Siirry sisältöön

Getty Center · Los Angeles · Riippumaton opas

Getty Centerin ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.

Kuulokkeet korviin, selain auki, ei mitään asennettavaa. Gettyn kahdessa toimipisteessä on esillä vielä 2 200 muuta teosta, ja niistä Chiaro-sovellus kertoo paikan päällä otetun kuvan perusteella.

Lataa App Storesta

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Getty Centerin ylläpitäjään.

9:41

Naurava Rembrandt

Getty Center, Los Angeles

0:00 2:46
Kohde 1/5

Viisi kohdetta · 14 minuuttia kuunneltavaa

Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.

Viisi maalausta yläkerrassa, kolmessa vierekkäisessä paviljongissa. Kierros alkaa Itäpaviljongin salista E205, jossa samassa huoneessa on kaksi Rembrandtia: pieni kuparille maalattu omakuva, joka tunnetaan nimellä Naurava Rembrandt, ja Europan ryöstö. Sitten Eteläpaviljongin saliin S204 katsomaan Jacques-Louis Davidin Telemakhoksen ja Eukharisin jäähyväisiä, ja edelleen Länsipaviljongin saliin W204, jossa Caillebotten Nuori mies ikkunansa ääressä riippuu muutaman askeleen päässä Van Goghin Kurjenmiekoista. Neljätoista minuuttia kuunneltavaa ja noin vartin kävely, kun pikkujuna on ensin vienyt sinut pysäköintitalolta mäen päälle.

Jokainen salinumero, päivämäärä, mitta ja myyntihinta tällä sivulla on peräisin Getty-museon omista kokoelmatiedoista, ja jokaisen takana on toinen lähde. Getty on keskellä uudistusohjelmaa, jonka takia maalauksia siirrellään jatkuvasti, joten jos seinäteksti on eri mieltä kanssamme, seinäteksti on oikeassa, ja kuulemme siitä mielellämme.

Kohde 1/5 · Itäpaviljonki, sali E205

Naurava Rembrandt

Rembrandt van Rijn · noin 1628 · Öljy kuparille, 22,2 × 17,1 cm

Huomaa

  • Monogrammi vasemmassa yläkulmassa. Kolme toisiinsa limittyvää kirjainta, R H L, kaiverrettuna maaliin, joka oli vielä märkää. Rembrandt käytti tätä signeerausta vain vuoden 1627 lopun ja vuoden 1629 alun välillä.
  • Kaulasuojus, kiillotettu metallikaulus kurkun ympärillä, tumman kaavun ja karkean ruskean villaviitan päällä. Hän on pukeutunut sotilaaksi.
  • Koko. Kaksikymmentäkaksi senttiä kertaa seitsemäntoista, kuparilevyllä eikä kankaalla tai puupaneelilla.
  • Siveltimenjälki kasvoissa: lyhyitä, nopeita vetoja, ja tausta on vedetty ripeästi, joten nauru näyttää hetkestä siepatulta eikä poseeratulta.
Tekstiversio (2:46)

Ensimmäinen yllätys on, kuinka pieni se on. Kaksikymmentäkaksi senttiä kertaa seitsemäntoista, suunnilleen kirjepaperiarkin kokoinen, eikä maalin alla oleva pohja ole kangasta eikä puuta vaan kuparilevy.

Tuo naurava mies on Rembrandt van Rijn, kaksikymmentäyksi tai kaksikymmentäkaksi vuotta vanha. Hän maalaa tätä noin vuonna 1628, ensimmäisinä vuosinaan itsenäisenä mestarina Leidenissä. Hän on pukeutunut sotilaaksi: kiillotettu metallinen kaulasuojus kurkun ympärillä, syvänvioletti kaapu, karkea ruskea viitta olalla. Hollantilaisilla oli tällaiselle kuvalle oma sanansa: tronie, eli kasvojen ja ilmeen tutkielma eikä jonkun tietyn ihmisen muotokuva. Tämän teoksen tekee epätavalliseksi tunnelma. Rembrandt maalasi itsensä yli neljäkymmentä kertaa, ja nauravana hän esiintyy harvoin.

