Siirry sisältöön

Kunsthistorisches Museum · Wien · Riippumaton opas

Wienin taidehistoriallisen museon ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.

Kuuntele kaikki viisi täällä, mitään ei tarvitse asentaa. Yläkerran noin 770 muusta maalauksesta ja alakerran Kunstkammerin 2 200 esineestä kertoo Chiaron kamera.

Lataa App Storesta

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Wienin taidehistoriallisen museon ylläpitäjään.

9:41

Saliera

Wienin taidehistoriallinen museo

0:00 2:19
Kohde 1/5

Viisi kohdetta · 12 minuuttia kuunneltavaa

Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.

Yhdet portaat, neljä salia, viisi teosta. Aloita sisääntulokerroksesta eli ensimmäisestä kerroksesta, Kunstkammerin (taide- ja ihmekammion) salista XXIX, Cellinin kultaisesta Salierasta. Nouse sitten portaita toisen kerroksen Maalausgalleriaan: Caravaggion Daavid on salissa V italialaisella puolella, sieltä jatketaan Kupolisalin poikki Vermeerin Maalaustaiteen luo saliin XII ja sitten salin XI kautta saliin X, jossa Bruegelin Baabelin torni ja Metsästäjät lumessa riippuvat muutaman metrin päässä toisistaan. Noin kaksitoista minuuttia kuunneltavaa ja kolmesta vartista tuntiin kävelyä ja seisoskelua.

Tämän sivun salinumerot, ajoitukset, mitat ja inventaarionumerot ovat peräisin museon omasta verkkokokoelmasta osoitteessa khm.at sekä toisesta, riippumattomasta lähteestä. Ripustukset muuttuvat ja paneelit matkustavat näyttelyihin; jos seinäteksti ja tämä sivu ovat eri mieltä, usko seinätekstiä ja kerro meille, niin korjaamme asian.

Kohde 1/5 · Kunstkammer, sali XXIX, ensimmäinen kerros

Saliera

Benvenuto Cellini · 1540–1543 · Kulta, emali, eebenpuu ja norsunluu, 28,5 × 21,5 × 26,3 cm

Huomaa

  • Pieni temppeli naisen kyynärpään vieressä. Se on pippuriastia. Kolmikärkeä pitelevän miehen vieressä oleva vene on suolaa varten.
  • Salamanteri naisen vasemman kantapään alla. Se oli kuningas Frans ensimmäisen henkilökohtainen tunnus, ja se tarkoittaa tulta.
  • Soikeaan jalustaan sijoitetut nuoret miehet, joiden posket ovat pullollaan. He ovat neljän ilmansuunnan tuulet.
  • Koko. Esine on kooltaan 28,5 kertaa 21,5 kertaa 26,3 senttimetriä ja mahtuisi kenkälaatikkoon.
Tekstiversio (2:19)

Kultaa, eikä sitä ole edes paljon. Edessäsi vitriinissä oleva esine on niin pieni, että sen jaksaisi kantaa kahdella kädellä, ja melkein kolmen vuoden ajan kukaan ei tiennyt, missä se oli.

Benvenuto Cellini viimeisteli sen vuonna 1543 Ranskan kuninkaalle Frans ensimmäiselle. Pohjana oli luonnos, jonka hän oli piirtänyt vuosia aiemmin eräälle kardinaalille Roomassa. Hän ei valanut kultaa muottiin, vaan takoi jokaisen osan käsin. Omaelämäkerrassaan hän kertoo saaneensa työstä tuhat scudoa.

Aloita kahdesta hahmosta. Kolmikärkeä pitelevä mies on Neptunus, meri, ja hänen vieressään oleva pieni laiva on suola-astia, koko esineen olemassaolon syy. Häntä vastapäätä istuu Tellus, maa, ja hänen kyynärpäänsä vieressä on pieni klassinen temppeli: se on pippuria varten. Soikean jalustan ympärillä ovat neljä tuulta, nuoret miehet posket pullollaan, sekä vuorokaudenajat, jotka Cellini lainasi Michelangelon veistoksista Päivä, Yö, Aamunkoitto ja Iltahämärä Firenzen Medicien kappelissa. Telluksen vasemman kantapään alla on salamanteri. Se oli Frans ensimmäisen henkilökohtainen tunnus, ja se tarkoittaa tulta, joten kaikki neljä elementtiä ovat läsnä kenkälaatikon kokoisessa esineessä. Pohjassa on pienet kuulat, jotta palvelija saattoi vierittää sitä pitkin juhlapöytää.

