Thyssen-Bornemisza · Madrid · Riippumaton opas
Thyssen-Bornemiszan ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Firenzeläisestä muistokuvasta pariisilaiseen pukeutumispeiliin, ääneen kerrottuna tällä sivulla. Lopuista lähes 1 000 maalauksesta riittää, että kuvaat yhden, niin Chiaro jatkaa siitä.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Thyssen-Bornemiszan ylläpitäjään.
Giovanna degli Albizzi Tornabuonin muotokuva
Thyssen-Bornemisza, Madrid
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Thyssen-Bornemiszan teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 12 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Mene ensin ylös. Museo numeroi salinsa aikajärjestyksessä rakennuksen ylimmästä kerroksesta alaspäin, ja Thyssen-Bornemiszan ääniopas kulkee nämä numerot järjestyksessä: Ghirlandaio salissa 5, Carpaccio salissa 7, Caravaggio salissa 12 ja Hals salissa 23, kaikki tasolla 2, ja sitten kerros alaspäin Morisot'n luo saliin 33 tasolle 1. Kuunteluun kuluu noin 12 minuuttia. Kävelyä tulee oman arviomme mukaan noin kaksikymmentä minuuttia, jos et pysähdy matkalla, ja matkalla sinä pysähdyt.
Jokainen salinumero on museon oman kokoelmasivun kyseistä maalausta koskevalta sivulta. Museo varoittaa myös, että sen maalaukset ovat usein lainassa, jolloin seinällä on niiden tilalla ilmoitus tai toinen teos. Usko seinää ennemmin kuin tätä sivua, ja kirjoita meille, kun ne ovat eri mieltä.
Kohde 1/5 · Taso 2, sali 5, pysyvä kokoelma
Giovanna degli Albizzi Tornabuonin muotokuva
Domenico Ghirlandaio (1449–1494) · 1489–1490 · Sekatekniikka paneelille, 77 × 49 cm
Huomaa
- Paperilappu niskan takana oikealla. Alareunan roomalaiset numerot antavat vuoden 1488, Giovannan kuolinvuoden, eivät maalauksen vuotta.
- Kultainen kangas olkapäällä, jossa on Tornabuonien tunnus ja kaksi L-kirjainta aviomiehelle Lorenzolle.
- Hyllyltä riippuvat korallihelmet ja niiden alla reunuksella oleva kirja, molemmat oikealla, molemmat merkkejä hurskaudesta.
Tekstiversio (2:40)
Hän ei katso sinuun. Kasvot on käännetty tiukkaan profiiliin, kaula on pitkä, kädet ristissä, ja kaikki hänessä on niin hillittyä, että kestää hetken ymmärtää, millainen kuva tämä on. Se on muistokuva. Kun Domenico Ghirlandaio maalasi tämän paneelin noin vuonna 1489 tai 1490, kuvan nuori nainen oli jo kuollut.
Giovanna degli Albizzi syntyi Firenzessä vuonna 1468. Kesäkuussa 1486 hän avioitui Lorenzo Tornabuonin kanssa. Poika, Giovanni, syntyi lokakuussa 1487. Seitsemäntenä lokakuuta 1488 Giovanna kuoli toista lastaan odottaessaan. Hän oli yhdeksäntoista.
Etsi nyt paperilappu hänen niskansa takaa oikealta. Se on koko kuvan avain. Siinä on roomalaisrunoilija Martialiksen säkeistä muokattuja rivejä ja sitten vuosiluku roomalaisin numeroin: 1488, Giovannan kuolinvuosi, ei maalauksen vuosi. Latinankielinen teksti sanoo suunnilleen näin: Taide, jospa osaisit kuvata luonteen ja mielen, maan päällä ei olisi kauniimpaa maalausta. Mieti, mitä se myöntää. Ammattinsa huipulla oleva maalari kertoo sinulle omassa kuvassaan, että sai kuvattua vain hänen ulkokuorensa.
