Siirry sisältöön

Park Güell · Barcelona · Riippumaton opas

Park Güellin ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.

Kaksitoista hehtaaria rinnettä, jota Gaudí alkoi muotoilla lokakuussa 1900, kerrottuna viidessä äänitteessä, joiden alla on kirjoitettu teksti. Jos jokin muu laatta kiinnostaa, osoita sitä Chiaron kameralla ja kysy.

Lataa App Storesta

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Park Güellin ylläpitäjään.

9:41

Carrer d'Olot -kadun muuri ja portinvartijan paviljongit

Park Güell, Barcelona

0:00 2:32
Kohde 1/5

Viisi kohdetta · 12 minuuttia kuunneltavaa

Viisi paikkaa, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.

Alla oleva Park Güellin ääniopas on ilmainen, ja kuljet sen kanssa omaan tahtiisi julkiselta jalkakäytävältä kallistuneen kiven aaltoon puiston kuuluisimman penkin kautta. Kuuntele ensimmäinen kohde Carrer d'Olot -kadulla pääportin ulkopuolella puiston eteläpuolella; lippua ei siellä tarvita. Mene sitten sisään Carrer de Larrardin sisäänkäynnistä, jonne pääsee sivukujaa pitkin siitä päästä, jossa Carrer d'Olot ja Carrer Marianao kohtaavat, ja kulje lohikäärmeen luo monumentaalisen portaikon juurelle heti pääportin sisäpuolelle. Nouse portaikon yläpään pylväsmetsään, sitten vielä ylemmäs Luonnon aukiolle, pysähdy näköalan vuoksi aukion kaupungin puoleisen penkin luo ja päätä kierros kulkemalla vanhan Casa Larrardin puoleisesta rautaportista kallistuneen kiven portiikkiin. Matkat ovat lyhyitä mutta jyrkkiä, ja vaikka äänitteet kestävät yhteensä noin kaksitoista minuuttia, puiston oma arvio keskimääräisen käynnin kestosta on noin tunti.

Tämän sivun lippusäännöt, hinnat ja aikavälit on otettu osoitteesta parkguell.barcelona, puiston virallisilta verkkosivuilta, joita ylläpidetään Barcelonan kaupungin puolesta, ja historia puiston omilta kulttuuriperintösivuilta ja Wikipediasta. Sisäänkäynnit ja polut muuttuvat täällä rakennustöiden mukana, joten käyntipäivänä viimeinen sana on puiston henkilökunnalla ja polkujen varren ilmoituksilla; jos ne sanovat toisin kuin tämä sivu, lähetä meille viesti, niin korjaamme sivun.

Kohde 1/5 · Carrer d'Olot, jalkakäytävällä puiston eteläpuolen pääportin ulkopuolella, kasvot puistoon päin; yleinen katu, lippua ei tarvita

Carrer d'Olot -kadun muuri ja portinvartijan paviljongit

Antoni Gaudí (1852–1926); tilaaja: teollisuusmies Eusebi Güell (1846–1918) · 1900–1903 · Laattakatteinen muuri karkeasta luonnonkivestä, 210 m pitkä ja 2–4 m korkea, viisitoista halkaisijaltaan 1,4 m:n medaljonkia trencadísista eli sirumosaiikista; kaksi kivipaviljonkia laattasirukattojen alla

Huomaa

  • Muurin yläosaan upotetut medaljongit, viisitoista, joissa vuorottelee kaksi sanaa: Park ja Güell. Ensimmäinen on englantia, koska Güell halusi brittiläistyylisen asuinpuiston.
  • Portin takana vasemmanpuoleisen paviljongin sinivalkoinen ruudullinen torni ja sen nelisakarainen risti, joka tuhottiin 1936 ja pystytettiin uudelleen sisällissodan jälkeen.
  • Oikeanpuoleisen paviljongin sienikupoli, luultavasti punakärpässieni. Lakin alla olevat rivat ovat ylösalaisin käännettyjä kahvikuppeja.
  • Palmunlehtikuvioinen rautaportti. Se on Gaudín, mutta se tuotiin Casa Vicensistä, yhdestä hänen ensimmäisistä taloistaan, ja asennettiin tähän 1965.
Tekstiversio (2:32)

Asetu Carrer d'Olot -kadun jalkakäytävälle kasvot muuria kohti. Se on tämän mäen karkeaa kiveä, 210 metriä pitkä ja kahdesta neljään metriä korkea, ja sen harjalla kulkee laattakate valkoisina ja punaisina raitoina. Katteeseen on upotettu medaljongit, viisitoista kappaletta, kukin halkaisijaltaan 1,4 metriä, ja ne toistavat yhä uudelleen kahta sanaa: Park ja Güell.

