Siirry sisältöön

Madridin kuninkaanlinna · Madrid · Riippumaton opas

Madridin kuninkaanlinnan ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.

Yli 135 000 neliömetriä ja 3 418 huonetta, rakennettu jouluaattona 1734 menetetyn linnan tilalle. Viisi kohdetta soi tässä, julkisivulta valtaistuimelle; muusta kertoo kuva, jonka otat Chiaro-sovelluksella.

Lataa App Storesta

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Madridin kuninkaanlinnan ylläpitäjään.

9:41

Pääjulkisivu Plaza de la Armerían toiselta puolen

Madridin kuninkaanlinna

0:00 2:38
Kohde 1/5

Viisi kohdetta · 13 minuuttia kuunneltavaa

Viisi paikkaa, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.

Aloita tämä ilmainen, omatoiminen Madridin kuninkaanlinnan ääniopas Plaza de la Armerían aidalta: seisot Almudenan katedraalin puolella kasvot pääjulkisivuun päin, etkä ole vielä näyttänyt lippuasi kenellekään. Kävijöiden sisäänkäynti on samalla aukiolla. Sisällä kohteet seuraavat Patrimonio Nacionalin oman omatoimisen kierroksen järjestystä pääkerroksessa: sisäänkäyntiaulasta ylös pääportaikkoa, Kaarle III:n huoneiston läpi Gasparinin saliin, pääsisäpihan ympäri pohjoispuolen kuninkaalliseen kappeliin ja lopuksi eteläjulkisivun valtaistuinsaliin, johon edustushuoneistojen kierros päättyy. Ääntä on yhteensä noin kolmetoista minuuttia, ja linna itse arvioi omatoimiseen kävelyyn kuluvan noin neljäkymmentäviisi minuuttia.

Tämän sivun vuosiluvut, nimet ja tekijät ovat Patrimonio Nacionalin linnaa koskevista kuvauksista, sen kävijöille tarkoitetuista PDF-tiedostoista ja lipunmyyntisivustolta sekä englannin- ja espanjankielisestä Wikipediasta. Palacio Real on yhä kuninkaan virallinen asunto, ja valtiolliset tilaisuudet voivat sulkea saleja tai koko rakennuksen lyhyellä varoitusajalla. Se, mitä salivahdit ja esillä olevat tiedotteet sinä päivänä kertovat, menee tämän sivun edelle.

Kohde 1/5 · Plaza de la Armería, aidan yleisölle avoin puoli Almudenan katedraalin ja linnan etupihan välissä, kasvot pohjoiseen pääjulkisivua (eteläjulkisivua) kohti; virallinen kävijäportti on täällä, Almudenan aukiolla Calle Bailénin kulmassa

Pääjulkisivu Plaza de la Armerían toiselta puolen

Giambattista Sacchetti (1690-1764) Filippo Juvarran suunnitelman pohjalta; viimeistely: Francesco Sabatini (1722-1797) ja Ventura Rodríguez (1717-1785); tilaajat: Filip V, Ferdinand VI ja Kaarle III · Peruskivi 6. huhtikuuta 1738; rakennus pääosin valmis 1751-1754; Kaarle III muutti sisään 1. joulukuuta 1764 · Harmaata graniittia ja valkoista kalkkikiveä; yli 135 000 neliömetrin ja 3 418 huoneen palatsi, matalimmalta kohdaltaan kuusi- ja maaston viettäessä kahdeksankerroksinen

Huomaa

  • Kello kattolinjan keskellä. Sen suunnitteli Sabatini, ja siihen on upotettu kello palaneesta Alcázarista.
  • Kellon molemmin puolin olevat kaksi patsasta, Ferdinand kuudes ja Barbara Braganzalainen, jäänteitä suunnitelmasta reunustaa koko katto kuninkailla.
  • Kiven kaksi väriä: alhaalla harmaa graniitti, ylhäällä valkoinen kalkkikivi; suunnitelma nojaa tähän kontrastiin.
  • Kellojen rautakehikko kellotaulun yllä, kellot vuosilta 1637 ja 1761; vanhempi on ajalta ennen tulipaloa.
Tekstiversio (2:38)

Katso ylös kattolinjan keskikohtaan, jossa julkisivu kohoaa kellotaulun sisältäväksi lohkoksi. Kellotaulu on Francesco Sabatinin käsialaa, ja siihen on rakennettu kirkonkello rakennuksesta, joka seisoi tässä aiemmin, Madridin Alcázarista. Pidä se kello mielessä, sillä kaikki, mitä katsot, on vastaus tulipaloon.