Sen ulkokuoren hän tunsi hyvin. Hän oli jo maalannut Giovannan kokovartalokuvana Marian ja Elisabetin kohtaamista esittävään freskoon Santa Maria Novellan Tornabuoni-kappelissa, ja Niccolò Fiorentinon mitali, jossa on Giovannan kuva ja nimi, on syy siihen, että tiedämme, kuka hän on. Profiili oli tavallinen firenzeläinen tapa maalata nainen, ja se alkoi jo vaikuttaa vanhanaikaiselta. Sellaiselle, joka ei enää voinut istua muotokuvaa varten, minun on vaikea kuvitella parempaa ratkaisua.
Katso kultaista kangasta olkapäällä. Siinä on Tornabuonien tunnus ja kaksi L-kirjainta Lorenzolle, joten hän kantaa aviomiehensä nimeä vaatteissaan. Lapun yläpuolella olevalta hyllyltä riippuu korallihelminauha, luultavasti rukousnauha. Tuon ajan ihmiset uskoivat korallin torjuvan pahaa ja edistävän hedelmällisyyttä, mikä on kipeää katsottavaa raskaana kuolleen naisen muotokuvassa. Alla reunuksella on kirja, kenties rukouskirja.
Maalin alta infrapuna paljastaa kaulassa pyöreistä helmistä tehdyn kaulakorun, joka ei päätynyt lopulliseen sommitelmaan, ja kädet oli ensin sijoitettu ylemmäs ja sitten laskettu. Ghirlandaio siirsi häntä jatkuvasti kohti jotain hiljaisempaa.
Paneeli riippui ensin Lorenzon omissa huoneissa Tornabuonien palatsissa. J. P. Morgan osti sen vuonna 1907, ja vuonna 1935 hänen poikansa myi sen Heinrich Thyssenille. Se on kulkenut pitkän matkan noista huoneista, ja paperilappu sanoo yhä sen, mitä se sanoi siellä: maalari ei aivan tavoittanut häntä.
Kohde 2/5 · Taso 2, sali 7, pysyvä kokoelma
Nuori ritari maisemassa
Vittore Carpaccio (noin 1465–1525/26) · noin 1505 · Öljy kankaalle, 218,5 × 151,5 cm
Huomaa
- Valkoinen kärppä vasemmassa alakulmassa ja sen vieressä oleva nauha: Malo mori quam foedari, mieluummin kuolen kuin tahraudun.
- Taivaalla haikaran kaatava haukka, joka saattaa viitata tämän miehen kuolemaan.
- Haarniskan kiilto. Sen tavoittamiseksi Carpaccio lisäsi maaliin antimonihohdetta, kivennäistä, jota kuvissa käytetään harvoin.
Tekstiversio (2:32)
Tässä on nuori mies, joka on pysähtynyt. Kangas on yli kaksi metriä korkea, ja hän seisoo siinä täydessä haarniskassa, molemmat kädet miekallaan, maisemassa, joka on niin täynnä lintuja, eläimiä ja kasveja, että se vaikuttaa vähemmän näyttämökuvalta ja enemmän koodilta, jota kukaan ei ole saanut kokonaan murrettua.
Pitkään kukaan ei tiennyt edes oikeaa maalaria. Kankaassa oli Albrecht Dürerin monogrammi, ja Carpaccion oma signeeraus oli maalattu peittoon. Teos laskettiin Dürerin nimiin vuoteen 1919 asti. Kun museon konservaattorit tutkivat sitä, he löysivät sen takapuolelta piilotetun merkinnän, jossa luki A. Durer. Joku halusi tuon nimen siihen kovasti. Silti Vittore Carpaccio oli signeerannut sen alusta asti paperilappuun hahmon oikealla puolella, ja lappu on yhä siellä sinun löydettävänäsi.
