Armeijamuseo · Pariisi · Riippumaton opas
Armeijamuseon ääniopas,
viisi kohdetta, ilmaiseksi.
Viisi äänitettä Les Invalidesin Armeijamuseoon (Musée de l'Armée), jotka alkavat suoraan tältä sivulta, mitään asentamatta. Kaikesta muusta lähes 500 000 esineen kokoelmassa, pihan tykistä marsalkansauvaan, Chiaro kertoo kuvan perusteella.
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Armeijamuseon ylläpitäjään.
Dauphinin haarniska
Armeijamuseo, Pariisi
Tämä oli ilmainen osuus
Kuvaa mikä tahansa Armeijamuseon teos, niin Chiaro kertoo sen tarinan.
Viisi kohdetta · 13 minuuttia kuunneltavaa
Viisi kohdetta, yksi kierros,
siinä järjestyksessä, jossa kuljet.
Reitti kulkee museon kolmen osaston läpi ja päättyy Dômen alle. Aloita aseiden ja haarniskojen saleista mustahopeisesta haarniskasta, joka tehtiin myöhemmin Henrik II:ksi kruunatulle dauphinille. Nouse länsisiiven kahden maailmansodan saleihin katsomaan Vallottonin Verdunia, kierrä gallerioiden kautta Ludvig XIV:stä Napoleoniin -osastoon, jossa ovat Ingresin Napoleon valtaistuimellaan ja Vizir, keisarin täytetty arabialainen ori, ja kävele lopuksi Dôme des Invalidesiin ja portaat alas punaisen sarkofagin luo. Selostusta on yhteensä noin kolmetoista minuuttia; portaineen varaa noin tunti ja vartti jalkeilla.
Jokaisen tämän sivun tiedon takana on kolme lähdettä: musee-armee.fr, museon oma kokoelmatietokanta ja yksi ulkopuolinen lähde; tällä sivulla mainitut osastot ovat museon omia. Museo ei ilmoita näille teoksille salinumeroita, ja aseiden ja haarniskojen osaston Kuninkaallinen sali on suljettu remontin vuoksi. Jos teoskyltti tai aitaus kertoo käyntipäivänäsi jotain muuta, se on oikeassa, ja pari riviä sinulta auttaa meitä korjaamaan sivun.
Kohde 1/5 · Aseiden ja haarniskojen osasto, 1200–1600-luvut
Dauphinin haarniska
Filippo ja Francesco Negroli, Milano · n. 1540 · Mustattua rautaa, hopea- ja kultaupotuksin damaskeerattu, 175 cm, 19,7 kg
Huomaa
- Monogrammi: Henrikin H lomittuu C:hen, joka on Katariina de’ Medicin ranskalaisen nimen Catherine alkukirjain, ja saman muodon voi lukea myös D:ksi: Diane de Poitiers, prinssin suosikki.
- Toisiaan kohti kääntyneet delfiiniparit. Ranskaksi delfiini on dauphin, ja se oli myös kruununperijän arvonimi, joten delfiinit ovat sanaleikki haarniskan kantajasta.
- Koristelussa ei ole kruunua missään. Henrik oli kruununperijä, ei vielä kuningas, ja siksi museo ajoittaa haarniskan vuosien 1536 ja 1547 väliin.
- Paino teoskyltissä, 19,7 kiloa. Paraatihaarniska on kevyt; tämä tehtiin taisteluun.
Tekstiversio (2:55)
Mene lähelle lasia ja anna silmiesi tottua. Metalli on mustaa, ei kiiltävää hopeaa, ja juuri musta on koko asian ydin. Se on rautaa, joka on tarkoituksella tummennettu ja johon on sitten upotettu hopeaa ja kultaa: kiemurtelevaa lehtikuviota, joka kulkee rinnakkaisina linjoina jokaisen levyn pintaa alas. Musta ja hopea olivat sen miehen omat värit, jolle haarniska tehtiin: Orléansin herttua Henrikin, kuningas Frans ensimmäisen toisen pojan.