Tämä on ainoa säilynyt Cellinin kultatyö. Melkein kaikki muu, mitä hän teki, on sulatettu, ja tämäkin esine oli vähällä kokea saman kohtalon vuonna 1562. Habsburgeille se tuli diplomaattisena lahjana: Ranskan kuningas Kaarle yhdeksäs antoi sen Tirolin arkkiherttua Ferdinand toiselle, joka oli toiminut Ranskan kuninkaan sijaisena tämän häissä.

Sitten, yhdentenätoista toukokuuta 2003, se varastettiin. Rakennus oli silloin korjaustöiden takia rakennustelineiden peitossa. Varas laukaisi hälyttimet, henkilökunta luuli niitä viaksi, eikä kukaan huomannut tyhjää vitriiniä ennen kuin kaksikymmentä yli kahdeksan aamulla. Museo lupasi miljoonan euron palkkion. Kahdentenakymmenentenäensimmäisenä tammikuuta 2006 se kaivettiin esiin lyijylaatikosta, joka oli haudattu metsään lähelle Zwettliä, yhdeksänkymmentä kilometriä Wienistä pohjoiseen. Varas, Robert Mang, antautui, kun poliisi oli julkaissut valvontakameran kuvia ja hänet tuntevat ihmiset olivat tunnistaneet kasvot. Hän sai neljä vuotta vankeutta. Esineen, jota katsot, vakuutusarvo on noin kuusikymmentä miljoonaa dollaria.

Kohde 2/5 · Maalausgalleria, sali V, toinen kerros

Daavid ja Goljatin pää

Caravaggio · noin 1600/01 · Öljy poppelipaneelille, 91,2 × 116,2 cm

Huomaa

  • Maalauspohja. Tämä on poppelipuuta eikä kangasta, mikä on Caravaggiolla harvinaista, ja siksi maalipinta on huomattavasti sileämpi.
  • Daavidin kasvot. Museon oma kuvaus kutsuu häntä alakuloiseksi voittajaksi, joka miettii yhtä paljon itseään kuin tappamaansa miestä.
  • Katkaistu pää. Tässä se ei esitä ketään tiettyä. Saman aiheen roomalaisessa versiossa päätä pidetään yleisesti Caravaggion omina kasvoina.
  • Muut Caravaggiot. Samassa salissa riippuu vielä kaksi: Ruusukkomadonna ja Orjantappurakruunaus.
Tekstiversio (2:11)

Väljään valkoiseen paitaan pukeutunut poika pitelee katkaistua päätä käsivarren mitan päässä, eikä hän näytä lainkaan tyytyväiseltä itseensä. Caravaggio maalasi tämän aiheen ainakin kolmesti. Varhainen versio on Pradossa Madridissa ja myöhempi Galleria Borghesessa Roomassa, ja tämä on Wienin versio.

Hetki on Ensimmäisestä Samuelin kirjasta. Daavid on surmannut filistealaisten sankarin, ja hänet tuodaan kuningas Saulin eteen pää yhä kädessään. Pojan olan yllä näkyvä miekka on Goljatin oma. Museon kuvaus kutsuu hahmoa alakuloiseksi voittajaksi: hän näyttää pohtivan yhtä paljon itseään kuin miestä, jonka juuri tappoi.

Katso nyt pintaa äläkä tarinaa. Tämä on maalattu poppelipuulle eikä kankaalle. Caravaggio maalasi lähes aina kankaalle, ja puupaneeli antaa maalille sileyden, jonka näkee jo metrin päästä. Museo sijoittaa maalauksen tyylillisesti lähelle hänen Rooman-vuosiaan ja Ruusukkomadonnaa, joka riippuu tässä samassa salissa.

