British Museum · Lontoo · Riippumaton opas
British Museumin ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Viisi äänitettä, jotka voit kuunnella heti täällä, ilman latausta ja ilman lippua. Museossa on kerrallaan esillä noin 50 000 esinettä; osoita Chiarolla mitä tahansa muista, niin se kertoo, mitä katsot.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa British Museumin ylläpitäjään.
Rosettan kivi
British Museum, Lontoo
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa British Museumin teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 14 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Viisi esinettä, kaksi kerrosta, yksi kierros. Kierros alkaa salista 4 Rosettan kiven luota, siirtyy Parthenonin veistosten luo Duveen Galleryyn, saliin 18, ensimmäiseen kerrokseen eli katutasolle, nousee saliin 41 Sutton Hoon kypärän luo, jatkuu viereiseen saliin 40 Lewisin shakkinappuloiden luo ja päättyy Kyyroksen sylinterin luo saliin 52. Äänitteitä on yhteensä noin neljätoista minuuttia. Varaa kävelyyn tunti ja varaudu siihen, että aikaa kuluu enemmän, sillä sisäänpääsy on ilmainen eikä lipun kello käy.
Jokainen sali, ajoitus, mitta ja inventaarionumero on peräisin englanninkielisestä Wikipediasta, Wikidatasta ja päivätyistä uutislähteistä. Etenkin sali 18 on aiemmin ollut suljettuna vuotavan katon takia, ja saleja järjestetään uudelleen. Luota siihen, mitä edessäsi olevassa vitriinissä lukee, ennemmin kuin siihen, mitä täällä lukee, ja lähetä meille korjaus.
Kohde 1/5 · Sali 4, egyptiläisen kuvanveiston galleria
Rosettan kivi
Ptolemaiosten Egypti, Memfiksen pappien säädös · 196 eaa. · Granodioriitti, 112,3 × 75,7 × 28,4 cm, noin 760 kg
Huomaa
- Vaaleanpunainen suoni vasemmassa yläkulmassa. Se tuli näkyviin vasta, kun liitu ja vaha poistettiin vuonna 1999.
- Yläreunan vino murtuma: siitä puuttuu neljätoista tai viisitoista riviä hieroglyfejä ja todennäköisesti kaiverrettu kuva kuninkaasta jumalten edessä.
- Kolme tekstivyöhykettä ja se, miten eri tiheydellä ne on kirjoitettu: hieroglyfit ylhäällä, demoottinen kirjoitus leveässä keskiosassa, kreikka alhaalla.
- Vasemman ja oikean reunan valkoiset maalatut tekstit, jotka lisättiin Lontoossa: brittiarmeijan Egyptistä vuonna 1801 sotasaaliiksi ottama ja kuningas Yrjö kolmannen lahjoittama.
Tekstiversio (3:34)
Pienempi kuin odotat, ja tummempi. Se on omassa vitriinissään keskellä salia, sillä museon omien tietojen mukaan se on koko rakennuksen katsotuin yksittäinen esine.
Aloita siitä, mitä se ei ole. Se ei ole mustaa basalttia, vaikka sitä pitkään sellaiseksi kuvailtiin. Hakatut kirjaimet hangattiin valkoisella liidulla, jotta ne erottuisivat, ja pinta käsiteltiin karnaubavahalla kävijöiden sormia vastaan; yhdessä nämä kaksi käsittelyä tummensivat laatan. Molemmat poistettiin vuoden 1999 puhdistuksessa, ja alta paljastui tummanharmaa granodioriitti, joka säkenöi siellä, missä kiteet osuvat valoon, ja jonka vasemman yläkulman halki kulkee vaaleanpunainen suoni. Etsi se suoni. Geologit ovat yhdistäneet kiven pieneen louhokseen Gebel Tingarissa Assuanin lähellä Niilin länsirannalla, ja tuollainen vaaleanpunainen juova on tyypillinen sieltä peräisin olevalle kivelle.