Ensimmäinen sana on englantia tarkoituksella. Eusebi Güell, teollisuusmies, joka maksoi kaiken tämän, halusi luoda tänne uudelleen brittiläiset asuinpuistot, ja paikan nimi kertoi sen. Se, minkä edessä seisot, ei koskaan ollut tarkoitettu yleiseksi puistoksi. Se oli varakkaiden perheiden yksityinen asuinalue: noin kuusikymmentä kolmionmuotoista tonttia paljaalla, kivikkoisella rinteellä, jota ihmiset kutsuivat nimellä Muntanya Pelada, kalju vuori. Säännöt olivat tiukat. Tontista sai rakentaa enintään kuudesosan, ja jokaisen talon piti olla paikassa, jossa se ei vienyt naapurilta auringonvaloa eikä merinäköalaa. Güell antoi tehtävän Antoni Gaudílle, ja työt alkoivat lokakuussa 1900.

Katso nyt portin yli kahta paviljonkia. Tämä oli alueen portinvartijan rakennus, ja se kuului ensimmäisinä valmistuneisiin: neljäntenä tammikuuta 1903 julkaistu kuvaus mainitsee jo rakennettuina molemmat paviljongit, ulkomuurin ja niiden takana olevan suuren portaikon. Vasemmanpuoleinen oli varsinainen vartijantupa, jossa oli odotushuone ja puhelinkoppi. Sen torni on tuo sinivalkoinen ruudullinen, ja sen huipulla on nelisakarainen risti, jolla Gaudí mielellään osoitti ilmansuuntiin. Risti tuhottiin vuonna 1936 ja pystytettiin uudelleen sisällissodan jälkeen. Oikeanpuoleinen paviljonki oli portinvartijan oma asunto, Casa del Guarda, ja sen katon kupoli on sieni, todennäköisimmin punakärpässieni. Lakin alla olevat rivat ovat kahvikuppeja, jotka on upotettu laattojen sekaan ylösalaisin.

Sellainen on koko puiston menetelmä, ja sillä on nimi: trencadís, katalaaniksi ”rikottu”. Suuri osa materiaalista oli tehtaiden hylkytavaraa sekä rikkinäisiä kuppeja ja lautasia.

Sitten portti, jonka takorauta on palmunlehtien muotoinen. Se on Gaudín, mutta se tuotiin Casa Vicensistä, yhdestä hänen varhaisimmista taloistaan, ja asennettiin tähän vuonna 1965. Hänen oma suunnitelmansa tälle sisäänkäynnille oli kummallisempi: monumentaalinen portti, jonka ovien mukana olisi kääntynyt auki kaksi mekaanista gasellia. Niitä ei koskaan rakennettu.

Eikä suurinta osaa asuinalueesta. Ostajia ei tullut, ja vuonna 1914 työt pysähtyivät, kun kuudestakymmenestä talosta pystyssä oli kaksi. Kaikki tämän portin takana rakennettiin asukkaille, joita ei koskaan tullut.

Kohde 2/5 · Heti pääportin sisäpuolella, monumentaalisen portaikon juurella, katse ylös kohti Pylvässalin pylväitä

Lohikäärmeportaikko

Antoni Gaudí (1852–1926) · 1900–1903 · Kivi ja trencadís; kaksihaarainen 45 askelman portaikko, 20 m pitkä ja 8,1 m leveä; lohikäärme 2,4 m pitkä, ohuesta tiilestä ja laattasirujen peittämä

Huomaa

  • Lohikäärmeen avoin kita. Se ei ole koriste vaan ylivuotoputki: kun aukion alla oleva sadevesisäiliö on täynnä, ylimääräinen vesi tulee ulos tästä.
  • Portaikon puolivälin suihkulähteessä, lohikäärmeen alapuolella, Katalonian vaakuna, jonka poikki kulkee käärme, yksi monista viittauksista katalaaniseen identiteettiin tässä portaikossa.
  • Lohikäärmeen suihkulähteestä kohoava pieni kolmijalka, viittaus Delfoin oraakkelin kolmijalkaan.
  • Viimeisen portaan yläpäässä, pylväiden alle kätkeytyvä kaareva odeion-penkki, joka on sijoitettu niin, että se on talvella auringossa ja kesällä varjossa.
Tekstiversio (2:30)