Mallille on annettu nimi, vaikkei se ole varma. Hän näyttää vanhemmalta versiolta pojasta, joka poseerasi teokseen Amor vincit omnia ja noin vuoden 1602 Johannes Kastaja -maalauksiin, ja useat kirjoittajat, painokkaimmin Peter Robb, tunnistavat hänet Ceccoksi, Caravaggion oppipojaksi Roomasta. Pää ei tässä kuitenkaan ole omakuva. Rooman Borghese-versiossa Goljatin päätä pidetään yleisesti omakuvana, ja siksi se maalaus luetaan tunnustukseksi, kun taas tämä Daavid on joidenkin kirjoittajien sanoin näistä kahdesta voitonriemuisempi.

Toukokuussa 1606 Caravaggio tappoi tappelussa Roomassa Ranuccio Tomassoni -nimisen miehen ja lähti kaupungista kuolemantuomio niskassaan.

Paneelin reitti Wieniin on tietämisen arvoinen. Sen ensimmäinen tunnettu omistaja on Villamedianan kreivi, joka kuoli vuonna 1622. Sen jälkeen se kuului Englannin kuninkaalle Kaarle ensimmäiselle. Sitten se kulki Amsterdamissa Imstenraedin kokoelman kautta, ja vuonna 1667 se tuli tänne keisarilliseen omistukseen, jossa se on pysynyt siitä asti.

Vielä yksi asia, neljäsataa vuotta myöhemmin. Vuonna 2020 suunnittelija Virgil Abloh rajasi tämän maalauksen, lisäsi Photoshopilla ketjut Daavidin kaulaan ja teki siitä kannen Westside Gunnin rap-albumille Pray for Paris.

Kohde 3/5 · Maalausgalleria, sali XII, toinen kerros

Maalaustaide

Johannes Vermeer · noin 1666/68 · Öljy kankaalle, 120 × 100 cm

Huomaa

  • Kangas maalaustelineellä. Siihen on toistaiseksi maalattu vain laakeriseppele. Siinä on kaikki, mitä maalari on ehtinyt tehdä.
  • Signeeraus kartan alareunan reunuksessa tytöstä oikealle: I Ver-Meer. Päiväystä ei ole.
  • Kaksipäinen kotka kattokruunun huipulla, niiden Habsburg-keisarien tunnus, jotka aikoinaan hallitsivat näitä provinsseja.
  • Itse kartta. Se näyttää seitsemäntoista provinssia yhtenä maana, ja ylhäällä on länsi eikä pohjoinen.
Tekstiversio (2:30)

Verho on vedetty sivuun sinua varten, ja maalari istuu selin. Hän on aivan alussa maalaustelineellä olevan kuvan kanssa: tähän mennessä hän on maalannut vain laakeriseppeleen tytön päähän. Torvi, painava kirja, sininen mekko ja kartta tytön takana ovat kaikki vielä edessä.

Tyttö on puettu Kleioksi, historian muusaksi. Seppele, torvi ja kirja ovat suoraan Cesare Ripan henkilöitymien käsikirjasta, joka oli jokaisen hollantilaisen maalarin hyllyssä.

Katso takaseinän karttaa. Se on oikea kartta, jonka Claes Janszoon Visscher julkaisi vuonna 1636, ja se näyttää Alankomaiden seitsemäntoista provinssia yhtenä maana, länsi ylhäällä eikä pohjoinen. Kun Vermeer maalasi sen, tuo maa oli jo hajonnut. Katso sitten kartan edessä olevaa kattokruunua. Sen huipulla istuu kaksipäinen kotka, niiden Habsburg-keisarien tunnus, jotka olivat aikoinaan hallinneet koko aluetta.

Etsi sitten signeeraus. Se on maalattu kartan alareunan reunukseen tytöstä oikealle: I Ver-Meer. Päiväystä ei ole missään kohtaa kangasta.

