Siirry sisältöön

Museo de Bellas Artes · Sevilla · Riippumaton opas

Sevillan taidemuseon ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.

Viisi äänitettä, jotka soivat suoraan selaimessa. Museon neljässätoista salissa riittää muutakin: suuntaa Chiaro mihin tahansa maalaukseen, niin se kertoo tarinan.

Lataa App Storesta

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Sevillan taidemuseon ylläpitäjään.

9:41

Pyhän Tuomas Akvinolaisen apoteoosi

Sevillan taidemuseo

0:00 2:36
Kohde 1/5

Viisi kohdetta · 12 minuuttia kuunneltavaa

Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.

Viisi teosta ja yksi entinen luostari: siinä koko tämä Sevillan taidemuseon ääniopas, omatoiminen reitti museossa, joka tunnetaan espanjaksi nimellä Museo de Bellas Artes de Sevilla. Reitti alkaa salista 5, luostarin entisestä kirkosta, jonka keskilaivassa on Zurbaránin Pyhän Tuomas Akvinolaisen apoteoosi ja päädyssä Murillon kapusiinimaalaukset. Sitten palataan pohjakerrosta pitkin saliin 2, jossa ovat El Grecon muotokuva pojastaan ja Torrigianon savinen Pyhä Hieronymus, ja lopuksi noustaan pääportaita saliin 10, jossa Zurbaránin munkit istuvat aterialla. Kuunneltavaa on noin 12 minuuttia. Arviomme mukaan kävelyyn kuluu lisäksi noin kymmenen minuuttia, kauemmin, jos kirkossa on tungosta.

Salinumerot ja luettelotiedot perustuvat aineistoon, jonka museo itse julkaisee Andalusian aluehallinnon, Junta de Andalucían, kautta: sen kohokohtareittiin, yksittäisten teosten esittelyihin ja kävijäesitteeseen. Wikidata ja Wikipedia ovat jokaisen tarinan toinen lähde. Teoksia lainataan ja ripustuksia muutetaan, joten jos teos ei vierailupäivänäsi ole salissaan tai sen kyltti ja tämä sivu ovat eri mieltä, luota museon kylttiin ja lähetä meille viesti, niin korjaamme omamme.

Kohde 1/5 · Pohjakerros, sali 5 (entinen luostarikirkko)

Pyhän Tuomas Akvinolaisen apoteoosi

Francisco de Zurbarán · 1631 · Öljy kankaalle, 486 × 385 cm

Huomaa

  • Perustamisbulla pöydällä alhaalla keskellä: Zurbarán kirjoitti siihen nimensä ja vuosiluvun 1631.
  • Kaarle V polvillaan rukoilemassa oikeanpuoleisen ryhmän kärjessä kärpännahkareunuksisessa viitassa, vastapäätä perustajan veljiä pöydän toisella puolella.
  • Kyyhkynen suoraan Pyhän Tuomaan yläpuolella: sen säteet osuvat kirjaan, jonka hän on juuri kirjoittamassa.
  • Punaisella liinalla peitetty pöytä kahden polvistuneen ryhmän välissä, päällään tohtorinhattu ja kollegion säännöt: pieni asetelma valtavan alttaritaulun sisällä.
Tekstiversio (2:36)

Pysähdy hetkeksi keskilaivan takaosaan, ennen kuin kävelet taulun luo. Tämä sali oli kirkko, sen Mercedin luostarin kirkko, jossa museo nykyään toimii, ja edessäsi oleva kangas maalattiin erään toisen kirkon pääalttarille. Näet sen siis suunnilleen niin kuin oli tarkoitus: alhaalta, kaukaa, ylös katsoen. Korkeutta on neljä metriä kahdeksankymmentäkuusi ja leveyttä kolme metriä kahdeksankymmentäviisi. Se on suurin maalaus, jonka Zurbarán koskaan teki.