Pysähdy portaiden juurelle ja katso suoraan ylös keskeltä. Suihkulähteiden jonon kummallakin puolella nousevat portaat, yhteensä neljäkymmentäviisi askelmaa, kaksikymmentä metriä alhaalta ylös, ja niiden yläpäässä odottavat sen katetun salin pylväät, joka kannattelee aukiota. Puiston oma kuvaus tästä sisäänkäynnistä lupaa juuri tämän näkymän, portaikon ja sen yllä salin, ja koko sommitelma avautuu yhdellä silmäyksellä.

Sivumuurit ovat kaksi keraamista ellipsiä, joissa valkoiset kuperat levyt vuorottelevat värikkäiden koverien kanssa; monet niistä suunnitteli Pau Pujol Pujol i Bausisin laattatehtaalta, ja muurien harjalla on sakarat kuin linnanmuurissa. Muurien kannattelemien terassien alla on kaksi luolaa. Oikealla puolellasi oleva rakennettiin odotussuojaksi, ja sen sisällä holvi lepää yhden ainoan kartiomaisen pylvään varassa, joka muistuttaa norsun jalkaa.

Kiipeä nyt katseellasi. Ensimmäinen suihkulähde on pelkkää tekokalliota ja tippukiveä, täynnä outoja, peikkomaisia muotoja, ja niihin on kätketty maailmaa tarkoittava ympyrä ja arkkitehtia tarkoittava harppi. Puolivälissä on medaljonki, jossa on Katalonian vaakuna ja sen poikki käärme. Ja sen yllä lohikäärme.

Se on 2,4 metriä pitkä, tehty ohuesta tiilestä ja päällystetty laattasiruilla, ja puiston omat sivut sanovat liioittelematta, että siitä on tullut puiston suosituin kuva. Siitä, mitä se esittää, ei olla yksimielisiä. Ehkä se on alkemistien salamanteri, tulen olento. Ehkä se on Python, Delfoin temppelin käärme; sen yllä on pieni kolmijalka, samanlainen kuin se, jolla oraakkeli istui, ja jotkut tutkijat ajattelevat, että Güell ja Gaudí suunnittelivat koko puiston tuon temppelin mallin mukaan. Tai se on krokotiili Nîmesin vaakunasta, siitä ranskalaisesta kaupungista, jossa Güell kasvoi.

Varmaa on, että se on viemäri. Yläpuolisen aukion sadevesi imeytyy sen läpi maanalaiseen säiliöön, johon mahtuu 1200 kuutiometriä. Kun säiliö täyttyy yli rajansa, ylimääräisellä vedellä on vain yksi ulospääsy, ja se on lohikäärmeen kita. Gaudí teki puiston kuuluisimmasta eläimestä vesisäiliönsä ylivuotoputken.

Maine on myös kuluttanut sitä. Puiston kunnostusohjelma mainitsee hankkeidensa joukossa lohikäärmeen oikean etujalan restauroinnin; maineella on täälläkin, kuten kaikkialla, huoltolaskunsa.

Vielä yksi asia ennen kuin nouset. Viimeisen portaan yläpäässä, pylväiden suojassa, on kaareva penkki, joka on muotoiltu pieneksi kreikkalaiseksi teatteriksi, odeioniksi. Se on sijoitettu niin, että talvella siinä saa aurinkoa ja kesällä istuu varjossa.