Vermeer ei suostunut myymään tätä maalausta. Hän oli velkaantunut suuren osan elämästään ja piti sen silti. Hänen kuolemansa jälkeen leski Catharina siirsi maalauksen omalle äidilleen pitääkseen sen velkojien ulottumattomissa, ja pesänhoitaja, delftiläinen mikroskopisti Antonie van Leeuwenhoek, totesi siirron laittomaksi. Sen jälkeen teos riippui vuosikymmeniä Wienissä Pieter de Hoochin nimellä, väärennetty de Hoochin signeeraus pinnassaan, kunnes saksalainen taidehistorioitsija Gustav Friedrich Waagen osoitti noin vuonna 1860, että se oli Vermeerin.

Sitten kahdeskymmenes vuosisata. Kreivi Rudolf Czernin oli ostanut maalauksen vuonna 1813 viidelläkymmenellä floriinilla. Marraskuussa 1940 Adolf Hitler osti sen suvulta agenttinsa Hans Possen välityksellä museoon, jonka hän aikoi rakentaa Linziin. Hinta oli yksi pilkku kahdeksankymmentäkaksi miljoonaa valtakunnanmarkkaa. Sodan lopun teos vietti maan alla Altausseen suolakaivoksessa. Yhdysvaltalainen upseeri Andrew Ritchie, joka johti Itävallassa monumenttien, taiteen ja arkistojen suojeluohjelmaa, toi sen Münchenistä takaisin Wieniin lukitsemalla itsensä ja maalauksen junan vaunuosastoon.

Seitsemäntenä marraskuuta 1946 maalaus luovutettiin tälle museolle, ja kokoelmiin se liitettiin vuonna 1958. Czerninin suku on pyytänyt sitä takaisin useaan kertaan. Viimeisin kielteinen vastaus tuli Itävallan hallitukselta vuonna 2011.

Kohde 4/5 · Maalausgalleria, sali X, toinen kerros

Baabelin torni

Pieter Bruegel vanhempi · 1563 · Öljy tammipaneelille, 114,4 × 155,5 cm

Huomaa

  • Signeeraus. Se on hakattu etualalla olevaan kivenlohkareeseen kruunupäisen hahmon lähelle: BRVEGEL FE ja vuosi 1563 roomalaisin numeroin.
  • Paljas kallio, joka puskee muurauksen läpi alhaalla keskellä. Torni rakennetaan pienen, jyrkän vuoren ympärille.
  • Oikealla olevat kaaret, jotka jo painuvat. Ne on asetettu kohtisuoraan viettävään maahan nähden eikä pystysuoraan.
  • Satama oikealla nostureineen ja laivoineen. Se on flaamilainen satama, ja rakennuksen rinnalla se näyttää pikkuruiselta.
Tekstiversio (2:32)

Valitse yksi kaarikäytävä ja seuraa sitä katseellasi tornin ympäri. Se ei palaa samalle korkeudelle, josta se lähti. Mikään kerros ei ole todella vaakasuorassa; koko rakennus on nouseva spiraali, ja kaaret on asetettu kohtisuoraan viettävään maahan nähden eikä pystysuoraan, minkä vuoksi muutama niistä oikealla jo painuu kieroon. Ylemmät kerrokset nousevat ennen kuin alemmat ovat valmiita. Bruegel tiesi tarkalleen, mitä näytti. Hänen viimeinen tilaustyönsä, joka jäi kesken hänen kuollessaan, oli sarja dokumentoivia maalauksia Brysselin ja Antwerpenin välisen kanavan kaivamisesta, ja hänen rakennustyömaansa ovat oikein yksityiskohtia myöten.

Kivityö on roomalaista. Nuo kaarikerrokset ovat Colosseum, jonka Bruegel oli nähnyt omin silmin Roomassa kymmenen vuotta ennen kuin maalasi tämän paneelin, ja jota hänen aikansa kristityt pitivät ylpeyden ja vainon muistomerkkinä. Rooma Babylonina ei ollut viaton vertaus vuoden 1563 Alankomaissa. Katolinen kirkko piti yhä jokaisen jumalanpalveluksen latinaksi, kun taas protestanttinen liike hänen ympärillään levisi monilla kielillä. Muutama vuosi tämän paneelin jälkeen Antwerpen alkoi painaa kuuluisaa monikielistä Raamattuaan, jossa pyhät tekstit olivat rinnakkain viidellä kielellä.