Sopimuksen päiväys on kahdeskymmenesensimmäinen tammikuuta 1631. Neljäsataa dukaattia, ja ne maksoi fray Alonso Ortiz Zambrano, Sevillan dominikaanisen Pyhän Tuomas Akvinolaisen kollegion priori ja rehtori. Häntä pidetään yleensä sinä, joka päätti, mitä kuvaan tulee ja mihin. Kollegio halusi yhteen kuvaan kaksi asiaa: oman perustamisensa ja suojeluspyhimyksensä taivaallisessa kirkkaudessa.

Lue kuvaa alhaalta ylöspäin, kolmena kerroksena, jotka on pinottu kuin aikansa näyttämölavasteet. Alimpana on perustaminen. Pöydällä keskellä on paavin bulla, jolla kollegio perustettiin, ja sen vieressä tohtorinhattu, koska täällä myönnettiin oppiarvot. Vasemmalla dominikaaniensa kärjessä polvistuu perustaja, fray Diego de Deza. Oikealla toisen ryhmän kärjessä polvistuu rukoilemaan keisari Kaarle V; museon omissa teksteissä juuri hän allekirjoittaa bullan. Yksi hänen takanaan olevista tohtorinkaapuisista hahmoista saattaa olla Zurbarán itse.

Keskimmäinen kerros kuuluu Tuomakselle. Hän kohoaa pilven päällä neljän latinalaisen kirkkoisän, Gregoriuksen, Ambrosiuksen, Hieronymuksen ja Augustinuksen, keskellä, ja juuri heidän kirjojaan hänen oppilaansa opiskelivat. Pyhän Hengen kyyhkynen leijuu aivan hänen päänsä yläpuolella: tämä on se hetki, jona Summa theologica annetaan hänelle. Vielä ylempänä istuvat vasemmalla Kristus ja Neitsyt Maria, oikealla apostoli Paavali ja Pyhä Dominicus.

Sitten matka. Vuonna 1810, kun ranskalaiset olivat Sevillassa, kangas siirrettiin Alcázariin, sitten Pariisiin marsalkka Soult'n omaan kokoelmaan ja vuodesta 1813 Musée Napoléoniin. Lokakuussa 1815 se saapui laatikossa Madridiin ja jäi San Fernandon akatemiaan, kunnes se lähetettiin vuonna 1819 kotiin Sevillaan. Vuosikausia se kulki kollegion ja katedraalin väliä, ja vuonna 1840, kun luostarien omaisuus oli takavarikoitu, se tuli tänne lopullisesti. Viimeksi se restauroitiin Pradossa vuonna 1988.

Ennen kuin jatkat, palaa vielä pöydällä olevaan asiakirjaan alhaalla keskellä. Zurbarán kirjoitti siihen nimensä ja vuosiluvun 1631, joten maalarin signeeraus on juuri siinä asiakirjassa, jolla kollegio perustettiin.

Kohde 2/5 · Pohjakerros, sali 5 (entinen luostarikirkko), kapusiinisarja

Pyhät Justa ja Rufina

Bartolomé Esteban Murillo · Noin 1666 · Öljy kankaalle, 200 × 176 cm

Huomaa

  • Giralda kahden sisaren välissä: sevillalaisen legendan mukaan he pitivät tornin pystyssä maanjäristyksen aikana.
  • Tornin oma pinta. Kun Murillo maalasi sen, Giraldassa olivat vielä Luis de Vargasin freskot, ja yksi niistä esitti juuri näitä kahta pyhimystä, joten he pitelevät kuvaa itsestään.
  • Lattialla olevat saviruukut ja valkolasitteiset kulhot, sisarten ammatti savenvalajina, ja ne maalasi mies, jolta ei tunneta yhtään asetelmaa.
  • Kahdet kasvot: vaaleanpunaiseen tunikaan ja kultaiseen viittaan puettu Justa katsoo suoraan sinuun, punaiseen ja vihreään pukeutunut Rufina nostaa katseensa ylös.
Tekstiversio (2:35)

Kävele keskilaivaa pitkin vanhan kirkon päätyyn. Lähes kaikki ympärilläsi on nyt Murilloa, ripustettuna niin kuin hän sen jätti. Vuodesta 1665 vuoteen 1669 hän maalasi kuusitoista kangasta Sevillan kapusiiniveljien kirkkoon, pääalttaritauluun ja sivukappeleihin, ja museo on ripustanut ne tänne alkuperäisen järjestyksen mukaan. Museo kutsuu tätä rakennuksen tunnusomaisimmaksi paikaksi, eikä sitä ole helppo kiistää.