Katso vasempaan yläkulmaan. Kolme toisiinsa limittyvää kirjainta, R H L, sanoista Rembrandt Harmenszoon Leidensis, eli Rembrandt, Harmenin poika, Leidenistä. Tätä monogrammia hän käytti vain vuoden 1627 lopusta vuoden 1629 alkuun, ja hän kaiversi sen maaliin, kun maali oli vielä märkää. Siksi ajoitus voidaan rajata näin tarkasti.

Sitten se osa, jonka pitäisi hermostuttaa jokaista huutokaupanpitäjää. Suurimman osan kahdennestakymmenennestä vuosisadasta kukaan ei tiennyt, missä tämä maalaus oli. Se säilyi vain vanhana kaiverruksena, jonka flaamilainen graafikko Lambertus Claessens oli julkaissut Frans Halsin teoksena. Sitten kahdentenakymmenentenäkuudentena lokakuuta 2007 se ilmaantui maaseudun huutokauppakamarissa Gloucestershiressä, Norcotessa, kohteena numero 377, ja luettelossa se oli merkitty jonkun Rembrandtin seuraajan tekemäksi. Ennen huutokauppaa valokuvia oli lähetetty sähköpostilla Rijksmuseumin asiantuntijoille, ja huutokaupanpitäjä kertoi jälkeenpäin, että vastaus oli varsin vähättelevä. Arvio oli tuhannesta tuhanteen viiteensataan puntaan. Maalaus myytiin 2,2 miljoonalla punnalla.

Sitten tuli todistus. Ernst van de Wetering, joka johti Rembrandt-tutkimusprojektia, julkaisi perustelunsa samana vuonna. Märkään maaliin kirjoitettu monogrammi. Kuparilevy, täsmälleen samaa vakiokokoa, jota Rembrandt käytti vuodelle 1628 päivätyissä etsauksissaan. Ja elektroniemissioradiografia, joka paljasti naurun alta aiemman, luultavasti keskeneräisen historiamaalauksen. Vuonna 2013 Getty osti sen lontoolaisilta taidekauppiailta, jotka olivat tehneet voittaneen tarjouksen.

Vielä yksi asia ennen kuin jatkat. Eräs ranskalainen omistaja kirjoitti kahdeksannellatoista tai yhdeksännellätoista vuosisadalla kuparin taakse, että kuvassa on Demokritos, naurava filosofi. Sen ajan hollantilaiset maalarit antoivat Demokritokselle käteen karttapallon, eikä tässä ole karttapalloa. Se oli aina vain Rembrandt, joka piti hauskaa.

Kohde 2/5 · Itäpaviljonki, sali E205

Europan ryöstö

Rembrandt van Rijn · 1632 · Öljy yhtenäiselle tammipaneelille, 64,6 × 78,7 cm

Huomaa

  • Rannalle kaatunut nuori nainen kädet ylhäällä ja kukkaseppele, jonka hän oli punonut härän kaulaa varten, valahtaneena hänen syliinsä.
  • Ajomies vaunujen päällä rannan yläpuolella, jaloilleen ponnahtaneena, tuijottamassa kauhuissaan prinsessan perään.
  • Kaupunki usvassa kaukana horisontissa, ja rakennusten keskellä nosturi. Nosturit kuuluvat Rembrandtin Amsterdamiin, eivät Ovidiuksen Tyrokseen.
  • Kulta. Rembrandt teki paljon työtä vaunujen ja pukujen kimalluksen kanssa ja asetti sen oikealla olevaa tummaa puurykelmää vasten.
Tekstiversio (2:21)

Sama huone, neljä vuotta myöhemmin, ja aivan eri maalari. Aloita vasemmasta alakulmasta, vedestä. Valkoinen härkä ui poispäin rannasta nuori nainen selässään. Neito pitää toista kättään härän sarvella ja painaa toisen sen kaulaan, ja hän kääntyy katsomaan ystäviään, jotka jäävät jälkeen.