Katso nyt vasenta alakulmaa. Tuo pieni valkoinen eläin on kärppä, ja sen vieressä kulkee nauha, jossa on latinankielinen tunnuslause Malo mori quam foedari, mieluummin kuolen kuin tahraudun. Tunnuslause ja eläin viittaavat siihen, että hän saattaa olla Kärpän ritarikunnan ritari, mutta ne nostavat esiin varsinaisen kysymyksen: kuka hän on? Jos tämä on muotokuva, ja luultavasti on, sitä kutsutaan usein länsimaisen maalaustaiteen varhaisimmaksi kokovartalomuotokuvaksi, emmekä vieläkään tiedä hänen nimeään.
Taidehistorioitsijat ovat arvailleet jo vuosisadan. Yksi suosikki on Urbinon herttua Francesco Maria ensimmäinen della Rovere. Ehdokas, jota minun on vaikeinta unohtaa, on tuoreempi, tutkija Augusto Gentilin esittämä: venetsialainen Marco Gabriel, joka komensi Methonin linnoitusta Kreikassa, kun osmanit piirittivät sitä vuonna 1500. Hän oli ainoa eloon jäänyt venetsialainen, ja häntä syytettiin siitä pelkuruudesta. Hänet vietiin Konstantinopoliin ja mestattiin neljäntenä marraskuuta 1501. Jos mies on hän, tämä maalaus on hänen sukunsa vastaus syytökseen, eikä tunnuslause kuolemasta häpeän sijaan ole enää pelkkä koriste.
Katso ylös taivaalle, jossa haukka kaataa haikaran, ja katso uudelleen hänen asentoaan, joka muistuttaa hautapatsasta. Takana ratsastava saattaa olla hänen aseenkantajansa tai sama mies vielä eläessään. Konservaattorit havaitsivat, että Carpaccio oli ensin kuvitellut useamman kuin yhden hevosen. He löysivät haarniskasta myös antimonihohdetta, maalissa harvoin käytettyä kivennäistä, joka valittiin antamaan metallille sen kiilto. Heinrich Thyssen osti kankaan vuonna 1935 amerikkalaisen keräilijän Otto Kahnin perillisiltä. Hän maksoi ritarista, jonka haarniska yhä kiiltää ja jonka nimi yhä puuttuu.
Kohde 3/5 · Taso 2, sali 12, pysyvä kokoelma
Pyhä Katariina Aleksandrialainen
Caravaggio (Michelangelo Merisi, 1571–1610) · noin 1598–1599 · Öljy kankaalle, 173 × 133 cm
Huomaa
- Rikkinäinen pyörä rautaterineen vasemmalla, joka legendan mukaan särkyi Katariinan kosketuksesta.
- Miekka hänen käsiensä alla ja palmunoksa lattialla, marttyyriuden kaksi muuta merkkiä.
- Hänen silmänsä. Pyhimys hartauskuvassa, ja hän katsoo sinua suoraan, kuin joku, jonka voisit tunnistaa kadulla.
Tekstiversio (2:26)
Hän katsoo suoraan sinuun eikä pidä kiirettä. Kaikki hänen ympärillään sanoo marttyyri: rikkinäinen pyörä, miekka, palmunoksa lattialla. Hänen kasvonsa sanovat aivan muuta. Caravaggio maalasi tämän noin vuonna 1598 tai 1599 Roomassa ja lähes varmasti ensimmäiselle suojelijalleen, kardinaali Francesco Maria del Montelle. Se kirjattiin kardinaalin kokoelmaan vuonna 1627.
Ensin pyhimys. Katariina Aleksandrialainen oli legendansa mukaan nuori aatelisnainen, joka väitteli roomalaisen keisarin ja tämän filosofien kanssa ja käännytti monet heistä. Keisari tuomitsi hänet piikkipyörään, joka särkyi heti hänen kosketuksestaan, joten keisari mestautti hänet. Siksi näet nuo kolme esinettä. Hän polvistuu tyynyllä prinsessan vaatteissa, molemmat kädet miekalla, joka lopulta tappoi hänet. Katolinen kirkko itse menetti uskonsa häneen: se poisti hänet pyhimyskalenterista vuonna 1969 sillä perusteella, ettei häntä luultavasti ollut koskaan ollut olemassa, ja palautti hänet vuonna 2002.