Se ei ole myöskään kokonainen. Tuo vino viiva yläreunassa on murtuma. Kun kiveä verrataan samankaltaiseen steeleen, Kanopoksen säädökseen, näyttää siltä, että siitä puuttuu neljätoista tai viisitoista riviä hieroglyfejä, kolmisenkymmentä senttiä kiveä lisää ja niiden yläpuolelta kuva kuninkaasta jumalten edessä siivekkään aurinkokiekon alla.
Itse teksti on temppelien virkapaperia. Vuonna 196 ennen ajanlaskun alkua Memfiksen papit antoivat säädöksen Ptolemaios viidennen kunniaksi. Hän oli lahjoittanut temppeleille hopeaa ja viljaa, ja kun Niilin tulva nousi hänen kahdeksantena hallitusvuotenaan liian korkealle, hän oli patouttanut ylimääräisen veden maanviljelijöiden hyväksi. Vastineeksi papit lupasivat juhlia joka vuosi hänen syntymäpäiväänsä ja kruunajaispäiväänsä. Jäljennös lähetettiin jokaiseen Egyptin temppeliin kolmella kirjoitusjärjestelmällä: hieroglyfit ylimpänä, demoottinen kirjoitus leveässä keskiosassa, kreikka alimpana.
Löytö oli sattumaa. Heinäkuun puolivälissä 1799 ranskalaiset sotilaat vahvistivat linnoitusta muutaman kilometrin päässä Rosettasta Niilin suistossa, ja luutnantti Pierre-François Bouchard huomasi kirjoitusta kantavan laatan, kun he purkivat linnoituksen sisällä olevaa muuria. Kaksi vuotta myöhemmin britit valtasivat Egyptin, ja kivi tuli Lontooseen Aleksandrian antautumissopimuksen nojalla. Joku täällä maalasi sitten valkoisella sen vasempaan ja oikeaan reunaan kaksi tekstiä: brittiarmeijan Egyptistä vuonna 1801 sotasaaliiksi ottama ja kuningas Yrjö kolmannen lahjoittama. Ne ovat siellä yhä.
Thomas Young erotti ne äännemerkit, joilla kirjoitetaan nimi Ptolemaios. Jean-François Champollion sai aakkostonsa valmiiksi 14. syyskuuta 1822 ja julkisti sen kolmetoista päivää myöhemmin kirjeessään monsieur Dacierille. Kiista kunniasta eli kauemmin kuin kumpikaan heistä. 1970-luvun alussa ranskalaiset kävijät valittivat, että museon Champollionin muotokuva oli pienempi kuin sen vieressä oleva Youngin muotokuva; englantilaiset kävijät valittivat päinvastaisesta. Muotokuvat olivat samankokoiset.
Egypti haluaa kiven takaisin. Heinäkuussa 2003 Zahi Hawass, silloinen Egyptin korkeimman muinaismuistoneuvoston johtaja, vaati julkisesti sen palauttamista ja kutsui sitä egyptiläisen identiteettimme ikoniksi; elokuussa 2022 hän toisti vaatimuksen. Museo lähetti Egyptiin vuonna 2005 luonnollisen kokoisen lasikuitukopion, ja joulukuussa 2009 Hawass tarjoutui luopumaan pysyvää omistusta koskevasta vaatimuksesta kolmen kuukauden lainaa vastaan. Kivi on yhä tässä vitriinissä.
Jos haluat koskettaa sellaista, tämän museon King's Libraryssä, entisessä kirjastosalissa, on jäljennös ilman vitriiniä, ja siihen saa koskea, aivan kuten alkuperäinen seisoi kävijöiden edessä kaksisataa vuotta sitten.
Kohde 2/5 · Sali 18, Duveen Gallery
Parthenonin veistokset
Tehty Feidiaksen johdolla, Ateena · 400-luku eaa. · Pentelikonin marmori: noin 21 päätykolmioiden hahmoa, 15 alkuperäisistä 92 metoopista ja 75 metriä friisiä
Huomaa
- Kiven väri. Pentelikonin marmori muuttuu ulkoilmassa hunajanväriseksi, ja 1930-luvulla kivimiehet pantiin hankaamaan tuota patinaa takaisin kohti valkoista.