Kohde 3/5 · Lohikäärmeportaikon yläpäässä, katetussa pylväikössä Luonnon aukion alla

Pylvässali ja Jujolin katto

Antoni Gaudí (1852–1926); kattomosaiikit: Josep Maria Jujol (1879–1949) · n. 1907–1909 · 86 uurrettua pylvästä laastista ja sekakivestä, kukin 6,16 m korkea ja halkaisijaltaan 1,2 m, matalien trencadís-kupolien alla; neljä halkaisijaltaan 3 m:n kattomedaljonkia

Huomaa

  • Ulommat pylväät, jotka kallistuvat sisäänpäin. Klassisten sääntöjen mukaan pylväs seisoo pystyssä; nämä kallistuvat näyttääkseen kantamansa kuorman.
  • Neljä suurta aurinkomedaljonkia, halkaisijaltaan kolme metriä, kukin aukossa, josta Gaudí jätti pylvään pois. Ne kuvaavat neljää vuodenaikaa.
  • Holvien keskellä olevat pienemmät rosetit, neljätoista, täynnä pyörteitä ja spiraaleja: kuun vaiheet.
  • Minkä tahansa pylvään yläpää: katon alla oleva laatta on kahdeksankulmainen, ei neliö, kuten oikeassa doorilaisessa pylväässä kuuluisi.
Tekstiversio (2:33)

Astu pylväiden väliin ja anna itsellesi hetki varjossa. Olet sen rakenteen sisällä, joka kannattelee aukiota: kahdeksankymmentäkuusi uurrettua pylvästä, kukin 6,16 metriä korkea ja 1,2 metriä paksu, ja niiden päällä matalista valkoisista kupoleista koostuva katto. Salista piti tulla asuinalueen tori, katettu paikka, jossa asukkaat kävisivät ostoksilla. Kun asuinalue epäonnistui, toriajatuksesta luovuttiin.

Pylväät ovat doorilaisia, tai ainakin esittävät sellaisia. Katso minkä tahansa pylvään päällä olevaa laattaa. Oikeassa doorilaisessa pylväässä se on neliö; täällä se on kahdeksankulmainen. Ja katso ulointa riviä, portaikkoa lähimpiä pylväitä. Ne kallistuvat. Klassinen arkkitehtuuri kutsuisi sitä virheeksi. Puiston oma kuvaus sanoo sen paremmin: kallistus rikkoo klassisen sommittelun sääntöjä, mutta juuri siksi tunnet painon, jota pylväät kantavat. Marmoria ne eivät myöskään ole. Ne ovat laastia ja sekakiveä, joka on tehty näyttämään marmorilta, ja niiden pinnassa on 1,8 metrin korkeuteen asti rikotuista laatoista tehty kuori.

Ne ovat myös syöksytorvia. Yläpuolellasi oleva aukio on jätetty tarkoituksella päällystämättä, jotta sade imeytyy suoraan sen läpi, ja pylväikön sisällä kulkeva kanava kerää veden ja johtaa sen jalkojesi alla olevaan säiliöön. Se on sama säiliö, jonka ylivuodon näit äsken valuvan lohikäärmeestä.

Katso nyt ylös. Suunnitelmassa oli yhdeksänkymmentä pylvästä. Gaudí jätti neljä pois, ja kattoon jääneisiin neljään aukkoon hän asetti neljä suurta pyöreää medaljonkia, halkaisijaltaan kolme metriä. Ne ovat kaksikymmensäteisiä aurinkoja, ja ne kuvaavat vuodenaikoja. Niiden ympärillä, pienempien holvien keskellä, on neljätoista halkaisijaltaan noin metrin rosettia täynnä pyörteitä, kierteitä ja spiraaleja. Ne ovat kuun vaiheet. Siellä, missä pylväitä puuttuu, tila avautuu joksikin, mikä muistuttaa kolmea laivaa, kuin kirkossa.

Katon teki Josep Maria Jujol, joka syntyi Tarragonassa vuonna 1879, kaksikymmentäseitsemän vuotta Gaudíta nuorempana, ja joka oli hänen avustajistaan kaikkein kekseliäin. Hän työskenteli Gaudín kanssa myös Casa Batllóssa ja Casa Milàssa. Tuolla ylhäällä hän käytti keramiikansiruja ja tavallista jätemateriaalia. Jos etsit puistosta yhtä paikkaa, jossa näkee avustajan mielikuvituksen juoksevan vapaana mestarinsa rakenteen sisällä, se on tämä katto.

Puiston oma historia ajoittaa salin varhaiseksi: vuonna 1907 sen yläpuolisella aukiolla järjestettiin jo tapahtumia, mistä puisto päättelee, että salilla oli silloin jo katto. Medaljongit ovat sittemmin tarvinneet hoitoa, ja ne ovat puiston omalla kunnostushankkeiden listalla. Seiso hetki lähimmän auringon alla ennen kuin jatkat. Joku on valinnut jokaisen noista siruista.