Madrid kasvoi tämän harjanteen ympärille. Joskus vuosien 860 ja 880 välillä Córdoban umaijadiemiiri Muhammad ensimmäinen rakennutti tälle harjanteelle Manzanares-joen yläpuolelle linnoituksen, ja sen ympärille syntynyttä asutusta kutsuttiin nimellä Majrit. Vuonna 1561 Filip toinen teki Alcázarista Espanjan kuninkaiden virallisen asunnon ja toi hovin Madridiin. Ja sitten, jouluaattona 1734, se syttyi tuleen. Se paloi kolme päivää. Maalauksia ja huonekaluja heitettiin ulos ikkunoista, monet niistä hajosivat pudotessaan, ja kuninkaallisesta kokoelmasta tuhoutui yli viisisataa maalausta. Joulukuun kahdenteenkymmenenteenseitsemänteen päivään mennessä pystyssä oli enää muutama seinä ja yksi torni.

Kuulet ehkä, että Filip viidennen ranskalaiset hovimiehet sytyttivät palon tahallaan saadakseen Versailles’n kaltaisen palatsin. Paikkaa hallinnoiva Patrimonio Nacional sanoo suoraan, että se on legenda.

Filip kutsui paikalle Euroopan kuuluisimman arkkitehdin, Filippo Juvarran, joka piirsi tätä neljä kertaa suuremman palatsin, jossa oli kaksikymmentäkolme sisäpihaa ja 480 metriä pitkä julkisivu. Juvarra kuoli tammikuussa 1736, suunnitelma todettiin liian kalliiksi, ja hänen oppilaansa Giambattista Sacchetti sai tehtäväkseen sovittaa sen vanhan Alcázarin ahtaalle, viettävälle tontille. Niinpä hän rakensi ylöspäin eikä leveyttä: kuusi kerrosta siellä, missä maa on tasainen, ja kahdeksan siellä, missä se viettää palatsin takana. Eikä puuta lainkaan. Jokainen välipohja on holvi, ja puuta on vain ovissa ja ikkunoissa, jotta tämä rakennus ei koskaan voisi palaa niin kuin edellinen. Peruskivi muurattiin tämän julkisivun keskikohdan alle huhtikuun kuudentena päivänä 1738, ja sen kirjoituksen mukaan Filip viides rakensi linnan uudelleen kestämään ikuisuuden.

Katso sitten kahta patsasta kellotaulun molemmin puolin: Ferdinand kuudes ja hänen kuningattarensa Barbara Braganzalainen. Koko tämän kattolinjan piti olla täynnä kuninkaita, aina länsigooteista asti, ja heidän joukossaan Moctezuma ja Atahualpa. Kaarle kolmas, ensimmäinen kuningas, joka todella asui täällä vuodesta 1764, piti sitä liikana ja käski nostaa patsaat alas reunalistoilta. Ennen kuin menet sisään, katso itse kiveä: alhaalla harmaata graniittia, ylhäällä valkoista kalkkikiveä, kaksi väriä, jotka tekevät sen työn, joka kaikkien noiden patsaiden piti tehdä.

Kohde 2/5 · Pääaula (zaguán principal) ja pääkerrokseen nouseva pääportaikko, omatoimisen kierroksen alku

Pääportaikko

Francesco Sabatini (1722-1797) Kaarle III:n tilauksesta Giambattista Sacchettin porrashallissa; holvin freskot: Corrado Giaquinto (1703-1766); stukkokoristeet: Giovanni Battista Andreoli; tasanteen leijonat: Felipe de Castro ja Robert Michel · Sabatini rakensi sen vuonna 1760 vasemmalle puolelle; siirrettiin Kaarle IV:n käskystä vuonna 1789 oikealle samoista askelmista; holvin freskot valmistuivat Ferdinand VI:n eläessä · Marmoria ja graniittia; 72 askelmaa, jokainen veistetty yhdestä 4,5 metriä leveästä marmorikappaleesta

Huomaa

  • Askelmat: leveitä, hyvin matalia, jokainen yhtä neljä ja puoli metriä leveää marmorikappaletta.
  • Ensimmäisen tasanteen kaksi marmorileijonaa, toinen Felipe de Castron ja toinen Robert Michelin. Linnan muistiinpanojen mukaan Michelin leijona on eloisampi.
  • Giaquinton holvi, Espanjan suojelema uskonto, ja kulmamedaljongeissa neljä alkuainetta.
  • Valkoisesta Carraran marmorista veistetyt maljakot, joissa on metsästyskohtauksia ja voitonmerkkejä.
Tekstiversio (2:33)