Tarina on Ovidiuksen. Jupiter himoitsi prinsessa Europaa, muutti itsensä häräksi, odotti rannalla, kunnes tyttö kiipesi sen selkään, ja kantoi tytön meren yli maahan, joka sai nimensä tytön mukaan. Rembrandt maalasi mytologiaa tuskin koskaan. Noin kolmestasadastakuudestakymmenestä valmiista maalauksesta viisi on peräisin Muodonmuutoksista, ja tämä on se, jonka vuoksi ihmiset matkaavat kaupungin poikki.

Seuraa paniikkia pitkin rantaa. Yksi nuori nainen on kaatunut maahan kädet ylhäällä, ja kukkaseppele, jonka hän oli punonut härän kaulaa varten, on valahtanut hänen syliinsä. Hänen vieressään oleva ystävä puristaa kätensä yhteen eikä tee mitään, koska mitään ei ole tehtävissä. Ylempänä penkereellä ajomies on noussut seisomaan vaunujen päälle ja tuijottaa prinsessan perään. Kaikki tuossa ryhmässä on silkkiä ja kultaa, ja Rembrandt näyttää, mihin hän pystyy yhdellä valon välähdyksellä.

Katso nyt vasemmalle, härän ohi, horisonttiin. Siellä on kaupunki usvassa, ja sen rakennusten keskellä nosturi. Ovidiuksen Tyroksessa ei ollut nostureita. Rembrandtin Amsterdamissa oli, ja tässä puhuu tilaaja. Maalauksesta maksoi Jacques Specx, joka perusti vuonna 1609 Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian kauppa-aseman Japaniin ja hallitsi myöhemmin Bataviaa, kaupunkia, jonka nimi on nykyään Jakarta. Flaamilainen kirjailija, jota Rembrandt oli varmasti lukenut, Karel van Mander, oli väittänyt, ettei Europaa länteen kantanut härkä ollut jumala ollenkaan vaan laivan nimi. Niinpä kauppias, jonka elanto oli aasialaisten lastien kuljettaminen meritse Eurooppaan, sai oman uransa myytiksi puettuna ja yhdelle ainoalle tammipaneelille maalattuna.

Maalaus riippui Specxin talossa aina siihen asti, kun hänen jäämistönsä inventoitiin hänen kuoltuaan vuonna 1652. Sen jälkeen paneeli kiersi pariisilaisia huutokauppasaleja: kerran se myytiin 86 livrellä, kerran yhdeksällätuhannellasadalla frangilla, ja vuonna 1911 pankkiiri Leopold Koppelille yhdeksällätoistatuhannella punnalla. Se siirtyi hänen tyttärelleen ja tältä tämän pojalle, ja Getty osti sen tuosta perikunnasta vuonna 1995.

Kohde 3/5 · Eteläpaviljonki, sali S204

Telemakhoksen ja Eukharisin jäähyväiset

Jacques-Louis David · 1818 · Öljy kankaalle, 88,3 × 103,2 cm

Huomaa

  • Kahdet kasvot. Eukharis on sulkenut silmänsä ja painanut päänsä Telemakhoksen olalle; Telemakhos katsoo hänen hiustensa yli suoraan sinuun.
  • Kultainen nuoliviini vasemmalla ja metsästystorvi keskellä. Eukharis on puettu lähes kuin metsästyksen jumalatar Artemis.
  • Valkoinen koira oikeassa reunassa katsomassa ylös Telemakhokseen. Se on siellä ohjatakseen katseesi nuorukaisen kasvoihin.
  • Reunat. Hahmot on rajattu jyrkästi eikä ympäristöä ole juuri lainkaan, joten katsottavana ei ole muuta kuin nuo kaksi.
Tekstiversio (2:36)

Kaksi ihmistä luolassa, reunoista rajattuina, eikä kuvassa ole mitään muuta. Katso, mihin katseet menevät. Eukharis on sulkenut silmänsä ja laskenut päänsä Telemakhoksen olalle. Telemakhos katsoo hänen hiustensa yli suoraan sinuun, toinen käsi Eukharisin reidellä ja toisessa pystyssä pidelty keihäs.