Kohde 4/5 · Luonnon aukio, portaikon puoleisen penkin luona, näkymä sisäänkäynnin paviljonkien yli kaupunkiin ja merelle

Luonnon aukio ja kiemurteleva penkki

Antoni Gaudí (1852–1926); penkki: Josep Maria Jujol (1879–1949) · Aukio käytössä jo 1907; penkki rakennettu 1909–1914 · 86 × 43 m:n tasanne, osin kallioon louhittu ja osin Pylvässalin kannattelema; 110 m pitkä trencadís-penkki

Huomaa

  • Penkkiin abstraktien kuvioiden sekaan painetut pienet kuvat ja sanat: eläinradan merkit, tähdet, kukat, kalat, ravut ja Jujolin katalaaniksi ja latinaksi kirjoittamat lauseet Neitsyt Marialle.
  • Penkin rytmi: noin puolentoista metrin koverat ja kuperat syvennykset, joiden ansiosta ihmiset päätyvät istumaan pieninä ryhminä vastakkain.
  • Suoraan alas kaiteen yli: portaikko, ensimmäisen kohteen kaksi paviljonkia ja niiden takana kaupunki ja meri, joilla asuinaluetta myytiin.
  • Maa jalkojesi alla, jätetty tarkoituksella päällystämättä, jotta sade valuu sen läpi pylväiden alla olevaan säiliöön.
Tekstiversio (2:21)

Tule penkin kaiteelle kaupungin puolelle ja katso alas. Suoraan alapuolellasi ovat portaat, joita pitkin tänne noustaan, sitten kaksi paviljonkia sieninensä ja risteineen, ja niiden takana koko Barcelona laskeutumassa mereen asti. Tätä näkymää Güell myi. Puiston oman historian mukaan hän valitsi tämän mäen sen terveellisen sijainnin ja upeiden meri- ja tasankonäkymien vuoksi.

Maa allasi ei ole maata. Alkuperäisissä suunnitelmissa tätä kutsuttiin Kreikkalaiseksi teatteriksi, näyttämöksi suurille ulkoesityksille, joita katsottaisiin ympäröiviltä terasseilta, ja se on ihmisen tekemä: osa siitä on louhittu vuoren kallioon, ja loput lepää niiden pylväiden päällä, joiden välistä juuri kuljit. Se on 86 metriä pitkä ja 43 leveä, ja se on jätetty tarkoituksella päällystämättä, jotta sade valuu sen läpi alla olevaan säiliöön. Nykyään sen nimi on Luonnon aukio.

Sitten penkki. Se on 110 metriä pitkä ja Josep Maria Jujolin työtä, rakennettu vuosina 1909–1914. Istu hetkeksi ja huomaa, mitä selällesi tapahtuu: istuin koostuu noin puolentoista metrin mittaisista koverista ja kuperista syvennyksistä, jotka on muotoiltu kehon mukaan, ja kaarteet kääntävät ihmisiä toisiaan kohti pieninä ryhminä. Se suunniteltiin yhtä lailla juttelua kuin lepoa varten.

Katso sitten pintaa läheltä. Se on rikottua laattaa, pulloja ja astioiden palasia, enimmäkseen abstraktia, mutta ei kaikki. Etsi penkkiä pitkin, niin löydät eläinradan merkkejä, tähtiä, kukkia, kaloja ja rapuja. Jujol upotti siihen myös ruusuja, ristejä ja katalaaninkielisiä ja latinankielisiä lauseita Neitsyt Marian kunniaksi, ja siellä täällä J-kirjaimen, Jujolin nimikirjaimen. Se on vähemmän penkki kuin satametrinen leikekirja.

Aukio ei ollut koskaan pitkään tyhjänä. Jo Güellin eläessä puisto oli yksi kaupungin suurista nähtävyyksistä, ja hän antoi tämän tasanteen käyttöön katalaanien isänmaallisiin kokoontumisiin ja sardanaan, Katalonian perinteiseen tanssiin. Vuonna 1906 puistossa pidettiin ensimmäisen kansainvälisen katalaanin kielen kongressin puutarhajuhlat.