Katso nyt vasempaan alakulmaan. Siellä seisoo kruunupäinen hahmo miesjoukon kanssa. Hän on luultavasti Nimrod, kuningas, joka joidenkin kristillisten perinteiden mukaan käski rakentaa tornin. Hänen lähellään olevaan kivenlohkareeseen Bruegel hakkasi signeerauksensa ja vuosiluvun: BRVEGEL FE ja sitten 1563 roomalaisin numeroin.

Etsi paljasta kalliota. Alhaalla keskellä ja vielä ylempänä oikealla muuraus vaihtuu harmaaksi kiveksi. Torni rakennetaan hyvin jyrkän pienen vuoren ympärille, ja työmiehet ovat yksinkertaisesti muuranneet vuoren rakennuksen sisään.

Katso sitten oikealle satamaan, jossa on nostureita, laivoja ja laitureita. Se on flaamilainen satama eikä mesopotamialainen, ja tornin rinnalla se on pikkuruinen. Juuri se temppu antaa rakennukselle sen mittakaavan.

Bruegel maalasi tämän aiheen kolmesti. Varhaisin, norsunluulle tehty miniatyyri Rooman-ajalta, on kadonnut. Toinen säilynyt versio on puolet tämän korkeudesta ja puolet leveydestä, ja se on Rotterdamissa. Tämä maalattiin Nicolaes Jonghelinckille, antwerpeniläiselle pankkiirille, joka omisti jossain vaiheessa kuusitoista Bruegelia. Häneltä se siirtyi luultavasti vuonna 1566 Antwerpenin kaupungille, sitten keisari Rudolf toiselle ja sen jälkeen arkkiherttua Leopold Wilhelmin kokoelmaan, joka on sen salin selkäranka, jossa nyt seisot.

Kohde 5/5 · Maalausgalleria, sali X, toinen kerros

Metsästäjät lumessa (Talvi)

Pieter Bruegel vanhempi · 1565 · Öljy tammipaneelille, 116,5 × 162 cm

Huomaa

  • Yksi laiha kettu, joka roikkuu keihään varassa keskimmäisen metsästäjän olalla. Se on koko saalis, ja miesten edessä lumessa näkyvät karkuun päässeen jäniksen jäljet.
  • Vasemmalla oleva majatalon kyltti, joka on irronnut yhdestä koukustaan. Siinä lukee Dit Is Gulden Hert, eli ”Tämä on Kultainen Hirvi”, ja siinä on metsästäjien suojeluspyhimyksen, pyhän Hubertuksen, hirvi.
  • Myllynratas alhaalla laaksossa oikealla. Se on jäätynyt kiinni.
  • Harakka, joka lentää maalauksen yläosan poikki keskellä, ja varikset paljaissa puissa. Bruegel käytti kumpaakin pahana enteenä.
Tekstiversio (2:46)

Katso ensin kettua. Niitä on yksi, ja se on laiha. Se roikkuu keihään varassa keskimmäisen metsästäjän olalla, ja se on koko päivän saalis. Koirat ovat luisevia ja kulkevat pää painuksissa. Miesten edessä lumessa näkyvät karkuun päässeen jäniksen jäljet. Tämä on eurooppalaisen taiteen jäljennetyin talvikuva, ja se on maalaus huonosta päivästä.

Bruegel signeerasi sen alhaalle keskelle: BRVEGEL ja sitten 1565 roomalaisin numeroin. Se kuuluu kuuden maalauksen sarjaan vuoden ajoista, joka tehtiin antwerpeniläiselle pankkiirille Nicolaes Jonghelinckille. Kuudesta on säilynyt viisi, ja niistä kolme on tämän salin seinillä: tämä, Synkkä päivä ja Lauman paluu. Heinänteko on Prahassa Lobkowiczin palatsissa ja Elonkorjaajat Metropolitan-museossa New Yorkissa. Kolme viidesosaa siitä, mitä Bruegelin vuodesta on jäljellä, riippuu siis ympärilläsi.