Katso ensin ylös, alttaritaulun huipulle. Ylimpänä on Portiunculan juhla, sarjan ainoa osa, joka päätyi Sevillan ulkopuolelle. Se kuuluu Kölnin Wallraf-Richartz-museolle ja on täällä tilapäisenä talletuksena, joten alttaritaulu on toistaiseksi taas kokonainen. Ennen paikan täytti Murillon valtava Immaculata, joka tunnetaan nimellä La Colosal. Se on siirretty alemmas, ja nyt sen näkee paljon läheltä.

Etsi nyt kaksi nuorta naista, joiden välissä on torni. He ovat Justa ja Rufina, sisarukset, jotka myivät saviastioita Trianan portilla, ja torni on Giralda. Heidän kuvallaan oli kunniapaikka pääalttaritaulussa, ja syystä: veljet rakensivat luostarinsa maalle, jonka mukana tuli näille kahdelle pyhimykselle omistettu erakkokappeli, juuri siinä paikassa, jossa heidän kerrottiin kuolleen.

Sevillan kertoma tarina ulottuu vuoteen 287. Kulkue, joka kantoi jumalatar Salambonan kuvaa, vaati heiltä lahjaa. He kieltäytyivät, heidän ruukkunsa lyötiin rikki, ja he vuorostaan rikkoivat epäjumalankuvan. Roomalainen prefekti Diogenianus kidutti heitä ja piti heitä vankilassa, kunnes he kuolivat. Heidän käsissään olevat palmunlehvät ovat siis marttyyriuden palmuja, ja vaatimaton savi heidän jaloissaan on heidän ammattinsa. Giralda tuli mukaan myöhemmin. Legendan mukaan sisaret pitivät sitä pystyssä vuoden 1503 maanjäristyksessä ja uudelleen Lissabonin maanjäristyksessä vuonna 1755, ja siitä asti Sevilla on maalannut heidät tornin kanssa.

Katso tornia tarkasti. Kun Murillo maalasi sen, Giraldassa oli vielä Luis de Vargasin freskoja, ja yksi niistä esitti juuri näitä kahta sisarta. Pyhimykset pitelevät rakennusta, jossa on heidän oma kuvansa.

Katso sitten alas. Murillolta ei tunneta yhtään itsenäistä asetelmaa, ja silti nämä yksinkertaiset saviruukut ja valkolasitteiset kulhot kelpaisivat omaksi teoksekseen. Niiden takaa katse kulkee tiehen, kahteen kaareen ja raunioituneeseen torniin. Viimeisenä kasvot. Vaaleanpunaiseen tunikaan ja kultaiseen viittaan puettu Justa katsoo sinua tyynesti silmiin. Punaiseen ja vihreään pukeutunut Rufina nostaa katseensa ylös, ikään kuin pyytäisi taivasta suojelemaan kaupunkia, jota hän kannattelee.

Kohde 3/5 · Pohjakerros, sali 2 (renessanssi)

Jorge Manuel Theotocópulin muotokuva

El Greco · Noin 1600–1605 · Öljy kankaalle, 74 × 50,5 cm

Huomaa

  • Röyhelökaulus. Paikoin maali on niin ohutta, että sivellin tuskin kosketti kangasta.
  • Paletti ja sivellinnippu vasemmassa kädessä, herrasmiehen huolettomassa otteessa eikä käsityöläisen tiukassa.
  • Kuinka vähän värejä koko kuva tarvitsee: valkoinen, sinooberinpunainen, okra ja musta.
Tekstiversio (2:04)

Kävele pohjakerrosta takaisin saliin 2, renessanssin saliin. Kirkon mittakaavan jälkeen tämä on hätkähdyttävä muutos: seitsemänkymmentäneljä senttiä kertaa viisikymmentä ja puoli, mustiin pukeutunut mies tummaa taustaa vasten, ja ainoa El Greco, jonka tämä museo omistaa.