Güell kuoli vuonna 1918. Hänen perillisensä tarjosivat puistoa kaupungille, kaupunginvaltuusto päätti ostaa sen kahdentenakymmenentenäkuudentena toukokuuta 1922, ja se avattiin yleiseksi puistoksi vuonna 1926, samana vuonna, jona Gaudí kuoli. Gaudí oli itse asunut täällä lähes kaksikymmentä vuotta, asuinalueen mallitalossa, vuodesta 1906 vuoteen 1925. Taloja ei koskaan tullut. Niiden sijaan tulit sinä, ja näkymä paviljonkien yli vedelle, juuri se näkymä, jota kuudenkymmenen tontin oli määrä jakaa.

Kohde 5/5 · Luonnon aukion laidalla, alkuperäisen rautaportin takana, aukion siinä reunassa, joka on vanhan Casa Larrardin, nykyisen koulun, puolella

Pesijättären portiikki

Antoni Gaudí (1852–1926) · Rakennettu asuinalueen töiden aikana 1900–1914 · Paikalta louhittua työstämätöntä kiveä: 83 m pitkä käytävä kaksinkertaisen pylväsrivin varassa, jonka sisemmät pylväät nojaavat rinteeseen, takana tukimuuri

Huomaa

  • Pesijätär: yksi pylväs on veistetty naiseksi, joka kantaa myttyä, ammattinsa työvälinettä. Koko portiikki on saanut nimensä hänestä.
  • Sisempien pylväiden kallistus rinnettä vasten. Ne ovat yhtä paljon tukipilareita kuin kannattimia: ne pidättelevät rinnettä.
  • Itse kivi, karkeaksi ja työstämättömäksi jätetty, kuten maasilloissa, jotka Gaudí rakensi tästä mäestä louhitusta kalliosta.
  • Rautaportti, josta tulit sisään ja jota Salvador Dalí vertasi vasikanmaksoihin.
Tekstiversio (2:09)

Olet jättänyt aurinkoisen aukion taaksesi rautaportin kautta, ja valo muuttuu heti. Salvador Dalí sanoi tuon portin takorautaa vasikanmaksojen näköiseksi. Pidä se mielessä ja katso porttia myöhemmin uudelleen.

Edessäsi on karkeasta kivestä tehty käytävä, joka kaartuu pääsi yli kuin murtumaisillaan oleva aalto. Se kulkee 83 metriä tukimuurin vierustaa, ja sitä kannattelee kaksinkertainen pylväsrivi, jonka sisemmät pylväät nojaavat rinteeseen. Puisto itse kutsuu sitä yhdeksi Gaudín orgaanisen arkkitehtuurin hienoimmista esimerkeistä, ja olennaista on, että kallistuksella on tehtävä. Nämä pylväät ovat tukipilareita. Ne pidättelevät rinnettä. Jotkut kirjoittajat näkevät tässä romaanisen luostarin ristikäytävän, ehkä Elnen katedraalin ristikäytävän mallin mukaan; täällä kuitenkin portiikin oma kaareva sisäseinä kallistuu maaston luonnollisen rinteen mukaisesti.

Kivi on jätetty työstämättä, aivan kuten puistoa kiertäviä teitä kannattelevissa maasilloissa, jotka Gaudí rakensi tontin omasta kalliosta. Siksi koko rakennelma näyttää pikemminkin kasvaneen tähän kuin tulleen rakennetuksi. Samasta ajatuksesta hän piti kiinni aina kun pystyi: maalla jo kasvaneet puut, johanneksenleipäpuut ja oliivipuut, saivat jäädä paikoilleen, ja uudet istutukset olivat vähän vettä tarvitsevia välimerellisiä lajeja.

Etsi nyt hahmo. Yksi pylväistä on veistetty naiseksi, jolla on mytty päänsä päällä, pesijättäreksi, joka kantaa ammattinsa välineitä. Portiikki on nimetty hänen mukaansa. Hänen esikuvastaan kiistellään. Jotkut tutkijat ajattelevat Gaudín lainanneen kuuluisaa muinaisegyptiläistä pienoisveistosta Louvresta, Uhrilahjojen kantajaa. Kun seisot tässä, ymmärrät miksi.

Katso nyt, minne polku vie. Se kulkee Casa Larrardin vanhojen puutarhojen yläpuolella. Tämä maalaistalo seisoi tällä maalla jo ennen puistoa, ja Güell otti sen omaksi kodikseen vuonna 1907. Hän asui siellä kuolemaansa saakka vuonna 1918, ja vuodesta 1931 se on ollut koulu. Kauimmaisessa päässä portiikki muuttuu kierteisten pylväiden varassa kulkevaksi spiraaliluiskaksi, joka kiemurtelee alas taloa kohti: sama rakenteellinen ajatus, kierretty korkkiruuviksi.