Nainen, jota todella katsot, oli varmasti olemassa. Hänet on tunnistettu Fillide Melandroniksi, joka syntyi Sienassa vuonna 1581 ja oli yksi Rooman tunnetuimmista kurtisaaneista. Kun tämä maalattiin, hän oli siis vielä teini-ikäinen. Caravaggio käytti häntä uudelleen Juditina maalauksessa Judit mestaa Holofernesin, ja hän maalasi Fillidestä muotokuvan, joka paloi Berliinissä toisen maailmansodan aikana. Siinä on tämän kuvan järkytys ja voima. Kuva kardinaalin kokoelmaan, ja pyhimyksellä on sellaisen naisen kasvot, jonka puoli Roomaa saattoi tunnistaa.
Katso, miten valo lankeaa. Se tulee kovana ylhäältä vasemmalta ja jättää muun mustaan, niin että hän näyttää nojaavan pimeydestä sinua kohti. Tällä valon ja muodon käsittelyllä oli myöhemmin valtava vaikutus maalareihin Italiassa ja kaikkialla Euroopassa.
Museo analysoi materiaalit ja löysi jotain, mitä et näe: punaista, osan vaatteiden ensimmäisestä versiosta. Nykyään kuvan voimakkain jäljellä oleva punainen on tyyny hänen polviensa alla.
Filliden elämäkään ei pysynyt ateljeessa. Hänellä oli suhde aatelissukuun kuuluvaan nuoreen mieheen, Ranuccio Tomassoniin, ja vuonna 1599 pari pidätettiin yhdessä. Toukokuussa 1606 Caravaggio tappoi Tomassonin ja pakeni Roomasta kuolemantuomion alaisena. Huhujen mukaan tappelu käytiin Fillidestä, eikä kukaan voi enää ratkaista asiaa. Se tapahtui noin seitsemän vuotta sen jälkeen, kun Caravaggio maalasi tämän rauhallisen, suoran katseen ja miekan naisen käsiin.
Kohde 4/5 · Taso 2, sali 23, pysyvä kokoelma
Perheryhmä maisemassa
Frans Hals (noin 1582–1666) · 1645–1648 · Öljy kankaalle, 202 × 285 cm
Huomaa
- Pariskunnan yhdistetyt kädet, viittaus avioliiton uskollisuuteen, ja tytön vieressä oleva koira lojaalisuuden merkkinä.
- Poika naisen ja tytön välissä, katsomassa ulos kuvasta, hahmo, jolle vuoden 1910 luettelo antoi yhden rivin.
- Pitsit ja kalvosimet läheltä, muutama löysä sivellinveto, joista tulee pitsiä vasta, kun astut taaksepäin.
Tekstiversio (2:14)
Astu taaksepäin, sillä se on tarpeen. Tämä kangas on lähes kolme metriä leveä, yksi suurimmista teoksista, jotka Frans Hals koskaan maalasi, ja suurin, joka ei ole omistettu Haarlemin kansalaiskaarteille. Se näyttää hollantilaisen 1600-luvun leppoisimmalta iltapäivältä. Pariskunta istuu ulkona käsi kädessä, mikä viittaa avioliiton uskollisuuteen. Koira odottaa tytön vieressä lojaalisuuden merkkinä. Kaikilla on hyvät vaatteet, ja he ovat siihen tyytyväisiä.
Mene lähemmäs ja katso, miten vähän siitä on piirretty. Pitsit ja kalvosimet ovat muutama löysä leveän siveltimen veto, joista tulee pitsiä vasta, kun astut taas taaksepäin. Se vaikuttaa hyvin modernilta 1640-luvulle. Hollannin rikkaat porvarit halusivat hyvän onnensa ikuistetuksi, ja Hals sai sen näyttämään elävältä.