Hänen ei pitänyt periä mitään. Vuonna 1536 hänen vanhempi veljensä Frans kuoli muutama päivä tennisottelun jälkeen, ja heti alkoi liikkua huhuja myrkytyksestä. Niin seitsemäntoistavuotiaasta Henrikistä tuli dauphin, Ranskan kruununperijä. Tämä haarniska tehtiin hänelle tuona välivuosikymmenenä. Etsi koristelusta kruunua: et löydä yhtään. Juuri tämän puuttumisen perusteella museo ajoittaa sen: vuoden 1536 jälkeen, jolloin hänestä tuli kruununperijä, ja ennen vuotta 1547, jolloin hänestä tuli kuningas.
Etsi nyt monogrammi. Henrikin H lomittuu C:hen, joka on hänen vaimonsa, Katariina de’ Medicin, ranskalaisen nimen Catherine alkukirjain. Katso uudelleen, niin saman muodon voi lukea D:ksi. D niin kuin Diane de Poitiers, Henrikiä vanhempi nainen, jota museo kohteliaasti kutsuu prinssin suosikiksi. Koristeluun upotetut jousi ja nuoliviini, metsästäjäjumalatar Dianan tunnukset, viittaavat samaan suuntaan.
Mukana on myös delfiinejä, toisiaan kohti kääntyneinä pareina. Ranskaksi delfiini on dauphin, ja kruununperijän arvonimi tuli samasta sanasta, joten delfiinit ovat sanaleikki haarniskan kantajasta. Levyjen poikki toistuu kolme lomittunutta puolikuuta, tunnus, josta Valois’n suku piti.
Koko haarniska on 1,75 metriä korkea ja painaa 19,7 kiloa. Paino kertoo paljon. Paraatihaarniska on ohut ja kevyt, koska kukaan ei lyö sitä. Tämä on tarpeeksi painava taisteluun, ja siksi museo kutsuu sitä sotahaarniskaksi. Se tuli Milanosta, Negrolin haarniskaseppien suvulta. Filippo Negroli ja Francesco Negroli, jotka olivat erikoistuneet juuri tällaiseen hopeaupotukseen, damaskeeraukseen, jakoivat työn todennäköisesti keskenään.
Vuoteen 1797 asti haarniska kuului Ranskan kruunun kokoelmiin, vallankumouksen aikana se kulki kansalliskirjaston kautta, ja vuonna 1872 se päätyi tykistömuseoon, tämän museon edeltäjään.
Henrikistä tuli kuningas vuonna 1547, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta. Kesällä 1559, rauhansopimuksen kunniaksi järjestetyissä turnajaisissa, häntä haavoitti säle Gabriel de Montgomeryn peitsestä; Montgomery oli Henrikin oman skotlantilaisen kaartin päällikkö. Suuri kirurgi Ambroise Paré ei pystynyt pelastamaan häntä. Henrik kuoli kymmenen päivää myöhemmin. Edessäsi oleva haarniska tehtiin taistelukentälle. Haava, joka tappoi miehen, jolle se tehtiin, tuli turnajaiskentältä.
Kohde 2/5 · Kahden maailmansodan osasto, 1900-luku, pääpihan länsisiipi
Verdun
Félix Vallotton · 1917 · Öljy kankaalle, 114 × 146 cm
Huomaa
- Mustat, siniset ja punaiset säteet, jotka risteävät tulen yllä ja muodostavat kolmioita. Vallotton kutsui niitä voimia edustaviksi suoriksi viivoiksi ja vakuutti, ettei se ollut kubismia.
- Vasemmalla vinot sadeviivat sekä valkoiset ja mustat kaasupilvet, jotka vyöryvät harjanteen yli.
- Ei yhtäkään ihmishahmoa. Oikealla olevat palaneet puunrungot ovat ainoat pystysuorat asiat, jotka ovat yhä pystyssä.
Tekstiversio (2:20)
Tässä maalauksessa ei ole ketään. Se on ensimmäinen asia, joka kannattaa panna merkille, kun seisoo salissa täynnä univormuja ja kypäriä. Vallotton maalasi yhden ensimmäisen maailmansodan tuhoisimmista taisteluista, kymmenen kuukautta vuonna 1916, ja jätti pois jokaisen sotilaan.
Sen sijaan hän antaa sinulle geometriaa. Mustat, siniset ja punaiset säteet viiltävät kangasta kulmista ja risteävät tulen yllä muodostaen kolmioita. Vasemmalla vinot sadeviivat lankeavat harjanteelle. Keskellä valkoiset ja mustat kaasupilvet vyöryvät maan yli, josta on jäljellä vain kranaattikuoppia ja palavia kantoja. Oikealla kokonainen rinne on liekeissä, ja hiiltyneet puunrungot ovat ainoat pystysuorat asiat, jotka ovat yhä pystyssä.
