille jotain aivan muuta. Ranskan tasavallan presidentit ottavat täällä yhä vastaan virallisia vieraita.

Vielä yksi asia, ja se on tuore. Kattokruunut eivät kuulu alkuperäiseen sisustukseen. Ne ovat lisäyksiä, ja sarja, jonka useimmat kävijät tuntevat valokuvista, ripustettiin vuonna 1980 tuomaan mieleen täällä harvoin järjestettyjen suurten tanssiaisten tunnelma. Palatsi sanoo nyt, että tuo valaistus oli ristiriidassa sen kanssa, mitä Ludvig neljästoista todella rakensi. Kesästä 2025 lähtien osa kattokruunuista on otettu alas kahdenkymmenenneljän korkean jalustan ja niiden kynttelikköjen hyväksi, ja sali on sen myötä hiljaisempi: varjoja ja heijastuksia häikäisyn sijaan. Voittaja on katto. Le Brunin kolmeakymmentä maalausta ei ole valaistu näin hyvin neljäänkymmeneen vuoteen.

Kohde 4/5 · Toinen kerros, kuningattaren huoneisto, ensimmäinen huone sen läpi kulkevalla reitillä

Kuningattaren makuuhuone

Katon jako Maria Teresalle; paneloinnit ja François Boucher’n grisaillet Maria Leszczyńskalle; huonekalut ja takka Marie-Antoinettelle · Kuninkaallisessa käytössä 1682–1789 · Kullatut paneloinnit, maalattu katto ja uudelleen kudottu lyonilainen silkki

Huomaa

  • Korulipasto vuoteen vasemmalla puolella olevassa alkovissa. Marie-Antoinette tilasi sen Schwerdfegeriltä, ja se seisoo alkuperäisellä paikallaan.
  • Seinien ja vuoteen silkki, kudottu uudelleen Lyonissa alkuperäisten kuvioiden mukaan; se vastaa kesäverhoiluja, jotka olivat paikoillaan 6. lokakuuta 1789.
  • Katto on vanhempi kuin mikään sen alla. Sen jako tehtiin Ludvig XIV:n puolisolle Maria Teresalle; paneloinnit ja Boucher’n grisaillet tehtiin myöhemmin, Ludvig XV:n aikana, Maria Leszczyńskalle.
  • Vuoteen molemmin puolin seinäverhoiluihin piilotetut ovet, jotka johtavat kuningattaren yksityishuoneisiin ja hänen käytäviinsä palatsissa.
Tekstiversio (2:24)

Vuode on rekonstruktio ja huone ylösnousemus, ja kummassakin on outoa se, kuinka vähän täällä tapahtuneesta oli yksityistä. Tämä oli kuningattaren huoneiston tärkein huone ja se, jossa hän vietti eniten aikaa. Hän nukkui täällä, usein yhdessä kuninkaan kanssa, ja siksi hänen vuoteensa on leveämpi kuin kuninkaan. Ja hän aloitti päivänsä julkisesti: hän otti vastaan seuraa aamutoalettinsa aikana ja sen jälkeen, ja etiketti sääteli tätä tilaisuutta yhtä tarkasti kuin kuninkaan heräämisseremoniaa.

Myös synnytykset olivat julkisia. Tässä huoneessa syntyi vuosina 1682–1786 yhdeksäntoista Ranskan prinssiä ja prinsessaa. Yleisö oli pienempi kuin sana antaa ymmärtää: lääkäreitä, hovinaisia, kasvattajatar, kuninkaallisen perheen prinsessoja, muutama kirkonmies. Mutta huoneiston jokainen ovi oli symbolisesti auki, ja muu hovi odotti kauempana olevissa huoneissa. Kuningatar asetettiin tätä varten tuotuun synnytysvuoteeseen kangasteltan suojaan ja siirrettiin sitten takaisin omaan vuoteeseensa, kun koko hovi kulki ohi esittämässä onnittelunsa. Täällä kuoli myös kaksi kuningatarta, Maria Teresa vuonna 1683 ja Maria Leszczyńska vuonna 1768.

Sisustus on kolme naista kerroksittain päällekkäin. Katon jako suunniteltiin Ludvig neljännentoista puolisolle Maria Teresalle. Paneloinnit ja Boucher’n harmaasävyiset maalaukset tehtiin myöhemmin, Ludvig viidennentoista aikana, Maria Leszczyńskalle. Marie-Antoinette säilytti kaiken tämän, vaihtoi huonekalut ja takan ja ripusti äitinsä, keisarinna Maria Teresian, ja veljensä, keisari Joosef toisen, muotokuvat paikkaan, jossa näki ne.