- Itse friisi. Sitä on tässä salissa seitsemänkymmentäviisi metriä, lohko lohkon perään ratsastajia ja hevosia kulkueessa.
- Metoopit: alkuperäisistä yhdeksästäkymmenestäkahdesta viisitoista on täällä, ja jokaisessa lapiitti taistelee kentauria vastaan.
- Aukot. Yli puolet kaikista säilyneistä Parthenonin veistoksista on tässä salissa; suurin osa lopuista on Akropoliin museossa Ateenassa.
Tekstiversio (3:03)
Sali kuuluu itse kiistaan. Taidekauppias Joseph Duveen maksoi sen vuonna 1931; se valmistui vuonna 1938, pommi tuhosi sen vuonna 1940, ja veistokset palasivat vuonna 1962.
Täällä on yli puolet kaikesta, mitä Parthenonin veistoskoristelusta on säilynyt: noin kaksikymmentäyksi hahmoa päätykolmioista, viisitoista alkuperäisistä yhdeksästäkymmenestäkahdesta metoopista ja seitsemänkymmentäviisi metriä friisiä. Suurin osa lopuista on Ateenassa.
Kaksi tapahtumaa on määrännyt tämän kiven kohtalon. 26. syyskuuta 1687 venetsialaisten tykinammus osui ruutiin, jota osmanien varuskunta oli varastoinut Parthenonin sisälle. Räjähdys repi temppelin keskiosan, tappoi noin kolmesataa ihmistä ja pudotti noin kolme viidesosaa friisistä. Sitten, vuodesta 1801 vuoteen 1812, Elginin seitsemännen jaarlin Thomas Brucen asiamiehet veivät noin puolet siitä, mitä oli jäljellä. Jotta veistokset saataisiin siirrettyä, kapiteeleja, metooppeja ja friisilaattoja hakattiin irti rakennuksesta tai sahattiin pienemmiksi paloiksi, mikä vaurioitti Parthenonia korjaamattomasti.
Nyt kiista, kiertelemättä. Seisot keskellä sitä. Elgin kertoi vuonna 1816 alahuoneen valiokunnalle, että hänen miehensä toimivat firmaanin eli osmanien käskykirjeen nojalla, joka oli saatu heinäkuussa 1801, ja että kaikki tehtiin julkisesti paikallisten viranomaisten osallistuessa. Valiokunta vapautti hänet syytöksistä, ja parlamentti myönsi kokoelman ostoon kolmekymmentäviisi tuhatta puntaa. Toisaalta heinäkuun 1801 käskystä ei ole Turkin arkistoista koskaan löytynyt virallista merkintää. Alkuperäinen asiakirja nähtiin viimeksi Ateenassa vuonna 1810, ja se tuhoutui luultavasti vuonna 1821; tällä museolla on siitä italiankielinen käännös.
Vuonna 1983 Kreikan hallitus pyysi virallisesti veistoksia takaisin ja vei kiistan Unescoon. Kreikka katsoo, että ne vietiin laittomasti tai epäeettisesti, että ne ovat Kreikalle valtavan tärkeitä ja että niiden paikka on muun Parthenonin luona. British Museum katsoo, että ne hankittiin laillisesti, että palauttaminen loisi ennakkotapauksen, joka voisi purkaa muitakin maailman kokoelmia, ja että niiden näkeminen muiden muinaisten kulttuurien rinnalla antaa jotain, mitä Ateena ei voi antaa. Britannia ja museo kieltäytyivät Unescon sovittelutarjouksesta; vuonna 2021 Unesco pyysi Britannian hallitusta ratkaisemaan asian hallitusten välisellä tasolla. Neuvottelut jatkuvat, ja vuoden 1963 British Museum -laki kieltää museota luopumasta kokoelmistaan muutamaa tarkoin rajattua tapausta lukuun ottamatta, joten mikä tahansa luovutus vaatisi parlamentin päätöksen.