Seiso portaiden juurella ja katso ensimmäistä askelmaa. Se on yhtä marmorikappaletta, neljä ja puoli metriä leveä, ja samanlainen on jokainen muukin: seitsemänkymmentäkaksi askelmaa, niin leveitä ja niin matalia, että nousua tuskin huomaa. Patrimonio Nacionalin omat muistiinpanot lisäävät, että naiset eivät kävelleet niitä ylös lainkaan. Heidät kannettiin pääkerrokseen kantotuoleissa.

Takanasi on pääaula. Vaunut ajoivat sisään julkisivun kolmesta keskimmäisestä ovesta, ja hallitsijat ja lähettiläät astuivat ulos juuri tässä, vastapäätä Kaarle kolmannen patsasta, jossa kuningas on puettu roomalaiseksi sotapäälliköksi.

Tästä portaikosta kiisteltiin lähes kaksi vuosikymmentä. Sacchettin suunnitelma, joka hyväksyttiin vuonna 1742 markiisi Scottin idean pohjalta, oli kaksoisportaikko: oikeanpuoleinen kuninkaalle ja vasemmanpuoleinen kuningattarelle. Sitten Scotti ja hänen suojattinsa Bonavia valittivat, että askelmat olivat liian korkeat, ja siitä seurannut hovikiista synnytti suunnitelman toisensa perään. Sacchettin kunnianhimoisin versio, jonka porrassyöksyt johtivat pääkerroksessa yhdeksään uloskäyntiin, rakennettiin vain puusta, jotta kuningas näkisi vaikutelman. Kaarle kolmas ei pitänyt niistä yhdestäkään. Hän käski Francesco Sabatinia rakentamaan yhden portaikon, samanlaisen kuin Vanvitellin portaikko Casertan palatsissa Napolin lähellä, ja muuttamaan toisen porrashallin juhlasaliksi. Se juhlasali on pylvässali, ja sillä on ollut vilkkaampi elämä kuin useimmilla Euroopan saleilla: Espanja allekirjoitti siellä liittymissopimuksensa Euroopan yhteisöihin vuonna 1985, siellä pidettiin Madridin rauhankonferenssi vuonna 1991, ja siellä Juan Carlos ensimmäinen allekirjoitti luopumisensa kruunusta vuonna 2014.

Nyt omituinen kohta. Sabatini rakensi tämän portaikon vuonna 1760 toiselle puolelle, vasemmalle. Kun Kaarle neljäs nousi valtaistuimelle vuonna 1789, hän käski saman arkkitehdin purkaa sen ja rakentaa sen uudelleen oikealle, nykyiselle paikalleen, samoista askelmista. Kävelet ylös portaikkoa, joka on jo kerran muuttanut.

Ensimmäisellä tasanteella istuu kaksi marmorileijonaa. Toinen on Felipe de Castron, toinen Robert Michelin työ, ja linnan omien muistiinpanojen mukaan Michelin leijona on näistä kahdesta dynaamisempi. Katso sitten suoraan ylös. Holvin maalasi Corrado Giaquinto: Espanjan suojelema uskonto, ympärillään Runsaus, Rauha, Oikeudenmukaisuus ja Suurenmoisuus, hyveitä, joiden piti kuulua Ferdinand kuudennelle, ja kulmien medaljongeissa neljä alkuainetta.

Kun Napoleon tuli Madridiin, hän pysähtyi tälle tasanteelle, kääntyi veljensä Josephin, uuden kuninkaan, puoleen ja sanoi: Veli, sinä saat paljon paremman talon kuin minä.