Katso nyt pariskunnan ohi, naisen ja tytön väliin. Siellä seisoo musta poika ruskeassa takissa ja valkoisessa kauluksessa, katsoen suoraan ulos kuvasta, ja hän on syy siihen, että tästä kankaasta puhutaan nykyään. Se on Halsin ulkoilmaperhekuvista ainoa, jossa on tällainen hahmo. Häntä ei ole aina huomattu. Vuonna 1906 Lontoon Kuninkaallinen akatemia esitteli kuvan maalarin omana perheenä. Vuoden 1910 luettelo laskee viisihenkisen perheryhmän ja antaa hänelle yhden rivin, pieni poika tummanruskeassa asussa, sanomatta sanaakaan siitä, että hän on musta. Samana vuonna amerikkalainen keräilijä Otto Kahn ylitti J. P. Morganin tarjouksen kankaasta 500 000 dollarilla.
Vuonna 2023 kaksi tutkijaa, Ineke Mok ja Dineke Stam, esittivät, että perheellä on sittenkin nimi: Jacob Ruychaver ja hänen vaimonsa Maria Hendrixs sekä heidän lapsensa Geertruid ja Willem. Ruychaver liittyi Länsi-Afrikan Kultarannikkoon, jossa entiset pääjohtajat maalauttivat itsensä yleisesti afrikkalaisen palvelijan kanssa. Jos tutkijat ovat oikeassa, tämän leppoisan iltapäivän takana seisoo siirtomaahistoria. Museo itse kutsui heidät puhumaan maalauksesta osana näyttelyä, joka käsitteli siirtomaamuistoa sen omissa kokoelmissa.
Huhtikuussa 2017 amerikkalainen taidemaalari Titus Kaphar maalasi tämän kankaan kopion yli lavalla TED-puheessa, kunnes jäljellä oli vain poika. Hänen ajatuksensa oli, että tiedämme tällaisten kuvien pitsikauluksista paljon enemmän kuin ihmisistä, jotka seisovat niiden takana. Katso kauluksia uudelleen, noita muutamia nopeita vetoja. Katso sitten häntä.
Kohde 5/5 · Taso 1, sali 33, pysyvä kokoelma
Psyykepeili
Berthe Morisot (1841–1895) · 1876 · Öljy kankaalle, 65 × 54 cm
Huomaa
- Peilin molemmilla puolilla olevat ikkunat, vasemmalla verhojen puoliksi peittämät, jotka täyttävät huoneen valolla.
- Peilin kehys, joka nousee kankaan yläreunaan asti ja tekee kuvan kuvan sisään.
- Kuinka monta erilaista valkoista on mekossa, verhoissa, seinässä ja sohvassa.
Tekstiversio (2:35)
Kokonaisen suurten julistusten kerroksen jälkeen tässä on pieni kangas naisesta, joka ei ole sinusta lainkaan kiinnostunut. Vain kuusikymmentäviisi senttiä kertaa viisikymmentäneljä. Hän seisoo korkean kallistettavan peilin edessä ja kokoaa valkoisen mekon vyötäröä selkänsä taakse, toinen olkapää paljaana. Hänen katseensa on luotu alas, samoin peilikuvan. Sellaista peiliä kutsuttiin psyykeksi, mistä maalaus saa nimensä, ja psyke on myös kreikan sana sielulle.
Aloita valkoisista, sillä niitä Berthe Morisot todella maalasi. Valo tulee kahdesta ikkunasta peilin molemmilta puolilta, heijastuu lasista ja muuttaa huoneen kokonaiseksi vaaleiden sävyjen kirjoksi mekossa, verhoissa, seinässä ja sohvassa. Kaiken tämän keskellä punainen matto on ainoa voimakas nuotti, ja täältä katsottuna se on pelkkiä täpliä ja pilkkuja. Peilin kehys nousee kankaan yläreunaan asti, joten saat kuvan kuvan sisään.