Vielä yksi asia, väristä. Duveen uskoi veistosten olleen alun perin valkoisia, ja hänen arvellaan teettäneen 1930-luvulla kivimiehillä hunajanvärisen patinan poistamisen. Emma Paynen tutkimus vuodelta 2023 totesi vauriot aikakauteensa nähden vähäisiksi, ja sittemmin kuvantamisessa on löydetty kivestä antiikin maalin jälkiä.
Kohde 3/5 · Sali 41
Sutton Hoon kypärä
Anglosaksinen, tekijä tuntematon · Haudattu noin 620–625 jaa. · Rautaa, päällystetty tinatuilla pronssilevyillä, hopealankaa, kultausta ja granaatteja; noin 2,5 kg
Huomaa
- Kolme lohikäärmeenpäätä: yksi harjan kummassakin päässä ja kolmas ylöspäin katsova siinä, missä kulmakarvat kohtaavat.
- Kullattu villisianpää kummankin kulmakarvan ulkokärjessä.
- Kulmakarvat rinnakkain. Toisen puolen granaattien takana on uurrettu kultafolio, ja ne hehkuvat; toisella puolella foliota ei ole, ja ne näyttävät himmeiltä pronssia vasten.
- Tummat, syöpyneet laikut sileää, rekonstruoitua pintaa vasten. Vain sirpaleet ovat alkuperäisiä; kaikki niiden välissä on vuoden 1971 rekonstruktiota.
Tekstiversio (2:31)
Odota hetki ennen kuin päätät, että tämä on kasvot. Kulmakarvat, nenä ja viikset kuuluvat miehelle, mutta samat metallinpalat voi lukea toisinkin. Siinä, missä kulmakarvat kohtaavat, on pieni pronssinen lohikäärmeenpää, joka katsoo ylöspäin. Kun kerran näet sen, kulmakarvoista tulee sen levitetyt siivet ja nenästä sen ruumis, ja se irvistää toiselle lohikäärmeelle, sille pitkälle, joka kulkee harjaa pitkin edestä taakse. Harjan toisessa päässä on vielä kolmas pää. Kolme lohikäärmettä ja yksi mies samoilla muutamilla senteillä.
Vertaa sitten kulmakarvoja. Kummankin alareunassa on rivi neliönmuotoisia granaatteja pienissä pronssikennoissa. Toisella puolella kennot on vuorattu uurretulla kultafoliolla, joka heijastaa valon kivien läpi takaisin ja syventää punaista. Toisella puolella foliota ei ole, ja granaatit lepäävät suoraan pronssia vasten. Tulen valaisemassa salissa vain toinen kulmakarva olisi kimaltanut, ja kypärän kantaja olisi näyttänyt yksisilmäiseltä. Sellainen oli jumala Odin.
Kypärä tuli maasta vuonna 1939 satoina ruostuneina sirpaleina laivahaudasta Suffolkissa, kankaisiin käärittynä vainajan pään vieressä. Herbert Maryon kokosi sen ensimmäisen kerran vuosina 1945 ja 1946, yli seitsemänkymppisenä ja tarinan mukaan vain toisella silmällä näkevänä. Vuonna 1968 museo totesi tuloksen virheelliseksi, purki kypärän ja antoi sen Nigel Williamsille, joka oli silloin noin kaksikymmentäviisivuotias. Hän löysi uudet liitoskohdat jättämällä koristellut etupuolet huomiotta ja tutkimalla takapuolia. Lahonnut nahkavuori oli jättänyt ne mustuneiksi ja ryppyisiksi kuin rutistettu paperi, joten ne voitiin sovittaa toisiinsa mikroskoopin alla. Hän sai työn valmiiksi vuonna 1971; sen näet edessäsi.