Anna nyt katseen vaeltaa. Vasemmalla majatalon edessä muutama aikuinen ja lapsi valmistautuvat kärventämään sian harjakset avotulella, sillä tältä joulukuu näyttää. Heidän yllään oleva kyltti on irronnut yhdestä koukustaan ja roikkuu vinossa. Siinä lukee Dit Is Gulden Hert, eli Tämä on Kultainen Hirvi, ja kuvassa on pyhän Hubertuksen tai pyhän Eustakiuksen näky: hirvi, jonka sarvien välissä on risti. Metsästäjien suojeluspyhimys valvoo tässä kolmea miestä, jotka saivat kiinni ketun.

Alhaalla laaksossa myllynratas on jäätynyt jäykäksi. Lammilla siluettihahmot luistelevat, pelaavat kolfia, jääkiekon esimuotoa, ja eisstockia, joka muistuttaa curlingia. Bruegel maalasi heidät siluetteina, pieninä tummina täplinä jäällä.

Katso sitten ylös. Paljaissa puissa istuu variksia, ja harakka lentää paneelin yläosan poikki keskellä. Bruegel käytti kumpaakin lintua joskus pahana enteenä, ja alankomaalaisessa kansanperinteessä harakka kuuluu Paholaiselle. Ja katso horisonttia: rosoisia vuorenhuippuja, joita ei ole missään päin Alankomaita.

Vuosiluku kertoo jotain. Vuonna 1565 alkoi ankarien talvien sarja, jota nykyään kutsumme pieneksi jääkaudeksi, joten tämä ei ole nostalginen kuva.

Maalaus tuli tänne samaa tietä kuin suurin osa tästä kokoelmasta. Jonghelinckilta se siirtyi Antwerpenin kaupungille, joka lahjoitti sen arkkiherttua Ernstille vuonna 1594. Ernst kuoli seuraavana vuonna, ja maalaus siirtyi Rudolf toiselle ja sitten arkkiherttua Leopold Wilhelmille.

Se ei ole koskaan lakannut vaikuttamasta ihmisiin. Tarkovski otti sen elokuvaansa Solaris vuonna 1972, painottomuuskohtaukseen, Bachin urkupreludin soidessa. Lars von Trier käytti sitä useaan kertaan Melancholiassa. Ja taidehistorioitsija Martin Kemp on huomauttanut, että tuskin mikään maallinen aihe esiintyy useammissa joulukorteissa. Outo jälkielämä kolmelle uupuneelle miehelle ja yhdelle kuolleelle ketulle.

Riippumaton opas · Chiaro

Tässä rakennuksessa on kaksitoista Bruegelia. Loput kymmenen sinulle esittelee Chiaro.

Viisi teosta, ja sitten tältä sivulta loppuu tila. Sovellukselta ei: kuvaa maalaus, vitriini, kypärä tai muumion arkku missä tahansa rakennuksessa, niin Chiaro kertoo ääneen, mikä se on ja miksi se on täällä, kun seisot vielä sen edessä. Sen jälkeen voit väitellä sen kanssa.

Kuka varasti kultaisen suola-astian?Miksi torni on vino?Saivatko metsästäjät mitään?

Ennen lähtöä

01

Kulkuyhteydet

Maria-Theresien-Platz, 1010 Wien, Ringin varrella. Aukion toisella puolella vastapäätä on Luonnontieteellinen museo, sen lähes identtinen kaksonen. Pääovi on Maria-Theresien-Platzin puolella; esteetön sisäänkäynti on rakennuksen sivulla osoitteessa Burgring 5, josta asiakaspalvelu saattaa sinut hissille.

U3-linjalla Volkstheaterin asemalle tai U2-linjalla Museumsquartierin asemalle, kummastakin muutaman minuutin kävely. Raitiovaunut 1, 2, 71 ja D sekä bussi 57A pysähtyvät ulkona Burgringillä; museo käyttää pysäkistä nimeä Burgring / Kunsthistorisches Museum. Westbahnhofilta se suosittelee U3-linjaa, Hauptbahnhofilta D-raitiovaunua.