Kyse on jäähyväisistä, ja lähtijä on nuorukainen. Tarina ei ole Homeroksen, vaikka se lainaa hänen henkilöitään. Se on peräisin ranskalaisesta romaanista vuodelta 1699, François Fénelonin teoksesta Telemakhoksen seikkailut, jossa Odysseuksen poika Telemakhos nousee maihin Kalypson saarella, rakastuu Eukharis-nimiseen nymfiin ja joutuu luopumaan hänestä lähteäkseen etsimään isäänsä. Jacques-Louis David ei kuvita mitään tiettyä kirjan lausetta. Hän maalaa sekunnin ennen lähtöä.

Etsi kulta. Vasemmalla nuoliviini, keskellä metsästystorvi, ja Eukharis on puettu lähes kuin metsästyksen jumalatar Artemis. Katso sitten ihan oikeaan reunaan, jossa valkoinen koira tunkee kuvaan ja katsoo ylös Telemakhokseen. David antaa sinulle eläimen, jotta seuraisit sen katsetta niihin kasvoihin, jotka hän haluaa sinun lukevan.

Hän maalasi tämän Brysselissä vuonna 1818, maanpaossa. Hän oli lähtenyt Ranskasta vuonna 1816, kun Bourbonit olivat palanneet valtaistuimelle, ja tämä on viimeinen maalaus, jonka hän teki mytologisesta pariskunnasta. Joskus vuoden 1817 ja vuoden 1818 alun välillä saksalainen keräilijä, kreivi von Schönborn, kuuli, mitä maalarin telineellä oli, tuli ateljeeseen ja osti teoksen. Brysseliläinen sanomalehti ilmoitti sitten, että maalaus oli menossa baijerilaiselle ylhäiselle herralle, jolle se oli tehty. Näin kaupunki sai tietää, että teos oli jollakulla tärkeällä, mutta ei sitä, kenellä.

Pariisissa sitä ei koskaan näytetty. Se oli esillä Gentissä, jossa se otettiin niin hyvin vastaan, että paikallisen akatemian johtaja pyysi Davidia jatkamaan näyttelyä, sitten kolme viikkoa Brysselissä kaupungin hoitolaitosten hyväksi, ja sen jälkeen se lähti Saksaan. Neljä vuotta myöhemmin eräs Davidin oppilaista, Sophie Frémiet, maalasi hänen ohjauksessaan toisen version, ja juuri oppilaan kopio, ei tämä kangas, nähtiin Pariisissa vuonna 1846.

Eräs aikalainen saksalainen kirjoittaja valitti, että hahmojen rajaaminen reunoista tällä tavalla sopi huonosti historiamaalaukseen. Juuri tuo rajaus saa kuvan tuntumaan yhä modernilta, ja siksi sitä nykyään kutsutaan esiromanttiseksi. Los Angelesiin se tuli Sotheby’sin huutokauppasalista New Yorkista kahdentenakymmenentenäneljäntenä helmikuuta 1987.

Kohde 4/5 · Länsipaviljonki, sali W204

Nuori mies ikkunansa ääressä

Gustave Caillebotte · 1876 · Öljy kankaalle, 116 × 81 cm

Huomaa

  • Nainen alhaalla jalkakäytävällä muodikkaissa vaatteissa, juuri ylittämässä katua. Hän on ainoa ihminen sillä puolella ja ainoa asia, jota nuori mies voi katsoa.
  • Miehen asento: selkä katsojaan päin, jalat tukevasti harallaan, kädet taskuissa, tumma puku aurinkoista katua vasten.
  • Leveä katu, joka kulkee viistosti miehen takana. Se on Boulevard Malesherbes, ja sen varren yhdenmukaiset kerrostalot olivat uusia, kun tämä maalattiin.
  • Hevosvaunut kauempana kadulla, joista näkee, kuinka korkealla kadun yläpuolella tämä parveke on.
Tekstiversio (2:20)

Katsot miehen selkää, eikä hän aio kääntyä. Tumma puku, kädet taskuissa, jalat tukevasti harallaan. Hän seisoo avoimen ikkunan ääressä, edessään aurinkoinen katu ja takanaan hämärä huone.