Kohde 3/5 · Pääkerros, kuningas Kaarle III:n huoneisto, pylvässalista Saletan ja eteishuoneen (Antecámara) kautta

Gasparinin sali, Kaarle III:n pukeutumishuone

Mattia Gasparini (k. 1774) Kaarle III:n tilauksesta; lattia: Domenico Galeotti ja Nicola Rappa; holvin stukko: Gennaro di Matteo; mukana linnan puusepän-, kirjonta- ja pronssityöpajat · Aloitettu Kaarle III:n aikana vuoden 1759 jälkeen; lattia ja holvi valmiita vuoteen 1788 mennessä; seinäverhoilut Ferdinand VII:n ja tuolit Alfonso XII:n aikana · Värillisin marmorein upotettu lattia, maalattu ja kullattu stukkoholvi, värillisellä silkillä ja kullatulla hopealangalla kirjaillut satiiniverhoilut; koristelu, jonka valmistuminen kesti vuosikymmeniä, noin viisikymmentä vuotta

Huomaa

  • Stukkoholvi: lehtiä, kukkia, hedelmiä ja lintuja vihreänä ja kultana, valmis ennen kuin Kaarle kolmas kuoli vuonna 1788.
  • Värillisestä marmorista tehty lattia, ainoa toinen osa, jonka hän näki valmiina.
  • Jaquet-Droz-yhtiön El Pastor -kello, jonka Ferdinand kuudes osti ja jonka paimen soittaa huilua tasatunnein.
  • Seinäverhoilut: satiinia, joka on kirjailtu värillisellä silkillä ja kullatulla hopealangalla; vanha kirjonta on siirretty uuteen silkkiin.
Tekstiversio (2:10)

Katso ensin ylös ja sitten alas, sillä katto ja lattia ovat tämän salin ainoat kaksi osaa, jotka Kaarle kolmas koskaan näki valmiina.

Tämä oli hänen Pieza de Vestirinsä, pukeutumishuoneensa, ja valtaistuinsalin jälkeen hänen huoneistonsa tärkein huone. Se ei ollut yksityinen huone. Kuningas pukeutui täällä hovin edessä, kuten kuninkaat silloin tekivät, joten huoneen piti olla esitys jo itsessään. Hän antoi tehtävän Mattia Gasparinille, maalarille ja sisustajalle, joka oli tullut hänen mukanaan Napolista vuonna 1759, ja Gasparini teki tämän: italialaista rokokoota niin pitkälle vietynä kuin mahdollista, meheviä lehtiä, kukkia, lintuja ja itämaisia hahmoja, ja vuosisadan kiinalaisvillitys joka nurkassa.

Työtä varten perustettiin kolme työpajaa. Puusepänpajaa johti saksalainen José Canops. Pronssit olivat Antonio Vendettin vastuulla. Ja kirjontapajan johdossa oli María Luisa Bergonzini, Gasparinin vaimo, joten yhtä tämän salin takana olleista kolmesta työpajasta johti nainen.

Siihen kului vuosikymmeniä. Kun Kaarle kolmas kuoli vuonna 1788, valmiina olivat vain Domenico Galeottin ja Nicola Rappan latoma marmorilattia sekä Gennaro di Matteon stukkoholvi. Koko ohjelma kesti noin viisikymmentä vuotta. Kirjaillut seinäverhoilut ripustettiin Ferdinand seitsemännen aikana, ja tuolit saapuivat vasta Alfonso kahdennentoista aikana, 1800-luvun lopulla. Myöhemmin seinien silkki kului loppuun ja vaihdettiin, ja alkuperäinen kirjonta ommeltiin kärsivällisesti uuden kankaan päälle.

Etsi kello nimeltä El Pastor, Paimen, sveitsiläisen Jaquet-Droz-yhtiön tekemä, jonka Ferdinand kuudes osti. Tasatunnein istuva paimen soittaa huilua, ja pienet 1700-luvun asuihin puetut hahmot tanssivat. Pronssinen kattokruunu ja nurkkien kynttelikkö ovat Ferdinand seitsemännen ajalta, ja keskellä oleva pöytä tuli Vatikaanin työpajoista, paavi Pius yhdeksännen lahjana Isabella toiselle.

Vielä yksi asia saleista, joiden läpi juuri kävelit. Kaarle kolmas halusi seinänsä peitetyiksi maalauksilla katosta paneeliin asti, ja talveksi ne vaihdettiin kuvakudoksiin Kastilian kylmyyttä ja kosteutta vastaan. Viereisessä eteishuoneessa, jossa hän ruokaili ja keskusteli ministeriensä kanssa, kesäripustukseen kuului Velázquezin Las Meninas. Se pysyi sillä seinällä, kunnes lähti lopullisesti Pradoon.