Kypärä on Lontoossa kultaa koskevan kiistan takia. Sen aikaisen lain mukaan kätketty kulta ja hopea, joiden omistajaa ei tunnettu, kuuluivat kruunulle. Tässä kypärässä on kumpaakin liian vähän, jotta se olisi kuulunut lain piiriin, joten se kuului suoraan maan omistajalle Edith Prettylle. Virallinen tutkinta totesi 14. elokuuta 1939, että muutkin löydöt olivat hänen. Hän lahjoitti ne kaikki tälle museolle.
Kaikki haluavat haudan miehen olevan Raedwald, Itä-Anglian kuningas. Hän voi ollakin. Lähes kaikki, mitä Raedwaldista on kirjattu, on peräisin Bedalta, ja historioitsija Simon Keynes sanoi, että sen saisi mahtumaan postimerkin kääntöpuolelle. Eräs toinen tutkija sanoi asian suoremmin: se voi olla Raedwald tai Sigeberht tai kuka tahansa muu Itä-Anglian mahtimies vuosien 610 ja 650 väliltä.
Kohde 4/5 · Sali 40
Lewisin shakkinappulat
Luultavasti veistetty Trondheimissa Norjassa · Luultavasti 1150–1200 · Mursunluuta, muutama nappula valaanhampaasta; hahmot 7–10,2 cm korkeita, sotilaat 3,5–5,8 cm
Huomaa
- Vartijat eli tornit. Neljä niistä on hurjasilmäisiä berserkkejä, oman kilven reuna hampaiden välissä.
- Kuningattaret: kruunupäisiä, valtaistuimilla, oikea käsi poskea vasten painettuna.
- Sotilaat, joilla ei ole kasvoja lainkaan: pelkkiä sileitä lieriöitä ja laattoja, kuin pieniä rajakiviä.
- Piispat eli lähetit. Seitsemän istuu ja yhdeksän seisoo, jokaisella piispansauva, osalla kirja.
Tekstiversio (2:31)
Ensimmäinen asia, jonka ihmiset tämän vitriinin äärellä tekevät, on nauraminen, ja toinen on pieni häpeä siitä. Rivit pieniä norsunluisia hahmoja, joilla on pullistuneet silmät ja tiukasti suljetut suut: kuninkaita ja kuningattaria valtaistuimilla, piispoja sauvoineen, ritareita hevosilla, jotka ovat heille aivan liian pieniä. Tutkijat ovat melko varmoja, etteivät kaivertajat yrittäneet olla hauskoja. Se, minkä me luemme synkkyydeksi, oli tarkoitettu ilmaisemaan voimaa ja hurjuutta, ja kuningattarien käsi poskea vasten oli tarkoitettu ilmaisemaan mietiskelyä, levollisuutta, ehkä viisautta.
Etsi vartijat; ne ovat torneja. Neljä niistä on berserkkejä, hurjasilmäisiä sotureita, jotka taisteluraivossa purevat oman kilpensä reunaa. Etsi sitten sotilaat, tämän vitriinin oudoimmat: ei kasvoja, ei ruumista, vain sileitä lieriöitä ja pieniä laattoja kuin rajapaaluja. Missään muussa keskiaikaisessa shakkipelissä abstrakteja sotilaita ei ole yhdistetty veistettyihin hahmoihin, ja siksi jotkut tutkijat ovat pohtineet, kuuluvatko sotilaat lainkaan samaan sarjaan.
Ne tulivat maasta Lewisin saarella Ulko-Hebrideillä vuonna 1831. Yhdessä löytyi yhdeksänkymmentäneljä esinettä: seitsemänkymmentäkahdeksan shakkinappulaa, neljätoista nappulaa backgammoniin tai sen kaltaiseen peliin ja yksi vyönsolki. Useimmat kertomukset sijoittavat löytöpaikan Uigin lahdelle länsirannikolla; National Museums Scotlandin tutkijat puoltavat sen sijaan Mealistaa samassa pitäjässä, noin kymmenen kilometriä etelämpänä. Nappulat veistettiin luultavasti Trondheimissa Norjassa noin vuosien 1150 ja 1200 välillä mursunluusta, muutama valaanhampaasta, ja ne päätyivät Lewisille luultavasti kauppiaan myyntitavarana.