Mies on René Caillebotte, taiteilijan veli. Ikkuna kuuluu perheen vastavalmistuneeseen kerrostaloon rue de Lisbonnen ja rue de Miromesnilin kulmassa, Pariisin kahdeksannessa kaupunginosassa. Viistosti poispäin kulkeva leveä katu on Boulevard Malesherbes, ja sen varren kermanväriset kerrostalot olivat lähes kaikki uusia. Seinen departementin prefekti, paroni Haussmann, oli puhkonut nuo bulevardit vanhan kaupungin läpi, ja kiinteistökeinottelu, joka täytti ne keskenään samanlaisilla kermanvärisillä taloilla, oli tehnyt Caillebotten perheestä rikkaan. Taiteilijan isä Martial oli ollut yksi rakentajista, ja hän oli kuollut vähän ennen kuin tämä maalattiin.

Etsi nyt se, mitä nuori mies katsoo. Alhaalla jalkakäytävällä, pienenä ja muodikkaasti pukeutuneena, nainen on juuri ylittämässä katua. Hän on ainoa ihminen sillä puolella tietä. Pari hevosvaunua seisoo kauempana, ja niistä näet, kuinka korkealla parveke on.

Gustave Caillebotte oli kaksikymmentäseitsemän, ja tällä teoksella hän esittäytyi yleisölle ensimmäistä kertaa. Hän ripusti teoksen toiseen impressionistien näyttelyyn vuonna 1876, ja kaikesta, mitä hän lähetti, vain hänen Lattianhöylääjänsä herättivät enemmän keskustelua. Hän kieltäytyi kutsumasta sitä muotokuvaksi. Hän antoi sille nimen Jeune homme à sa fenêtre, nuori mies ikkunansa ääressä, ja esitteli sen laatukuvana, tyyppinä eikä henkilönä. Kummallinen ratkaisu, kun kyse on omasta veljestä.

Kaikki eivät vakuuttuneet. Émile Zolan mielestä tämä oli pikemminkin valokuvausta kuin maalaustaidetta. Hän kirjoitti, että todellisuuden kopio, johon maalarin oma lahjakkuus ei ole jättänyt leimaansa, on surkea asia, ja kutsui teosta taiteenvastaiseksi sen kopioinnin tarkkuuden vuoksi. Sama näyttely innoitti kriitikko Edmond Durantyn kirjoittamaan esseensä Uusi maalaustaide, jossa hän väitti, että nykyaikaisen kaupunkielämän kuvat olivat juuri sitä, mitä taiteen nyt kuului tehdä. Hän ei maininnut yhtään taiteilijaa nimeltä. Hänen ei tarvinnut.

Kangas oli taiteilijan lahja ystävälle Meaux’ssa, ja se pysyi tuossa suvussa vuosikymmeniä ennen kuin siirtyi Pariisiin, New Yorkiin ja Dallasiin. Marraskuussa 2021 se tuli myyntiin Christie’sillä öljymagnaatti Edwin Coxin jäämistöstä, ja Getty maksoi siitä viisikymmentäkolme miljoonaa dollaria, yli kaksi kertaa enemmän kuin Caillebotten teoksen aiempi ennätys. Se on ensimmäinen museon omistama Caillebotte, ja se riippuu sen Van Goghin vieressä, jonka näet seuraavaksi.

Kohde 5/5 · Länsipaviljonki, sali W204

Kurjenmiekat

Vincent van Gogh · 1889 · Öljy kankaalle, 74,3 × 94,3 cm

Huomaa

  • Ainoa valkoinen kurjenmiekka vasemmalla, yksin sinisten keskellä. Gettyn oma maalauskuraattori kysyy, onko se siinä silmää vai Van Goghin yksinäisyyttä varten, eikä vastaa.
  • Vastavärien parit: vaaleanvihreät lehdet punertavaa maata vasten, sinivioletit kukat niiden takana olevia oransseja ja keltaisia vasten.
  • Sininen, joka oli ennen violettia. Pinnan alla on violettia, joka on sekoitettu geraniumlakasta ja sinisestä, ja punainen on haalistunut siitä pois.
  • Ääriviivat. Jokaisella kurjenmiekalla on oma viivansa, aaltoileva yhdessä kukassa, kiertyvä seuraavassa, kiemurteleva sitä seuraavassa.
Tekstiversio (3:32)

Tässä maalauksessa ei ole yhtään ihmistä, ja silti se on koko rakennuksen väkirikkain teos. Mene niin lähelle, että näet maalin. Jokaisella edessäsi olevalla kurjenmiekalla on oma ääriviivansa, aaltoileva yhdessä kukassa, kiertyvä seuraavassa, kiemurteleva sitä seuraavassa, koska Van Gogh istui puutarhassa ja työsti ne kasvi kerrallaan.