Kohde 4/5 · Pääkerros, pohjoispuoli, sisäänkäynti pääsisäpihaa kiertävästä galleriasta

Kuninkaallinen kappeli Giaquinton kupolin alla

Giambattista Sacchetti (1690-1764), mukana Ventura Rodríguez (1717-1785) ja Corrado Giaquinto (1703-1766); tilaaja: Ferdinand VI; stukko: Andreoli; tamburin enkelit: Felipe de Castro; alttarin arkkitehtuuri: Sabatini · Paikka pääkerroksessa päätettiin 1742; Sacchettin lopullinen suunnitelma 1748; rakennettu 1750-1759 (espanjankielinen Wikipedia) · Stukkoa, kultausta ja freskoja keskeisen kupolipohjan yllä; kymmenen suurta pylvästä, kukin yhdestä kappaleesta suonikasta mustaa Mañarian marmoria

Huomaa

  • Kupolin pilvikehät, jotka on maalattu niin, että Neitsyttä kruunaava Kolminaisuus näyttää leijuvan korkeammalla kuin se on.
  • Mustat pylväät, kukin yhtä kappaletta suonikasta marmoria Mañariasta Baskimaasta.
  • Pendentiivit: pyhä Isidor maanviljelijä, pyhä María de la Cabeza, pyhä Leander ja pyhä Damasus.
  • Länsipään urut, joiden kotelon suunnitteli Ventura Rodríguez ja jotka säästyivät 1800-luvun muutoksilta.
Tekstiversio (2:40)

Taivuta pääsi taaksepäin. Kupoli näyttää korkeammalta kuin se todella on, ja se on tarkoituksellista: Corrado Giaquinto maalasi pilvikehiä keskikohtauksen ympärille, jossa Pyhä Kolminaisuus kruunaa Neitsyt Marian, jotta katseesi kulkisi yhä vain ylöspäin.

Kaikki reunalistan yläpuolella on Giaquinton. Hän suunnitteli stukot, jotka Andreoli toteutti, ja hän maalasi freskot, muiden muassa Clavijon taistelun ja Uskonnon allegorian. Kupolin alla olevissa neljässä pendentiivissä on pyhimyksiä, joissa on madridilaista sävyä: Isidor maanviljelijä ja hänen vaimonsa, pyhä María de la Cabeza, sekä pyhät Leander ja Damasus.

Kappeli oli vähällä päätyä aivan muualle. Ensimmäinen suunnitelma sijoitti sen sinne, missä nykyään on hilparimiesten sali. Vuonna 1742 päätettiin rakentaa se sen sijaan tänne pääkerrokseen, ja usean version jälkeen, joista jokainen yritti suurentaa sitä, Patrimonio Nacionalin mukaan toteutettiin Sacchettin lopullinen suunnitelma vuodelta 1748, ja hänen avustajansa Ventura Rodríguez oli tiiviisti mukana; toisten lähteiden mukaan voittanut suunnitelma vuodelta 1749 oli Rodríguezin oma. Sacchettin ajatuksesta jäi rakentamatta loput. Hän halusi lattian ja jokaisen seinän marmorista ja pylväänpäät ja jalustat pronssista. Kaarle kolmas halusi kappelin valmiiksi, joten koristelu viimeisteltiin stukolla väliaikaisena ratkaisuna, ja se väliaikainen ratkaisu on se, minkä näet. Kunnolla tehty osa on huikea: kymmenen suurta pylvästä, kukin yhtä kappaletta suonikasta mustaa marmoria Mañariasta Baskimaasta.

Kuvittele nyt, miten tilaa käytettiin. Tavallisina päivinä kuningas seurasi messua Cancelista, kappelin takaosan suojatusta aitiosta, jonne hän pääsi kuninkaallisten huoneistojen sisältä. Suurina juhlapäivinä hän kulki kulkueessa ulkopuolista galleriaa pitkin, joka oli tilaisuutta varten ripustettu täyteen kuvakudoksia, kumarsi alttarille, kumarsi kuningattarelle ja istuutui baldakiinin alle. Hovilla oli vakiopaikkansa. Yleisö pääsi vain sisäänkäynnille asti.

Musiikilla oli täällä merkitystä. Tässä kappelissa soivat Domenico Scarlattin ja José de Nebran teokset, ja länsipään urut ovat harvinaisuus: niiden kotelon suunnitteli Ventura Rodríguez, ne rakensi Jorge Bosch vuonna 1778, ja ne ovat Espanjassa ainutlaatuiset, koska ne välttyivät 1800-luvun muutoksilta.