02

Liput

  • 8. syyskuuta 2026 alkaen sisään pääsee vain aikavarauksella. Varaa aika osoitteesta khm.at ennen matkaa.
  • Maanantai on ansa. Museo on suuren osan vuotta suljettu maanantaisin ja vilkkaimpina viikkoina auki joka päivä, joten tarkista oman päiväsi tilanne kalenterista äläkä luota yleisiin aukioloaikoihin.
  • Liput ovat verkossa pari euroa halvempia kuin kassalla, ja kaikki alle 19-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi.
  • Torstai on pitkä päivä: rakennus on auki klo 21 asti.
  • Narikka on ilmainen, mutta matkatavarasäilytystä ei ole, joten älä tule asemalta suoraan matkalaukun kanssa.
Viralliset liput →
03

Virallinen ääniopas

Museo vuokraa tiskillä omaa ääniopastaan kuudella eurolla, kahden hengen yhteiskäyttöön tarkoitettua versiota kahdeksalla ja perheversiota yhdeksällä eurolla, kymmenellä kielellä, myös englanniksi. Lisäksi se julkaisee ilmaisen KHM-sovelluksen ja interaktiivisen pohjapiirroksen. Tämän sivun viisi kohdetta ovat ilmaisia, eikä niihin tarvita erillistä laitetta.

Virallinen sivusto →

Kysymyksiä

Onko Wienin taidehistorialliseen museoon ilmaista ääniopasta?

Tämä sivu on sellainen. Viisi teosta, viisi äänitettä, jotka voit toistaa suoraan puhelimesi selaimessa, tekstiversiot alla, salinumero joka kohteessa eikä mitään ladattavaa. Niistä teoksista, jotka tämä sivu ohittaa, Chiaro-sovellus kertoo kaiken, minkä kuvaat edessäsi.

Paljonko Wienin taidehistoriallisen museon virallinen ääniopas maksaa?

Tavallinen laite maksaa muutaman euron ja jaettava versio ja perheversio vähän enemmän, pääsylipun päälle. Opas on saatavilla kymmenellä kielellä, myös englanniksi. Museolla on myös oma ilmainen sovellus. Ajantasaiset hinnat ovat osoitteessa khm.at.

Missä Metsästäjät lumessa on Wienin taidehistoriallisessa museossa?

Maalausgalleriassa, toisessa kerroksessa, salissa X, gallerian hollantilaiselle, flaamilaiselle ja saksalaiselle maalaustaiteelle omistetussa puoliskossa. Baabelin torni on muutaman metrin päässä samoilla seinillä, ja molemmat kuuluvat museon kahteentoista Bruegelin paneeliin, jotka muodostavat maailman suurimman kokoelman hänen teoksiaan.

Onko Wienin taidehistoriallinen museo suljettu maanantaisin?

Se riippuu kaudesta, ja siksi eri lähteiden tiedot ovat ristiriidassa. Suurimman osan vuotta museo on auki tiistaista sunnuntaihin ja vilkkaimpina jaksoina joka päivä, joten maanantaina syyskuun alussa se on kiinni, mutta lokakuun lopussa ei. Museon omissa yleisissä aukioloajoissa lukee ympäri vuoden ”auki joka päivä”, joten tarkista juuri oman käyntipäiväsi tilanne khm.at-sivuston kalenterista tai Wienin matkailutoimiston luettelosta, jota päivitetään kausittain.

Missä Saliera on, ja varastettiinko se todella?

Kunstkammerissa, salissa XXIX, ensimmäisessä kerroksessa eli sisääntulokerroksessa, omassa vitriinissään. Ja kyllä: se vietiin 11. toukokuuta 2003, kun rakennus oli telineiden peitossa, ja kaivettiin esiin tammikuussa 2006 metsästä Zwettlin läheltä, noin 90 kilometriä Wienistä pohjoiseen.

Kauanko nämä viisi kohdetta vievät?

Noin kaksitoista minuuttia kuunneltavaa ja kolmesta vartista tuntiin varsinaista kävelyä ja seisoskelua, koska reitti kulkee kahdessa kerroksessa ja Maalausgallerian molemmissa puoliskoissa. Varaa kaksi tai kolme tuntia, jos haluat nähdä kunnolla Bruegel-salin muut teokset ja Kunstkammerin.

Lisää äänioppaita

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Wienin taidehistoriallisen museon ylläpitäjään.