Félix Vallotton oli sveitsiläinen, vuodesta 1900 Ranskan kansalainen, nabien ryhmän jäsen Bonnard’n ja Vuillard’n rinnalla ja kuuluisa puupiirroksistaan. Kun sota syttyi elokuussa 1914, hän oli neljäkymmentäkahdeksanvuotias. Hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi, mutta hänet hylättiin ikänsä vuoksi. Helmikuun kahdentenakymmenentenäyhdeksäntenä päivänä 1916, taistelun ensimmäisinä viikkoina, hän kirjoitti, että Verdunissa, tuossa kuoleman paikassa, täytyy olla jotain kauheaa ja samalla loistavaa. Myöhemmin hänet lähetettiin lyhyelle komennukselle rintaman lähelle. Verdunissa hän ei käynyt koskaan.
Se kannattaa muistaa maalauksen edessä, koska sitä pidettiin jo hyvin varhain yhtenä taistelun voimakkaimmista kuvista, ja se on kokonaan kuviteltu. Vallotton kertoi itse, mitä hän yritti tehdä. Hän kutsui sitä yritykseksi ilmaista asioita suorilla viivoilla, mikä ei hänen mukaansa tarkoittanut kubismia. Hän halusi maalata voimia sen sijaan, että olisi toistanut sodan aineellisia vaikutuksia, ja hän myönsi, ettei voimilla ole muotoa eikä väriä, ja juuri se teki tehtävästä vaikean. Museon oma sivu sanoo, että hän sai silti vaikutteita kubismista. Maalari olisi väittänyt vastaan.
Katso säteitä uudelleen. Ne ovat valoa ja tulta suorina viivoina piirrettyinä, sen taistelun koneistoa, jossa saksalaisen tykistön oli määrä vuodattaa Ranskan jalkaväki kuiviin, ja ihmiset on poistettu kuvasta koneiden tieltä. Signeeraus on oikeassa alakulmassa vuosiluvun 1917 kera; museon tietokanta ajoittaa teoksen saman vuoden joulukuulle. Museo osti sen vuonna 1976 pariisilaisesta galleriasta, ja nykyään se on kuva, jota museo käyttää omassa pohjapiirroksessaan näiden salien tunnuksena.
Kohde 3/5 · Ludvig XIV:stä Napoleoniin -osasto, 1600–1800-luvut
Napoleon I keisarillisella valtaistuimellaan
Jean-Auguste-Dominique Ingres · 1806 · Öljy kankaalle, 260 × 163 cm
Huomaa
- Oikean yläreunan katkaisema kilpi. Siinä on Italian kuningaskunnan vaakuna, vihje siitä, että maalaus oli tarkoitettu Italiaan.
- Pieni Rafaelin madonna piilossa maton vasemmassa reunassa, eläinradan merkkien joukossa.
- Kultaiset mehiläiset purppuraisessa viitassa ja Kaarle Suuren pienoispatsas oikeassa kädessä olevan valtikan huipulla.
Tekstiversio (2:37)
Hän katsoo suoraan sinuun, eikä maalauksessa juuri mikään muu liiku. Ingres on asettanut keisarin tarkalleen keskelle, kasvot suoraan edessä, symmetrisesti, kultainen laakeriseppele päässään ja kaksi pitkää sauvaa kehystämässä häntä kuin sulkeet. Oikeassa kädessä on valtikka, jonka huipulla on pikkuruinen Kaarle Suuren patsas. Vasemmassa oikeuden käsi. Kupeella miekka, joka on tehty Joyeusen, Kaarle Suuren tarunomaisen miekan, mallin mukaan. Purppurainen samettiviitta on kirjailtu kultaisilla mehiläisillä, tunnuksella, jonka keisarikunta valitsi kotkan rinnalle. Tämä on asu, jota Napoleon käytti kruunajaisissaan Notre-Damen katedraalissa joulukuun toisena päivänä 1804, ja Ingres maalasi sen kaksi vuotta myöhemmin, kaksikymmentäkuusivuotiaana.