Vielä kaksi yksityiskohtaa. Pääalttarin yläpuolella oleva maalaus, pyhä Mikael, on Ramón Bayeun tekemä kadonneen Luca Giordanon alkuperäisteoksen mukaan, ja Giaquinton holvin rinnalla se näyttää melkein ujolta. Ja alttaripöydässä, lasitetussa syvennyksessä, lepää vahahahmo roomalaisesta marttyyrista, pyhästä Felixistä, jonka pyhäinjäännöksiä säilytetään siellä.

Kohde 5/5 · Pääkerros, eteläjulkisivu, Plaza de la Armerían yläpuolella; omatoimisen kierroksen viimeinen sali

Valtaistuinsali

Koristelun johtaja: Felice Gazzola, tilaaja: Kaarle III; holvin fresko: Giambattista Tiepolo (1696-1770); huonekalujen suunnittelu: Giovanni Battista Natali, veistotyö Napolissa: Gennaro di Fiore; seinäkirjonta: Andrea Cotardi · Sacchettin suunnittelema vuonna 1737; koristelu valmistui 1772 · Freskoa, kullattua stukkoa, kullatulla hopealla kirjailtua genovalaista samettia, kullattua puuta ja La Granjan lasia; kaksitoista konsolipöytää ja kaksitoista peilinkehystä sekä neljä kullattua pronssileijonaa, valettu 1651-1652

Huomaa

  • Holvin kulmat, joissa stukkohahmot kurottuvat ulos Tiepolon maalauksen kehyksestä.
  • Neljä kullattua pronssileijonaa valtaistuinkorokkeen vieressä, kukin tassu punertavan kivipallon päällä; seitsemän niiden veljistä on Pradossa.
  • Konsolipöydät ja peilinkehykset, kaksitoista kumpaakin, kaikki erilaisia saman suunnitelman sisällä, tehty Napolissa.
  • Seinien punainen genovalainen sametti ja sen kullatulla hopealla kirjaillut reunukset.
Tekstiversio (2:46)

Jos palatsilla on jokin tarkoitus, se on tämä sali. Se on ainoa huone, jonka käyttötarkoitus ei ole koskaan muuttunut sen jälkeen, kun Sacchetti piirsi sen vuonna 1737. Pysähdy vähän matkan päähän korokkeesta ja katso ennen kaikkea muuta ylös.

Katto on Giambattista Tiepolon, Espanjan monarkian riemuvoitto, yksi hänen elämänsä viimeisistä töistä. Seuraa sen alareunaa salin ympäri: reunalistalla istuvat hahmot ovat Espanjan maakuntien ja alusmaiden allegorioita, kullakin omat tunnuksensa, ja kulmissa stukkohahmot kurottuvat pitkälle maalatun kehyksen ulkopuolelle, niin ettet oikein erota, missä kipsi loppuu ja maali alkaa.

Kaarle kolmas antoi salin Felice Gazzolan tehtäväksi, ja tämän työryhmä sai sen valmiiksi vuonna 1772, ja tulos on Napoli keskellä Madridia. Kaarle oli ollut Napolin ja Sisilian kuningas vuoteen 1759 asti, ja huonekalut tehtiin siellä Giovanni Battista Natalin suunnitelmien mukaan, ja Gennaro di Fiore veisti ne: kaksitoista konsolipöytää ja kaksitoista peilinkehystä, kaikki erilaisia saman suunnitelman sisällä. Peililasi tuli La Granjan kuninkaalliselta lasitehtaalta, ja näin suuret tasaiset lasilevyt olivat tekninen saavutus. Seinät on päällystetty genovalaisella sametilla, jonka Andrea Cotardi kirjaili. Linna lukee koko järjestelyn koodina: neljä maanosaa, neljä vuodenaikaa ja neljä kardinaalihyvettä, kaikki, mitä kuningas tarvitsi hallitakseen hyvin.

Sitten leijonat. Neljä kappaletta, kullattua pronssia, ja kullakin tassu punertavan kivipallon päällä. Ne ovat palatsia vanhempia. Velázquez tilasi ne Italiasta toisella matkallaan sinne vanhan Alcázarin peilisaliin, ja Matteo Bonuccelli valoi ne vuosina 1651 ja 1652. Niitä oli kaksitoista. Seitsemän on Pradossa pöytien kannattimina, ja yksi vaurioitui pahoin vuoden 1734 tulipalossa. Kaarle kolmas asetti nämä neljä tänne tarkoituksella, yhdessä Jacques Jonghelinckin pronssisten Planeettojen kanssa, jotka nekin tulivat Alcázarista, kertoakseen, että uudet Bourbon-kuninkaat jatkoivat vanhojen perintöä.