British Museumilla on niistä kahdeksankymmentäkaksi, ja ne ostettiin kahdeksallakymmenellä guinealla. Ostoa ajoi läpi käsikirjoitusosaston apulaisintendentti Frederic Madden, joka sattui olemaan innokas shakinpelaaja ja alkoi heti kirjoittaa niistä tutkimusta; se on yhä lukemisen arvoinen. Yksitoista muuta on Edinburghissa, National Museum of Scotlandissa. Ainakin yksi on yksityisomistuksessa.
Ja niitä löytyy yhä. Kesäkuussa 2019 tunnistettiin vartija, joka oli ollut Edinburghissa tunnistamattomana ainakin viisikymmentäviisi vuotta, ja seuraavassa kuussa se myytiin huutokaupassa. Hinnaksi tuli seitsemänsataakolmekymmentäviisituhatta puntaa. Neljää muuta isoa nappulaa ja melkoista määrää sotilaita ei ole koskaan löydetty.
Yhtä yksityiskohtaa vitriini ei voi näyttää. Kun aarre kaivettiin esiin, joissakin nappuloissa oli punaisen väriaineen jälkiä, jotka ovat sittemmin kadonneet kokonaan. Näiden lautojen kaksi puolta eivät luultavasti olleet lainkaan mustat ja valkoiset. Ne olivat punaiset ja valkoiset.
Kohde 5/5 · Sali 52
Kyyroksen sylinteri
Babylon, Kyyros Suuren nimissä · Noin 539–538 eaa. · Poltettua savea, pituus 21,9 cm ja halkaisija enimmillään 10 cm
Huomaa
- Koko. Kaksikymmentäkaksi senttiä savea, niin pieni, että sen voi pitää kahdessa kädessä, vaikka se on asiakirja kokonaisesta imperiumista.
- Keskikohdan halki kulkeva murtunut alue sekä kipsi, joka lisättiin vuonna 1961, kun pääkappale poltettiin uudelleen ja konservoitiin.
- Säilyneet neljäkymmentäviisi riviä nuolenpääkirjoitusta lieriön ympärillä; ensimmäinen ja viimeinen ovat liian vaurioituneita luettaviksi.
Tekstiversio (2:41)
Noin kaksikymmentäkaksi senttiä poltettua savea, niin pieni, että sen voi pitää kahdessa kädessä, eikä sitä ollut koskaan tarkoitettu kenenkään katsottavaksi. Kyyros Suuri valloitti Babylonin vuonna 539 ennen ajanlaskun alkua, ja tämä sylinteri haudattiin Esagilan, Mardukin temppelin ja kaupungin suuren pyhäkön, perustuksiin uhrilahjaksi jumalille ja sille kuninkaalle, joka joskus myöhemmin kaivaisi samassa paikassa. Siinä on säilynyt neljäkymmentäviisi riviä akkadinkielistä nuolenpääkirjoitusta lieriön ympäri kiertäen; ensimmäisestä ja viimeisestä rivistä erottuu vain muutama sana.
Tekstillä on monta tehtävää yhtä aikaa. Se tuomitsee Nabonidoksen, babylonialaisen kuninkaan, jonka Kyyros oli juuri syössyt vallasta, jumalattomaksi ja alhaissyntyiseksi sortajaksi. Se kertoo, että jumala Marduk valitsi Kyyroksen. Se kertoo, että Babylonin kansa toivotti hänet tervetulleeksi ja että hän saapui kaupunkiin rauhassa. Ja se antaa hänelle kunnian siitä, että hän palautti temppelit kuntoon kaikkialla Mesopotamiassa ja lähetti kotiseuduiltaan siirretyt ihmiset takaisin koteihinsa.