Etsi korulipasto vuoteen vasemmalla puolella olevasta alkovista. Marie-Antoinette tilasi sen Schwerdfegeriltä, ja se seisoo täsmälleen alkuperäisellä paikallaan. Katso sitten silkkiä. Vallankumous riisui tämän huoneen tyhjäksi, niin huonekalut kuin verhoilutkin. Se, mitä näet, on kudottu uudelleen Lyonissa alkuperäisten kuvioiden mukaan, ja se vastaa kesäverhoiluja, jotka olivat näillä seinillä 6. lokakuuta 1789.

Se päivämäärä ei ole koristetta. Sinä aamuna aamunkoitteessa kapinalliset pääsivät tämän huoneiston toisessa päässä olevaan vartiohuoneeseen asti ja yrittivät tunkeutua sisään. Yksi kuningattaren vartijoista varoitti hovinaista, joka salpasi eteishuoneen oven ja vei Marie-Antoinetten vuoteen takana olevien pienten yksityishuoneiden kautta kuninkaan huoneistoon. Katso sängynpäädyn kumpaakin puolta. Ovet ovat siellä, piilossa verhoilussa, ja yhdestä niistä kuningatar pakeni.

Kohde 5/5 · Keskirakennus, edustushuoneistot, kruunajaissali (salle du Sacre)

Napoleonin kruunajaiset

Jacques-Louis David ja Georges Rouget · 1808–1822 · Öljy kankaalle, 610 × 971 cm

Huomaa

  • Kirjoitus vasemmassa alakulmassa: aloitettu Pariisissa 1808, valmistunut Brysselissä 1822 maanpaossa, signeeraus L. David.
  • Madame Mère, Napoleonin äiti, istuu lehterin keskellä johtamassa seremoniaa, johon hän ei osallistunut.
  • Hänen yläpuolellaan David maalasi itsensä piirtämässä: ympärillä perhe, vierellä oppilas Georges Rouget ja mukana oma vanha opettaja Vien.
  • Kruunu. Napoleon pitelee sitä polvistuneen Joséphinen yllä, ja paavi Pius VII, joka voiteli hänet, istuu hänen takanaan.
Tekstiversio (2:32)

Lähes kymmenen metriä kangasta, ja keskellä oleva mies kruunaa itse. Napoleon seisoo kruunu kohotettuna molemmin käsin Joséphinen yllä, joka on polvistunut hänen eteensä. Hänen takanaan istuu paavi Pius seitsemäs, joka oli tullut Roomasta toimittamaan voitelun ja katsoi sitten, kun keisari otti kruunaamisen hänen käsistään. Tästä oli sovittu paavin kanssa etukäteen, mikä jotenkin tekee asiasta vielä pahemman.

Seremonia pidettiin 2. joulukuuta 1804 Notre-Damessa. Reims ei tullut kysymykseen, se oli liian tiiviisti sidoksissa vanhoihin kapetingikuninkaisiin. Les Invalides oli harkinnassa, mutta siitä luovuttiin. Katedraali voitti.

Nyt osa, josta kukaan ei puhu. Maalauksen kuuluisa versio on Louvressa, eikä tämä ole kenenkään muun tekemä kopio siitä. Tämä on Davidin oma toinen versio. Hänen annettiin tehdä kaksi: yksi Gobelins-manufaktuurille kuvakudokseksi kudottavaksi ja toinen, jonka joukko amerikkalaisia liikemiehiä näyttää tilanneen vuonna 1808 toivoen voivansa kierrättää sitä Amerikan kaupungeissa, niin kuin dioraamoja silloin kierrätettiin. David aloitti sen Pariisissa, ei saanut sitä valmiiksi ja otti kankaan mukaansa lähtiessään maanpakoon Brysseliin. Kaupunki antoi hänelle suuren salin kaupungintalolta, hän työskenteli siellä kymmenen kuukautta, ja vuonna 1822 maalaus oli valmis. Hän merkitsi sen itse kuvaan. Katso vasenta alakulmaa: aloitettu Pariisissa 1808, valmistunut Brysselissä 1822, maanpaossani.