Koko 1800-luvun ajan tätä pidettiin omakuvana. Useimmat tutkijat ovat nyt yhtä mieltä siitä, että siinä on hänen poikansa Jorge Manuel, hänen ainoa poikansa, josta tuli isänsä tavoin arkkitehti, kuvanveistäjä ja maalari. Kasvot paljastavat hänet. Samat piirteet näkyvät El Grecon Laupeuden Neitsyessä Illescasissa, ja pyhäkön hoitajat valittivat, että maalari oli pannut heidän kuvaansa veljenpoikansa. Veljenpoika oli siihen aikaan kohtelias sana avioliiton ulkopuolella syntyneestä pojasta.

Katso käsiä. Oikeassa yksi sivellin, kevyesti pideltynä. Vasemmassa paletti ja kokonainen nippu siveltimiä. Museo lukee tämän kannanotoksi, ei tilannekuvaksi. Espanjassa maalaus luettiin vielä usein alempiarvoisten käsityöammattien joukkoon, ja tässä on maalari pukeutuneena noin vuoden 1600 vakavaan espanjalaiseen muotiin, musta nuttu ja valtava tärkätty röyhelökaulus, ja hän pitelee työvälineitään yhtä huolettomasti kuin mies hansikkaitaan. Maalaus, sanoo muotokuva, on herrasmiesten taidetta.

Värit ovat yhtä niukat. Museo laskee koko kankaalta neljä: valkoisen, sinooberinpunaisen, okran ja mustan, eikä juuri muuta. Maali on paksua siellä, missä valo osuu kasvoihin, ja röyhelössä niin ohutta, että sivellin tuskin hipaisi kangasta. Siksi kasa tärkättyä pellavaa näyttää painottomalta.

Sevillaan se tuli kuninkaiden kautta. Vuonna 1838 se riippui kuningas Ludvig Filipin Espanjalaisessa galleriassa Louvressa, ja vuonna 1853 se myytiin Christie'sin huutokaupassa. Se siirtyi Montpensier'n herttuoille Sevillan San Telmon palatsiin, ja vuonna 1897 infanta María Luisa Fernanda de Borbón lahjoitti sen museolle. Ennen kuin käännyt pois, etsi signeeraus: kreikkalaisia kirjaimia kaunokirjoituksella, Kreetalla syntynyt maalari signeeraamassa espanjalaisen poikansa muotokuvaa.

Kohde 4/5 · Pohjakerros, sali 2 (renessanssi)

Katuva Pyhä Hieronymus

Pietro Torrigiano · Noin 1525 · Polykromoitu terrakotta, 224 × 126 × 160 cm

Huomaa

  • Lihakset. Museo nostaa esiin koko vartalon läpi kulkevan jännityksen; Sevillan kuvanveistäjät opettelivat anatomiaa tästä hahmosta vuosisadan ajan.
  • Pää, jonka museo mainitsee erikseen sen ilmaisuvoiman vuoksi. Siirry sivulle, niin näet sen profiilissa.
  • Pinta: tämä on maalattua terrakottaa, poltettua savea, ei puuta eikä kiveä.
Tekstiversio (2:16)

Käänny samassa salissa ympäri, niin edessäsi on teos, jonka museo panee ensimmäiseksi omalle listalleen teoksista, joita ei pidä jättää näkemättä. Se on savea. Poltettua ja maalattua savea, 224 senttiä korkea: vanha mies toisella polvellaan, risti kohotettuna kädessä, jokainen lihas jännittyneenä.