Hän oli siinä puutarhassa, koska oli itse hakeutunut hoitoon. Toukokuussa 1889, itsensä vahingoittamisen kohtausten ja sairaalajakson jälkeen, Vincent van Gogh meni Saint-Paul-de-Mausolen mielisairaalaan Saint-Rémyssä, Provencessa. Hän ei saanut poistua sen alueelta. Muurien ympäröimä puutarha ja näkymä ikkunasta olivat koko hänen yhteytensä maailmaan, ja sinä vuonna, joka hänellä oli jäljellä, hän maalasi lähes 130 kangasta. Tämän hän aloitti ensimmäisellä viikollaan.

Etsi valkoinen kurjenmiekka vasemmalta, yksin sinisten keskeltä. Gettyn oma maalauskuraattori Scott Allan esittää kysymyksen mieluummin kuin vastaa siihen: onko se siinä lähinnä silmää varten, hengähdystauon ja kontrastin hetkenä voimakkaiden värien keskellä, vai edustaako se Van Goghin omaa yksinäisyyttä ja eristäytymistä, kuten monet haluavat ajatella? Allan ei ratkaise asiaa. Kukaan ei voi.

Väri on järjestelmä, ei tunnelma. Vaaleanvihreät lehdet punertavaa maata vasten. Sinivioletit kukat takana olevia oransseja ja keltaisia vasten. Hän asetti vastakohtia tarkoituksella rinnakkain, jotta kumpikin näyttäisi voimakkaammalta. Ja tässä on jotain, mitä silmäsi ei voi tehdä puolestasi: sininen oli ennen violettia. Kun Gettyn konservaattorit ottivat maalista poikkileikkausnäytteitä, he löysivät violettia, joka oli sekoitettu geraniumlakasta, punaisesta väristä, ja sinisestä, ja punainen on haalistunut. Ruskea läiskä kukkien keskellä, joka näyttää nykyään mullalta, oli kerran kirkkaanpunainen. Seisot viileämmän maalauksen edessä kuin sen, jonka hän teki.

Siinä on myös männynkäpy. Mielisairaalan puutarhan sateenvarjomännyistä putosi hedekäpy märkään maaliin, ja se on yhä uponneena siihen.

Hän kutsui sitä tutkielmaksi. Sitä varten tehtyjä piirustuksia ei ole säilynyt, eikä minkäänlaisia valmistelevia töitä. Hänen veljensä Theo piti siitä enemmän kuin Vincent itse, lähetti sen sinä syyskuuna Itsenäisten taiteilijoiden salonkiin yhdessä maalauksen Tähtikirkas yö Rhônen yllä kanssa ja kirjoitti veljelleen, että se vangitsi katseen jo kaukaa, kaunis tutkielma täynnä ilmaa ja elämää. Kriitikko Félix Fénéon arvioi sen samassa kuussa lauseella, joka on yksinään tämän mäen päälle ajamisen arvoinen: kurjenmiekat repivät väkivaltaisesti pitkiksi suikaleiksi violetit terälehtensä miekkamaisten lehtien päällä.

Ensimmäinen omistaja oli Père Tanguy, pariisilainen värinhiertäjä, jonka muotokuvan Van Gogh maalasi kolme kertaa. Vuonna 1891 Tanguy myi sen kolmellasadalla frangilla Octave Mirbeaulle, joka oli kriitikko, anarkisti ja yksi ensimmäisistä, jotka ymmärsivät, mikä Van Gogh oli. Mirbeau kirjoitti, että Van Gogh oli ymmärtänyt kukkien hienostuneen luonteen, ja pani myöhemmin maalauksen yhteen romaaneistaan.