Korokkeen kaksi valtaistuinta näyttävät salin sydämeltä, ja silti ne kuuluvat sen nuorimpiin esineisiin: ne ovat 1900-luvulla tehtyjä kopioita Kaarle kolmannen omasta valtaistuintuolista, ja niiden takana olevan baldakiinin vaakuna kirjailtiin 1990-luvulla. Alkuperäistä tuolia, jonka selkänojassa on Kaarlen kuva, säilytetään kruunusalissa, ja jokainen myöhempi valtaistuin tehtiin sen mallin mukaan.

Tällä salilla oli myös surullisempi tehtävä. Kun kuningas kuoli, hänen ruumiinsa asetettiin tänne nähtäville, ennen kuin se vietiin El Escorialin hautakappeliin. Kaarle neljäs halusi sisustaa salin uudelleen, ja Sabatinin ja ranskalaisen sisustajan Dugourcin suunnitelma vuodelta 1790 on yhä tallella, vaikka sitä ei koskaan toteutettu. Yläpuolellasi on siis se, minkä Kaarle kolmas hyväksyi: Tiepolo ylhäällä, Napoli seinillä ja Velázquezin leijonat vartioimassa tyhjää valtaistuinta.

Riippumaton opas · Chiaro

Osoita Chiarolla mitä tahansa Madridin kuninkaanlinnassa.

Viisi kohdetta on vasta raapaisu rakennuksessa, jossa on 3 418 huonetta. Posliinikabinetti, Goyan muotokuva, tanssivin hahmoin koristeltu kello, kuvakudos juhlaruokasalissa: osoita sitä Chiaro-sovelluksella ja kuule, kuka sen teki ja kenelle kuninkaalle, ja kysy sitten, mitä siinä salissa tapahtui seuraavaksi.

Miksi portaikko siirrettiin?Kuka tilasi nämä pronssileijonat?Kuka kuningas tuolla jalustalla on?

Ennen lähtöä

01

Kulkuyhteydet

Calle de Bailén, s/n, 28071 Madrid. Kaikki, ryhmässä tai ilman, menevät sisään Almudenan katedraalin aukiolla olevasta portista Calle Bailénin kulmassa, Plaza de la Armerían puolella. Tämän kierroksen ensimmäinen raita on tarkoitettu kuunneltavaksi aidan luona, muutaman askeleen päässä siitä portista.

Lähin asema on Ópera metrolinjoilla 2 ja 5. Cercanías-lähijunien pysäkki on Príncipe Pío. Linna mainitsee perille vievinä bussilinjoina 3, 25, 39 ja 148, ja kaupunkipyörille lähin on BiciMAD-asema numero 36.

02

Liput ja sisäänpääsy

  • Lippuja myydään tietylle päivälle ja sisäänpääsyajalle. Omatoimisen käynnin perusliput maksavat 18 euroa; 9 euron alennushinta koskee 5–16-vuotiaita, yli 65-vuotiaita ja enintään 25-vuotiaita opiskelijoita, ja alle 5-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Sisäänpääsy ja lipunmyynti päättyvät tuntia ennen sulkemisaikaa.
  • Aukioloajat seuraavat vuodenaikaa: huhtikuusta syyskuuhun maanantaista lauantaihin klo 10.00–19.00; lokakuusta maaliskuuhun maanantaista lauantaihin klo 10.00–18.00; sunnuntaisin ympäri vuoden klo 10.00–16.00. Vuonna 2026 linna on suljettu koko päivän 25. joulukuuta sekä 24. ja 31. joulukuuta klo 15.00 alkaen, ja viralliset tilaisuudet voivat sulkea sen muinakin päivinä.
  • Euroopan unionin kansalaiset ja siellä asuvat sekä Latinalaisen Amerikan maiden kansalaiset pääsevät sisään ilmaiseksi maanantaista torstaihin klo 17.00–19.00 (lokakuusta maaliskuuhun klo 16.00–18.00) henkilöllisyystodistusta vastaan, vain lipunmyynnin kautta ja vain omatoimiselle käynnille. Kuninkaallista keittiötä, jota myydään vain yhdistelmälippuna linnan kanssa, ei pääse näkemään noina aikoina.
  • Salamattomat valokuvat omaan käyttöön ovat sallittuja, ellei kyltti toisin kerro; jalustat ja selfiekepit eivät ole. Kävijätilojen korjaustöiden vuoksi linna pyytää, ettet tuo isoja reppuja, matkalaukkuja tai tilaa vieviä laukkuja.
Viralliset liput →
03