Kaikki inhosivat sitä. Vuoden 1806 Salongissa, jossa se oli esillä numerolla 272, maalausta kutsuttiin goottilaiseksi ja barbaariseksi. Kriitikot olivat yksimielisiä, ja Jacques-Louis David, joka viimeisteli silloin omaa valtavaa Napoleonin kruunajaiset -teostaan, arvioi sen ankarasti. Se, mikä heitä häiritsi, on juuri sitä, mikä tekee siitä nyt oudon: edestäpäin kuvattu asento, joka muuttaa elävän ihmisen epäjumalaksi, ja pää, joka nousee turkis- ja samettimassasta kuin kasvot bysanttilaisessa ikonissa tai kuin Jupiter valtaistuimellaan. Taidehistorioitsija Robert Rosenblum arveli Ingresin lainanneen asennon Isä Jumalasta van Eyckin Gentin alttaritaulussa, joka riippui tuolloin Louvressa.
Katso oikeaa yläkulmaa. Kankaan reuna katkaisee siinä kilven. Siinä on Italian kuningaskunnan vaakuna, ja siksi museo uskoo, että maalaus oli tarkoitus lähettää Italiaan esittämään Napoleonia sen kuninkaana. Historioitsija Sébastien Allard arvelee, että italialaiset tilaajat hylkäsivät sen, ja niin se päätyi Ranskan lainsäädäntöelimelle.
Kyykisty nyt vähän ja katso mattoa. Sen vasempaan reunaan, eläinradan medaljonkien joukkoon, Ingres on piilottanut pienen version Rafaelin Madonna della Seggiolasta. Ingres palvoi Rafaelia ja kätki tälle omistettuja kunnianosoituksia maalaukseen toisensa jälkeen. Tässä kunnianosoitus on keisarin jalkojen alla.
Kangas on kaksi metriä kuusikymmentä korkea. Se kuului lainsäädäntöelimelle vuoteen 1814, siirtyi sitten kuninkaallisiin museoihin, ja vuonna 1832 se lähetettiin tänne Les Invalidesiin, ensin kappeliin ja vuodesta 1860 kirjastoon. Louvre pitää sitä yhä luettelossaan numerolla 5420. Muotokuva, jolle Pariisi nauroi vuonna 1806, on nyt museon oman arvion mukaan yksi tunnetuimmista koskaan tehdyistä Napoleonin kuvista.
Kohde 4/5 · Ludvig XIV:stä Napoleoniin -osasto, 1600–1800-luvut, vuonna 2016 asennetussa suljetussa vitriinissä
Vizir, Napoleonin hevonen
Arabialainen ori, sulttaani Selim III:n lahja; täytetty Englannissa, täyttäjä tuntematon · 1793–1826, täytetty 1839 · Täytetty nahka puu-, hamppu- ja rautarungon päällä, säkäkorkeus 135 cm
Huomaa
- Polttomerkki vasemmassa takareidessä: kruunattu N, keisarillisten tallien merkki.
- Kuinka pieni se on. Metri kolmekymmentäviisi säkään, nykyään ponin korkeus, ja silti tämä oli sotaratsu Jenassa ja Eylaussa.
- Karvapeitteen väri, joka entisöitiin vuonna 2016 vuosikymmenten haalistumisen ja uudelleenmaalauksen jälkeen. Juuri siitä yksityiskohdasta asiantuntijat kiistelevät.
Tekstiversio (2:24)
Se on pienempi kuin odotat. Metri kolmekymmentäviisi säkään, ison ponin korkeus, ja tältä sotaratsu näytti vuonna 1806. Vizir oli arabialainen ori, kimo, osmanisulttaani Selim kolmannen lahja Napoleonille. Keisari ratsasti sillä vuodesta 1805, ja se kantoi häntä Jenan taistelussa vuonna 1806 ja Eylaun taistelussa vuonna 1807. Napoleonilla oli elämänsä aikana noin sataakolmekymmentä hevosta. Tämä on ainoa, jonka tiedetään säilyneen täytettynä nahkana.