Tuon viimeisen väitteen takia tästä pienestä esineestä on kiistelty siitä lähtien. Raamatuntutkijat lukivat sitä pitkään todisteena juutalaisten paluusta Babylonian vankeudesta, jonka Esran kirja liittää Kyyrokseen. Ongelma on, että teksti mainitsee vain Mesopotamian pyhäkköjä eikä kertaakaan juutalaisia, Jerusalemia tai Juudeaa. British Museum ja useimmat aikakauden asiantuntijat kuvaavat sylinteriä pikemminkin muinaisen mesopotamialaisen propagandan välineeksi, yhdeksi lenkiksi pitkässä kuninkaallisten rakennuskirjoitusten sarjassa, joka ulottuu kolmannelle vuosituhannelle ennen ajanlaskun alkua ja jossa uusi kuningas aloittaa valtakautensa julistamalla uudistuksia.
Se ei ole hidastanut sylinterin mainetta. Šaahi Mohammad Reza Pahlavi mainosti sitä ensimmäisenä ihmisoikeusjulistuksena, ja useimmat historioitsijat pitävät tätä tulkintaa anakronistisena. Hänen sisarensa lahjoitti jäljennöksen Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille. Lisäksi liikkeellä on yhä väärennetty käännös, jossa on rivejä, joita sylinterissä ei ole, muun muassa rukous Ahura Mazdalle Mardukin sijasta. Tämän museon entinen johtaja Neil MacGregor esitti siitä suppeamman väitteen: ensimmäinen tuntemamme yritys hallita valtiota, jossa on eri kansallisuuksia ja uskontoja.
Katso nyt itse esinettä, sillä se ei ole yksi esine. Pääkappale on se, jonka Hormuzd Rassam kaivoi esiin Babylonista maaliskuussa 1879. Pienempi pala päätyi antiikkikauppiaan kautta Yalen yliopistoon, julkaistiin vuonna 1920 ja tunnistettiin tämän sylinterin osaksi vasta vuonna 1970. Yale lähetti sen tänne vastineeksi siitä, mitä sopimuksessa kutsuttiin sopivaksi nuolenpäätauluksi, periaatteessa tilapäisesti ja käytännössä toistaiseksi, ja vuonna 1972 Kyyroksen julistuksen kaksi puolikasta yhdistettiin.
Riippumaton opas · Chiaro
Osoita Chiarolla mitä tahansa British Museumissa.
Viisi kohdetta noin viidestäkymmenestätuhannesta esillä olevasta esineestä. Nosta puhelin assyrialaisen reliefin, kreikkalaisen maljakon tai sellaisen jadekupin eteen, jota sen kyltti tuskin selittää, niin Chiaro kertoo, mikä se on ja miten se päätyi Bloomsburyyn, ja vastaa sitten mihin tahansa seuraavaan kysymykseesi.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
Great Russell Street, London WC1B 3DG. Käytä Great Russell Streetin pääsisäänkäyntiä Robert Smirken neljänkymmenenkolmen joonialaisen pylvään rivistön takana. Se vie sinut Great Courtiin, katettuun sisäpihaan, ja Rosettan kivi on esillä lähellä sisäänkäyntiä.
Lähin asema on Tottenham Court Road Central-, Northern- ja Elizabeth-linjoilla. Holborn Central- ja Piccadilly-linjoilla sekä Russell Square Piccadilly-linjalla ovat lyhyen kävelymatkan päässä, ja lännestä tullessa myös Goodge Street Northern-linjalla on hyvä vaihtoehto.
Liput
- Sisäänpääsystä ei makseta. Pysyviin näyttelyihin pääsee ilmaiseksi, kuten kaikkiin Yhdistyneen kuningaskunnan kansallismuseoihin; vain osa vaihtuvista näyttelyistä on maksullisia.
- Viikoittaista sulkemispäivää ei ole. Museo on auki joka päivä kello 10–17 ja perjantaisin kello 20.30 asti. Se on suljettu 24., 25. ja 26. joulukuuta.
- Se on yksi Britannian vilkkaimmista rakennuksista: vuonna 2025 siellä kävi 6 440 120 ihmistä, enemmän vain Natural History Museumissa. Perjantai-illat ovat ainoa aukioloaika tavallisen päivän ulkopuolella.