Kolmesataa frangia. Yhdentenätoista marraskuuta 1987 se tuli myyntiin Sotheby’sillä New Yorkissa kohteena numero 25 ja myytiin 53,9 miljoonalla dollarilla australialaiselle liikemiehelle Alan Bondille. Se oli maailman kallein maalaus, ja se piti ennätystä kaksi ja puoli vuotta. Bond ei pystynyt maksamaan sitä. Vuonna 1990 se palasi Sotheby’sille, Sotheby’s myi sen Gettylle, ja siitä lähtien se on ollut Los Angelesissa.

Riippumaton opas · Chiaro

Chiaro tuntee loputkin Getty Centeristä.

Tämä sivu loppuu viiden teoksen jälkeen. Sovellus toimii toisin päin: kuvaa se, mikä on edessäsi, Sèvres-maljakko, sivu bestiaariosta tai Meierin portaikko, niin Chiaro kertoo, mikä se on ja miksi joku näki vaivaa sen tekemiseen. Sitten se jatkaa vastaamista ääneen, kun kävelet.

Miksi yksi kurjenmiekka on valkoinen?Kuka luuli tätä väärennetyksi Rembrandtiksi?Mitä mies katsoo?

Ennen lähtöä

01

Kulkuyhteydet

1200 Getty Center Drive, Los Angeles, CA 90049. Yleisölle on yksi sisäänkäynti, Sepulveda Boulevardin puolella. Getty varoittaa, että osa navigaattoreista ohjaa autoilijat väärin, ja pyytää asettamaan navigaattoriin sen sijaan North Sepulveda Boulevardin ja Getty Center Driven risteyksen.

Gettyn omissa saapumisohjeissa mainitaan Metron bussilinja 761, joka pysähtyy museon sisäänkäynnillä, siinä missä Getty Center Drive kohtaa Sepulveda Boulevardin. Kaikki muut saapuvat mäen juurelle: pysäköintitalon tasolla P1 on taksiasema, sen ulkopuolella jättöpaikka kääntöympyröineen autoille ja enintään viidentoista hengen pikkubusseille, myös Lyftille ja Uberille, ja sisäänkäyntitasolla maksuttomat polkupyörätelineet. Alemmalta asemalta kolmivaunuinen, vaijerilla vedettävä juna vie sinut ylös museolle.

02

Liput

  • Sisäänpääsy on ilmainen, mutta aikaan sidottu sisäänpääsyvaraus tarvitaan silti, ja pysäköinti on maksullista: 25 dollaria autolta tai moottoripyörältä, 15 dollaria kello 15 jälkeen, 10 dollaria kello 18 jälkeen ja lauantaisin kello 18 jälkeen ilmaiseksi. Pysäköinnin voi maksaa vain kortilla, joten ota kortti mukaan.
  • Maanantaisin museo on kiinni. Lauantaisin se on auki myöhään, kello 21:een; muina viitenä aukiolopäivänä se sulkeutuu kello 18.30.
  • Varaa aikaa junalle. Pysäköit mäen juurelle ja nouset ylös junalla, eikä pysäköintitalossa ole kenttää eikä wifiä, joten lataa etukäteen kaikki, mitä haluat kuunnella.
  • Pohjoispaviljonki, koko Eteläpaviljonki ja Itäpaviljongin pohjakerroksen salit ovat suljettuina remontin vuoksi. Tähän kuuluu myös sali S204, joten kysy infopisteestä, onko kohteen kolme David toistaiseksi esillä jossain muualla; yläkerran kaksi salia, joissa muut neljä kohdetta ovat, E205 ja W204, ovat suljettujen alueiden ulkopuolella. Koko Getty Center sulkeutuu 15. maaliskuuta 2027, ja se on tarkoitus avata uudelleen keväällä 2028.
Viralliset liput →
03

Virallinen ääniopas

Myös Gettyn oma opas on ilmainen. Se on GettyGuide-sovellus, joka on maksuton App Storessa ja Google Playssa ja jossa on teemakierroksia, kohokohtakierros englanniksi ja yhdeksällä muulla kielellä sekä joihinkin seinäteksteihin painettuja äänioppaan numeroita, jotka näppäillään sovellukseen. Lataa se ennen kuin ajat ylös, koska Gettyn mukaan matkapuhelinverkko voi mäellä pätkiä, ja ota omat kuulokkeet mukaan. Tämä sivu ei vaadi lataamaan mitään ja kattaa viisi teosta; Chiaro-sovellus kattaa kaiken muun, minkä kuvaat.