Morisot maalasi tämän vuonna 1876. Se oli yksi kahdeksasta kankaasta, jotka hän teki sinä vuonna, ja neljässä niistä naiset laittautuvat. Hän esitti sen impressionistien näyttelyssä vuonna 1877, kolmannessa, toisen laittautuvaa naista esittävän kuvan rinnalla, jonka amerikkalainen taidemaalari Mary Cassatt myöhemmin osti. Siihen mennessä hän oli lopettanut Pariisin virallisen Salongin kanssa. Vuoden 1864 debyytin jälkeen hänet hyväksyttiin sinne vielä kuusi kertaa, ja sitten vuonna 1874 Salonki hylkäsi hänet. Hän ei enää koskaan tarjonnut sinne teoksia, ja samana vuonna hän liittyi impressionisteihin heidän ensimmäisessä näyttelyssään. Samana vuonna hän avioitui Eugène Manet'n, ystävänsä ja kollegansa Édouardin veljen, kanssa. Hänen äitinsä oli Jean-Honoré Fragonardin sisaruksen lapsenlapsi, ja Fragonardin Keinulauta on myös tässä kokoelmassa.
Aihe näyttää tutulta. Naiset peilien edessä olivat vakiintunut tapa vihjata naisten turhamaisuuteen ja antaa miehille jotain katseltavaa. Mutta taidehistorioitsija Whitney Chadwick luki tämän teoksen vuonna 1990 rohkeana, myötätuntoisena kuvana naisen tietoisuudesta itsestään. Nainen selvittää, miltä näyttää itselleen, eikä ketään muuta ole kutsuttu. Luulen, että se pitää paikkansa, ja siksi tämä hiljainen kangas pitää pintansa kaikkea yläkerran antia vastaan.
Vuonna 1890 Morisot kirjoitti päiväkirjaansa, että naisten voima on tunteessa, intuitiossa ja miehiä hienovaraisemmassa katseessa. Sitten hän lisäsi: Haluaisin jatkaa työtä kuolemaani asti. Hänellä oli viisi vuotta aikaa. Toisena maaliskuuta 1895 hän kuoli keuhkokuumeeseen, joka tarttui hänen hoitaessaan kuusitoistavuotiasta tytärtään Julieta.
Riippumaton opas · Chiaro
Yhdeksänsataa ja risat maalausta jäljellä.
Kierros päättyy Morisot'hon, mutta kokoelma ulottuu 1200-luvun lopulta 1980-luvulle. Asetu Rembrandtin, Monet'n tai Hopperin eteen ja ota kuva, niin Chiaro kertoo, mikä teos on ja mitä se ehti tehdä ennen Madridiin tuloaan, ja ottaa puhuttuja kysymyksiäsi vastaan niin kauan kuin niitä riittää.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
Paseo del Prado, 8, 28014 Madrid, lähellä Pradoa ja samalla taidemuseoiden kadunpätkällä kuin Reina Sofía. Lippuja myydään verkossa ja museon lippukassalla.
Lähin on metroasema Banco de España linjalla 2. Junat pysähtyvät Atochassa ja Recoletosissa. Museon bussilistassa ovat 1, 2, 5, 9, 10, 14, 15, 20, 27, 34, 37, 41, 51, 52, 53, 74, 146, 150.
Liput
- Maanantait ovat lyhyitä ja ilmaisia: 12.00–16.00, kokoelma mukaan lukien, lippua ei tarvita. Muina päivinä sisäänpääsy maksaa 14 euroa, 10 euroa yli 65-vuotiaille, eläkeläisille ja opiskelijoille, ja alle 18-vuotiaille se on ilmainen.