Tekijällä oli maine. Pietro Torrigiano kasvoi Lorenzo de' Medicin Firenzessä Michelangelon aikalaisena, ja nuorina miehinä he kopioivat yhdessä Masaccion freskoja Carminen kirkossa, kun Torrigiano menetti malttinsa ja löi häntä. Michelangelon nenä jäi murtuneeksi loppuiäksi, ja Torrigianon oli lähdettävä Firenzestä. Myöhemmin hän työskenteli Englannissa, ja Westminster Abbeyssa oleva Henrik VII:n ja hänen kuningattarensa hautamuistomerkki on hänen tekemänsä.

Sevillaan hän saapui vuonna 1521 ja jäi sinne kuolemaansa saakka vuonna 1528. Hyvin vähän hänen täällä tekemästään on säilynyt, ja tämä San Jerónimo de Buenavistan luostariin tehty hahmo on siitä parasta. Giorgio Vasarin mukaan mallina oli Bottien, Sevillassa asuneen firenzeläisen kauppiassuvun, vanha palvelija. Sen voi uskoa. Tämä on tietyn vanhan miehen ruumis, ei ihanteellinen, ja museo nostaa esiin jokaisen lihaksen jännityksen ja pään voiman. Hieronymus tekee parannusta erämaassa, ja kivi, jolla hän löi itseään, kuuluu tarinaan.

Sevillalle siitä tuli esikuva. Poltettu savi ei ollut täällä mitään uutta: se oli Italiassa perinteinen materiaali ja jo juurtunut kaupungin kuvanveistoon. Uutta oli se, mitä firenzeläinen sai sillä aikaan, ja museo kutsuu hahmoa Sevillan kuvanveiston arkkityypiksi. Seuraavalla vuosisadalla Juan Martínez Montañés, Sevillan barokin suuri kuvanveistäjä, veisti katuvan Pyhän Hieronymuksen ja katuvan Pyhän Dominicuksen, joita museon sanoin ei voi arvioida ilman tätä teosta. Goyan kerrotaan pysähtyneen ohikulkumatkallaan luostarissa kahdesti vain katsoakseen sitä.

Torrigianon loppu sopii hänen alkuunsa. Luonteensa vuoksi hän joutui Espanjan inkvisition eteen ja kuoli vankilassa vuonna 1528. Vasarin version mukaan Arcosin herttua maksoi hänelle liian vähän Madonnasta ja lapsesta, ja Torrigiano hakkasi teoksen taltallaan rikki. Kävele nyt sivulle ja katso päätä, jonka savesta muovaili mies, joka hankki vihollisia kaikkialla, minne meni.

Kohde 5/5 · Yläkerros, sali 10 (Francisco de Zurbarán)

Pyhä Hugo kartusiaanien ruokasalissa

Francisco de Zurbarán · Noin 1655 · Öljy kankaalle, 262 × 307 cm

Huomaa

  • Taulu takaseinällä: Neitsyt Maria ja Pyhä Johannes, kartusiaaniluostarin suojelijat, jotka molemmat paastosivat.
  • Sinivalkoiset lautaset ja luostarin vaakunalla koristetut kannut vuorotellen pitkin pöytää.
  • Piispa Hugo, kumara hahmo oikealla, ja hänen hovipoikansa keskellä huonetta.
Tekstiversio (2:19)

Nouse pääportaita yläkerrokseen ja etsi sali 10, joka on omistettu Zurbaránille. Tämä kangas on kaksi metriä kuusikymmentäkaksi kertaa kolme metriä seitsemän, eikä siinä liiku melkein mikään.

Se oli yksi kolmesta maalauksesta, jotka hän teki Sevillan Santa María de las Cuevasin kartusiaaniluostarin sakaristoon, ja kukin niistä käsittelee yhtä kartusiaanielämän sääntöä. Yksi kertoo hiljaisuudesta, toinen Neitsyt Marian palvonnasta. Tämä kertoo paastosta.