Kierrä sen vasemman takajalan luo. Reidessä on polttomerkki, kruunattu N, keisarillisten tallien merkki. Sen takia se on täällä ylipäätään. Vizir eli isäntäänsä viisi vuotta pidempään ja kuoli vuonna 1826 Ranskassa, jossa Bonaparten muistoesine oli vaarallinen omistaa. Ruho tyhjennettiin, ja nahka, jossa tuo merkki oli, piilotettiin kuningasmielisten agenteilta. Vuonna 1839 nahka vietiin Englantiin ja täytettiin siellä. Ranskaan se palasi vuonna 1868 ja vietti sitten kolmekymmentä vuotta unohdettuna Louvren ullakolla. Vuonna 1905, samana vuonna kuin tämä museo perustettiin, se tuotiin tänne.
Vuoteen 2016 mennessä se oli huonossa kunnossa. Liika valo ja liian kuiva ilma olivat haalistaneet nahan ja saaneet sen halkeilemaan, ja sitä oli jo maalattu ja paikattu kuusikymmentäluvulla; museo laski siinä neljäkymmentäkolme halkeamaa. Sen sijaan, että museo olisi hiljaa lähettänyt sen konservaattoreille, se pyysi apua yleisöltä. Yli kaksisataaseitsemänkymmentä lahjoittajaa antoi yli kaksikymmentäkuusituhatta euroa, ja kaksi täyttämisen asiantuntijaa, Yveline Huguet ja Jack Thiney, työskentelivät sen parissa yli kuukauden: röntgenkuvia, halkeamien täyttämistä, puhdistusta, nahan kosteuttamista ja karvapeitteen uudelleenvärjäystä. Sen jälkeen se pääsi suljettuun, ilmastoituun vitriiniin, jonka läpi nyt katsot sitä.
Röntgenkuvat paljastivat yllätyksen. Sen sisällä ei ole ainuttakaan luuta. Muodon pitävät koossa puu, hamppu, naulat, ruuvit ja rautatangot, sen englantilaisen täyttäjän työtä vuodelta 1839.
Ja on epäilys, jonka museo on itse tuonut esiin omassa blogisarjassaan hevosen pelastamisesta. Jotkut asiantuntijat sanovat, ettei tämän karvapeitteen väri vastaa sitä Viziriä, jonka Horace Vernet maalasi, ja että vitriinissä oleva hevonen saattaa olla jokin toinen keisarin ratsuista. Polttomerkki sanoo: keisarilliset tallit. Se ei sano, mikä hevonen.
Kohde 5/5 · Dôme des Invalides, avoin krypta kupolin alla
Napoleon I:n hauta
Arkkitehti Louis Visconti; veistokset James Pradier, Pierre-Charles Simart ja Francisque Duret · 1840–1861 · Punaista kvartsiittia oleva sarkofagi vihreän graniittijalustan päällä, avoimessa pyöreässä kryptassa
Huomaa
- Kiven väri. Se on punaista kvartsiittia Karjalasta, ei porfyyria, kuten vanhat matkaoppaat kertoivat, ja se seisoo Vogeesien vihreästä graniitista tehdyllä jalustalla.
- Kryptaa kiertävän käytävän kaksitoista pilaria ja niiden välissä keisarin saavutuksia kuvaavat reliefit.
- Hänen seuransa: Foch ja Lyautey, Vaubanin hautamuistomerkki, veljet Joseph ja Jérôme sekä poika Kotkanpoika, kaikki samassa rakennuksessa.
Tekstiversio (2:47)
Katsot häntä ylhäältä. Arkkitehti rakensi sen tarkoituksella näin. Louis Visconti kaiversi kupolin alle lattiaan pyöreän kryptan, joka on avoin yläpuolella olevaan kirkkoon, joten jokaisen, joka tulee katsomaan Napoleonia, on nojattava kaiteen yli ja painettava päänsä. Laskeudu portaita alas, niin sarkofagi kohoaakin sinun ylläsi.
Kivi on ensimmäinen asia, josta kaikki kysyvät. Se ei ole porfyyria, sanoivat vanhemmat matkaoppaat mitä tahansa. Se on punaista kvartsiittia, joka louhittiin Karjalassa Venäjän tsaari Nikolai ensimmäiselle kuuluneesta louhoksesta, ja se seisoo Vogeesien vihreästä graniitista tehdyllä jalustalla. Sen sisällä on kuusi arkkua sisäkkäin, ja kuudennessa lepää keisari.