- Kokoelmasta on kerrallaan esillä alle prosentti, noin viisikymmentätuhatta esinettä, joten valitse reittisi ennen saapumista äläkä vasta paikan päällä.
Virallinen ääniopas
Museon oma opas on British Museum Audio -sovellus, jonka julkaisee museo itse. Sen kuusikymmentäviisi saliesittelyä ovat ilmaisia; yli kahtasataaviittäkymmentä esinettä koskevat kommentaarit saa kuuden punnan sovelluksen sisäisellä ostolla, ja yksittäiset teemakierrokset, muun muassa Top 10, Ancient Egypt ja Silk Roads, maksavat 2,99–4,99 £. Sovellus on saatavilla yhdeksällä kielellä, myös brittiläisellä viittomakielellä. Voiko laitteen vuokrata myös paikan päältä, sen kertoo neuvontapiste. Tämä sivu on ilmainen, kattaa viisi esinettä ja näyttää jokaisen äänitteen jokaisen sanan äänen alla.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko British Museumiin ilmaista ääniopasta?
On, ja luet sitä parhaillaan. Viisi esinettä, viisi äänitettä, jotka voit kuunnella täällä asentamatta mitään, jokaisessa merkintä salista, jossa esine on, ja koko teksti alla. Museo antaa omassa sovelluksessaan ilmaiseksi myös kuusikymmentäviisi saliesittelyä, ja Chiaro-sovellus kertoo valokuvan perusteella mistä tahansa muusta rakennuksessa.
Paljonko British Museumin virallinen ääniopas maksaa?
British Museum Audio -sovelluksen lataaminen on ilmaista, ja sen sisällä on maksullista sisältöä. Kuusikymmentäviisi saliesittelyä ei maksa mitään; yli kahtasataaviittäkymmentä esinettä koskevat kommentaarit maksavat yhteensä 6 £, ja yksittäiset teemakierrokset, kuten Top 10, Ancient Egypt ja Silk Roads, 2,99–4,99 £. Kieliä on yhdeksän, myös brittiläinen viittomakieli. Jos haluat mieluummin vuokralaitteen kuin oman puhelimesi, kysy neuvontapisteestä, onnistuuko se.
Missä Rosettan kivi on British Museumissa?
Salissa 4, egyptiläisen kuvanveiston galleriassa, joka on museon suurin näyttelytila ja sijaitsee lähellä sisäänkäyntiä. Kivi on ollut omassa vitriinissään gallerian keskellä vuodesta 2004, ja museossa se on ollut esillä lähes keskeytyksettä kesäkuusta 1802.
Missä Parthenonin veistokset ovat British Museumissa?
Salissa 18, Duveen Galleryssa, ensimmäisessä kerroksessa eli katutasolla. Gallerian rahoitti Joseph Duveen ja suunnitteli John Russell Pope; se avattiin vuonna 1938 ja pommitettiin vuonna 1940, ja veistokset palautettiin sinne vuonna 1962. Se on ollut aiemmin suljettuna kattovuotojen vuoksi, esimerkiksi suuren osan vuotta 2021, joten tilanne kannattaa tarkistaa ennen lähtöä.
Onko British Museum suljettu maanantaisin?
Ei ole. Sillä ei ole viikoittaista sulkemispäivää, vaan se on auki seitsemänä päivänä viikossa kello 10–17, perjantaisin pidempään, kello 20.30 asti. Ainoa säännöllinen sulkemisaika on 24., 25. ja 26. joulukuuta.
Onko British Museum ilmainen?
On. Pysyvään kokoelmaan pääsee maksutta, sillä kuten kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan kansallismuseot, British Museum ei peri pääsymaksua. Osa vaihtuvista, lainaesineistä kootuista näyttelyistä vaatii erillisen, maksullisen lipun. Eikä tälläkään sivulla mikään maksa mitään.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa British Museumin ylläpitäjään.