Asetu lähelle pesijätärtä ja katso ylös hänen päänsä ohi. Hän kantaa samaa painoa kuin jokainen muu pylväs rivissä.

Riippumaton opas · Chiaro

Osoita Chiarolla kaikkea, mitä Park Güellissä näet.

Viisi kohdetta kertoo paikan luurangon; sen iho on lukemattomia laattasiruja, leijonanpäisiä vesisylkijöitä, maasiltojen pylväitä ja kattoja taivasta vasten, ja jokaisella on tekijänsä ja tarinansa. Osoita Chiaro-sovelluksella palaa penkistä tai pylvästä Kolmen ristin kukkulalle vievän polun varrella, niin se kertoo, mitä edessäsi on, kuka sen rakensi ja milloin, ja vastaa kysymyksiisi niin kauan kuin viivyt.

Mitä penkkiin on kirjoitettu?Miksi lohikäärme on viemäri?Kumpi paviljonki oli portinvartijan?

Ennen lähtöä

01

Kulkuyhteydet

Pääsisäänkäynti on puiston eteläpuolella osoitteessa Carrer d'Olot, Barcelona, ja ensimmäistä kohdetta kuunnellaan siellä jalkakäytävällä. Sisään puisto ohjaa lipun haltijat kolmen sisäänkäynnin kautta: Carrer de Larrard, jonne pääsee sivukujaa pitkin siitä päästä, jossa Carrer d'Olot ja Carrer Marianao kohtaavat, samalla puolella puistoa kuin tämän kierroksen ensimmäinen kohde; Carretera del Carmel 23, jota puisto suosittelee liikuntarajoitteisille kävijöille; sekä Avinguda del Santuari de Sant Josep de la Muntanya, jossa liukuportaat vievät ylös.

Metrolinja L3, vihreä linja, Lessepsin tai Vallcarcan asemalle, kummaltakin noin kaksikymmentä minuuttia kävellen; Lessepsistä tulevalle puisto ehdottaa liukuportaiden sisäänkäyntiä Avinguda del Santuari de Sant Josep de la Muntanyalla. Vallcarcaa se ei toistaiseksi suosittele, koska Baixada de la Glòrian liukuportaat ovat epäkunnossa. Bussit H6 ja D40 pysähtyvät Travessera de Daltilla noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä, ja sieltä suositellut sisäänkäynnit ovat Santuarin liukuportaat tai Carrer de Larrard.

02

Liput ja sisäänpääsy

  • Kaikki portin takana on nyt maksullista: lippu kattaa koko kaksitoista hehtaaria metsineen ja näköalapaikkoineen, ja vain ulkopuolinen katu on ilmainen. Liput ovat tietylle aikavälille, sisään on päästävä kolmenkymmenen minuutin kuluessa sen alusta, eikä ulos lähdettyä pääse takaisin. Lohikäärme, pylväät, portiikki ja aukio ovat lisäksi toisen tarkastuspisteen takana yksisuuntaisella reitillä.
  • Osta liput puiston omilta verkkosivuilta. Lippuun tulee nimesi, jonka on vastattava henkilöllisyystodistustasi ja joka voidaan tarkistaa sisäänkäynnillä; varaukset avautuvat kolme kuukautta etukäteen, enintään seitsemän lippua kerrallaan, ja varauksen voi siirtää edelliseen päivään asti, mutta sitä ei voi perua eikä rahoja saa takaisin. Yleislippu maksaa 18 euroa, 13,50 euroa 7–12-vuotiaille lapsille ja yli 65-vuotiaille kävijöille; enintään kuusivuotiaat pääsevät ilmaiseksi, mutta tarvitsevat silti oman lippunsa.
  • Puisto on auki vuoden jokaisena päivänä. Kävijöiden aikavälit alkavat klo 9.30, ja viimeinen alkaa klo 19.30; aamulla klo 7.00 alkaen siihen asti ja illalla taas klo 20.00 alkaen puisto on paikallisten asukkaiden käytössä, eikä turistikäyntejä silloin ole. Valitsemasi päivän aikavälit löydät virallisesta hinta- ja aukioloaikasivusta.
  • Kahta asiaa peruslippu ei kata: Gaudín kotimuseota ja pääportin vieressä olevaa Casa del Guardan paviljonkia, joihin kumpaankin tarvitaan oma yhdistelmälippu. Aivan pääportin ulkopuolella Jardins de la Font del Carbó -puutarhoja kunnostetaan noin tammikuuhun 2028 asti.
Viralliset liput →
03