Hänen ei pitäisi olla täällä lainkaan. Napoleon kuoli Saint Helenan saarella vuonna 1821 ja haudattiin sinne. Vuonna 1840 kuningas Ludvig Filip päätti tuoda hänet kotiin, ja saman vuoden joulukuun viidentenätoista päivänä arkku saapui tämän kupolin alle ja asetettiin odottamaan Pyhän Hieronymuksen kappeliin. Se odotti pitkään. Viscontin piti kaivaa auki 1600-luvun kirkon keskiosa saadakseen kryptan tehtyä, ja hän kuoli joulukuussa 1853 työn ollessa yhä kesken. Ruumis laskettiin sarkofagiin vasta huhtikuun toisena päivänä 1861, yli kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun se oli palannut Pariisiin.
Itse rakennus on vanhempi kuin mikään tästä. Jules Hardouin-Mansart rakensi sen vuodesta 1677 alkaen Les Invalidesin, Ludvig neljännentoista perustaman vanhojen sotilaiden kodin, kuninkaalliseksi kappeliksi, ja sen kullattu kupoli oli Pariisin korkein kohta Eiffel-torniin asti. Vallankumouksen aikana siitä tehtiin sodanjumala Marsin temppeli. Vuonna 1800 Napoleon itse siirrätti tänne Turennen, Ludvig neljännentoista suuren sotapäällikön, haudan ja julisti kirkon sotilaallisen kunnian pantheoniksi. Muutamaa vuotta myöhemmin perään tuli Vauban. Napoleon valitsi seuran, jossa hän itse tulisi lepäämään.
Katso kryptaa kiertävää käytävää. Kaksitoista pilaria ja niiden välissä reliefit, jotka ylistävät keisarin tekoja; veistokset tekivät Pradier, Simart ja Duret. Ajattele sitten, keitä muita rakennukseen on haudattu: Napoleonin veljet Joseph ja Jérôme, hänen poikansa Napoleon toinen eli Kotkanpoika, hänen kenraalinsa Bertrand ja Duroc sekä myöhemmän sodan marsalkat Foch ja Lyautey.
Yksi tarina rakennuksen synkimmiltä vuosilta. Toisessa maailmansodassa miehitysarmeija teki Les Invalidesista kasarmin. Alueella asunut Morinin perhe piilotteli täällä liittoutuneiden lentäjiä kolme vuotta, varuskunnan nenän edessä.
Ja kivi, jonka alle hänet ensin haudattiin Saint Helenalla, palasi hänen mukanaan vuonna 1840. Se on lyhyen kävelymatkan päässä täältä, cour de Nîmes -puutarhassa Pyhän Ludvigin kirkon vieressä: vaatimaton hautakivi saarelta eteläiseltä Atlantilta, muutaman sadan askeleen päässä kaikesta tästä punaisesta kivestä.
Riippumaton opas · Chiaro
Osoita Chiarolla mitä tahansa Armeijamuseossa.
Les Invalidesissa on lähes puoli miljoonaa esinettä, ja tällä sivulla niistä on viisi. Kuvaa pihan pronssitykki, marsalkansauva, linnoituskaupungin pienoismalli tai kypärä, jossa on lommo: Chiaro tunnistaa esineen, kertoo, miksi armeija on säilyttänyt sen, ja vastaa kysymyksiisi, kunnes jatkat matkaa.
Ennen lähtöä
Kulkuyhteydet
Hôtel national des Invalides, 129 rue de Grenelle, 75007 Pariisi. Sisäänkäyntejä on kaksi: 129 rue de Grenelle Esplanaden puolella, joka on myös esteetön sisäänkäynti ja ainoa avoinna kuun ensimmäisen perjantain ilta-aukiolon aikana, sekä 2 place Vauban Dômen puolella, nopein reitti haudalle.
Metrolinja 8 asemille La Tour-Maubourg tai Invalides, linja 13 asemalle Varenne tai RER C asemalle Invalides. Bussit 28, 63, 69, 82, 83, 92 ja 93 pysähtyvät Invalidesin tai La Tour-Maubourgin pysäkeillä.
Liput
- Avoinna joka päivä klo 10–18, suljettu vain 1. tammikuuta, 1. toukokuuta ja 25. joulukuuta. Viikoittaista sulkemispäivää ei ole. Lippukassat sulkeutuvat puoli tuntia ennen museota.