Ja kiertueelle se todella lähti. Lontoo talvella 1822, sitten New York, Philadelphia, Boston ja vuoden 1827 loppuun mennessä taas New York. Sitten se palasi Ranskaan, eikä kukaan halunnut ostaa sitä sen koon vuoksi. Vuonna 1898 sen osti Paris Singer, joka maksoi siitä kolmekymmentäkaksituhatta frangia ja ripusti sen Englannissa Oldway Mansioniin. Ranska osti sen hänen perillisiltään ja maksoi kuusikymmentätuhatta dollaria. Maalaus saapui Versailles’hin 13. toukokuuta 1947, ja se paljastettiin tässä salissa kesäkuussa 1948. Se otti alkuperäisen paikan; alkuperäinen oli siirretty Louvreen vuonna 1889 eikä koskaan palannut.

Koska tämä versio valmistui vasta 1822, se ei ole identtinen. Joitakin kasvoja on vanhennettu. Puvut ja kampaukset on päivitetty uuden muodin mukaisiksi. Muutama hahmo on vaihdettu toisiin. Sivellintyö on kuivempaa, ja suurimman osan varsinaisesta maalaamisesta teki Georges Rouget, Davidin oppilas, mestarinsa valvovan silmän alla.

Riippumaton opas · Chiaro

Osoita Chiarolla mitä tahansa, minkä Versailles’n palatsissa näet.

Viisi kohdetta, eikä reitti ole vielä lopussa: Suurten taistelujen galleria on yhä edessäsi, ja uloskäynnin jälkeen odottavat puutarhat ja puolen tunnin kävelymatkan päässä puiston halki koko Trianonin alue. Osoita kameralla kattoa, suihkulähdettä tai käytävän rintakuvaa, jonka kyltissä on vain kaksi sanaa, niin Chiaro kertoo, mikä se on ja kuka sen sinne halusi, ja vastaa kysymyksiisi niin kauan kuin viivyt.

Kuka allekirjoitti sopimuksen täällä?Miksi 357 peiliä?Onko tämä Louvren Kruunajaiset?

Ennen lähtöä

01

Kulkuyhteydet

Place d’Armes, 78000 Versailles. Palatsin pääsisäänkäynti on Cour d’Honneur -pihan kautta; yksittäiset kävijät, joilla on lippu, menevät sisäänkäynnille A, ja ryhmät tulevat sisään sisäänkäynnistä B Gabrielin paviljongissa. Lipunmyynti on pihan vasemmalla puolella, eteläisessä ministerisiivessä.

RER-linja C kulkee Versailles Château – Rive Gauche -asemalle, jolta palatsiin on kymmenen minuutin kävely. Gare Montparnasse -asemalta SNCF:n linjat N ja U vievät Versailles Chantiers -asemalle, josta kävelee kahdeksantoista minuuttia; Gare Saint-Lazare -asemalta linja P vie Versailles Rive Droite -asemalle, josta on seitsemäntoista minuuttia. RATP:n bussi 171 lähtee Pont de Sèvres -pysäkiltä metrolinjan 9 päätepisteestä, ja matka kestää ilman ruuhkaa noin kolmekymmentä minuuttia.

02

Liput

  • Palatsiin pääsee aikavarauksella, ja ajan varaaminen on pakollista. Sisäänpääsy puolen tunnin sisällä varatusta ajasta on taattu vain verkosta ostetuilla lipuilla.
  • Palatsi on suljettu maanantaisin sekä 25. joulukuuta, 1. tammikuuta ja 1. toukokuuta.
  • Yksi lippu ei kata kaikkea. Passport, ajalla 1. huhtikuuta–31. lokakuuta täysihintaisena 35 euroa ja alennettuna 32 euroa, kattaa palatsin, Trianonin alueen ja puutarhat; 15 euron Trianonin alueen lipulla ei pääse palatsiin lainkaan. Alle 18-vuotiaat ja Euroopan unionissa asuvat alle 26-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi, mutta heidänkin on varattava aika.
  • Kuninkaan makuuhuone ja Œil-de-Bœuf-eteishuone ovat olleet suljettuina 18. elokuuta lähtien, eikä palatsin oma sivu kerro avaamispäivää; siksi tämä kävely kiertää ne.
  • Palatsin oma suunnitelma ruuhkapäivälle: palatsi heti avautumisen jälkeen kello 9, puutarhat ja puisto kello 10:stä puoleenpäivään ja puolestapäivästä alkaen Trianon ja Marie-Antoinetten alue.
Viralliset liput →
03