Virallinen ääniopas

Lataa puiston ilmainen sovellus ennen tuloasi: se näyttää, mitkä puiston osat ovat esteettömimpiä ja miten niihin pääsee. Sovelluksessa on lisäksi ääniopas puiston nähtävyyksiin. Puisto järjestää myös omia opastettuja kierroksiaan: noin viidenkymmenen minuutin kierros katalaaniksi, espanjaksi, englanniksi tai ranskaksi maksaa 17 euroa hengeltä pääsylipun lisäksi, ja pidempi kierros 29 euroa, sekin lipun päälle. Tällä sivulla lukemasi viisi kohdetta eivät vaadi latausta eivätkä varausta, niiden teksti on jokaisen soittimen alla, ja ne alkavat kadulta ennen lipuntarkastusta.

Virallinen sivusto →

Kysymyksiä

Onko Park Güelliin ilmaista ääniopasta?

Ilmaisia vaihtoehtoja on kaksi. Yllä olevat viisi kohdetta eivät maksa mitään ja toimivat missä tahansa selaimessa ilman asennusta. Myös puiston virallinen sovellus on ilmainen, mutta se pitää ensin asentaa. Viidennen kohteen jälkeen voit kuvata mitä tahansa muuta yksittäisestä laatasta kokonaiseen maasiltaan, niin Chiaro kertoo sen tarinan.

Voinko kuunnella Park Güellin ääniopasta ennen sisäänmenoa?

Carrer d'Olot -kadulla kyllä: ensimmäinen kohde on kirjoitettu kuunneltavaksi pääportin ulkopuolella yleisellä jalkakäytävällä. Muut neljä ovat sisällä, ja koska lippu kattaa nyt koko kaksitoista hehtaaria metsineen, kaikkiin neljään tarvitaan lippu.

Paljonko Park Güellin virallinen ääniopas maksaa?

Puiston oman sovelluksen lataaminen on ilmaista. Rahaa puisto pyytää ihmisestä: sen opastettu kierros maksaa 17 euroa hengeltä pääsylipun lisäksi ja kestää noin viisikymmentä minuuttia, katalaaniksi, espanjaksi, englanniksi tai ranskaksi. Pidempi kierros maksaa 29 euroa, sekin lipun päälle.

Mitä Park Güellin sisäänkäyntiä käytän tällä kierroksella?

Aloita Carrer d'Olot -kadulta puiston eteläpuolelta, missä ensimmäinen kohde soi pääportin ulkopuolella. Samalla puolella sisäänkäynti on Carrer de Larrard, jonne mennään sivukujaa pitkin siitä päästä, jossa Carrer d'Olot ja Carrer Marianao kohtaavat. Liikuntarajoitteisille puisto suosittelee sen sijaan Carretera del Carmelia, ja Lessepsin metroasemalta se ehdottaa liukuportaiden sisäänkäyntiä Avinguda del Santuari de Sant Josep de la Muntanyalla.

Onko Park Güell auki joka päivä?

On, ympäri vuoden ilman sulkemispäivää. Kävijälippuja myydään aikaväleille aamun klo 9.30:n ja illan klo 19.30:n välillä; tunnit niiden molemmin puolin kuuluvat paikallisille asukkaille. Sisään on päästävä kolmenkymmenen minuutin kuluessa aikavälisi alusta, ja sisällä saat viipyä niin kauan kuin haluat.

Sisältyykö Gaudín talo Park Güellin lippuun?

Ei. Gaudín kotimuseoon, jossa hän asui vuodesta 1906 vuoteen 1925, tarvitaan yhdistelmälippu. Myöskään Casa del Guarda, pääportin vieressä oleva paviljonki, ei sisälly peruslippuun; sillä on oma yhdistelmälippunsa.

Lisää äänioppaita

Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Park Güellin ylläpitäjään.