Tarina on omituinen. Noin vuonna 1084, laskiaissunnuntaina ennen tuhkakeskiviikkoa, Grenoblen piispa Hugo lähetti lihaa seitsemälle munkille, jotka olivat perustaneet sinne kartusiaaniluostarin. He alkoivat kiistellä siitä, voisivatko he luopua lihasta pysyvästi, ja kesken kiistan he vaipuivat uneen, joka kesti neljäkymmentäviisi päivää. Kun Hugo tuli käymään, he heräsivät. Liha heidän lautasillaan oli muuttunut tuhkaksi, ja se ratkaisi kysymyksen.

Tämä on siis heräämisen hetki. Piispa on kumara hahmo oikealla, hänen hovipoikansa seisoo keskellä, ja munkit istuvat valkoisissa kaavuissaan L-kirjaimen muotoisen pöydän ääressä kuin kivestä veistettyinä. Museon omia sanoja on vaikea parantaa: kylmä, staattinen, kivettynyt, ajan ulkopuolella. Se kutsuu kuvaa myös muotokuvagalleriaksi.

Katso nyt pöytää, sillä tässä Zurbarán salli itselleen hieman nautintoa. Valkoiset lautaset sinisin koristein. Saviset kannut, joissa on luostarin vaakuna, asetettuina vuorotellen. Leipää ja pöydälle lasketut veitset. Liina valahtaa lattiaan yhtenä suorana vaaleana pintana, ja taustan seinä on rakennettu ohuista, huolellisista lasuureista.

Katso sitten ylös takaseinällä riippuvaan tauluun. Siinä ovat Neitsyt Maria ja Pyhä Johannes, luostarin suojelijat, ja kumpikin paastosi: Maria paossa Egyptiin, Johannes erämaassa. Jopa tämän huoneen koristus noudattaa sääntöä.

Ranskalaiset siirsivät myös tämän. Vuonna 1810 se vietiin luostarista Real Alcázariin, palasi munkeille vuonna 1813 ja tuli museoon vuonna 1840. Museo ajoittaa sen noin vuoteen 1655, mutta jotkut tutkijat sijoittavat sen 1630-luvun alkuun. Kummin tahansa, nyt se riippuu portaiden verran Murilloa täynnä olevan kirkon yläpuolella, valkoisten kaapujen ja sinivalkoisten lautasten huoneessa.

Riippumaton opas · Chiaro

Suuntaa Chiaro mihin tahansa Sevillan taidemuseossa.

Viisi kohdetta on alku, ei koko museo. Pelkästään yläkerrassa on kokonaisia saleja Valdés Lealia, Murillon seuraajia ja 1800-luvun Sevillaa. Ota kuva mistä tahansa maalauksesta, veistoksesta tai luostaripihan laattapaneelista: Chiaro kertoo, mikä se on, mistä luostarista valtio sen aikoinaan takavarikoi, ja vastaa kaikkiin jatkokysymyksiin, joita mieleesi tulee.

Kuka allekirjoitti bullan Zurbaránin Apoteoosissa?Miksi Torrigiano mursi Michelangelon nenän?Miksi munkkien liha muuttui tuhkaksi?

Ennen lähtöä

01

Kulkuyhteydet

Plaza del Museo 9, 41001 Sevilla. Pääsisäänkäynti on aukion, Plaza del Museon, puolella.

Museolle pääsee kaupunkibusseilla C3, C4, C5, 6, 43, CC, 13, 14, B2 ja B5. Lähin kaukoliikenteen linja-autoasema on Plaza de Armas, ja taksitolppia on Calle Marqués de Paradasilla, Plaza del Duquella ja Hotel Colónin luona.