Virallinen ääniopas

Palatsin oma ääniopas ei sisälly lippuun, mikä yllättää monet. Se maksaa viisi euroa täysihintaisena ja neljä alennettuna, varataan Palatsi- tai Passport-lipun lisäksi, on saatavilla kahdellatoista kielellä, ja se noudetaan Gabrielin paviljongin aulassa olevalta tiskiltä, joka on auki joka päivä paitsi maanantaisin. Samat kierrokset ovat ilmaisia palatsin omassa mobiilisovelluksessa, jos tuot omat kuulokkeet. Tämä sivu on erillinen vaihtoehto niiden rinnalla: viisi kohdetta ilman varausta ja ilman tiskiä, jolla jonottaa, sekä koko teksti jokaisen soittimen alla niitä saleja varten, joissa on liian meluisaa kuulla mitään.

Virallinen sivusto →

Kysymyksiä

Onko Versailles’n palatsiin olemassa ilmaista ääniopasta?

On, ja tämä on yksi. Yllä olevat viisi kohdetta aukeavat missä tahansa puhelimesi selaimessa, jokainen sana on kirjoitettu soittimen alle, eikä mitään tarvitse asentaa tai noutaa. Palatsi antaa myös omat äänikierroksensa ilmaiseksi mobiilisovelluksessaan. Niissä sadoissa saleissa ja teoksissa, joihin kumpikaan ei ulotu, riittää kuva Chiaro-sovelluksella, niin kuulet kertomuksen siitä, mihin kamerasi osoitti.

Paljonko Versailles’n palatsin virallinen ääniopas maksaa?

Viisi euroa täysihintaisena ja neljä euroa alennettuna Palatsi- tai Passport-lipun lisäksi. Opas on saatavilla kahdellatoista kielellä, ja sen saa Gabrielin paviljongin aulan tiskiltä, joka on auki joka päivä paitsi maanantaisin. Täsmälleen samat kierrokset ovat ilmaisia palatsin omassa sovelluksessa, jos tuot kuulokkeet.

Missä Peilisali on Versailles’n palatsissa?

Keskirakennuksen toisessa kerroksessa, Sodan salin ja Rauhan salin välissä. Edustushuoneistojen yksisuuntainen reitti vie sinut sinne automaattisesti: palatsin kulmassa oleva Sodan sali avautuu galleriaan, ja Rauhan sali päättää sen toisessa päässä kuningattaren huoneiston puolella.

Minkä Versailles’n lipun tarvitsen?

Passport kattaa koko alueen: palatsin aikavarauksella, puolestapäivästä alkaen Trianonin alueen, johon kuuluvat Grand Trianon, Petit Trianon ja Kuningattaren kylä, sekä vaihtuvat näyttelyt ja puutarhat. Ajalla 1. huhtikuuta–31. lokakuuta se maksaa 35 euroa täysihintaisena ja 32 euroa alennettuna. Trianonin alueen lippu, samalla hinnastolla 15 euroa täysihintaisena ja 12 euroa alennettuna, kattaa vain Trianonin eikä päästä palatsiin. Ostitpa minkä tahansa, varaa palatsiin aika.

Ovatko Versailles’n puutarhat ilmaisia?

Yleensä ovat. Puutarhat ja puisto ovat auki joka päivä, ja puutarhoihin on vapaa pääsy paitsi Grandes Eaux Musicales -suihkulähdenäytösten ja Jardins Musicaux -musiikkipuutarhojen päivinä, jolloin puutarhoihin tarvitaan lippu. Passport kattaa nämäkin päivät. Trianonin alue on eri asia ja aukeaa vasta puoliltapäivin.

Onko Versailles’n palatsi suljettu maanantaisin?

On. Palatsi ja Trianonin alue ovat kiinni maanantaisin sekä 25. joulukuuta, 1. tammikuuta ja 1. toukokuuta. Puutarhat ja puisto ovat auki joka päivä. Ajalla 1. huhtikuuta–31. lokakuuta palatsi on auki kello 9.00–18.30, viimeinen sisäänpääsy kello 17.45; ajalla 1. marraskuuta–31. maaliskuuta kello 9.00–17.30, viimeinen sisäänpääsy kello 16.45.

Lisää äänioppaita

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Versailles’n palatsin ylläpitäjään.