Virallinen sivusto →

Kysymyksiä

Onko Getty Centeriin ilmaista ääniopasta?

Itse asiassa kaksi. Tämä sivu soittaa viisi kohdetta selaimessasi, tekstivastineineen ja salinumeroineen, eikä mitään tarvitse asentaa. Getty jakaa lisäksi ilmaiseksi omaa GettyGuide-sovellustaan. Kun haluat kuulla jostakin, mitä kumpikaan ei kata, Chiaro-sovellus kertoo kaikesta, minkä kuvaat.

Paljonko Getty Centerin virallinen ääniopas maksaa?

Ei mitään. GettyGuide-sovellus on maksuton App Storessa ja Google Playssa, ja sen kohokohtakierros on saatavana englanniksi sekä brasilianportugaliksi, ranskaksi, saksaksi, italiaksi, japaniksi, koreaksi, mandariinikiinaksi, venäjäksi ja espanjaksi. Lataa se ennen kuin ajat ylös, koska Getty varoittaa, että matkapuhelinverkko voi mäellä pätkiä ja paikan wifi vaihtelee, ja ota omat kuulokkeet mukaan.

Missä Kurjenmiekat ovat Getty Centerissä?

Länsipaviljongin salissa W204 yläkerrassa, samassa huoneessa kuin Caillebotten Nuori mies ikkunansa ääressä. Paviljongit etenevät aikajärjestyksessä: vanhin taide on Pohjoispaviljongissa ja uusin Länsipaviljongissa, joten Van Gogh on kierroksen kauimmaisessa päässä sisääntuloaulasta katsottuna.

Onko Getty Center suljettu maanantaisin?

Kyllä, joka maanantai. Muina kuutena päivänä ovet avautuvat kello 10 ja sulkeutuvat kello 18.30, paitsi lauantaisin, jolloin salit ovat auki kello 21:een. Pacific Palisadesissa sijaitsevalla Getty Villalla on omat aukioloaikansa, kello 10–17, ja se on maanantain sijaan suljettu tiistaisin.

Onko Getty Center tosiaan ilmainen?

Sisäänpääsy on ilmainen, mutta aikaan sidottu sisäänpääsy on varattava ennen käyntiä, eikä pysäköinti ole ilmaista: 25 dollaria autolta tai moottoripyörältä, 15 dollaria kello 15 jälkeen, 10 dollaria kello 18 jälkeen ja lauantaisin kello 18 jälkeen ei mitään. Maksu käy vain kortilla. Polkupyörän saa pysäköidä ilmaiseksi, ja Yhdysvaltain asevoimien palveluksessa olevat sekä veteraanit pysäköivät ilmaiseksi Memorial Day -viikonlopun (toukokuun lopussa) ja vuoden 2026 Veterans Dayn (11. marraskuuta) välisenä aikana.

Onko jotain suljettu remontin vuoksi?

On. Getty ilmoittaa suljetuiksi Pohjoispaviljongin, koko Eteläpaviljongin ja Itäpaviljongin pohjakerroksen salit sillä aikaa, kun se uusii ilmanvaihdon koko alueella. Tämän kierroksen kannalta se tarkoittaa, että salin E205 kaksi Rembrandtia Itäpaviljongin yläkerrassa sekä salin W204 Caillebotte ja Van Gogh ovat suljettujen alueiden ulkopuolella ja salin S204 David yhden niistä sisällä. Sen jälkeen koko Getty Center sulkeutuu 15. maaliskuuta 2027, ja uudelleenavaus on suunniteltu kevääksi 2028.

Lisää äänioppaita

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Getty Centerin ylläpitäjään.