02

Liput

  • Suljettu maanantaisin, paitsi jos maanantai on yleisen vapaapäivän aatto tai itse jokin niistä vapaapäivistä, joina museo on auki. Suljettu myös 1. ja 6. tammikuuta, 1. toukokuuta sekä 24., 25. ja 31. joulukuuta.
  • Syyskuusta heinäkuuhun museo on auki tiistaista lauantaihin klo 09.00–21.00 sekä sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 09.00–15.00. Elokuussa se sulkeutuu klo 15.00 kaikkina aukiolopäivinä.
  • Pääsylippu maksaa 1,50 euroa, ja Euroopan unionin kansalaiset pääsevät sisään ilmaiseksi henkilöllisyystodistusta näyttämällä. Viimeiset 25 lippua tulevat myyntiin 45 minuuttia ennen sulkemista, ja saleihin pääsee viimeistään 30 minuuttia ennen sulkemista.
  • Reppuja ja matkatavaroita ei saa viedä saleihin; säilytyslokerot ovat käytettävissä. Valokuvia omaan käyttöön saa ottaa, mutta salama, jalustat ja selfiekepit on kielletty.
Viralliset liput →
03

Virallinen ääniopas

Museon oma opas on EspaciosCultura@-sovelluksessa, joka on ilmainen iPhonelle ja Androidille, kattaa esillä olevat teokset ja toimii vain Bluetooth päällä. Meidän oppaamme ei vaadi latausta eikä Bluetoothia: viisi teosta äänitettyinä, soimassa selaimessa, ja jokainen sana kirjoitettuna auki jokaisen äänitteen alle.

Virallinen sivusto →

Kysymyksiä

Onko Sevillan taidemuseoon ilmaista ääniopasta?

Kyllä, itse asiassa kaksi. Museolla on oma ilmainen sovellus, EspaciosCultura@, joka vaatii Bluetoothin päälle. Lisäksi tällä sivulla on viisi ilmaista äänitettä, jotka soivat selaimessa ja joiden tekstiversio on kunkin alla; seinien muista teoksista Chiaro-sovellus kertoo valokuvan perusteella.

Paljonko Sevillan taidemuseon virallinen ääniopas maksaa?

Ei mitään. Museon opas on EspaciosCultura@-sovellus, jonka voi ladata ilmaiseksi iPhonelle ja Androidille. Itse sisäänpääsy maksaa 1,50 euroa, ja Euroopan unionin kansalaiset pääsevät sisään ilmaiseksi henkilöllisyystodistusta näyttämällä.

Missä Zurbaránin Pyhän Tuomas Akvinolaisen apoteoosi on Sevillan taidemuseossa?

Salissa 5 alakerrassa, joka oli Mercedin luostarin kirkko. Se riippuu keskilaivan seiniä reunustavien suurten alttaritaulujen joukossa, ja kirkon päädyssä on Murillon kapusiinisarja.

Onko Sevillan taidemuseo suljettu maanantaisin?

Kyllä, paitsi yleistä vapaapäivää edeltävänä maanantaina tai maanantaina, joka on itse jokin niistä vapaapäivistä, joina museo on auki; silloin se noudattaa pyhäpäivien aukioloaikoja klo 15.00 asti. Museon ilmoittamat avoimet maanantait vuonna 2026 ovat 5. tammikuuta, 12. lokakuuta, 2. marraskuuta ja 7. joulukuuta. Museo on suljettu myös 1. ja 6. tammikuuta, 1. toukokuuta sekä 24., 25. ja 31. joulukuuta.

Paljonko Sevillan taidemuseoon pääsy maksaa?

Normaali pääsylippu maksaa 1,50 euroa. Euroopan unionin kansalaiset henkilöllisyystodistusta näyttämällä ja ICOMin jäsenet pääsevät ilmaiseksi, samoin kaikki 28. helmikuuta, 18. toukokuuta, 27. syyskuuta ja 4. joulukuuta.

Missä Murillon maalaukset ovat Sevillan taidemuseossa?

Pääosin salissa 5, vanhassa kirkossa, jossa hänen kapusiiniveljille maalaamansa teokset on ripustettu alkuperäiseen järjestykseensä. Yläkerran sali 7 on omistettu Murillolle ja hänen seuraajilleen.

Lisää äänioppaita

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Sevillan taidemuseon ylläpitäjään.