- Aukioloajat kauden mukaan: tiistaista perjantaihin 10.00–19.00 syyskuusta kesäkuuhun ja heinä- ja elokuussa 21.00 asti, sunnuntaina 10.00–19.00, ja sisäänpääsy päättyy 30 minuuttia ennen sulkemista. Museo ilmoittaa lauantaiksi 10.00–23.00, mutta lippukassa sulkeutuu 20.30 ja ilmainen aika kello 21.00 alkaen koskee vain vaihtuvia näyttelyitä katutasolla ja tasolla -1, ei yhtäkään näistä viidestä maalauksesta, joten tule niiden takia hyvissä ajoin sitä ennen.
- 15. lokakuuta 2026–17. tammikuuta 2027 kokoelmasta on 25 teosta lainassa Mauritshuisissa Haagissa, joten tarkista asia ennen kuin teet erityismatkan jonkin yksittäisen maalauksen takia.
- Museo mainitsee ajan 14.00–16.00 yleensä rauhallisimmaksi. Lipussasi ei ole aikaikkunaa, ellet lisää siihen katutason vaihtuvaa näyttelyä, ja voit poistua ja palata saman päivän aikana.
Virallinen ääniopas
Virallinen ääniopas lisää lipun hintaan 5,50 euroa, ja sen voi ostaa verkosta lipun yhteydessä tai samana päivänä lippukassalta ja ääniopastiskeiltä. Se toimii omassa puhelimessa tai museon laitteessa, ja siinä on 15, 30 tai 50 teoksen kierroksia sekä tunnin mittainen 10 mestariteosta -kierros. Tämä sivu on suppeampi eikä maksa mitään: viisi maalausta, joiden tekstit ovat soittimen alla.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Thyssen-Bornemiszaan ilmaista ääniopasta?
On, tällä sivulla. Viiden maalauksen selostukset soivat selaimessa ilman asennuksia ja maksuja, ja jokainen teksti on luettavissa alla. Mikä tahansa muu täkäläinen maalaus saa vuoronsa Chiaro-sovelluksessa kuvan perusteella.
Paljonko Thyssen-Bornemiszan virallinen ääniopas maksaa?
5,50 euroa lipun hinnan päälle museon hinnaston mukaan. Sen ostaa lipun yhteydessä verkosta tai samana päivänä lippukassalta tai ääniopastiskeiltä, ja se toimii omassa älypuhelimessa tai museon laitteessa.
Missä Ghirlandaion Giovanna Tornabuoni on Thyssen-Bornemiszassa?
Salissa 5 tasolla 2, pysyvässä kokoelmassa. Nouse toiselle tasolle, josta salien numerointi alkaa, niin teos tulee vastaan sarjan alkupäässä. Se on tämän kierroksen ensimmäinen kohde.
Minä päivänä Thyssen-Bornemisza on suljettu?
Mikään viikonpäivä ei ole sulkemispäivä. Museo on kokonaan kiinni vain 25. joulukuuta, 1. toukokuuta ja uudenvuodenpäivänä. Maanantait on lyhennetty aikaan 12.00–16.00, ja 24. ja 31. joulukuuta museo on auki 10.00–15.00.
Kuinka kauan Thyssen-Bornemiszassa kuluu aikaa?
Museo arvioi käyntiin noin kaksi ja puoli tuntia ja ehdottaa lisäämään noin 50 minuuttia, jos haluat nähdä myös katutason vaihtuvan näyttelyn. Nämä viisi kohdetta vievät noin puoli tuntia kuuntelu ja kävely yhteensä, jos kuljet suoraan kohteesta toiseen.
Onko Thyssen-Bornemisza ilmainen maanantaisin?
On, kello 12.00–16.00, jotka ovat myös maanantain ainoat aukioloajat. Sponsoroitu aika sisältää kokoelman, siis kaikki viisi kohdetta, ja voit kävellä sisään ilman lippua. Varaudu lyhyempään käyntiin kuin museon tavallinen kaksi ja puoli tuntia.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Thyssen-Bornemiszan ylläpitäjään.