- Yksi 17 euron lippu kattaa pysyvät kokoelmat, Dômen kirkon ja haudan. Alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi, ja alle 26-vuotiaat Euroopan talousalueen asukkaat pääsevät pysyviin kokoelmiin ilmaiseksi, mutta kaikkien ilmaiseksi pääsevien on silti haettava lippu kassalta.
- Aseiden ja haarniskojen osaston Kuninkaallinen sali (Salle royale) on remontissa, ja osa haarniskoista on esillä muualla museossa tai lainassa. Kysy neuvonnasta, missä dauphinin haarniska on tänään.
- Kuun ensimmäisenä perjantaina museo on auki klo 22 asti 10 euron lipulla, Dôme mukaan lukien; sinä iltana ainoa sisäänkäynti on 129 rue de Grenelle.
- Menetkö myös Rodin-museoon, aivan Les Invalidesin vieressä? Yhdistelmälippu maksaa 26 euroa ja on voimassa kolme kuukautta.
- 19. ja 20. syyskuuta 2026, Euroopan kulttuuriperintöpäivien viikonloppuna, museo on auki klo 10–18 ja sisäänpääsy on ilmainen, joten älä osta lippua noiksi kahdeksi päiväksi.
Virallinen ääniopas
Museon oma digiopas on uudistettavana eikä ole tällä hetkellä tarjolla, joten tiskiltä ei voi vuokrata mitään. Museo myy opastettuja kierroksia yhteistyökumppaninsa Cultivalin kautta: täysi hinta 19,50 euroa ja alle 18-vuotiailta 8 euroa. Se, mitä luet nyt, on ilmaista: viisi kohdetta, jokaisen koko teksti soittimen alla, ja muusta rakennuksesta Chiaro-sovellus kertoo kuvan perusteella.
Virallinen sivusto →Kysymyksiä
Onko Armeijamuseoon ilmaista ääniopasta?
On: juuri tämä. Sen viisi kohdetta soivat suoraan puhelimesi selaimessa ja näyttävät koko tekstinsä soittimen alla, eikä mitään tarvitse ladata. Muualla Les Invalidesissa ota kuva esineestä ja anna Chiaro-sovelluksen kertoa siitä.
Paljonko Armeijamuseon virallinen ääniopas maksaa?
Vuokrattavaa opasta ei tällä hetkellä ole: museon mukaan sen digiopas on uudistettavana. Yhteistyökumppani Cultivalin opastetut kierrokset maksavat täysihintaisina 19,50 euroa ja alle 18-vuotiailta 8 euroa, pääsylipun lisäksi.
Missä Napoleonin hauta on Armeijamuseossa?
Dôme des Invalidesin, kompleksin eteläpäässä olevan kullatun kupolin, alla avoimessa kryptassa, josta portaat vievät alas sarkofagille. Dôme kuuluu samaan 17 euron lippuun kuin museo. Place Vauban -aukion sisäänkäynniltä pääset suoraan sinne.
Onko Armeijamuseo suljettu maanantaisin?
Ei. Se on avoinna joka päivä klo 10–18, myös maanantaisin, ja suljettu vain 1. tammikuuta, 1. toukokuuta ja 25. joulukuuta. Joka kuun ensimmäisenä perjantaina se on auki klo 22 asti.
Paljonko Armeijamuseon pääsylippu maksaa?
17 euroa täysihintainen, 12 euroa alennettu ja 10 euroa kuun ensimmäisen perjantain ilta-aukiolon aikana. Lippu kattaa pysyvät kokoelmat, Dômen ja Napoleonin haudan, vaihtuvan näyttelyn, Musée de l'Ordre de la Libération -museon (vapautuksen ritarikunnan museo) ja Musée des Plans-Reliefs -museon (linnoitusten pienoismallit). Alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi; alle 26-vuotiaat Euroopan talousalueen asukkaat pääsevät pysyviin kokoelmiin ilmaiseksi.
Kauanko Armeijamuseossa kannattaa varata aikaa?
Varaa viidelle kohteelle noin tunti ja vartti kävelyä, länsisiiven portaat ja pihan ympäri kävely Dômelle mukaan lukien; itse ääniopas kestää noin kolmetoista minuuttia. Kolmen osaston ja Dômen perusteelliseen kierrokseen menee puoli päivää.
Lisää äänioppaita
Chiaron tekemä. Ei sidoksissa Armeijamuseon ylläpitäjään.