Virallinen ääniopas

Patrimonio Nacionalin oma ääniopas maksaa erikseen, ja sitä on kahta muotoa: laite, joka annetaan, kun olet läpäissyt kulunvalvonnan, tai digitaalinen versio linnan sovelluksessa, joka avataan varausvahvistuksesi koodilla ja jota varten tuot omat kuulokkeet ja ladatun puhelimen. Sen hinta on linnan omalla kävijäsivulla osoitteessa patrimonionacional.es. Jos varaat linnan henkilökunnan vetämän opastetun kierroksen, jonka lisähinta on 8 euroa, linnan mukaan et tarvitse ääniopasta lainkaan. Tämän sivun viisi raitaa ovat eri asia: ilmaisia, selaimessa suoratoistettavia, ja jokaisen teksti on luettavissa soittimen alla.

Virallinen sivusto →

Kysymyksiä

Onko Madridin kuninkaanlinnaan ilmaista ääniopasta?

On: tämän sivun viisi raitaa ovat maksuttomia, mitään ei tarvitse ladata, ja jokaisen soittimen alla on koko teksti. Linnan oma ääniopas, laitteella tai sen sovelluksessa, on maksullinen lisä pääsylipun päälle. Niistä tuhansista esineistä, joihin kumpikaan ei ehdi, ota kuva Chiaro-sovelluksella, niin se kertoo sinulle niistä.

Voinko kuunnella Madridin kuninkaanlinnan ääniopasta ilman lippua?

Ensimmäisen raidan voit. Se on kirjoitettu Plaza de la Armerían aidan yleisölle avoimelle puolelle, pääjulkisivua katsoen, kävijöiden portin viereen. Raidat kahdesta viiteen soivat sisällä, edustushuoneistojen omatoimisella reitillä, jonka peruslippu kattaa; kuninkaallinen keittiö on erillinen yhdistelmälippu eikä kuulu tähän kierrokseen.

Paljonko Madridin kuninkaanlinnan virallinen ääniopas maksaa?

Se laskutetaan erikseen 18 euron pääsymaksun lisäksi, joko vuokralaitteena tai sovelluksen sisäisenä oppaana, joka avataan varauskoodilla, ja sen hinta on linnan omalla kävijäsivulla osoitteessa patrimonionacional.es. Vaihtoehto on linnan henkilökunnan vetämä opastettu kierros 8 euron lisähintaan, ja linnan mukaan silloin ääniopasta ei tarvita.

Minä päivinä Madridin kuninkaanlinna on suljettu vuonna 2026?

Loppuvuoden 2026 ilmoitetut sulkemiset ovat koko päivä 25. joulukuuta ja aikaistettu sulkeminen klo 15.00 joulukuun 24. ja 31. päivänä; aiemmin samana vuonna linna oli kiinni myös uudenvuodenpäivänä, 6. tammikuuta ja 1. toukokuuta. Koska se on yhä kuninkaan virallinen asunto, valtiolliset tilaisuudet voivat sulkea sen muinakin päivinä, joten katso lipunmyyntisivusto ennen lähtöä. Sunnuntaisin se sulkeutuu klo 16.00 ympäri vuoden.

Mihin Madridin kuninkaanlinnan omatoiminen kierros päättyy?

Valtaistuinsaliin, eteläjulkisivulle Plaza de la Armerían yläpuolelle, pohjoispuolen kuninkaallisen kappelin jälkeen. Tämä on Patrimonio Nacionalin omien omatoimisen käynnin materiaalien järjestys, ja tämä sivu noudattaa sitä: julkisivu, pääportaikko, Gasparinin sali, kuninkaallinen kappeli, valtaistuinsali. Linna arvioi edustushuoneistojen omatoimiseen kierrokseen kuluvan noin neljäkymmentäviisi minuuttia.

Saako Madridin kuninkaanlinnassa valokuvata?

Patrimonio Nacional sallii salamattomat valokuvat omaan käyttöön muualla kuin paikoissa, joissa se on nimenomaisesti kielletty. Jalustat, selfiekepit ja vastaavat lisävarusteet eivät ole sallittuja, ja muiden kävijöiden ja henkilökunnan yksityisyyttä on kunnioitettava.

Lisää äänioppaita

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Madridin kuninkaanlinnan ylläpitäjään.